~taas on satana pakkasen kitii, ei reki hyvin juokse~ (vrt. vitii)
~kitierkki~ ("paholainen", vrt. talven henki, pakkasen haltija,
yksi luojahengistä)
~täss ois kitihka ahvenii siullen voikalaks~ (nippu)
~kitikusijaenen~ (ruskea tai keltainen muurahainen)
~kitilum~ (pakkaslumi)
~se o menny yli unes ja o ullantun ja kovast kitilö~ (lapsi,
ullantun=väsynyt, vrt. ulla)
~Miina on kitilö, ei sil mikkän kelp~
~kesäkitineissä~ (vaatteissa, vrt. ketineissä)
~ne pit sellaist kitinää~ (heinäsirkat, loppukesän ääni)
~kuuli kitinän, puusta, siell oli käärme~
~on vähän kitinäenen kun ei ool laskettu ulos~ (poikaa, vrt. lapsia
sisätiloihin vangitsevat vasurit)
~vae jo pittää olla puolukoeta, aevan on mättäät kitinäesillään~
(tyrnävän kieltä)
~kierti koko kartanon aetaen takkaa ja hoki, kitis kiira mehtääm poes
raeskat kartanosta~ (loihtiessaan, kiti ja kiira, haltijoiden nimiä)
~tuo lapskii on semmone kitisko, ko sil just puhkijuaa hampaita~
~väkilaella se näkkyy lehet kitistelleen~ (kylmyys, syksyn enteitä)
~pakkai kitistelee ja natistelee~ (elävä olento)
~itkkkuohan se jo alako kitistellä~ (lapsi)
~pitääkö sun sitä kylymäs veres viruttaa, kitistyy se muutenkin~
(kutistuu, hame)
~minä vein ne virsut vetteej ja ne rymät kitisty~ (voimasanat,
vrt. rymättylä)
~se kun toesem puolen kitisttyy tampatessa tuo sarkakkii~
~ka sillom puut kitisttyy kovalla pakkasella niin ne alakkaa paokkoos sitte~
(juukan kieltä)
~kum puu turpovaa liijaksi ja sittä kuivvaa, se kitistyy~
~olipa mikä elukka tahhaan jos se oikein huonostip pietään nuorena niin
se kitistyy~ (riutuu, laihtuu)
~kitistynneitä ko viimekesän mustikat~ (kuivuneita)
~sie vissii keitit sitä putroo liia kauva ko se on nii kitistynt vähhii~
~suattaa niissä nuissa puhheissa olla kitistymisen varroo, eikö liene
valleita toiset puolet~ (keskitie, vrt. sadut, tarut)
~yöllä on vaen kitistynyp poutaan ja pakkaseen~ (talvipoudat)
~sill on sellai vikisevä, kitisevä ään~ (nuoli tai tuulihaukalla)
~kersat maraji ja kitaji~ (luonnenimi mara)
~mitä sinä sillä lailla kitiset ja kirraat~ (lapselle)
~määhä siekii vähä jäähyttelemää ko oot kitajant lapsii kans kaike päivää~
(äyräpään kieltä)
~ei soa kitajoa~ (huutaville lapsille)
~tuommonem märkä puu ei palak kun kitisöö van~
~henki hänessä vielä kitisee~
~se vaim pihka kitisi siitä männystä~ (tervaksiksi kuoritusta)
~poikija o pesässä että kitajoa~ (hiirellä)
~kutuaekana kitissöö ne poukamat täönnä ihan niitä salakkoeta~
~kaik kitaja va maa~ (maahan, kottaraiset)
~lapset kitajiit kelkkoihee kans~ (huutavat)
~se ol sitä pieksun kuuvvittamista ku emäspuolen nahka pit kitistöös siihem peällisee~
(emäspuoli=pohja ja syrjät)
~se on soitimella ja pöyhistää häntäsäj ja kitisuttaa~ (metso soitimella)
~kyl sil oli sit kitiviuru mukula~ (kitisevä, valittava)
~oamulla oli tuiskun kitja~ (pakkasluminen tuisku)
~kaet on tänäpäevänä kitjakka keli kun om pakkanen~
~oli kitjaottanna lunta~ (satanut pakkaslunta)
~läpi tähtiisäs sattoak kitjottaa hienoa vittie~ (ohutpilviseltä yötaivaalta)
~pakkasen kitju~
~hame o kitjunt niil lyhveeks, jottei ilkeis ennää pääl panna~
(kutistunut)
~se on kitjupakkanen kun on oikein sitkas keli~ (huonoluistoinen)
~onhan se tänä päevänä kitjunna nimeksi tuotae lunta~ (kuhmon kieltä)
~vähäsel lunta kitjuttaa pakkasesta~ (vrt. pakka=mäki)
~puustai tul hankattii, sae kitkasta tule~ (kitkatulen)
~kitkaksi~ (sanottiin toisiaan hankaavia puita, vrt. keksinnön
antaja)
~verkkoon oli käyny kaloja yheksi kitkaksi~ (rykelmäksi,
vrt. nipuksi)
~purun kitkahan tuo on olluk koko päivän~ (pyryn kitka)
~pakkasen kitkkoo~ (vrt. pakalla elävä Kitka)
~tuiskun kitka sattaa sarvijaahoo~ (sarvijauhoa, kevyttä pakkaslunta)
~pitkät kitkat ahvenia~ (vitsasilmukat, puukoukut)
~kitka~ (pitkävartinen patahaarukka)
~on sillä kitka hännässä, ku aena pittää männäj ja männä~
~tuostai kitkast peäsi~ (mökkirähjän palettua, oma suhtautuminen
omaisuuteen)
~kaikesta sitä pittää ollakki kitkaa, ku vento vieraista immeisistä~
(vrt. vasurien kaupungit)
~minull o ollu koko pä̀eväj janon kitka~ (kuiva kurkku)
~läks tulemaan kotia kohren aika kitkaa~ (kyytiä, vauhtia)
~ol aurinko, kitka taivvaalla kum myö järvessä uittiim melskattiin~ (lapsena)
~kitkaa tulloo, jos sukkelaa lämpijää~ (katkua)
~huonot puut ollun niin kitkoo olt sittä~
~saanam pit riittyväv vähäj jotta ei jeänynnä kitkoa~
~jos siihel laetto savvee, ni sillon tul kitkoa saonaan kovasti~
(kiukaan lakeen)
~paa vai jo lunkku kiinni, kyllä se kitka jo hävis~ (lunkku eli luukku)
~jos oli vähän kitkaaki sitä kylyvettiiv vaa~ (savusaunassa)
~ku tehhää harmoesta kivistä saonan kiukoo, ni s ei tuk kitkane~
(löylyistä)
~siell on nin kitkanel lämmin kun ei se vie oekeeh haekuvaam poes~
(haikua)
~se ol hyvin kitkainen~ (kierosyinen, visapuu)
~konkelo kitkasee satheen eelä~ (toisen puun varaan kaatunut puu)
~se luistaa tuommosella kitkakelilläki~ (voideltu suksi)
~kyllä soon kuriaa jonka pitää piikana kitkalehtaa koko elämänsä~
(mannemainen toisilla työn teettäminen, voitteko poistaa koko
suomen alueelta)
~mee pihalle asuulemaha äläkä siinä kitkalehra~ (lapselle)
~minullae ol ennem pikku tyttönä kitkaletit~ (otsan ympäri kiertävät
palmikot)
~ei se luista, se om pakkasen kitkalunta~
~kitkanpöhösillä~ (leikkien nimiä)
~kitkantul pallaa kun se savuvaa eikä ou tulta ilimitulta~
(karttulan kieltä)
~hankoomalla puita vastakkaen ne sytty palamaaj ja sitä sanottiin
kitkantuleks~ (toiseksi tai kolmanneksi vanhin tuli, ukon sytyttämä
vanhin)
~joskus ku oli märempi siä tehttiin kitkantuli~ (rakovalkea)
~kitkavvalakiala pittää tuli ottaa~
~neun hyvijä syyvvä nuo kitkavviisaat~ (kitkajärven muikut)
~ylöspäi se lenteä, se kitkattoa, kitkat kitkat~ (taivaanvuohi)
~sielä Kitkar rannalla kitkasivat kitkavalkeata~ (kitkajärven rannalla,
jokaisella nimetyllä paikalla syntynsä)
~oikkeen naurrook kitkattaat~ (vrt. kikattaa)
~ja Jussikos naaroo kitkatti sem piälle monneen kertaan~
~oli lykkeämällä otettu kuivaam puuhus semmonen kitkatuli~
~semmosta kitkausta vähä pitivät~ (vastasyntyneet kaksoset)
~sitäpä suahessa ollii viis virsun kitkausta, enneku se läks mukkaa~
(kitkausta eli vastusta)
~se on kitkavalakeeta, kunn ei se tahop palloos se ku laskoo kitkoo vua~
(kitkaa eli katkua)
~parempihan se on ollus sehhiik kun se kitkavalakee~ (tulukset,
parempi vai helpompi, helppous tuhoaa pyhyyden)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
