~tyhjyz on, e ole ni midä ni kuz~
~joka kosessa piti venehet nostoa tyhjänä~
~jos on tyhjeä sitä ropehel laitoa sielä yläpuolella veistä, niin se palau~
(ropeen laitaa, kiehuvan veden yläpuolella)
~kui poalikkane kova heinä, korgie, a kessess on tyhjä~
~vattsa täyveks, suu tyhjäks~
~tyhjä peä, ei muissa ni midä~
~eipä veiju tyhjin tullun, toipa minnan tullessahe~
~kodih tuli tyhjilleh, ei tuonuh ni midä~
~tyhjilleh tuli metsäz, ei puuttunuh siendy~
~miksi lyöt siä akkoa tyhjästä aziasta~ (oudoksutut akkojen lyöjät)
~ollouko tosi vain tyhjä, kun en tiijä~
~en tiijä uskuo, ni silleh olla, toven da tyhjän välil on~
~otettih tuohta keralla jotta rutompah tuli soahah~ (rutompah eli nopeammin)
~myö mieheni keralla läksimä siitä suksella~
~sammalem pebruo panoo tykkieks~ (tukkeeksi)
~suonen tykeh kuuluu~ (vrt. syke)
~veri tykehtyi~ (tyrehtyi)
~hengi tykehtyy ku vetty menöy~
~tykitäh kuz on loukko~ (tukitaan, tilkitään)
~suoni tykkeä~ (tykyttää)
~syväin tykkää~
~muga juoksin, kai ryndähät tykkeä~
~syvänala tykkäy~
~tyyni on, ga ni tykähtäi ei tuulta~ (liikuta, värähdä)
~veri heitti lähennän, tykähtih~ (tyrehtyi)
~sambui tykähtih tuli~
~sotka souti suojat rannat, tavi tyynet tylkytteli~
~veittsi tyltseni vuolles~
~miun kirves tyltseni~
~tylgeäy minuu sidä syvvä~ (tylkää=inhottaa, etoo)
~tylgäimmöz nenis syömiziz~ (tympäännyimme, saimme tarpeeksemme)
~tylgäimmöz siid brihaz, en laske ni lähil, moizen sanan ku sanoi~
~kyllä siid oli tymäkkä keitto, hyvä oli syyvä~ (sakea, täyteläinen)
(lähe: karjalan kielen sanakirja osa 6)
