~laskuja~

~kyl se vesi jo ojast kurttunu, ko yäl niin kova pakane ol~

(nousiaisten kieltä)

~neoloo kurttuu vielä vuatteita rötkäleille~ (nukeille,

vanhempi tyttö, nuket=alkujaan omien jumalten hahmoja

joiden vaatettaminen kunnia-asia)

~ku otat kankaan vuatesyrjältä ni laita se hyväst lapeillee, jotta ei kuapissa kurttuuvu~

(kankaan tukilta, itse tehty=arvokas)

~mittee tuota jootavoo kurttuilet, kun eijj oo aehetta~

(nilsiän kieltä)

~kaiket yöt kurttuiloo poikii kans, sit päivät kävelöö silmät lunkullaa~

(nuoruuden oikein ymmärtäneet, vrt. skouluissa ja orjatöissä

menettäneet)

~ähä, joks nuokii tytöt ja pojat kurttuvelloot keskennää~ (kevät!)

~vieläpäs kehtovaa elohiir näin kurttusta nuamoo nykkiik~

(Elo-haltijan hahmo, yksi sieluista)

~se korvasien o semmone ruskija kurttune sien~

~ootpa sinä koko kurttumeiju~ (meiju=haltijanimiä,

voimasanojen jälkimmäinen osa=omia jumalia)

~kurttusien~ (huhtasieni)

~kurttusiän~ (kurttusieni)

~vaseten menvät kaupalle kurttusiänii~ (korvasieniä,

vrt. varta vasten)

~kurttusukka ei kunno ukkoa soa~ (ukot ja kunnon ukot)

~Saara männä kurttuuttaa sulohastaan vastaan~

(kevät!)

~se o korvasien se kurtukkaine, myö sanottii morskiks niitä oikei, morskii ne ol~

(omat nimet)

~älä kurttuva esliinajais~ 

~leppotiirat ain kurttusiit ne omenapuul lehet~ (tiirat eli kertut)

~orava kurttuaa ko se pujottaa niitä alas kuusel lalavasta~ (käpyjä)

~nehän on kaavan kurtunna, vaan eehän sitä tok Annia Villelle anneta~

(tapailleet)

~semmonen kuru, että se on sittes synkkä, aina vähä pimmee~

(kapea ja syvä rotko / jyrkkä joen tai puron uoma)

~siit kurustha meitin ol käytävä juomas~ (omat vesijohdot)

~toi on sellaist saviist kuruu~

~no se ov vua semmonen kuru, ehä sillä mitiä nimejä olekkua~ 

(pieni joki, nimetön eli alkuperäinen suomi, eli lappi)

~siell ov vähä etempänä porras menkää sitä myöten sen kurun yli~

~siellä Raivion kankaalla ja Härkäahon välissä on niitä kuruja joissa ennen metot laolovat~

(kadonneet metsälinnut)

~semmosta suon kuruva~ (kapeaa suota)

~kurhun ko vail laskia humhautti niij jo siinä hyvät huilut sai~ 

(vauhdit, hiihtäjä, rovaniemen kieltä)

~siitäkö kurua pitkin menettä, ni ei tarvitte vaarhan nousta~ 

(kurut ja vaarat, inari)

~met asuimma kurun suussa~ (omat asuinpaikat, lähellä vettä)

~joutavia kuruja olit, ei niistä mithään kallaa saannu~

~siinä on semmonen piäni mettän kuru~

~saukko laskee kyljellähä, siihej jääpi kuru~ (lumiseen rinteeseen, nähty!)

~ja sitte piirethin puuhun syvempi kuru sitä myöten sitten mahla huilas~ 

(koivuista astiaan)

~mulla on sivakoissa ottanu kurut jäähän~ (uurteet)

~elä ollenkaan veä ohtoas kurruun~ (lapselle)

~neolohan siihem muutama kuru, niin se tulloo parraeks loajaks~ 

(ryppy, poimu)

~kuru kuru kuppiin neulan nuppiij jokei oop piilossa nin olokoom piilon takana, tullaan~

(kuurupiilosilla oltaessa)

~kum minä tulin niin tuli kuruili kahtapuolta jokia vastaan~ 

(jokelaiset)

~eilen oli kissa rippelällä tuulella, se suttuili ja kurruili pirtin lattiella~

(pirttikissat)

~nylykimellä kun kurruutteli pitkin koevun kylykkee~ (tuohilevyä 

irrottaessaan)

~siitä kurukkehesta mekki syyvä pänkkäsimmä niitä voimustikoja ihan kyllälle asti~

(notkosta, kiiltäviä mustikoita)

~kurukuikajjuaksu~ (pääsiäisenä leikitty piiloleikki,

pääsi=paasi=pasi=omia jumalia, ei mitään tekemistä kuollutta narsistia 

("jumalan poika") palvovien kristittyjen kanssa)

~semmosta kurukuikkaa ninkun sanottiij ja littaa ja sokkoo~ (leikkien nimiä)

~ollak kurukuikkasilla~

~ennen vanhaan me plaasimma olla kurulymmyysillä ja kalikkakeppiisillä~

(leikkejä, vrt. lymytä)

~kurunokka~ (metso, kiertonimi=omien jumalten eläinhahmoja)

~kurumperä on semmonen lahreke tahikka ojansuu, johka se oja laskee~

~pakkai kurutti kaikk ojat umpeh~ (pakkannen, kursi)

~jos sammakko kurruutti niissä lätäköessä niin ne sano tta nyt pitäs suahav verestä kalloo~

(kuusjärven kieltä)

~suokuira kurruuttaa vua~ (kuovi)

~se kurruutos on hyväks kippeele kulokule~ (kurlaaminen)

~kuruäijä, panee kuriak~ (pikkulintu, äijä=jonkin haltijan hahmo)

~jos oikasis tohon ketoselle pitääv vähä ruakasijaa, herättäkää sitte jos ma satun kurvahtaan~

(akaan kieltä)

~mie kurvaha vähäks aikaa vaik tuoho penkipäähä körmyllei, ko tuntuu nii raukova~

(kirvun kieltä)

~eihän se kurvake ou millonkaa tyytyväinen~ (paheksuen=tapojen vastaista)

~se on jyrkänlainen kurvi siinä Ketunliesunpään kohalla~ (ketun liesu,

omat paikannimet)

~hää kurviloi pyys siint liki rannaast~ (kuoreita / norssia)

~kurvit huutelie kurp kurp kurp~ (lehtokurpat)

~kurvikutu ol vapu aikaan ja sillo saatii kurvikeittii~

(kuorekeittoa)

~kurkukko ol hyvä eyvveän nuotal käyves~ (eväänä)

~kurviliippi~ (kuoreiden pyyntiin käytetty haavi) 

~kurvilo~ (lehtokurppa)

~kurvikuivuosavotta~ (katos jossa kuivattiin kuoreita, omat savotat,

vrt. luonnon vastainen metsän kaataminen)

~kasvo yks isonen koivu siin kurvipaikas~ (isot eli vanhat puut)

~ussiist ko ol punane tukka nii ol kurvihtapilkkujakkii~ (kesakoita,

periytyvät piirteet)

~kurviverkko hää on nii lopen hieno, vähä harvemp ku hailiverkko~

(hieno eli tiheä)

~mittee sie siinä oikeij nauroo kurvotat ja piet ivvoo toisista~

(säämingin kieltä)

~tuo Jussi se niin kummasti naaroo kurvottaa, ei sitä ossoom matkia~

(vehmersalmen kieltä)

(tähän päättyypi suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~kun kuulet kurrin iänen, elä pyri järven jiälle~ (kuovin)

~kurriainen~ (kivennuoliainen)

~kurrilahna~ (pieni lahna)

~kum mies kuoli ja jäev viijjem pienel lapsen kansan niin on siinä saanum monet 

kurrimmarkkinat pittää~ (vrt. satoja tuhansia lapsia orvoiksi jättävät örkkien 

robottisodat, hävetkää turvenuijat)

~kissa ketriä hyrriä kurrittelluo~

~mä hakkee nuttu piälles, eläkkä siinä kylymässä kurrittele~

(petäjäveen kieltä)

~Lassi kurrittaa ja kirjojaan kahteloo~ (vrt. Lasse, nimistä kaikki päätteet)

~konnikkaist kurrittaat, jo tulloo lämmi~ (sammakot)

~entisistä asijjoista kehttoot kurrittook~ (paheksuen=vastoin tapoja)

~se kurritti ja kurritti siitä ammosesta asiista, vaikka se jo ov 

viiskertaan sovittu~

~jos kurrottaa läpip päivää pilven takana, se on satehem merkki~

(enteet, jokaisella omat)

~mukula hakkava kurru pisi maantiet~ (puukiekkoa)

~kurru~ (suksisauvan sompa)

~meirän pikkunen on koko päivän ollu niih kurrunen, taitaa olla kuumettaki~

(nimen antamisen myöhäisestä ajankohdasta, vrt. salaiset syntymänimet,

kaksi eri perinnettä)

~kurrukeppi~ (kiekonlyönnissä käytetty puukanki) 

~son oikia kurrum marru~ (marisija)

~mukulak kurruttavak kivei alas tualt kaljon päält~

~hiir kurrutta~ (nakertaa)

~kurrutust ja ajokiakko~ (kiekkopelejä)

~kurrutukses pysytti niittem piiritte välis kun tiäl jonku seippän kans krapatti~

(piirien välissä, jääkiekko=ei kuulosta kovin vanhalta)

~olha niit viäl kaikellaisii kursiikii emäntiil~ (puuastioita)

~pantii voikursa pöyräl~

~kursa~ (alava maastonkohta) 

~mitäs siin turhii kursailet, mukkos menet vaan~ (marttilan kieltä)

~on niin kovan ujoo jotta kursaaloo antaa kättä~ (pieni lapsi)

~mitäs siinä kursailet sa taikka o sanomata~ (oudoksutut kursailijat)

~jos sie poika viel vähä aikua kursailet sen ruua iäres, 

ni mie vien pois~ 

~elekee työ turhoo kursaelko, meilä ei monta kertoo kahvile käsketä~

~kurssailematas se tekköö mitä osovvaa~ (irti päässyt tuli, 

elävä olento)

~kaiket illat ja yöt kursaa miesten kans, sitten om päiväl niih huono 

että huojuu vaan~ (yöihmiset ja päiväihmiset)

~kun sieltä kulettii ei ollut tietä, mehtää oli ja kurseikkova~

(soinen paikka, rämeikkö)

~teil on vishin hirveän kursikas äiti ku oletta niin hyvä havattemhan~

(reipas, tarmokas)

~s oli mennyk karhuu sammaa kursia ku hään oli eilen laukkonu~

(eläinten polut)

~ei se pysyk kengässä kursillansa~ (nurmiheinä, miksi käytetty 

saraheinää)

~ei pysy aina yhellä kursilla~ (otava, elävä tähtitaivas)

~kyl se on niin hentuisis kursinois, ihme on jos ei jääry~ (ohuissa

vaatteissa, vihdin kieltä)

~ne siin oikein kurskuttivat, siil lammikos~ (sammakot)

~niihä sä kursnutat ku sammakko rapakuopasa~

~pankeepas penskat ne rojakkanna vähä kursompaan immeisten aekana~

(rojut eli lelut, maaningan kieltä)

~se oli niinku oottamassa se harri tuossa kursun suussa~

(harri eli harjus)

~jovet ku tulevat jäästä kursuja alas~ (jäätiköltä,

kuruja / rotkoja myöten)

~suo on semmoesta mättäekkövä ja märkee kursuva~

(vetistä hetteikköä)

~kankkaav vieressä oo semmosta kursuva~ (kankaat ja kursut)

~vesi kursuvaa kallijon kolosta~

~Iita ei kun naarook kursus minun selän takana mut minum pit kuitenniik 

koettoo ollav vakavana~ (oma nauru, vieras vakavuus)

~mitähän työ siinä kursuvatta ja pijättä pelijännä, mänkää pihallen 

kursuvamaan~ (lapsille)

~kurta~ (poronmaitojuusto)

~se ko kurtistu ja tul kovaks siit toas pantii tuores leht~ (haavan päälle, 

piharatamon lehti)

~kurtta~ (poronmaito)

~elä pua parasta vuatetta sin venneisii kurttautummua~

(kurtistumaan eli rypistymään)

~rykineellä hirvaalla om pitkäk kurttakarvat~ (porolla, kaulakarvat)

~kurttaluu, ensimmäinel luu~ (poron kaulassa)

~kurttaluut~ (ensimmäiset kaksi kylkiluuta, porolla tai muulla)

~kurttavalma~ (ajoporo ennen ajokauden alkua)

~lepänkurtti~ (lepän norkko)

~ei tuota ilikiä nähä niin rumasti se sen kurtti~ (kursi,

oman työn pyhyydestä)

~viime yönä ol niin kova pakkane jotta lammin kurtti vahvaa jiähä~

(kuroi, impilahden kieltä)

~kurttina~ (metsäsaareke)

~tuan hilikum pitää silittääk kus se on nuan kurtus~ (hilkun

eli huivin)

~kurtutkii jo olliit niiku nyty ku miult kuol pien poika ja sitä ol 

nii ikävä~ (kurtut eli rypyt, valokuvassa, oikeat huolen aiheet)

~ohtas kurtusta sitä suat lukkeep paljoko lapsija suat~

~liian tiukkoa ommelta sinä out ommellu ku tuollalailla kurttuun vettäitöö~

(oikea työ)

~kunniaks kurttu vanhan noamassa~

~kurthun kuivahtanhet kinthat, net olis pitäny oikoa ennen kuivhan panoa~

(hoon kautta)

~ohta kurtullaan~ (vrt. ohto eli karhu)

~laska välist aiv vettää itseen kurttuu ja om paksuump~ (ja välillä 

taas maan myötäiseksi, kärpän nimiä)

~ei tartte olla kulumat kurtusa, täsä asijasa ei äksyily auta~

~sen suurem männön alla, kyllä siinä oli kovin kurttuja~ (käpyjä)

~ei tahtonnu saaja kuusia kaupaks jos ei niis olluk kurttuja~

(joulukuusissa, käpyjen taikavoimista)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~kurpakko~ (lähde kallionkolossa)

~kurpakko~ (rapakko, lätäkkö)

~sit on usijast punain tukka ja sellasel joka on kurpankirjava~

(pisamainen)

~kyllä se poeka pahhuus ol iha kurpantoralla, ettei puonnu sinne kaevoo~

(täpärällä)

~tuohikiishoin kurpathan kokhon tavaroita~ (kiishoin eli vakkoihin)

~Kaisaha se sellane kurpatsu o ruuviltua ja muuteki, jot hiä ei tiijä 

itsekiä mikä hänel kelpuas~ (nirso ruuiltaan, vrt. hylkii ruokia)

~tule pois, tule pois, marthaat kurpivat siellä vuopajassa~

(kurkottavat ja pilaavat pyynnin, joen lahdelmassa elävät martaat,

vrt. marraskuu)

~taes olla ensmäeset kurpikkaat~ (nahkakengät, lapsella)

~kurpikkaat ol tapana tehjä ohemmasta pohojanahasta, kippurakärkikin niissä ol~

~siellä saimma jänkässä kurpoa~ (rämpiä, tarpoa)

~pistä se lunkka paremmin kiini, ettei kakarat pääse kaivhon kurpomhan~

(lunkka eli luukku)

~eihän nuista tarpeista kuvan kaluva tulekkaa, pyöräätä, tie vuan löttöset 

semmoset kurpokkaat~ (kenkätarpeet)

~kurppa om pyyn isoures ja harmaa lintu, tekkee maaham pesääs ja siliään kettoon 

ja munnii neljä munnaa~ (pyyn isoinen eli kokoinen)

~ol se kurpam poikain siin niitul~

~ei kurppaa syöty~

~se kurppa o pitkäkärsäine~ (nokkainen)

~siel on kurppa joka vetää teitin lähteesee~ (lähteen haltijasta)

~tailat vielä kurpalle kehruuksia ku et puhu~

~olek sie kurpalle viemäs kehrooksii~ (itkevälle lapselle)

~älkää työ lapset siel likaluosis terpoko paljasjaloin, kurppa nuokkii jalkanna~

(luosis eli lätäköissä)

~konnikkaise hötelyö on koko kurppa täys~ (hötelöä eli kutua)

~älä astu kurphaan~ (lätäkköön, kuoppaan)

~satteessa minun vaatteet kurppaantu aivan pilakaluksi~ (kutistui)

~täällä on kurppaillu yksinäinev vasa~ (oudoksuen,

vrt. emän kanssa)

~siihen päivä närheen kiertää ku mie täälä kurppailen~ (päivä närheen

kiertää, menee aikaa)

~kurppanalapikas~ (yksipohjainen lapikas)

~rääsyvauvalleko sinä kurpparoit~ (nukelle, kursit)

~mikäs Pekkaa vaivaa kun on koko päivän kurppastuulissa~

~tuo ainanen saje tekkee mielen niin kurppastuulelle~

~parraat kurpot tuli koipinahasta~ (karvakengät)

~kyllä kurpposilla tarkenoo, pakkasellaki~

~se ol ykstalavinev vehes se kurpponen~ (kesti vain yhden talven,

vrt. halpahallien nykykengät, hyvä jos yhtä talvea)

~laittoit kurppost jalkaa ko männiit suollekii~

~semmosia kurpposia tehtiin yhestä nahasta~

~tuoppas ne äetin kurpposet tuvan penkin alta~

~mukava se on pittää tuo kurpponen, ei se jalakaa purista ja kuluku on pehemiää 

eikä piä palijua kapinaa~ (mukavat eli itse tehdyt)

~pannaa kurpposet jalakaa~

~kurpposissa ol vähä varttaki~

~kurppone ol semmonej jokapäeväinen kenkä joss ol vähär ruojuja ja tuossa 

rinnassa silimät ja naahat~ (ruojuja=varsia, silmät=nauhanreiät)

~lapsillet tehtiin kurppoine, hienosta vasikannahkasta se ruojut ja 

tinanappi siihen sivulle~

~lapikkaa kurpposet oj jalassa~

~mium piiroot tulloot tällasii kurpposii, kum mie en ossoo ummistoo niitä 

oikei nätisti~ 

~saisthaa sie paistua kurpposet~

~äit käyvvyy paistamaa kurpposii~ (avonaisia piirakoita)

~semmonen kurppulapikas, niim pohjat kulu puhki~

(yksipohjainen lapikas)

~olkitukko pantii miehii kurppusii sissää, jot ol lämmin~

(vrt. saamelaisten kenkäheinät)

~lapsil ol pienii pehmiöi kurppusii~ (karvakenkiä)

~kurppusii pittiit paimenet vaa jaloissaa~

~kulluit miun viimekesäist kurppusein~

~oikeev vanhaa aikaa pitivät tuahivirsui ja kurpukoi~

(varrettomia nahkajalkineita) 

~hylkeerräpilähiist tehtii kurpukoi~ (räpylöistä, kaikki käytetään)

~siit se otti se koivu uulen tuahen mut se ol siit sellain, 

kurputos, se ei se ei kelvan mihkäh, se on sellain paksu~ 

(koivuun kasvanut uusi tuohi, anjalan kieltä)

~palmikko pantii kurralle~ (kiepille)

~se pistää ittes semmosee kurraa noin, ja sit se menee niinku kurra noin, 

pitkin, maata ja se heittää oikee siit ittes sitte~ (käärme)

~olvatten kurrasilla~ (hippasilla)

~kuv vaam pourallakis sammakka kurraa se tiätee saletta~

(samma-akka)

~ku konnikaine mätteäl kurroa, sillo tuluo pouta~

~suolet kurrajaat, nehä mölviit tämän tästähä ne mölviit~ 

(mylvii)

~teeri soijjessaan kurrovaa ja aena suhaotteloo väliin~

~hauki oj jo kutonus sillon ku kuovi kurraa~ (kevään ajanmittoja)

~sammakot haukkuu ja sitten ne kesillä raunioissa kurroa, kun ne väntteä 

pitkiä sateita~ (vänttää eli odottaa)

~jos et kurrant vastapankoa tarpieks navakast, se purkautu sukkeloa~

(vastan pankaa eli sidettä)

~kaikki hera kurrataa siitä tiinusta mäskim peältä~ (sahtia

valutettaessa, sysmä)

~soon hyvä keksintö tuo kurravaula~ (kiristysside, verenvuodon 

tyrehdyttämiseen)

~voi tot kurree kun syö pullanpalat lintulaudalta~ (oravan nimiä,

vrt. ääntely)

~Marianna ain viettää kurre kurre kurre~ (kutsuu oravaa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~ollahan vain siksi komiaa, jottei kurmut tuki~ (tunkeudu seuraan,

vanhat / humalaiset miehet)

~olet sinä kans yks kurmu, ko et jättäny toisille mitähä pöytähä, 

lipsit kaikki suihis~ (teit vastoin tapoja)

~ahama ompi aivam mahottoman kurmu, sehäm purree poroiltaki vain kaulat~

(vai tuleeko hakemaan lihat myöhemmin)

~mene sivaa, ja tule takaasi yhtä soittua~ (sivaa eli nopeasti, 

vrt. sivakat)

~mittee työ siellä kurmuiletta tulukee vuan lämmittelemään~

(pielaveen kieltä)

~tuossa on sulle puukko mäne ja viitele aitasta aika kimpale palavattua lihhoa 

ja syö, eläkä nälissäs kurmuile~ (läheisistä huolehtiminen)

~kurmukaksi käskevä s on semmone hiljaviljane kala, sen saapi vettä ylös ko kivirempan~

(riippakiven, holkerin eli jäähain)

~kurmukka~ (kampela)

~em määkäv viittin niitä kurmuttaak kenenkäm mukuloita, mitä mää välliim paohaa~

(kurittaa, pauhaan)

~tua poika o sit häijy, se kurmuttaa vallan tavakses noit huanompiis~

(pienempiään)

~sit se jo om maa sula kun konnikkaiset kurnaat~ (sammakot)

~kuret kurnahtelovat pahalla eänellä kun lähtövät poes~ (vrt. hyvällä)

~meijä kessut kuivoa kurnahti saunassa olemattoman vähheä~ 

(kotikessut, mitäpä heinää poltettu)

~mikset se mää pöytää syömää, kuka nyt pitolois kurnailoo nälissään, 

ko ruokaa on jot pöyvvät notkuut~ (kivennavan kieltä)

~kurnajainen~ (sammakko)

~kurnakko~ (suonsilmäke)

~Väyv-Tuomas on sellane kurnakulkku, niiko kotväyn pittää ollakkii, 

jot ylettää kiukaa päält katsoo, mitä ne naist liita pääl keittäät tirrajaat~

(kotivävyt)

~yleensät tehtiin tämmösiä kuurnamaisia, tavallisestik kolmesta laulasta~

(kapeita lautaveneitä)

~kurnamo~ (suolampi)

~on se nähnyv viis virnantuulta ja kuus kurnannäläkkee~ (virnatuulet)

~kyl kalantulo jo reeras oo kun konnak kurnava~

~ku sammakko piäsiä mättiälle nii se kurnaa~ (sammakot ja konnat)

~mitäs noi min sisuksei nyk kurnaa~

~käske nyt tuota poikaakii syömää, ko se istuu tuol penkil ja nieleksii kurnikkoi 

nälissää~ (ruuan jakamisesta)

~paaha kaulavaate kaulaheis älä lähe tuolasee pakkasee kulkku kurniillaa~

(paljaana, pakkaseen pukeutuminen)

~ne yhtäpäätä semmottisa prunneisa kevväisin kurnaa pittää semmosta kurninaa~

(sammakot lätäköissä)

~mitä hiän tuossa myötääsäk kurnittaa vanhoja asijoita~ (tekee vastoin tapoja)

~kohta tullee vesisaje kon sammakko kurnottaa~

~kurnotuksen viluiksi~ (sanottiin elokuun halloja)

~suvi tullee, kun sammakot nin kurnuaa~

~sammakko kurnuaa satien elel~

~oikeev vesinen oja ja siinä sammakok kurnutteli~

~sammakot kutia aina tos järver rannol, ja kurnutteliavat~

(oikean suomen luontoa)

~soaajetta sammakko kurnuttaa~

~ei puhas vesi siitä pilaoj jos sammakko laejjalla kurnuttaa~ 

(puhtaat eläimet, vrt. pyhät)

~siinä kurnutos käv kun ne lekkas männäs siinä niityllä~

(järvelle päin, sammakoiden vaellus)

~sammakko kun kurnuttaa luokopeän alla ja rykälehtää~ (tiesi sadetta)

~tyttäret kiimassa, ko katajat pölisevät ja sammakot kurnuttavat~

~tänä vuon tulloo hyvä tarttuvuos, konnikkaisii om paljon ja kurnuttaat~

(tarttu=peruna, vrt. tarttua)

~kyyhkyne kurnuttaa kylömä eilä~

~kurnuttaa kun kurki männessään~

~vaik ois kui hyvä sil ollaksee nii senko kurnuttaa~ (valittaa,

tekee vastoin tapoja)

~kyl mnu niim pal kurnutta tommone haukkumine~ (tapojen

vastaista)

~tuo nukku naapurista, torkku toisesta talosta, sio meijän lapsen silmät, 

kuro meijän lapsen kulmat~ (nukku eli torkku)

~siinnä perässä ol lanka joka kuroo ne silimät kasaa~ (rysän perässä)

~ain kurro taivast kokkopäi~ (pilvien vetäytyessä)

~kurroo se vielä joestakiv veev vähemmäksi~ (joesta, syksyllä,

vrt. keväällä)

~järvee kuroo jäähän~ 

~kyllä se rapakok kurroo~ (umpeen, pakkanen)

~kyllä se nyk kurroo järven umpeen ensi yänä~

~se jo alakaa kuroja rantoja jiähän~

~kohta kurroep kiinij järvet~ (talven tulon enteitä)

~minä sitä ruvennus sen kummemmasti ompelemmaan kuhav van sev verran kuron kiini

ettei tiellep puonnus se repale~ (ompelu ja kurominen)

~pannaan kurohihnoilla kiini suupalteesta~ (pieksut)

~sinähän oot mörön nähny kun sinun äänes on kurrootunna nuin~

(möröt, karhun nimiä, vrt. moro=karhun tervehdys)

~mie koittiin sitä hailiverkkoo vähä kurovella, että saap illal viijä vettee~

(lavansaaren kieltä)

~siälä sinot nin kuronkuukalla niijjen tikapuijen nenässä, että mua ihan hirvittää 

kattella~ (kuoreveen kieltä)

~kurompisto~ (lehtokurppa)

~kuroomputki~ (karhunputki)

~eihä sen tytö ompelemisest viel oo, koha vähä kurostelloo~ 

(omaan tahtiin oppiminen, vrt. ihmisten erilaisuuden

unohtaneet skoulut)

~älä kurottele vennee laijaal, pulahat viel merree~ (lapselle)

~savupirtissä oli lämmin, voaj jos panttiil luukut aoki, sillon kurotettiim 

peetossa tael lattialla~ (lämpimät savupirtit)

~ei nii suurta ettei kurottai, eikä nii pientä ettei kyykistäi~

~kyl siä ylötät, ku käyt varpailleis ja oikei kurotaikset~ (ristiinan

kieltä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~lähtest om menttyk kurkkalema~ (morsiamen tai sulhasen kuvaa)

~ol kivet alhan ja korkit yläpualel~ (verkossa)

~sen suattaa tehä onkeenniik korkin kuarnasta~ (kohon)

~korkit on siellä sitä mukkaa että se pyssyy~ (verkko suorassa)

~saa ollah hyvisä korkeisa ettei se vaim pujahajam menehem paulan yli~ (siika nuotasta)

~niitä puunkuorikorkkeja piti ollap potkuisa tihiemmästi~ (rysän verkoissa)

~se on nii köykäist, ku korkkii vaa, velem päälläkih pysymäh~ (tiheäsyinen

karakuusi)

~se on semmonen utelias, se kurkkii joka paikan~

~vie pois se laps siit saavi luont ko kurkkii ni männöö päi siihe vessaavii~

(lasten perään katsominen)

~syksyllä ne sano nuihej jänisten kurkkinneen iham pystyssä nuita huava okssii~ 

(jänisten ruokapuut)

~kapulasiltoja myäten yli kurkittiin~ (suosta)

~se sitte tulthin kurkhin~ (kurkkioon, jyrkkä koski / vesiputous)

~ja sitte jokea myöjen kuljetethiin ensin, tuola sitä Akajoeks sanothan, 

kurkkion niskhaan, siittä ajethin sittet tähän järhveen~

(muonion kieltä)

~kuttuthaan Karikoskeksi sammaa kurkkieta seki o~ (jyrkät kosket)

~kurkkoja met piimä jalassa, niil oli keveä kaalaa~ (kahlata, suolla)

~kurkot jalkhaan, suovero kätheen, keinoa käymhään~ (kurkot=lehmän koipinahoista 

tehdyt jalkineet, suovero=suksisauvan piikki)

~mikä kurkko hänen sinne vei~ (kurko=henkiolentojen nimiä)

~rupes huutamaan nin paljo ko kurkust mahrui~

~huutaa notta kurkku suarana~

~se rääkäsi kurkun täyvveltä~ (korppi)

~kohti kurkkuvaan naoroah hohotteli~

~huusi mitä vähänki kurkku kesti~

~sitä soapi ollah henki kurkussa aenae että millonka se mittääp pahhoa tekköö~

(vilkas poikalapsi, kaipaa mieleistä tekemistä)

~mie pölkäsin niin että syvänki nousi kurkhun~

~ku minä sanoin mitä mä tiesin niin kyllä meni luu kurkkuun~

~kukast tual kurkul on kokom päevä seilan~ (kurkku=kapea kohta / syvänne)

~kurkun kautta virtaa kevätveret nevalta~

~ku väylän kurkku on ni s on syä ja siitä maaltuu ni sitä sanothaan kariksi~

(syvä madaltuu, joessa)

~se on siinä semmonen ojankurkku joka juoksee monesta kaltiost tuossa Mestosvuomasta~

(kaltiost eli lähteestä)

~ijän kurkku on auki~ (tuulee idästä, tietää lumentuloa)

~pohjasen kurkhuv viskas yli vaseman ola~ (noita ternimaitoa)

~sen pittää joka paikkaan kurkkua toisen hommaan~ (tehdä vastoin tapoja)

~kyllä sen nyk kiäli kuivaa kurkkulakkee~

~meni leivämpala kurkkulakehen niir rupes yskittähä~

~kurkkulunkka~ (kurkkuluu, vrt. obinugrilaisten lunx=haltija,

luiset=puisia vanhempia haltijoiden sijoja)

~kurkkumerta~ (lohi ja siikapadoilla käytetty iso merta)

~kurtmeija keltasta~ (kurkuman juuresta saatua)

~korskauttaa karheesti ja antaa kurknauksen, jos ei sillov vastaa se lähtee pois~

(hirvi)

~senkin kurko~ 

~pelkäättenkos jos kurkoja tulee~ (henkiolentoja)

~kurkok sen nyt on viänny~ (kadonneen esineen)

~niin men kun kuron perseh~ (puukko järveen)

~mäne siitä kurole~ (mäne kurolle, vrt. kurkojen maahan)

~hän toi suure ropiellise marjoja, kurko meille~ (kurkot, 

metsissä elänyttä väestöä)

~millä kurolla se sinne tuli~ 

~voi kurko kuitennii~ (voimasanat=haltijayhteys)

~kurko kuulu sitä kuletellee~ 

~kurko tulla pullahti~ (sanottiin jonkin onnistuessa, hyvän onnen tuojia)

~kurkojakos sinä mänit siihe sekkaantummaa~ (tappeluun)

~katos poejan kurkoo~ (vrt. tytön)

~ne kylälöiset sit joskus, suuttuit, ko suuttuit jostai meille ni ain sannoit jot, 

ne suomen kurot ne on niiv vahvoi, ja työtätekevii et niit ei tappamalkaa, 

saa lopetettuu~ (suomen kurot, vrt. suomen puolen)

~voe kurkolaine mite pit käömä~ (vrt. kurkilainen)

~elä mäne niin kurkolle siinä kallijor reonalla~ (lapselle)

~muukama kurkoonen kun lapsiakin toukathan~ (sanotaan, nuhdellaan,

alahärmän kieltä)

~kurkonenko sen vei~

~oli niin pehemijä paikka tuosa leväsä~ (sammaleen peittämässä 

suonsilmäkkeessä, vrt. levätä)

~kummako se uj jos poejat kurkuilee tyttöen aettaan~ (kummako tuo)

~koskikara om musta ja kurku alus valakia~

~sen on toi kurkunkannin niin kipee~ (kannin eli pää)

~paahan suojaa, ettei kurkunkanta tulehu~ (suojaa eli huivin alle)

~sen kurkumpäätä karvasteloo, ei se niin kipijä oom mutta ov vai haitta~ 

(tautien oireita)

~mulla on semmonen kurkunpää että sieltä lähtee laoluvaki eikä vaen mölinää~

(laulut ja mölinät, mölinät vanhempia)

~ne aena Pohjolaam päen kun ne lenteäj jongottaa niin ne siellä kurlahtelovat~

(joutsenet)

~tulee sale, kun kutit niin kurlaa~ (sammakot)

~kurli~ (kuovi / kuikka)

~mettään kul lihat jätettiin net pantiin kurluun~ (pieneen aittaan,

korkean kannon päähän)

~kurluik, kurluik~ (huusi kurki)

~sehän kurluikkista huutaa kylymän seän eillä, kurluikkista pannoo~ (kurki)

~kurluikkua Kurikal liäntä, saat tullap perähäj jos taharot~ (piilosilla 

oltaessa)

~kurki sannoo että kurlunkkis~ (lunk, vrt. lunx=haltija)

~sammakka kurluttaa~ (vrt. samma-akka)

~ans olla tekemäti taikka ma kurmasen sua~ (kuritan)

~kurmais järve jeähä~

~se Manttu anto niille aika kurmakan~ (selkäsaunan)

~sinä olet sellain kurmeliin, eihän sulle mikeän kelpaa, vaikka sä olet aina pyytämäs~

(paheksuen=tapojen vastaista)

~niihän se sitä poikaa kurmiittaa, kun mitäkin pahantekiää~

(lasten lyömisestä, tapojen vastaista)

~noi lapset on saannu kasvaa niin ittepäiten kun ei ol joutannu kukah niit kurmottah~

(oma lapsuus)

~hää soit muun kimppusan ja rupes ojetes kurmistama, niet mää oli hättä kärsimäs~

(perttelin kieltä)

~s oli kamala opettaja, ku se kurmootti lapsia n että ne tuli vähäjärkisiksi~

(skoulujen sairasta alkuperää, opettajat=kristittyjä eli pahuuden palvojia)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~minnäe mänin vähän niinkun kurkalle, kun tiesin sitä morsijanta juohettavan tästä kaotta~

(tervon kieltä)

~hyvin kurkalta kättä anto~ (vierastava lapsi)

~kul lapset kurkkas kaivuon ne näk kuvajaisens ni, ne jo aattel, nyt se mustamies kurkisti sielt~ 

(mustamies eli kuolema)

~miä kootin kurkkaa varpahillain toisiin yl mut em miä mitääh nähnö~ (kymin kieltä)

~kurkeloon suolla huutaa~

~kyllä siitä kesä näkyy tulovan, kuj jo kurkeloosekki näkyy lentävä pohojoosta kohori~

(ilmajoen kieltä)

~ooppas aika kurkeloonen, et taira häävisti pystys pysyä~ (laihasta)

~on siellä sitä kurkeloostenvallia, muttei sielä puut kasua~ (suolla)

~jos kurkkei vannas keväst o maan pualelt pide ni maa o rikas ja meri kööh, jos o meren 

pualelt pide ni meri o rikas ja maa kööh~ (kurkien vana, vrt. oudot aurat)

~ko kurki hankeen, ni miäs vehkaan~ (saapuu, tietää katovuotta)

~kurki maalla maariana, viikom päästä viimestäki~ 

~kurjet lähti sillol laurista laumaaj ja pertusta ne lähti matkaan~

(kurkilaumat)

~on se kans ollu siinä talossa kun kurki sualla~ (omat vertaukset)

~jos kurjet lenteä syksyl korkial, nin tulie paljol lunta, mut jos ne lenteä matalal, 

nin tulie vähäl lunta~ (padasjoen kieltä)

~kerran se ampus kure, häijyyttään ampu~ (pyhät linnut, 

luotu ihmisten seuraksi)

~ku kakarin äänen kuulee, nii siit kaurat maahaj ja ku kuren ään kuuluu, nii siit herneit~

(kaakkurin)

~ennen on kurk kuoliaan ennen kun suo sulaan~ (sanonta, liiasta varmuudesta)

~kurk kuivaa huutaa varis vettä vaakkuu~ 

~onha siin kures luitaki~ (sanonta, moittimisen aihetta)

~iso kurki aika kurki, emälamppaav veroinen~ (kokoinen)

~syyvä hotkii ku kurk kärmeitä~

~kurk suolla, hauk moalla~ (kevään ajanmittoja)

~pääskyset on kurkein siipeim päällä muuttomatkoilla~

~mistä ne kurijet käärmeitä syömään oppii muusta ko emästään~ 

~kuret kulukevat lumireen kärsällä, kul lähtevät syksyllä perttulilta ja huutelevat ihimistem päällä~

(omat vuodenvaihteet)

~on siellä jo sev verran sulapäläviä että kurki karpalon löytää~

~sitä vain ei kukhan syö kurkea, mutta siivet vain on huonheen korhjuun hyvät~

(syömättömät eli pyhät linnut)

~vain kurk teköö paljaallen sammalikkokankaallen~ (pesänsä)

~kure katsomista~ (kun tartutaan lapsen päähän molemmin käsin ja nostetaan ylös maasta)

~kurjen kans kilipasilla ollaan~ (suolta niitettäessä, tehdään vastoin tapoja)

~ei sill ok kurkee eikä kunnijaa~ (röyhkeästä)

~kurkiko sen nyt vei~ (henkilennosta)

~on se jo kyhyllään ku o kurkiainen päällä~ (talossa harjahirsi, vrt. kyhätä)

~ukkomehto oli tulluj ja istunu aitan kurkiaiselle~ (kurkihirrelle)

~kurkijaisiin nostajaist~ (harjakaiset)

~kurkiainen~ (pystysuora vesiputous)

~se täytyy viälä laittaa kurkiaasen alus, johonka sitte kurkiaanen lovetahan~

(harjahirsi, päätykolmion ylimpään hirteen)

~kurkijaishirsii pääll olliit kattolauvat~ (välikaton)

~kun kurkijaeshirs nostettiim peällen niin sillo otettiiv viinaryyppy~

~kurkijaisparvi~ (vrt. lauma)

~kurkien pouta~ (lämmin sää syksyllä)

~ettei kurkihirs kuule~ (leivottiin, hiljaa, vrt. hirressä elävä haltija)

~isä tek liekun kuja katokse alle kurkhirtee paksust nuorast~ (keinun, 

lapsille pääsiäiseksi)

~kyl soon niin jotta ennen nurkkakiv vierähtää ennenko minut suap tästä lähtemää 

muuten kun takatyvenä, minä tässoun ensmäisenä kurkhirrellä seisona~

(heinäveen kieltä)

~ee sem piätä paleltanna, kurkihirttä myötej juostav viilättel~

(vieremän kieltä)

~ei ne sovi ennee oikkeen saman kurkihirren allek~ (isä ja poika)

~minä en lähe tästä talosta niin kaavan, kun viimmenen kurkihirsi katkivvaa~

~ol neljä kurkhirttä~ (ennen, isoissa taloissa)

~tullee hyvä vilijav vuosi, ku kurkikiilas oli maampuoli pitempi~ 

(kurkikiilat)

~kurkiparvi on niinkul lumirek, yks niist on kärsässä aena ilimoo halakasemassa~

~yhlen kurkipoikueen nähin tuala Hanhisualla~ (kesän ihmeitä)

~kurkkistas uuni jos leevä on kypse jo~ 

~kurkistah sinä Viljo viristykö valkee~ (viristykö eli syttyikö, viritä)

~aurinkokiv vähä kurkistaa pilverravosta~

~kurkist ovelt ko joul köyhää talloo~ (joulun alkuperää, henkiolento)

~talvi kurkistaa saakos tulla~ (ensilumista)

~kahtokaasta pohojanem piisaa ko tulee ovesta kurkistaha~ (tuulen 

paiskatessa oven auki)

~pohjanempa se alako kurkistamhan taitaa siitä taas yöpouta tulla~

(taivaan pohjoispuolen seljetessä)

~Ville oli vasta hyvä kurkistaa hylykeitä jo kaukaa~ (kalajoen

hylkeet, montako jäljellä)

~kuoleet kurkisteleiksee ilemoe eellä unissa~

~taas siäl kurkistelee yks~ (vauva lähteessä, sanoi poika jolle

selitetty lasten tulevan lähteestä)

~etijämpäin elävä kattua, kuallu takans kurkistelia~ (sanonta)

~kuuki kurkistelee piliver ravosta~ (kuun ystävät)

~kyllä tuli kallaa ko pohojasen äijäk kurkisteli~ (pohjasen äijä, 

uhkaavista pilvistä)

~poika luuras sinnen niin kurkistoksis~ (nurkan taakse, luurata)

~kyllä siällä vaaj jalat rohtu, se teki kurkitoukoo~ (keväällä paljain 

jaloin käveltäessä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~kurjan ilman erellä ramasee~ (kurjat ilmat)

~kurjemmat elämiiset siel kaupunkiss on~ (kurjien kaupunkit,

voitteko poistaa)

~niijjen elämä meni kurijaksi huonon sovun tähen~ (perhe-elämä)

~se o oekeen kurja asunpaekka ollu ihmisille, pienille varsinni~

(savupirtti)

~kyllä se on nähny huonoj ja kurjanki päivän siihen ikhän~

~kurja, minkä minullen tek~ (omat voimasanat)

~tuon työmieskurjan pittää vuan tuas työhön lähtee~ (oudoksutut

työmiehet, toisille työn tekeminen=ei kuulu suomeen)

~kyl sil o sit kurja luant kun kippa palja jalvo ulko vaik o härmet maas~

(perttelin kieltä)

~on se hyvä kun on ihimisellä huonehet ettee tartte kurijaalla misä rookaa~

(oman huoneen ilo, hirsimökki)

~kun oo hatarat huoneet ja vähä puita niin kyllä se un kurijanen olo~

~Siiri joutu sej juopon kehenon kans kurijasaan elämään~

(juopon ja kehnon)

~meill oli sieltä kurijasa matka kun tuuli ja sato vasten silimijä~

~kurjanilmallintu~ (punatulkku / pulmunen, vrt. pyryisen)

~karhu makkaa kurjanthela, vain kuusem pershelä~ (ilman talvipesää)

~tuuli on kurjapohjolassa~ (vrt. Kurja-nimisen haltijan olinpaikka)

~Tyyne patistoa yhtsuoroa kaupuntii mut meä el lähe, miu voa piteä tälviisii kurjehtija~

(inhotut kaupungit, orjuuden tulosuunta)

~on ne vielä kurijenetelät~ (kurkien tulon aikaiset etelätuulet)

~kurehheinä~ (karhunsammal)

~kurjenheinä~ (ukontatar)

~se kurehheinä on niiko lumheinäkii, sanoo toiset sit lumheinäkskii~ 

(metsänätkelmää)

~kurjenheinä~ (kalliokielo / metsäkurjenpolvi)

~kurehhernettä hakee lehmä oikei ankarast, vaikka kasvaa korkijal kallijol, 

nii lehmä kipuvaa hakee, nuoret lehmät ainakii~ (metsänätkelmää)

~siitä miehestä ei tuum mökkiläestä vaekka eläsik kurenijän kärenijäj ja vanahav 

variksen ijän~ (omat mökkiläiset, vieraat talolliset)

~kurenjatko~ (pitkä ja laiha)

~tiä velli o sellasta kurejuomuaa, pua uuvvestuaa liital ja lissiää ryynilöi~

(liital eli hellalle, vrt. liittakivi)

~joes kazvaa ruokoo, klaislaa, pulpukast, kurejjuomuu~

~väkevää se kurekaal ol, ei lehmätkää sitä syöneet~ (peltokaalia)

~kurjenkaali~ (ojakurjenpolvi)

~okko käynyk kurijenkarpalehesa~ (karpaloita poimimassa)

~se onki jängilä se kurienkarpale, ei se olek kangahmaila niinko nuo puolat~

(jängät ja kangasmaat)

~kurjenkarpalevettä~ (karpalomehua)

~kevväällä rynnättiin kaikki suolta hakkeen kurijenkarpaloita~

(talven yli säilyneitä)

~kurenkarpaloesta sitä tehtiil lääkettä~ (omat lääkkeet)

~mokoma kurenkaala~ (haukkumanimet)

~sielä karhusammalikossa on paljo kurekauroo~ (itiöpesäkkeitä)

~niitusa ja vähä pellosakik kassoo semmosia sinisiä kelloja~

(kurjenkelloja)

~kurjenkenkä~ (suo ja lumikenkä)

~kurjenkialo~ (kalliokielo)

~kurenkinttu~ (lieko)

~kurjenkinttu~ (kalliokielo)

~kurjenkont~ (pihatatar / ukontatar)

~kurekukka~ (kurjenjalka)

~kurjenkukka~ (kevätlinnunherne)

~stä oppii kuj joutuu kaik kurijenkujak kulukomaan~

(vrt. kantapään kautta)

~se kulk kurenkuhtuja~ (kävi turhaan kosimassa, sai rukkaset)

~kurjenkäpy~ (niittyhumala)

~kurjenkäpälä~ (kurjenjalka)

~noukki kurellumia tyynyksiks ja nehän ne kyl hyviä onkiin~

(horsman / ohdakkeen höytyviä)

~ei toi lumi viälä pysy se oli vasta kurjenlunta~

(kurkien lähdön aikaan tulevaa?, lähteneet myöhemmin?)

~kyllä s on joka sortin hampsaaja, millon se kävystää millon s on kurjenmarjasa~

(karpaloita poimimassa, omat työt)

~kenttäjängäm pääsä oli kuriemmarioja, ja net olit väkeviä~

(väkevät marjat, vrt. parantavat)

~kuremmiakkaa myä ain haettii siält järvest~ (keltakurjenmiekkaa)

~suon ojan laial kasvo kurenmustikoit~ (variksenmarjoja)

~kurjenmätkin~ (vanamo)

~kurijennoukka~ (tuohitorven koverrettu suukappale)

~jos tullee kurjempakaset viä ko näin kylmää on~ (kurkien saapumisen 

aikaiset)

~oekeeha sitä ennem mäntii ehtimää kurempalloo, ett ei kurk paskantant~

(kurjenpalaa eli karpaloita, ennen kurjen äänen kuulemista)

~kurjempappu on toi mäki kumminki ihan täyn~ (nätkelmää / virnaa)

~kurempellovaisii toin teitille~ (kannusruohoja)

~sillä oli naamasa kurijempisarehejaki~ (pisamia)

~kuren pohjoset~ (kurkien saapumisen aikaiset pohjantuulet)

~isoja kun kurempoekija~

~kurjempolvi~ (kurjenjalka)

~kurepolvii ol lehmhaas~ (metsäkurjenpolvia)

~ohrapeltoon otti kurijempolovia, ei oikeim menestynny~

(omat heinät, vieraat ohrat)

~kuriempolovi~ (ukontatar / pihatatar)

~jos ei ennem pouvvistun niin tullee kuitennik kurijempouvvat~

(kurkien lähdön aikaiset)

~kurjenrimpi~ (keltakurjenmiekka)

~kurjerrista tekkee~ (sinipunaisen kukan, hiirenvirna)

~korreeta toukoo se kurerruissii~ (karhunsammalet, touko-sanan 

alkuperää, omat sadot=omasta luonnosta)

~musikkana syötiin kureruista kun se om makkeata~ (poikasena,

sammalien itiöitä?)

~kurenruis~ (purojen varsilla kasvava korkeahko heinä)

~kurjenruis~ (härkki)

~sanovat että se kurjerryyttäri tulee kurjen siiven alla, ettei sev voim 

muuten niim pitkää lentää~ (västäräkki)

~kurjevirvel~ (hiirenvirna, myös kurjevirna)

~siinä sinä kurkiet~ (paheksuen)

~sinä kurkiot tuon työn kanssa~ (viivyttelet, vrt. käyttäydyt kuin 

kurki)

~älä o nii kureton, jumala pulottaa kuuman kiven päähäs~

(kuumia kiviä pudottava jumala, vrt. meteoriitti)

~ai kurimainen kumma~ (omat voimasanat, hauskoja)

~vanhoja taljoja ja säkkiä, kurjoo ne siihem monenkertasesti~

(kietoo lappalainen, vrt. sukulaiskansojen uhritavat)

~päälä se on se ovireikä, ja tietenki jonkimmoinen kurju sillä ettei lumi 

tules sisäle~ (oravan talvipesässä)

~orjuuvest kurjuuvee, ku palkanpiika männöö miehelää~ 

(piiat ja palkanpiiat, piika=tytär, palkanpiika

=toisten työhön pakotettu tytär)

~mut ain o läpi pääst tähä ast, kaikiista kurjuuviist ja mist~ (hui hai)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~kyl mää sen toimitaj johosenkiiv vähä kurriin että se tullee jumalans tuntemaa~

(jumalansa, jum=suojelushenki?, jum-ala, ala=taikasanastoa)

~nokkijaan nakkeloo, sill on niitä kurija muitain niippusalla~ 

(helposti suuttuvalla)

~ei siim muu kuri auttanu, täyry pualustaa ittiitäs~ (itsen puolustus)

~kaikela kurila se koettaa rikastua~ (oudoksutut rikastujat,

vrt. tyhjillään lommottavat "toimitilat")

~minäkij joskus kurini päikseen sanon~ (pilan päiten)

~kyllähän ne siitä laskivat talaven kurit että onko tuiskutalavi tais selevä talavi~

(linnunradasta)

~voi tavaton minkälainen kuri oli vanahemmilla lapsistaan~ (paheksuen,

tapojen vastaista)

~kyl vissi pakane tulee ko tuul o pohja kuril ja puhalta ko koera kirast~

(kuril eli suunnalla, vrt. Kuri-nimisen haltijan)

~jos vaa tuuli tyventyy ko se on tual pakase kuril~ (pakkasen kurilla,

vrt. pohjoisen)

~susi juaks kurit pitki ja jouru tarha~ (kujaa, pihaan,

oikean suomen luontoa, vrt. tyhjäksi ammuttu "itsenäinen suomi")

~kyllä out lapsrukka huonolla kurilla, ei kukkaa jouva sinnuu kahtomaa~

(lapsista huolehtiminen)

~elä kurriile pija voit puota sieltä harjavuolulta alas ja sillo henkes mestoat~ 

(turvalliseen elämään opastaminen)

~koskenha se laski niinku pitiki, mutta joutu kurimoho, jossa vene pyöri 

ko helevetin kattilassa~ (omat kurimukset, vieraat helvetit)

~meijän nevalla on muuvan lähe semmonen kurimon kurkku johon uppuvaa vaekka 

honkanen kanto~ (kärsämäen kieltä)

~tommonen tua poik on, vaik kyl tarppeks vissin kuritet on~

(tarpeeksi kuritettu, silti tommonen, lasten piekseminen=kristittyjen 

perinnettä, oman perinteen vastakohtaa, kaikki pakottaminen

=mustaa magiaa)

~minuva on kuritettu tauvvilla ja nälälläev vael liekkö tuost ollu apuva~

(liika vastainen=ei tee paremmaksi)

~kyllä minuva sillä hiihtoreissulla kuritettihin, ensin putosin jokehe ja sitte 

vielä nyrjähytin nilikkani~ (vastainen ja myötäinen)

~eihä sellaisija pienijä kehnoja kehant käyväk kurittamoakoa~ 

(kolkkakalassa, maalaisjärki=suojelee luontoa, luonnostaan)

~kuun tyhjil päivil, kun kuu syntymäs on~ (tyhjät päivät, pimeä kuu)

~kyl se sen ymmärtää, mutta se on nin kurikas, ettei oo ymmärtävinään~

(kurikas eli viekas)

~sil miehel on siit kurikkaht jutut~

~suurija puita ku halakoivat löivät kiiloo kurikala piähä~

(sahojen myöhäisestä alkuperästä)

~elä nyt minnuu tottele, tie vua oman piäs mukkua~ (oman pään

mukaan tekeminen)

~ykspesäne se o kurikkakatitsa~ (yksinkertainen liistekatiska, 

aita ja pesä)

~ne halako kiilalla isosta puusta kurikkalautoja katoks~

(kiilaamalla halkominen)

~pojat ne etenniis syysjäeltä kurikkamatteita toe~ (kurikalla 

jään läpi kolkattuja)

~kurikkapäitä~ (sammakonpoikaset, vrt. nuija)

~se on sellaane kurikkapää nottei se taivu mihinkää~

(itsepäinen)

~eläämem mahannahka liotethij ja kurikoothin nin kauvaj jotta sin oleva kalavu irtos~

(kurikoitiin eli pehmitettiin kurikalla)

~en minä joukaa tarkene menn avennolle kurikoottemahan pitää päriätä 

nyrkkipyykillä vain siehen asti kun tulee lämpöösempi~ (isojoen kieltä)

~kurillaa ne lapset toisijjaa narrovvaat~ (leikillään)

~ehä se ku ilema suotta, kurillaa vua tek~ (ilman suotta, kurillaan)

~siel o Saimoas sellaisija kurimuksija, teäl järvess ei ole~

(Saimaa ja järvet)

~pienii kurimuksii on soilla, umplampiloita, joissa ei kuulu pohjoakaa, 

ves voa käyp eistakaisi~ (suotietäjät)

~mejjän isä ja poika molemmat ollaa kurimuksii~ (vasenkätisiä, 

periytyvää?)

~mää kuulusteli, mistäs semmost kurina kuulu, kis makas ja kuarsas~

(hinnerjoen kieltä)

~voi ko siinä oli kevväällä tavaton kurina~ (lätäkössä,

kadonneet sammakot, teknologia=elämän vastaista)

~se putoilee siellä kiveltä toiselle, semmosta kurinata juostessaam piteä~

(vesi norossa, elävä olento)

~on sitä aikoo akkana olla, nurkan juuressa nuhjottoo, kuulla ukon kurinoo 

ja pienen lapsen pirinee~ (akka=perheellinen nainen)

~ei sen kurinoeta jaksak kuunnella, lähem poes~ (omaa elämää,

vrt. vieraita yhteen pakottavat skoulut ja orjatyöpaikat)

~minä kujon pomsija, miehille kesähousuvaatetta~ (vaatetta eli kangasta)

~kangas on kutimissa, kudesuuss~ (puille pantuna)

~kul luonos pannaan kutimelle, pannaan toenel laeta kiini ja toesesta 

laijasta ruvetaan kutomaan havasta~ (verkkoon)

~niit on neljä jokk on oikeev vihollisia ihmiselle, märääp puut, vuatava pata, 

poraava lapsi ja pahankurinen äijjä~ (ihminen=nainen, ihmi=imi=emä)

~että mä sain kuriskurkusta pois lapsen~ (synnytyksessä, lapsen

jolla oli napanuora kaulan ympärillä)

~m aittelin notta kyllä mä meen sitä joskus kurispäältä kattomaha~

(leikilläni)

~se on lähtennä varsin kurissaan ja juonissaan että tervoan tuon kuun~

(oma elämä, juonikasta, vrt. haudanvakavat kuollutta miestä palvovat

kristityt, nekroja?)

~ne kurajoat keyvväil ojas~ (sammakot)

~sitte on kuovi taas toinen sortti, joka kurisee~ (jänkälintuja)

~rauniorunttu kurisoo, se eäntää niin jotta~ (kivitasku)

~se ei kurissu, eikä märissy että teijäl lapsia pitää hoitaa~ 

(mummo koskaan, tapojen mukaista)

~on siinä takkaa kerrakseen, kun on märät puut ja kuriseva ukko~

(taakkaa, akalle kuriseminen=tapojen vastaista)

~sinnep pantun nuttua sisiä ja sitten kuristettul lankal~

(kaulan kohdalta, räsynukke)

~siit ol lyhkänen kevää kun se lyhkäselt kuristaa~ (palokärki eli koro)

~lapsele ku tuli kuristaja joka ahisti henkeä nii sillon panthiin astihaan 

kiehuaa vettä ja siihen suolaa~ (omat keinot)

~toimme ne kotiin, kannoimma kaik kurissuksissa metsäst~

(sienet, kontissa joka kuristi olkapäitä)

~ei saa iliman aekojaan kuritella akkojen kansa, ne alakavat kuritella vuorostaan~

(kurittaa=valittaa tyhjästä, väkivalta=ihmisyyden ja taikuuden

unohtaneiden perinnettä)

~kuikka ku se kurittaa sei ok ku pohjatuuliks~ (kaikesta ennustetaan)

~suokuikka kurittaa kansa kevväälä~ (kuovi)

~ittekkuki ellää niinku tahtoo~ (oman elämän malli)

~penskat on kurriitunna semmoseksi, jotteivät ennee vääjjee mittää~

(välitä kielloista, pielisjärven kieltä)

~a mitäs myö vanhat miehet täs muuta ko välil istuksellaa ja kurivoijaa~

(tupakoidaan)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~aina kun ne lähtee niin ne sil viisiin kurahtaa~ (oravat, 

puissa hyppiessään)

~sie elä kurraa siitä assiista ennee mittää, sillä se on ollu ja männy~

(hetkessä eläminen)

~se ol niin iloissaan, miltei kaalaan kurahtanna~ (ilon kautta)

~pijan siitä rapakot kurahtaa kuivaks kun tulloo yökylömäset~

(syksyllä)

~koskesa on isoja kurhauksia~ (jyrkkiä putouksia)

~korpikuuksa kurahuttaa niim mukavasti laulaa~ (oriveden kuukkelit)

~hoskalla on hyvä pattoo kurraottoo puhtaaksi~ (havuista tehdyllä sudilla)

~eihän nyt tohik kalat liikkuuj järvem pohjasta kuj jiähän kurrauttaa järven~

(kuka, Kura-ko, vrt. kuura)

~hiä ko kurrautti vyön kii, niet ol ko ukkomuurijaine~ (iso muurahainen)

~turpa kurraotettaan nuorala kiinni~ (rysän turpa, vrt. kursia)

~kurainen ol tuo piha jouluu asti~ (joulun ajoitusta)

~pijan kaet tuon kuraseisik kun oesi äemää ja nuoraa~ (kursisi, 

äimää eli neulaa)

~ko rupes vähä kylymihin niin se kurasi veen~ (joesta)

~kyllä se aikaa päället tästä kurakelistä viä kunnon talvenki tekee~

~kutuaekana sammakko sommoo kurakkata pittää~ (sammakoiden ystävät,

vrt. Samma-akko)

~kyllä tuas ku tänä päivänä tuuloo nui kovasti ja paestaa vielä nii lumet 

sua aeka kurakkata~ (vrt. kyytiä)

~tenavat ryättää ittensä kum menöväk kurakkoho~

~niit on semmosia lammikkopäitä ja kurakkopäitä keitahis~ (lammikoita, 

soissa, omat keitaat, vrt. seidat)

~kyllä kurakoprakii oppii kirjuttammaaj ja piirtämään kuhaei hättäilek~

(kura eli vasenkätinen)

~net jokka ei osaas sitova vastaa, sitovat vastan kurakkätehen~

(vasenkätiseksi)

~se on tullu kurakäthen jos se myötäpäivhän sivothan~ (sidotaan,

päivän mukaan työskenteleminen)

~tiä on semmosta kuralellua~ 

~kuramulli~ (silkkiuikku)

~kurapätkä~ (metsikana)

~sit ampuit pyssyyl kurappatkoi ja, tetrilöi ja~ (peltopyitä,

kurapatka)

~kyl noi on sellasii kurapekkoi~ (lapset)

~kriäkkus ikä kurapirk~ (kurasammakko, vrt. pirkko)

~soon kurapuarastaan pesä~ (räkättirastaan)

~mennähän kattelehen kurarassun pesiä~ (rastaan, 

~tähti kurasti sano lappalainen~ (lensi)

~ne kurasukset oli vaa semmaset lyhkäset~ (lyhyet rantasukset)

~katoham mitej jo kurasit tuom mekkos~ (lapselle)

~onnihan soon, joka miästä seuraa~ (seuraavat suojelushenget,

vrt. edellä kulkevat)

~pitänee miu jättää se pyykinpesu ens viiko puolel ku alko tää jokakuine 

kuratauti miul justiise~ (kuukautiset)

~kuratilsaa tehtiim monellaista~ (savimöykkyä, lasten leikeissä)

~ne mänyö poimui ja kureise~ (lepakon siivet)

~naurunkure silimässä se mulle siitä puhu~

~kure~ (poronsuoninen nuora)

~suu veethin kurhela kiini~ (nahkalaukun, kurelangalla)

~kalaparvet ku ol liikkehel, nii kurehet näky veen pinnas~

~se kurehuttaa ojat ja noi passit~ (kuroo umpeen,

passit eli lammikot)

~jää oj jääny kohmollensa kuv vesi on kurehtunu alta pois~

(koholleen)

~elehmenneinä vuasina kun näin kavvam poutaa oli niij jokikir rupeh kurehtuun niin että~

(kuivumaan)

~oli sevverram pakkast, et toi tiä jo kurehtu~ (kuivui, jäätyi)

~se vain kurehillahan puhu, ja sinä uskot~ (toisiin uskomisesta)

~kuresanihan minä sen tejin~ (leikilläni)

~ne rantalaiset käyttivät lapikkaita, ne ol sellaisia kurelapikkaita, ettei niiss ollu 

pohjaa eikä mitään~ (virolahden kieltä)

~koseshaan on kurennapoi paljo, kun menee kurennapah niin se viäp pohjah~

(koskessa kurimuksia)

~oikein kuv virtaa sen kun kurennavois mänee~ (kurennapa, kurimus)

~siin on se kurenauha sisälä ja sitä kirithään että se pyssyy polvem päälä se säpikäs~

(poronnahkainen säärisuoja)

~ol se Liisa ennen tyttöpiänä ollessaan melekonen kureniekka~ 

(oikuttelija)

~kurento muuten vaalakka harmaja mutta vattanalusta valkea~ (sorsalla)

~se on sellasella kurennyörillä pantu kiinnik kokonnaaj joka vejästtään kiinnij ja solomittaan~

(rysän perä)

~hammees ol takan kurepoimeet, kuppeel kääntöpoimeet, ies etumus~

(kääntöpoimeet eli laskokset)

~liistheep panhaan kurerihmala nokhaan~ (ahkioon)

~jotta se kurettu, sitte lisättii sitä tulta~ (lihan pinta kuivui, 

palvattaessa)

~lapsuvessai ihlan ol kuretturkit, pitkät, polvii ast ja kureit suolil nii ko piikaväjel~

(poikalapsilla, vrt. valokuvat sukulaiskansoista)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~se oli oikeen täysi, hiukan niin kun kuvullansa se kiuvvas ja, 

että siin oli paljo kiviä~ (kiukaassa)

~se on isolla linnulla metollaen niin se on kopran kokonen se kupu~

(kouran)

~mie oon iha syönee makune ei yhtää enempää mahu miu kupuhei sapuskaa~

(viipurin kieltä)

~nytt on kupu täynnä kyllä jaksat nukkuva~ (lapselle)

~siin on ajak kuppuusi, että napa ritisee~

~larotaan kupu täyteen kiviä~ (kiukaaseen, tulipesän kaareva katto)

~ku lähetää kupuva tekemää kiv pittää ollap pystyssä~ (kiukaan kupua 

ladottaessa)

~sit ol löylykkäämp sauna, ko ol saunan kiukaan kupu paksu~

~ko kupu alkaa väräjää sillo on kala syötis kii~ (kupu eli koho)

~jos miss o malto ves, ei siin huoli ollakoa kuppuu~

(verkoissa, malto=virtaamaton, vrt. malttaa)

~ko verkkoreäty ol lasettu pantii loppupeähä kupu merkiks~

(rääty eli jono)

~ensinä tehthiin kupu ja kuusesta vantheet~ (kupu=lautalaidat, 

tynnyriin)

~otettih pitkii pajuvvarpui, ohennettih varvumpää ja siint läks kuvun teko~ 

(kuvun eli rungon, merran nieluun)

~ku saahaan se kupu valhmiiksi ni veethään se miehusta pääle~

(rysään, miehusta=vanteiden ympärille tuleva verkko)

~punakupune~ (punatulkku)

~kuvukkaita vittamertoja~ (omat ainekset)

~minä sanon, että jos tuossa hiilillä päeväks keittäs kupukeittova~

(hiilillä keittäminen)

~hyvijä kupukivijä ejj om muuvvalla ku tuolla syvämmualla~ 

(pieniä ja pyöreitä, kiuasta varten)

~näkinkenkäks lapsena justihin sanottihin sitä keltasen kupukal lehtiä~

(ulpukan, näkki=nakki)

~ne on semmosia pyöriöitä kivikupuloita~ (hyvät kiuaskivet)

~taimenell on siihev viitham mäti niinku lohela, kovat nek kupulat~ 

(taimenet ja lohet)

~tua Salunniitun kupulikistos on kirpilöitä~ (mesimarjoja)

~pien kala vaa nykkii kupusta, mut suur kala vettääkii sen vee al~

(kohon)

~petäjäkaarnast laitettii onge kupusii~

~ku häileät ne kupuset, ni näkkyö mis verkot on~ (heiluvat, 

vrt. häilyvä)

~tuohie kiskottiij ja halakastiin, veettiir ristii että tulloo kupura, 

sittem pantiij juurilla kiini~ (tuohityöt, ikivanhoja)

~vähän kupuralla oli se kivempeällys, siinä oli niin sievällä ringillä 

kirjava keärme~ (oma asenne käärmeisiin)

~tullee semmottia töyryjä kum maa on noussuk kupuroille ja toisim paikon 

on notkossa~ (maan muotojen nimiä)

~lapset kipus tonne kallion kupuralle~

~maakivem peälles sataa ku on semmoin kupura kivi~ (kupera,

käytetty parantamiseen)

~se tiä oj jäätynyn niin kupuriaiseks ette siinä tahrop pystyssä pysyä~

(tottijärven kieltä)

~mikä pariskunta ol oikei sopusa, ne elläät ko linnut, 

siel senko kahekese kuputtelloot~ (sopuisat eli yhenlaiset,

yhenlaisuus yhistää, erilaisuus erottaa)

~se oh hyvä kuputella tuo ykspohjanel lapikas~ (kävellä)

~metto laulun alussa kuputtaa niin ku kuivaa puuta kaputtasi~

~kansikopat tehthin ensis suaralaitaasia sittek keskikohoralta vähän kupuvia~

(kaarevia, kannelliset kopat)

~kupuva mäen nyppylä~

~merran sisäh toisen niteh kohlallep pantih kupuvanne~ (keskivanne, 

pitämään mertaa auki)

~kur, sannoo ku sammakko~

~nys se vasta kura kiik käy, ko se toj jään sulatti~ (keväällä)

~toss on uulet kenkät, velä ne jalkaas ja mene että kura halkee~

(lasten hyväksi tekeminen)

~pahinna aekana rapakkoaekana kum puolsiärree ol kurroo~ 

(omat mitat)

~se oli mennyn nevahaj ja vetänyk kuraa turpohonsa~ (lehmä,

kotieläimet=etelästä tuotuja, eivät kuulu suomen luontoon)

~ne on viskonna rappuja kurapaekkojen yltö~ (riukuja)

~kyllä se tirahuttoa kurav voan kun se lenteä~ (pääskynen)

~kurast sit ne konnikkaiset siittäät poikii~ (kudusta)

~otti senen kuraj jalan sukan~ (vasemman, vrt. huran)

~jos suksipuun veistää kuralle nin sanotaan ei siittä kalua tule ollenkan~

(veistetyt sukset, vrt. myöhäiset työkalut)

~kum minä suutun, sillon saa tullak kässiim mies vaekka hiijjem 

peripenkiltä~ (utajärven kieltä)

~se tul niin niih haralla hapsin kurahtel ja karahtel~ (teeriemo kohti, 

poikasiaan suojellessaan)

~orava kurahtelloo mukavasti~

~ei se kanan kaakatus jos ei net kukotki kurahtele~ (omat kanat,

metsäkanoja)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~myö istuak kupotettiin kylyki kylessä~

~syntyypä siinä lasten nahkasten sisässä kupottoo~ (kelpaapa,

lämpösessä)

~tanssia reuhottivat minä vain kotona nukkua kupotin~ 

(toiset tytöt tansseissa)

~ottaa semmosej jonkulaisen kivej joka on nui että kupottaa ja siin 

ov vähä maata päällä ja ser rappaa puhtaaksi sitte~ (taikaan

otetun kiven)

~älä pak kuppija, ne pelkeä kuppija Syntymäise kalat~

(kuppija eli kohoja)

~mitä se tuo äijä vielä tuola tuvassa kässehtii ja kuppasee, rupiais jo nukkummaa~

(nivalan kieltä)

~sisiliskoikii ol siin mei lammis~ (vrt. vesiliskoja)

~nek kuparslaakari ol hiuka semmotti rahamiähi ko nes sai tyästäs raha~

(rahankäytön myöhäisestä alkuperästä)

~yks ukko sano pellovvanhasil ja suonkanervil parantanneh 

kuppataulin~ (siankärsämöillä)

~ei niitä kuppataotisie ennen tavannuj juuri ollenkaan~ (sukupuolitautien

myöhäisestä alkuperästä, etelästä tuotuja)

~kuppaveittellä naputellaan että rupiaa veri juokseen~ (kupata,

tarkoittanut alkujaan erilaista parantamista)

~mitä ne pennut siinä kuppelehteloo~ (temmeltää)

~sorsija limakossa kuppelehttaa~ (leväisissä vesiheinissä)

~katoppa kun orava kuppelehtaa kuusessa~

~kuka kuppeleht pitempää se sit makas uamusela~

~tuo niittu on niin mätikkyä ja kuppelikkuva~ (kuoppaista)

~kova se on se taolakeäpä, jänenkeäpä se om pehmyk kuppelo~

(jännenkääpä, vrt. jannen)

~mukulat heittää kupperkeikkaa joulupehkuilla~

~sitte ol se suopakuppi, se ol pahkasta~ (keitettyä suopaa varten)

~elä tulem minun kupilleni, syö omastas voan~ (omat astiat)

~siin ol niim mukava olla repo rentonah~ (vrt. kesäisin

rennosti ottavat revot)

~ryypätään kuppi kuumaa~

~siin kimalaispäsäs ol munt kakku ja kaikis kakuis olivak kupit täys hunajaa~

(kupit eli kennot)

~siin kupiss oh hyvä istuvas selkä keneis ja jalat riipuksis~

(kallion kupissa, istumakalliot)

~pannoo lissee kuppia nuottaasa, meinoo käyvä vissiinni vetämään pintanuottoo~

(kuppia eli kohoja)

~täss on niitä kuppijäkälöitä~ (torvijäkäliä)

~juurist oli tehty kuppikorrii, niis piettii kohvikuppii~ (kahvi)

~ahvenoist tulee hyvää kuppikukkoo kun sit hauluttaa~ 

(kuppi eli patakukkoa)

~kyllä se tekkee sittev vähäs surkian makiaa ko kuppiluuhun sattuu~

(polvilumpioon)

~niin suurija kuppipahkoja että niistä tuli kahen kolomee hengen keittokuppi~ 

(vanhoissa koivuissa)

~kuppipaisti~ (saviastiassa haudutettu kalaruoka, toinen saviastia kantena)

~tarvoin on semmonen kuppipäinen niin kun tuo suksmiehe~ (veteen iskevä 

tarvoin, kupera kuin porkka, vrt. soilla kesäisin käytetty)

~kuppirastas~ (räkättirastas)

~pieppä vierassas minuvvaej ja annaj joku kupponem minullennii~

(tasapuolisuus, omia arvoja)

~tua kissaki miukumasa kaloja ja maituva, annappas sille pikkuse kupposee~

(eläimistä huolehtiminen)

~kupposella löyly heitettiin~ (pahkaisella)

~koarnakuppoisii ol yläpuolel jottei ne siit painuniet pohjoa~ (verkot)

~sielä sit o kuppoisessa~ (peitelty lapsi)

~kuukusin tuala kaljamalla menin ihan kanttulivei ja vesiämpäri lensi kärestäni 

ja kaatus kupposen kumolleen~ (kuukusin eli kaaduin, akaan kieltä)

~kuppoisluu~ (ristiluu)

~mun marjatuakkoseni putos maahan ihan kupposten kumollensa~

~se ol niije hoetomeininkiä se hieromine ja kuppuittamine ja iskettämine ja semmoeset~

(omat eli luonnolliset hoidot)

~tuohesta tehthiin semmonen kuppura ja, sillä ne joivat~ 

(vettä lähteestä, pyhinä pidetyt lähteet)

~ei siitä oo akaks, sehä on vanha kuppura~ (akka=lapsia saava nainen)

~se sija on nin kuppuraine, ettem minä siinä makoa~ (makuusija, 

muhkurainen)

~kuppurakukka~ (nurmikohokki)

~siittä kuppuraruahosta tehtiil leipää~ (jäkälästä)

~jo on kamppehet läpimärkinä, ko on taas kuppuroitu ja huppuroitu soselumessa~

(lapselle)

~on meitä kaksii kuppusilimee jänistä luojan metässä~

(luojan metsät, vrt. luja, loja)

~kirfhelä hakathin ensinä siihem pahkhaj jonku verraj ja, sillä kovelimela ko rupes 

sittek kaivamhan niin, siihen tuli se kupru~ (pahkakuppia laadittaessa)

~se poikapa nyv vast aika kuprun teki~ (petoksen, kolttosen)

~kova ukoilema nous Huapajärvem piältä ja sem pilever reona kuprus tullessaa~

(Ukon ilma)

~tuast se kupsa kaapist nii miä laitan uunih puuroo paistumah~ 

(kulho, savivati)

~mikäs siell on tetrilöihen kupsaissa mustikkamarikossa~

(marikot)

~mihinkhään tuosta sikiöstä tuli nii hoppusa viilettäjä ja sitte kaatua kupsahtelee~ 

(alatornion kieltä)

~kupsahin mäjessä ja hupsahin ihan umpisukkeloho, että lunta meni silimät 

ja korvat täytehe~ (kemijärven kieltä)

~sammakko metässä hyppijäk kupsaelloo~

~se kupsael siinä vesakossa minu eissän~ (jänis)

~olen jotaki aina koittanu kotona kupsailla~ (omat työt)

~kuuskilaenen hyvin semmonen hijas ja pöljä lintu, kupsakehtaa siellä teällä ja laeha lintu~

(kuukkeli)

~jänis kupsakehtaa vesakossa~

~mullon mariavakka täynä, tämmöön jo kupsamoisillaan~ (marjavakka,

kukkuroillaan)

~hukkeli on heiluvaenen, hyvin kupssea kävellä~ (karhusammalikko)

~mikä siellä kattaikossa kupsehtii~ (kataikot)

~olek ku mikäkih huuhkaja ku kaiket yät siäl kupsit~ (omat vertaukset)

~kul laps lankiee eikä pahon käy sannoo kupsis~

~kiikkaa, kaakkaa, kupsis isän sylleen~ (lapselle)

~kupsis, ku lankesit~ (vrt. hupsis)

~se kupso söi kaikki, niin se mie jäi kotamikoksi kokonhaan~

(osattomaksi)

~antooten kissallen lämmintä kupsuu, kun se maukuu~ (maitoa)

~kupsuheinä siin on semmosie kupsuja jos kuim paljo, sitähäm piennä poekana 

ohtaan iskettiin ne meleko laella paokahti~ (peltotaskuruoho)

~kupsumpuuro~ (vatkattu marjapuuro)

~ei tarvihek keittee, ei suak kupsutak~ (marjakeitto, kiehua)

~kylypee kupsutteloo uuvvella vastalla~

~hukansammalta on niim paksulta että se kupsuttaa kävellessä~

(hukansammaleet, hukat puuttuu)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~kaikki tenavat lähteny maalimalle, ku on raavahaksi tullehet, ja ei oo 

ku vanhat kupiaaset jäliellä~ (vrt. vanha kuppe)

~Eero kupjastelloo illalla oikee myöhää siit ei saa aamulla ylös~

(kupsehtii)

~tammenkuorevettä keittä, simmost täät ja juo kupilise~ (omat teet,

jokaisella omat ainekset)

~kepsuttelivat vaan että kupina kävi~ (ketut)

~jäniksem poeka pittää heinikossa kupinata~

~teerparvi oikeen syö urpusessa koivussa niin siitä kuuluukin sitte eri kupina~ 

(keuruun teeret, montako jäljellä)

~kupinahan on tuommosella isolla säynäjällä kauhia~ (uimarakko)

~kupinasta sittä menee piirahan, piira leikkaa hienoksi ruuvan~ 

(kuvusta piiraan, metsälinnulla)

~metton kupinasta saapi melekosen pallin~ (pallon)

~siin on semmone kupisko, jot hiä ei selvii kuuna päin lähtemiä~

(kuuna päivänä, koskaan)

~Anti tuvassa kupajoat myöheä, kupajoat ja kupsehtiit~ (iltavirkut)

~mitä hiä nyt jäi sin koko päiväks kupajammua~

~ko alko laps kupajoa senko heilautat voa, laps nukku~ (kehdossa)

~se on yhessä kohassa päivällä, kupisomaan~ (rupeaa yöllä, siili)

~olha siel nii reäpyksijä että kupiis verkois~ (muikkuja)

~kun se rokko männöö silsallej ja kupisemmaan rupevvaa ni sauna lämmitteej 

ja viijjäk kylypemmään~ (taudin loppuvaiheessa, alkuvaiheessa

vieminen pahentaa oireita)

~männöö sahtitiinujaa katsomaa joks se kupajaa~ (kuplii, porisee)

~mikä se kupissoo tuolla mustikavvarsikossa, vierreen kiärmel luikahttaa~

(liperin kieltä)

~mie jo kerkesin haikailla jot onk hiä hävint koko mies, koi kuulu 

ei kupaja~ (metsäpirtin kieltä)

~ei kuulunt ei kupajant ketteä ihmistä ei koko mail halmeil~ 

(mailla halmeilla)

~työ hieroo ja hyttyyset kupittoo~ (sanonta, imee verta)

~joko na alat itekkin nähäk kupitiuksia~ (vrt. kuppeja, kummituksia)

~kupliin sataa, vielä sataa huomennaa~ (sadeveden osuessa järven pintaan)

~kun nuin kuplilles sattaa, ei se kaovon soa~ (omat uskomukset,

jokaisella omansa)

~mualla kum paenaa nii ei nousek kuplalle eikä pakota~ (mudalla, 

hyönteisen pisto)

~pitää olla höytykuusta, jossa kuplie kasvaa~ (pihkakuplia)

~enne kupla tehtii männykaarnast ja siin ol kaks reikää~ (ongen koho)

~katoppas kun sinun kuploos nyhtää~ (kohoa, kala)

~haoki kuplahti noustav veim pinnalle~

~sateil jos ves kuplailee lammikois, tulee pitkäaikain sale~

(ennustukset)

~ensin kiäpä kypsytettiim porossa, haovotettiij ja pehmitettiin kuplakkeeksi~ 

(taulaa laadittaessa)

~Janne on kuplakka ukko, ei siellä tule suru puseroon missä Janne kaskuiloo~

(kaskujen kertojat)

~kuplakusijaenen on semmonem pikkuner ruunine, se jos voa ihhoon soap kusta, 

niin se kirpeloep, se kuplan tekköö~ (keltiäinen)

~vehnäne o kupleemmillaa uunista otettuva~ (kuohkeimmillaan)

~pehmee kupletuinen on tuo rieskan kuor~

~voahen kupletuista oj järver rantasella~ (kuplivaa vaahtoa)

~istuin kuplijaesmättääseej ja jo polttaa~

~eikö nuo lie ollunna niitä kuplikusijaeseks jota sanovat, semmosessa 

multamättäässä ne enempi asustivat~ (keltiäiset, kaikella asuinpaikka)

~kuplos~ (hyllyvä maa, hetteikkö)

~merram polo vähä näkyväk kuplottaa~ (koho)

~sil kupluukii viel peä noi kovast~ (sykkii, lapsen päässä aukile,

vrt. yksi sieluista)

~katsokaaha Saajoen pintaa ko ves kupluiloo, taitaat alkaa pitkät satteet~

(jokien nimiä)

~ompas siellä ilmoa, ku vähäm peästä kupluiloo~ (järven pohjasta

tulevat kuplat)

~siinä kupluksen kohalla on hyvä onkpaikka~ (kuplus=hyllyvä suo,

kelluva mätäs)

~vettä on niin paljo sammalien alla, jotta sammalet ovat kupluksena vein varassa~

(soistuneet rannat)

~mies voi männäk kupluksem piäle eikä se mää rikki~ (suotietäjät)

~kala vet kupluksen umppäiheen~ (kohon, upoksiin)

~elä mää kuplustalle, siihe jos putoot niin et ylös peäse~ (lasten

opastaminen turvalliseen elämään)

~kuplusta~ (umpeen kasvanut lampi)

~äet hoe, jo puuro kupluvaa~ (kuplii, kiehuu)

~suksempällääm pittää kupluta, sitte siihen ei tartut tiera~ (olla koholla, 

tuohesta tehdyn suksen jalansijan)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~kiittää koattaa, lenttää loattaa, tekköö pessee, kaeken kessee kup pup pup~

(lasten loruja)

~ku katsot sinne vettee sielt näkkyy kupahaine, se onkii kaivoäkki~

(kaivonhaltija, vrt. akki)

~hää näyttää kupahaisen sielt veest~ (kuun kuvajaisen)

~sitä ommaa kupahaist mitattii, jalka jalan ettee pantii siis luettii mont jalkaa on~

(kuvahaista eli varjoa)

~nahka kupahuu, pitää suahas saunoo~

~minunnii mielessä kupahu ja kukku että jotakin tapahtuu~ (enteili,

vrt. kukkulintu) 

~koko päivän kupail tual mettäs yksinäh~ (kupata=viivytellä)

~tualham miä oliv Vuarenniitys kupaalemas~

~liekköhän tuolla selällä ollut tullii, vai ilimankohal liek kuppaillunna silimiin~

(kuvastellut, heijastellut, polvijärven kieltä)

~kui vesi kupaelloo liivakko lipaelloo somerpohja souteloo~

(laulujen kieltä)

~laskehan tuo kupaen merkiksi, jotta löyvämmä huomenna verkot~

~ne on kulukeneet, yöt kupajahtaneet~ (noidat, liikkuneet öisin,

vrt. kuuta palvovat)

~misä se tyttö kupajastaa, ku ei tuus syömään~

~päistäiset heittävät kupakeijua koko yön~ (päästäiset kuperkeikkaa,

yöeläimet)

~täs järves on niin paljon kupaloi~ (lahtia, poukamia, vrt. slaavien kupala)

~se tupa o simmoses mäjej ja metän kupalos~

~nousi nii ankara myrsky et härin tuskim päästii ilma alt saaren kupaloo tuulev verhoo~

(suojaan, lohjan kieltä)

~kyl niit suankupaloi siäll on~ (vrt. kupata, hidasta maastoa liikkua)

~kupaluu~ (häpyluu)

~siellähä niitä ol lahenkupasii~ (lahdelmia)

~söin kuparain nii täyteh, että on paha ollaksein~ (vrt. kupuni)

~sellane meä kupare o just siin ko peättyy lehto ja siin rinties o paljo mantsikkoi~

(mäen kumpare, räisälän kieltä)

~ei ollu kun pikkunen kupare~

~niin oli tuo merentaivas ko kupari, se on sem merkki~ (hallan, 

meren=lännen puolinen, omia ilmansuuntia)

~siinä on kuparie tuossa Saokkovoarassa~ (missä eläneet vaaralla,

lampi vai puro)

~linnurrata on niinku kupari selvälä~ (selkeällä säällä)

~muutamie miälest ei kuparkärmis ol myrkky yhtikä~

~tommonem pikkanen kuparikärme pisti muu~ (vaskitsa, itsen puolustus)

~kuparlahna o iha simmonen tummankirjava väriltäs~

~lännen suu on niin kuparinkarvanen, kyllä varmaan huomenna vettä tihuttaa~

(karkun kieltä)

~se on kuparinkarvanen se Päijänneel lahna~ (sanoo sysmäläinen)

~taivas on kuparin karvanen pohojosella, tulleeki kova pakkanen~

~kyllä ruskottaa kummasti kut taivas o iha ylitteesä kuparim punane~

~keitetti ensistem paras~ (padassa, sianpuolukan lehtiä,

lankoja värjättäessä)

~kovimpa ne nuot sääsket pakkaavat kuppaamhan saje se siitä tullenee~

(omat enteet)

~toiset sukeltaa pohjas ja toiset jahtaa velem päällä, suurii sorsii nin että, 

sellasii valkijakupehelliisii viel onkih~ (koskelot)

~mitä sie siel kupehit ko et jouvu makkaamaa~

~se kupelehteloo litmeikössä ja kuttoo~ (hauki keväällä)

~mitä hyö vielä näin myöhään kupelehtaat~

~makoo immeisiks eläkä aina kupelehi~ (elää immisiksi, imi=emä)

~kevväisi tost mee kupelost saa rysäl aika taval kaloi~ (poukamasta)

~se on semmosta kupeltamista tuola paksussa lumessa mäneminen~

~mää löysi sielt mäenkupelustast kärmenpäsä~

~sii ol simmone lahren kupelust ja mee rupesi siin onkel~

~niitun kupenoisa viä lunta eikä lehtee puisa ollu~ (kesäkuun 

puolivälissä, kylmänä kesänä)

~ku on tarpeeks vaivattu nii taputellaa pinta kuperaks~ (taikinasta)

~muuttuut ilmat pouvaks, ko sattiekuar o nuo kupera~ (sateenkaari)

~immeine on kuperaine, ku on ihteese päin kupera ja kiperä~

(kierosta ihmisestä, vrt. itseen päin ohjaavat new age gurut,

vasureita)

~kuperkeikka~ (siankärsämö)

~tuule iil kaas paatin kuperinkeikkis~ (iil eli puuska)

~se menee helpos kuperkeikkaa alamäessä~ (jänis)

~lysti siin oli kyl lasten kuperkeikoi kyl tehrä~ (jouluoljilla)

~mäniit nii et persiet vilaht, järves kuperkeikkoa heittiit~

(pikkupojat)

~kasvuat kuperkeikkua ja ne ku haisuot kostiel ilmal~ (pientareet, 

siankärsämöitä)

~kuperkeikka uniliäkkeeks~ (siankärsämöitä)

~kuperkeikkaheinästä tehtiin yskäl liäkettä~

~kuperkeikkanen~ (siankärsämö / saunakukka)

~kuperkeikkasia vattallääkkeeks~

~lapset laskoot kuperkeikkuu~ 

~ne oikee käivät huutamaa se karhu niin kovast pelästy ja ko läks kuperkeilaa suota pitkin~

(pelottavat ihmiset)

~ei siinä välikattoo ollu, olipahav vaan semmonen kupero katto niinko perunakuapasa~

(savusaunassa, vrt. kuoppasaunat)

~kupero~ (pieni pahkakuppi)

~karhu tek semmosen kuperon~ (talvipesäksi)

~puusta ol kuperrettu semmonen kaakalo, oekeen silleeks tehty~

(lapsen pesukaukaloksi)

~antaa vain miehenalun kupertaa verkkokapistusten kans~ (omaa oppimista, 

vrt. pakottamiseen perustuvat skoulut, vastakohtia)

~ei hiän oum mies eikä mehto, jonnij joutava kupetti~ (omat sanonnat)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~meijä lähtes on tullu niin paljo semmost vehrjäst kuotta~ 

(vihreää limaa, kettoa)

~sammakon kuota~ (kutu)

~se siit osas kuotailla, leämäillä ja lykätä kylkijeä~

(imarrella, mielistellä)

~mare on niin kuotane kala, etten mä viit sitä perkka~ (made)

~jänes kuotas pellom poikki minkä kinttusuonista lähti~

~äkkiäpä sinä sev vakan kuotasit~ (kasasit)

~Alma tehä kuotas päivässä Jussille sukat~

~ku mie ampua kuotasin koskelopänttää niin kyllä keittämistä tuli~

(pänttää eli parvea, vrt. päntätä, vieraat tuliaseet)

~taitaa tulla pakanen ko kuotasi taivhan niin kirkhaks~ 

(kaustisten kieltä)

~ei niim palijuva että hakisiv vettä törmän alta äitilleen avuksi vaikk 

oj jo iso kuotale~ (laiskasta pojasta)

~se lähti pimejään kävelläk kuotastammaan~ (teki vastoin tapoja)

~se kun tehhä kuotauttaa sen tuon homman, niin siinäpä ei kauvan nokka tohise~ 

(omaa tekemistä)

~vihertävä kala, semmonen kuotkale, norsi~

~kuotko on semmonen roistomaa, märkä, risukko, jot ei ihiminen kulje~

(enontekiön suomalaiset, vrt. lappalaiset)

~elä kuottoelej joutavvoo~ (kujeile, konstaile)

~aena kuotoellessammoj jottaet taekoja nuin niinku uunna vuonna tehtiin~

(uuden vuoden taikoja) 

~toestel lystiks se tuolla laella kuotoeloo~ (lystin pitäjät)

~tuo poejjan kuotolainen särki uuvven lampun kurriillessaan, 

mokomai juippi~

~poijat, kuotolaiset, säikyttel mummua~ 

~s ei kun kuottovvaa, rentoiseks heittäöttyy, iliman ilivehttii~

(juukan kieltä)

~ei tost lähtest oll otettu vettä pitkään aikaan ko noin paksu kuatta pääl on~

(lima, kelmu)

~pantiij järveel likkoo, ennenkun se kuatta lähti pois siittä päältä~ 

(niinikimpuista)

~ves märkii kesäkuussa, kun järven pinnalle ilimestyy semmosta kellertävän 

vihertävvee kuottoo~

~mutta silläkös ukonkuotalla akanlosa, lihava ko Meren emä~

(omat vertaukset)

~on toisellaisikii kuottii, ne on sellasii kiperoi~

(simpukoita, kierteisiä, kotilot)

~ei se ukon kuottijo kehtook tehä tok mittääk~ (kiteen kieltä)

~kärmie kuotto~ (nahka)

~määm matkaas siitä, mokoma kuotto~ 

~voi vaivatun kuotto mikä out~ (omat voimasanat)

~semmoinen kuotto se ol jotta ilimotti Onnin syytteesev veittäväks~

(ilmiantajat, vieraan vallan kätyrit)

~laatti o sit kuatone ja tulee oorojaki~ (lattia likainen,

ooroja eli vieraita)

~kiärme on heittänt kuotun~ (luonut nahan)

~siin o semmoine kuotus jot siint ei uo unta ei nälkeä~ (nahjus,

unta ei nälkää)

~kuov läns jämt muu ylittesän, sil o vissi muutto mieles ku ilma viilentyvä~

(kuovien muutto)

~kuavi tosa syksyl ruppee parkuun niitul~ (vrt. suolla keväällä)

~se o pitkä ja väärä ninko kuavin nokka~ (omat vertaukset)

~kuavin sanotah tulevan kun nahkavuarav verran on niittyy paljahan~

(lumesta)

~kylymii ilimoe eellä kuovi käöp likellä pihojae~

~elä huuvvat täytisev vankonoukka, sano Taavettilav vaari kuovillen~ 

~kyllä kuovilla nokkaa on, vaikka se on kaikki kunnotointa~

(kunnotonta?)

~ko kuulet kuovin äänen, älä meem merej jääle~ 

~ku kuovi kuikahtaa, niil lumikil luikahtaa~ 

~kuovi ei oo uipa lintu, vaan sehi on semmonen kevväinem merkki, 

kun kuultaan kuovin äänen~ (kevätlinnut)

~kuovi rupijaa huutaam pahhaii ilimaii eellä, valittamalla pannee~

~ei ole kuovin kurkhun kuollutta~ (elämä voittaa)

~kuovin kielhen ei kukhan kuole, vaikka kuin varhan tulis~

(vrt. jonkin haltijan hahmo, kevät=elämän aikaa)

~kuovi siinä taisi kuovittaa~ (rannassa)

~minua niin alko kuovomhan, ja kohta se tuliki suusta koko hoito~

(kuvottamaan)

~alko niin kuovottamhan muttei sentähen tullu oksenus~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8) 

~laskuja~

~kun sen emä ol kuormalline~ (äiti raskaana)

~ruskeit leimoi tulloo näkköö, ku on kuka kuormalline~ (läiskiä kasvoihin)

~siit hylky tek muijan kuormaniekaks ja siit pötki ihe pois~

(teki vastoin tapoja)

~kuormikassa ollessa ne katovaa~ (kuukautiset)

~ken on ollup poikalasta kuormillissa, se ei out tohtinna lähttee etäs mehttään, 

se on niitä tähtännä tappooksseen~ (uskomus)

~pitemppään kun imetti niin ei niin sievvään toesta lähek kuormilliseks~

(omat ehkäisykeinot)

~yks kuormukkaine piti olla munakkokiviä kerikses~ (pyöreitä mukulakiviä,

kiukaaseen)

~mää kuaroksun kaikkii ilkkiöi maui ja hajui~ (inhoan)

~minä oler ruukannup pyöreet kuorua taikka puolpyöreet~ (suksen pohjaksi,

vrt. urat)

~mäppäs hakee koivun kuorruksija sytyks~ (vrt. tuohta)

~kohot hongan kuoruksista~ (kuorista)

~halla on yällä vähär rapakoitakin kuarruttanu~ (tuli talvi halla, 

omat jumalat)

~se kuorsahtaa venheshen jos ei arvaa pittää varraansa~ (aalto)

~kuarsnuaa~ (hirvi, vrt. porot)

~tule kosk konnak kuarsuva~ (sade, konnat=sammakot)

~kuarsu~ (hyllyvä vetinen suo)

~kaksisauvassa hiihtoak kuortanu~ (vrt. yksi)

~ensi ommellaan saomat, kuorti peällek kahelta puole~ (kuorti

=saumassa oleva nahkainen vahvikenauha, tere)

~hihan tyvet turkissa ommellaan kuorrin kansa~

~tuon kenkää sisäpuolel jalkuo vast jos vaa kuorti pan, nii ol het mukavamp astuu~

(kuorti=tuohipohjallisen)

~ei se jäälys se paikka koskaan, jos se pikkusen kuartuu niiv virta painaa sen sulaks~

(kosken niska)

~järv kuortuu ko käyvyö syksyl hienuo jeähä~ (hieno=ohut)

~viimmeks ne kuortu sillä hirvensarviöljyllä kum minä voen~

(ihottuman rikkomat kädet)

~otetaan tuolta nuita kuortuneita kuusija ne uvvat kuivempija kuj jäöteyneet männyt~

(jäöteyneet=vettyneet, lahot)

~tarts noille räystäillekkin tehräk kuarut, joita myären vesi pääsis pois juakseen~

(tottijärven kieltä)

~hyvvää syätävää oli kuarurasva, hyvempää kul liha~ (paistettaessa

valuva rasva)

~kiskottii tuohta koevusta että kuorus läks justii se tuoh~

(tuohi ja kuori)

~siinähän tuota on tuon joukkosak kansak kimpuroetu että koossa se on joukko pysyny~

(puolangan kieltä)

~pientä kuosii miehet oltii~ (lappalaiset, suomi=alkujaan

lappalaisten maa, suomalaiset tulleet etelämmästä tuhansia vuosia

myöhemmin)

~lepsuks sanottii sellasta ko kuosahel vaattei kans ja tahto olla erikoine~

~se tehhään enemmäm pullavampi, se tulloo kuossikkaampi~

(soikosta, punkkaan verrattuna)

~aevan isäsäk kuosinem mies taettaa olla~

~kun on tuuli ja ottaa pilivehen, vanahat net sanot, että on kuostehessa sää~

(sallan suomalaiset, vrt. lappalaiset)

~kyllä se vielä sattaa ku taivas on noin kuosthesa~ (tervolan kieltä)

~aurinko meni kuostheshen~ (pilveen)

~on kuosteilma, nykki on ollum monena päivänä pohjasen kuoste~

(pohjantuulinen pilvinen ilma)

~ei juuri saakhaam mutta ei olep poutakhaan on niin kuostheessa ilma sanothaa~

(kolarin kieltä)

~jääjärvihin ko paistaa, sitte ei kesällä paista, se tulee kuostekkesä~

(pilvinen kesä, lämpimän kevään jälkeen)

~kuostekkoilinen~ (kuosteella puhaltava koillistuuli)

~ei tästä heinäntevosta tulem mitähän kun on tuo kuosteppohojanem monta päivää puhaltanu~

~Rämiältä päin on kuostetuuli~

~mie sen virvo vitsasil piiskoa pajuoksasìl siul vitsa miul kuosti~

(virpolukuja)

~pit keittää koko pata munnii, ko käi niit kuostin ajajii paljon~ 

(virpojia)

~hääväkkee olliit ne mitkä tulliit häihe leivän ja lihan kans, toivat leipää 

ja lihhaa kuostiks taik sit antoit kuostirahan~ (alkuperäisiä häätapoja,

raha=ei kelvannut lahjaksi)

~sitä kuostiihaa se sinne kylää mänki, jotta sais nähä sitä Heikkii~ 

(tyttö)

~pittää paistaa kuostrinkel ja piirakkoi häihi eihä sinne kui paljai käsi mää~

(häiden luonteesta, nyyttikestit)

~tuosta kuusikuostosta mes saama kuumia saunapuita~ (kelosta)

~kuostohonka~ (kelohonka)

~karhula se on kuostopoika se menheenvuotinen ku sillä on jo toinem maitopoika~

(karhunpoikasten nimiä)

~ei sillä ou muuta väliä, pistele akan hampaille, se pyssyy kuosullaan~

(akan hampaille=harsi luotospistoin)

~vieläkö se äetimumma on siellä kuosullaan~ (vrt. kuosissaan)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~kuh hiiren korvan kokone alakkaa ollak koevul lehti, niin se kuorreen kutu on sillon~

(maaningan kieltä)

~nousii rannoille, ihar rantopenkkoin ne kuorreet~ (hyvällä ilmalla)

~kuorehta kuivataa~ (kapakalaksi)

~kuorreehhintusista se paras keitto tul~

~kuorreehhivijääine on niim pien et sit eij osoap puhkova~ (pienien kalojen 

/ kalanpoikasten nimiä)

~kuorreehhottie, huonoja rupuja sieltä tul~ (huonoja eli pieniä)

~siinä vapun seutuvisa se oli kuarreenkutu~

~kuarreensinijäiset ovat sitte hyvijä syälä~ (vrt. sintti)

~kaekkiin ensimäeseks kuorreevvettoon ennen ehätettiin~ (kevätkudut)

~pienie kuorreeäemäisie voan soatiin~ (äimäsiä eli poikasia)

~mato kuoreupi monta kertaa kesässä~ (luo nahkansa)

~semmosie kuorekkaloja ne ku o erilaesie kum muikut, semmosta väkevämpeä kalloa~

~kuorekkeitosta sitä ei soa ihteäsäm millonkaa tyrreyksii~ (kylläiseksi,

vrt. tyrehtyä)

~tuohkontit selässä ja kuorekkukot ja rieskat, ehä ne nälälä kulokena~

(pitempiä matkoja)

~vie ny kotioh tietoo että poijat tietää tulla kuorrehkutuun, soon ny parahillansa~

(parkanon kieltä)

~kuarrelippo~ (kuoreiden pyyntiin käytetty haavi)

~karistaa puista kuivaa oksaa ja kuarehhelpeitäki~ (keväinen karmutuuli)

~kuorenki~ (luola tunturin kurussa)

~kuorinki~ (eläimen pesä kiven alla)

~kuarellähärön aika~ (keväällä)

~kuorerrieska levitetää tuohelle paistumaa, syyvvää sinällää tarjotaa sulahasille~

(omat paistinpannut, tuhansia vuosia metalleja vanhempaa)

~pakane ol kuorettanut tie ehtol, niet ol hyvä aja~ (kovettanut)

~illalla suves, yöllä kuoretti~ (jäädytti maan)

~huttu ei oo hutun makune, jos se ei soa kuorettuu~ (hutut ja puurot)

~jäläkilämpimässä jotta kuorettuu hyväks~ (pidettiin kalakukkoa)

~taivas ol vasta selekee, jo kuorettuu piliveen~

~hanki kuorettunnu roustheiseks~ (röpelöiseksi)

~kyllä niitä on semmosia ruokalajeja että nek kuorettuu kaikki~ 

(jäähtyessään)

~kuarrennuattaa verettii heti ko selkäjäät meni tehtiinki aina kuarrevvalkee~ 

(jossa lämmiteltiin käsiä, mouhijärven kieltä)

~hangen kuari syää suksenpohojat aivan valakooseksi~ (kuortaneen kieltä)

~veletääm piiru pitkim puuta, piesie kuor pois lopsahtaa~ (kuoren

päästäminen)

~se kuor o niiko konnikkaise selkä~ (rauduskoivun kuori)

~oli niin kova pakkanen että yhessä yössä tuli järveem miehen kestävä kuori~

~sittä lyyvään löylyö jotta se ottaa vähäsen sen, kuoren siihen, lihan peällej 

ja rasvan peällej jotta se ei kaikki valup poes~ (lihaa palvattaessa)

~siis hierottii karpalat hienoks ja ail läpi lastii nii et jäi kuoret vaa~

(karpalot, seulasta läpi)

~ajellas syssyytellään ne kuoret~ (piirakoiden, vrt. kaulitaan)

~jos kuor ja syvän mänöö tasan, niin on viimenen kerta tehäp piiroeta~

(kaikesta ennustetaan)

~kärmeen kuor~ (luoma nahka)

~vanhat sano ettei saap puuj ja kuarev väliin tupata~ (puolisoiden)

~kuorihin eij oot taikaa~ (katsomista, ulkonäköön)

~o niit kovakuariaissi ko kuare alt siippet tule~

~se isonee ain se kuari~ (järvisimpukan kasvaessa)

~ei net olhet kuvilla eikä kuorilla, kokonhan toisesta maasta hajethin hirviä 

net pyytömiehet~ (omat ja vieraat pyyntitavat)

~tuareist näreenoksist taas sitte kuarittii huiskii~ (huiskia

eli pesimiä)

~jänikselle oh haavan kuor herkkua~

~ei ne ollu yhtääm pihilajaa eikä mittään kuorineekkaa~ (hirvet, 

oikeat tuholaiset=luonnosta vieraantuneita ihmisiä)

~käpyhakkar on harmoa ja nokittaa jotta~ (kuorii käpyjä,

hakki vai käpylintu)

~mäntypuu kuorii ittese vanhana~

~kun se kuorii ni hetihän ne poikaset om menos~ (teerenpesässä,

teeriä läheltä seuranneet)

~onko se korppi valakea~ (kuoriutuessaan)

~akka sanonna että häpijen nyt ja takapeäsäk kuorinna paljaaksi jotta katot tuohon~

(karhulle)

~pouta siito tulosa, ku alako ijästä kuorii taivasta~

~kovimpa se alako taivasta kuorimhan, tullee kirvespohjapakkaset~

(kovat)

~kuorjane o simmone sontjasen tapane elävä, vähä piänemp ku see~

(kuoriaisten suuri suku)

~tukkimiehen täi on toas semmonen iso musta kuorijainen~

~kuuvvan taetaa ensi yöksi tullak kovimpa se tuo taevas kuoriituu pilivestä~

(kuuvvan eli kuutamo)

~kuoriusi tähtteen~ (taivas pilvistä)

~jos tuolta ilimalta poutaan kuoriutuu~

~taetaa yöksi pouvistuo, pilivet kuoriupi poes~

~se ov vaan kuarijäätä, ei siihev variskan uskallam mennä~ (ohutta)

~oikehel liukas keli, hyvä keli, siitettä sataa ja sitte jäätää~ (kuorikeli)

~kärnäseks sanotah, ku se oj jo nii paksukuorii~ (koivu)

~se virnaspaju o mustempkuorine~ (kuin muut)

~petun kuorintaan mänö~

~nuita huapoja ne kuorittel~ (hirvet, talviravintoa)

~kuortoukka jättää ko tien puu kuore al~ (tie-sanan alkuperää)

~se pittää niiv vienosa tulesa että se kuorittuu~ (paistaa lohi)

~lepät kuorittiij ja kuoriveellä värjättiin kankaat, siitä tuli viherijäistä~

(keitetyllä kuorivedellä, omat värit)

~mene veikkosen kathoon nukkuuko isä vai mikä sill oon, nuin kummastik kuorkkuu~

(omista huolehtiminen)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~kuona valu konnan suusta, kino ilikkeen kitasta~ (vrt. ilkeä, ilkiö)

~joka paekasta iha se syntymäkuona poes~ (vastasyntyneeltä)

~malavi männöö kuonaks järvem pohjassa~ (malmi, levyiksi)

~Nokelaisluuvo kuoneikol olliit miu verkkoi viime yön~

(luotojen nimiä, vrt. Nokelainen)

~järvem pohjassa malavit kuonettuu~ (malmista kuonaksi)

~unenpöpperössä kuonnistel̆loo~ (venyttelee)

~kuhaa mie tässä vähä kuonistelen, niij het mie lähen~

~vallam mahottomia kuontaloita kuj joskus satoa, sillon sitä karttuu äkkijä~

(hiutaleita, lunta)

~semmosta parrankuontalova ei om monela~

~jo oot koko karvakuontalo~ 

~min oon tässä kuonnutellunna ihteän liikkeeseen~

~siin ruuhen kuanols sit oltiin polvillaan~ (tuulastettaessa)

~jokane elä luanollas~ (voitteko ottaa tämän suomen valtion kantavaksi

ajatukseksi ja poistaa pakottamisen)

~ympyrkäisest puusta tehti, veistetti se kuano~ (suksi, kärki)

~ne ei ollum mitää muuta kur ruohtalaisija kuonolaiset~ (koiranpäiset 

uskomusolennot, koirankuonolaiset) 

~ja kyllä ol kengät kuonteet ja hyvät~ (taipuisat, jalan mukaiset)

~on se jo vähän kuonteampata~ (nahka, notkeampaa)

~mettään tästä lähettäsiin kun alakasi ilima vähän kuontuva~ (lauhtua)

~siittä se sitte kuontu ku ne teki ensin niitä omatekosanoja~

(lapset, omia sanoja, luonnollinen malli=kaikilla oma kieli?)

~semmonen kuapakas~ (sinertävä keskeltä, leppärousku)

~jos te kuljette mettiä, niin te näette siä semmottia kuapanneita, 

vanhanaikaset ihmiset sano niitä hauroks~ (urjalan kieltä)

~teit kehenon kuopantukon, pakkanen om päässyk kuoppaan~

(tukon, vrt. kannen, maakuopat)

~maampienimmäiseks sanotaa ihlam pientä lintuu, maankuoparoihip pesääsät tekee~

(omat lintujen nimet)

~territ tekee sellasii kuoperoit lumee~ (teeret)

~jok ei olek kuopikko, se on kero~ (maanmuotojen nimiä)

~oli semmosta kuapillista se maa~

~mikäs kuaposta vaivaa, ookkos kippee~ (kuopusta)

~oli kuopotellu moata pesäkseen~ (lehtokurppa)

~se on yksi, käskethän kuoppa, Rautusjärvessä, ja s on see johon kokontu kala~

(vrt. hauta, syvänne)

~kuopasha ne revot elläätkii~

~muttei niitä nähänyk ku ne oli kuapisansa~ (riekot talvella)

~luotiiv vain kuoppa johonka pantiin ne kaikki~

(synnytyksen jälkeiset, vrt. sukulaiskansojen puuhun ripustaminen,

syntymäpuut)

~maan alla kuoppa, ne siellä asu niin kauvon ko ne tuvan sai rakennettua~

(maakuopat, vrt. monttu-saunat)

~tälläses kuoppaikos ain tahtuo keyväil ves seisuo~

~menkää saamaa kuoppajaisii~ (lapsille, maakuopassa kypsennettyjä

perunahaudikkaita)

~kuappapääskyne~ (törmäpääsky)

~se o pintasilmä eikä kuoppasilmä~ (sammakko)

~Mustin kaevama kuopperohan tuo on~ (koirien nimiä)

~se on ninku kuopsittun noukal pois se hieta~ (hiedan pesäskolosta, 

törmäpääsky)

~se o meijjän kuopune~ (kuopus, pojantyttö)

~siin suo yläpuolel siin ol sellane kuopura ja ves virtais siin ja konnikkaisii 

siel pohjas ol~ (sammakoita)

~ne semmosija kuopuroeta tekköö hietikkooj ja siinä kylypevät~ 

(metsälinnut, oikean suomen luontoa)

~yhentoista vanha oli Mariala kuopus vielä ko imi~ (rintaa, 

omat eli luonnolliset ehkäisykeinot)

~kuopusti~ (pesäpaikan itselleen, koppelo)

~puhas kallion selijännen ni, sitä niil laukatak kuoputti kappaleem matkaa ja, 

sittep pyörähti kahtoon~ (saloisten karhut, montako jäljellä)

~lumi se yölä kuorahtaa~ (kovettuu)

~siä on huamena hyvä keli ko se pikkasen kuarahtaa~ (hanki kovettuu, yöllä)

~tulipa raitis ko kuoras taivaa seleväksi~ (raitis=kylmä ja aurinkoinen)

~pihilaja ei kannak kahta kuormaa~ (paljon marjoja=vähän lunta)

~kuorasin ahmaa~ (jäljitin)

~kuorasin mie sitä kettua mutta kiini en vain saanu~

~poron jälkiä kuorrathaam päähän saakka~ (vrt. peuran)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)

~laskuja~

~kuolleenkopraj juurta antovat lapsillem matoliäkkeeks~ 

(sananjalan juuria)

~ihan uuvvukssiin suapi kuallook kuolleenkoprikossa~ 

(kahlata saniaisissa)

~kuolleenkukka~ (rentukka)

~kuolleellapa~ (saniainen)

~ku korp roikkuu se tuop kuolliesanomija~ (sukulaisten hengiltä,

vanhimpia heimototeemeja, kotka toinen)

~se oavoa kuolleensanomia ~ (aavaa, enteilee)

~minull oli poikasempana se että mie tiesin kuolot~ (etukäteen)

~oli toesesta jalasta nykässynnä lähtiissään että eikö liikkusiv van se oli 

Eemeli kuolluksissa olovinnaan~ (karhun kohdattuaan)

~se oli semmonem mies joka laulo kuolleet hautaaj ja tuota oli puhemiehenä~ 

(häissä)

~kuolleele pantii sukat jalkaa ja lapast kättee, niiko sei ois tarent~

(vrt. päinvastaiset vuodenajat)

~naeneella naoretaaj ja kuolleella itketään, kuus kuukaotta kumpasellae~

(vrt. miltä tuntuu)

~hän heittäysi kuolluksi~ (karhun nähtyään)

~kuolheja kattovat jalakain välistä, net aavistavat sillon kuolheja~ 

(lapset, katsoessaan jalkojen välistä)

~ku ov veres kuollus sen se löytää mutta ei se hapanutta ennää~ (korppi, haiskalinnut)

~kun kettu reäkyy ennen joulua, se toivoo kuolletta~

~puali aikaa se on kualluj ja puali aikaa elää~ (sikiö vatsassa)

~kynsi om mennyk kuolleelle verelle~ (vrt. mustalle)

~lanka vuam pistetään siihek kävyllej ja kuelma alotettaan~ (verkon)

~mep panema silmiä, niistä se tullee juuri se kuolma~ (kudelma,

verkkoa kudottaessa)

~ja lapses sai nukkuhmaa sitte se alethiin kutohmaan kuelmia, ja välhiin 

kehräähmää ja karttaahmaa~ (iltapuhteet)

~kuvelma~ (tuohitöissä käytetty tuohinauha)

~hallaa hankeen, viljaa varpuun, kualloo lehteen~ (käen kukunta)

~se ol vähä ennen kuolohetkeesäs sanonna, että kohta o Eetu mustan ukom poeka~

(musta ukko, vrt. maanhaltijat)

~kualonkukka~ (päivänkakkara / saunio)

~kuallovvarpunen ennustaa kualemaa kun se tulee likelle asuntoo~

(vrt. tavallinen)

~jos tääteel lehteen sattaa lumen o iha erikoenen kuolovues~

(talven tulosta ennustaminen, toinen vuodenvaihde)

~mittää en jaksas tehhä mut ruoka kelpajaa, ei sillo kuolu ainakaa luulis tulla~

(oireiden tunnistaminen)

~mies tek jo kuolujaa, eikä siinä mitkäär rohot ennee aottana~

~elohiir hakkoa silimeä, kuoluja tullee~

~kun on routa vahvimallaan ja lumi paksumallaan niin sillon on kuolu kovimallaan~

~monjaalla se kuolupuolella ylenannattaa voan elopuolella ei~ 

(lasta odottavalla)

~tulluo kuolutalvi ku lum painoa petäjä oksat alloa~ (vuodet ja talvet)

~heä om miu kuomai~ (lapseni kummi)

~nää on nii kuomaa ni jot~ (kuomaa eli ystävyksiä)

~katsoha meist tulluot viel kuomakset ko tultii oves vastakkai~

(raudun kieltä)

~myö oltii jo ennempää kuomakset~

~kuules kuomasein, eikos meitij jo täylyl lähteäp pois~ (hollolan kieltä)

~voi kuomasen kun tulit käymie~ (lapsen kummille, 

ystävä kuulostaa vanhemmalta, ellei tarkoita kaikkia nimijäisissä

mukana olleita)

~siinä toas kuomasteleksen~ (ilveilee, sanan alkuperää,

vrt. nimen päätteleminen lapsen ilmeistä)

~mitähän siinä kaiken iltaa kuomastellaa, penskoja vuan naarattaa etteivät malta 

muata männä~ (suonenjoen kieltä)

~itehhän minä vielä ne talavipuut pilikon niin kauvan kun kuomenessan oun~

(kuomenessan eli voimissani)

~siinä se on oikea kuomus~ (hitaasta)

~Kustulla on menny se käveleminen jo semmoseksi kuomuamiseksi~

~kun laps kuoloo niin kuomuus loppuu~ (vrt. kummius)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)