~kito keli~ (nihkeä pakkaskeli)
~se on nii kitokka jalakse alla näi pakkasella, jalas naukuu nii kovast~
(sortavalan kieltä)
~hauvilla ketto, hipukka kituste eissä~
~kitusista ne tuntoo erillee~ (Lappajärven siian ja merisiian)
~kitusilla lohi ilmaa haukkoo~
~kalliokoevussa sitä on ussein kitrakkeita, ettei sitä sua halaki millää~
(säleitä)
~pikku Liisaki koitti kitrua matun kutheita~ (oma oppiminen)
~puut siinä hankaoksessa kitruvvaa~
~kitsailee antaissah~ (tekee vastoin tapoja)
~kitsailu elämänsä ajjan, ei antas elävälle eikä kuolheele~
~kitsakka keli~ (pakkaskeli)
~kur rikastu, niin tuli kitsaammaksi~
~nämä lapasetha ovat kitsaeks käönä~ (kutistuneet)
~se kitsampi otsa on suu~ (silmumerrassa, kitsaampi=kapeampi,
sanan alkuperää)
~sillooj jo pitäs talvenselkä katketam mutta kyllä se väliin on niin kitsasta
katkeemista että~ (helmikuussa)
~vastatuulee o kitsasta kulokija~
~kitsastellee ellääp päivästä toisheen, tirran elämää~ (tiiran)
~saunas on nii paljo kitskoa jot silmii kirvelöö~ (savua, häkää)
~auvvoo juska äkkijä tiälähä on kitskoo~ (juska eli pelti)
~silkkinen kitska sit ol piässä~ (naidun naisen päähine)
~saunasta män kitsku piähä ku piätä viepottaa~
~vieläk se sauna uun kitskuvoa~ (savuttaa)
~kyll oli kylyssä kitsmakka löyly~ (kitkuinen, savuinen)
~kitsut~ (ulkona kuivatetut kuoreet)
~tehtii kitshukeittoo~ (kuivatuista kuoreista ja maidosta)
~kitsu~ (uunissa kuivattu kuore)
~kävin ongella enkä suanut ku muutaman kitsun~ (pienen ahvenen)
~mitä se Tiina kittalehtaa äiteensä kaulas~
~takkikittana on niim piäni jottei se enää maharu päälle~
(kutistunut)
~puserost tul pien kittana ku kutistu pyykist~
~ei näitä kenkiä saa jalakahansa, ne on kutistunu niin pieniksi kittarooksi~
~ei se tuollansam meek kun aikansan nuon kittastaa, kyllä siitä saa kihilat
taikka kakaran~ (kittastaa, poikien kanssa)
~tual jääl ne mukulat kuuluu kittastava~
~mitä ne sie kittastaa ne mukulat kunnei yhtää kuule puhetta~
(leikkii, riehuu)
~tua kakara on yhyren kittastamisen päällä koko pitkän päivän~
~silimipasko on semmoinej jotta röhkee tulloo silimiin ihan kittaattaa kiinik~
(kittaa kiinni silmät, silmätulehdus)
~siitä tehtiin kittijä se pantii semmosen tiku ympär ja toeset sittem pureksivat
sen sitkeeks~ (tuohitervasta poltetun kitin)
~kittikatin kultaa~ (kiiltävää kiveä, katti=heinäsirkka)
~kittilä kattila meällä kiehuu, ilma puita ja tervaksita~ (mikä se on..
muurahaispesä)
~kittisii ottamas~ (keväällä kuoreita, kittiskoskesta)
~kyllä se häitä tiätää, sanottiin kun nuaret rupes kittistelleen~
(seurustelemaan, vrt. kakaraa)
~kittukeli~ (lunta satava pakkaskeli)
~katso kui paljo sienilöi iha kitturinnaa~ (vieri vieressä)
~niil ol paroat ajat käsis ku ne siel kitturoivat~ (nuori pari,
vuoteessa)
~ahaven on apu kala, kiiski on kitu kala~
~se on oikia naalikontti, mutta on niin visu ja kitu ettei henno laittaa
isselhen, mutta kylläpäs piroisa ahtaa sisukshinsa enempi ko mahtuuka~
(herkkusuusta, halsuan kieltä)
~son nin kitu, että ko se osti uuven karvalakin, nin kahthen talavhen
sei joutunu panna sitä päähäns~
~ei sinne saunaa viäl pääse, siel on sellaist kituu~
~pikkeintynhet net saunan kiuvaskivet että on kitua saunassa~
(kitkua, häkää)
~saonass on kituo jotta vihavoi silmie~ (kirvelee)
~on oikeen kiintiä keli taas, ku tuata pakkasen kitua sataa~
(pakkaslunta)
~sielä heittelee sellasta pakkasenkitua ettei taho reki luistaa~
~s oli kituu, suvella se muuttuu semmoseks villapääks~ (suovilla)
~sinne sualle viätii syämää rutasta ja kituu~ (karja, saraa ja suovillaa,
vrt. Ruta-haltija, r=l, luta)
~vesi pysyy semmottis sit, jotaki kitua vähä kasvaa~ (nevoissa)
~kun ies kuolisi äkäsesti ettei kitusi~
~valkija kittuu vaan eikä pala~ (elävä tuli)
~on sellain kitujen kasvanne~ (kaarttikuusi)
~ja n oon satoi vuasii kitunneht siäl rahkasoilla~ (suomännyt)
~se lalava kuivaa mutta se silti elää vielä, semmosta kituelämää~
(mänty)
~kituheinä~ (tupasvilla, suovilla)
~poika on ollu tänäpäivänä niin vaitoonen ja kituusen näköönen~
(lasten terveydestä huolehtiminen)
~se on niin kitunen tuo valakia, kituu siinä~ (tulen ystävät)
~kyllä ne pijan istuskeloo kun ne hyätyy jott eij ook kitusija~
(hyötyy eli voimistuu, vauvat)
~kyl s ov välliim piruv vanha ko se sillai kitukasvaa~
(mänty, pirun eli korppihengen, korppi=alkuhenkiä,
heimojen perustajia)
~semmosie vesiperrie korpimehtie sanottiin kitukasvanutta mehteä~
~hienomäihäin on kitokasvain puu, säje ympär, tuli joka vuas yks säje~
(korpikuuseen, vrt. mäihä)
~se ov vaen sitä kitukasvvie kuivettunutta näläkömehteä~
(nälkömehtää)
~korpikuusi on semmonen kitukasuvonej ja kangaskuusi hyötysempi~
~ne pyssyy semmosina kitukasvuna ja mustina yksin ahvenetki~
(umpilammissa)
~oel oekeen kitukel, tulpalopakkanen ja tuiskunnätkä~
(kiuruveen kieltä)
~kuiva lumi tuli ja pakanen tuli päällen niin se oli oikein kitukeli~
(vrt. kittu, kitti, pakkasen haltijan nimiä)
~se on semmosta nevaa josa kasuvaa kitukoivuja~ (vaivaiskoivuja)
~noillahan se henkittää kiruksilla~ (kala)
~ei muil olekkaa kiuksimmii ku kalal~
~ko oikein on semmosia kitukusiaisia jokka polttaa ko elävä valakia~
(keltiäiset)
~on niin kovin vesiperäästä alavaa maata jottei siinä kasuva mettääkää
ku sellaasta kitukäppyrää~ (jalasjärven kieltä)
~visamänty om pikkusen kitulaisemman näkönen~
~jos puu hilijolleej ja kitulaisestik kasvaa vie latvan sivvuun~
(puutietäjät)
~kahtosta se kitulehti niin se on oikein karkia saunavihdassa~
(vaivaiskoivun lehti, käytetty vihtoina)
~semmosta kitulunta sattaa vaa~ (kevyttä pakkaslunta)
~mentiin kituliittoon~ (naimisiin, vrt. talvella, talven ajaksi,
koivun keralla, omat liitot=luonnollisia, tunteen mukaan)
~kitumavalkea meilä on aina~ (tulen vaalijat, tulta pyhänä pitävät)
~rämmeiksi sanottiin, semmosia josa oli vähän kitumettää~
~poskiruolot on kitumustem päällä, siinn on kalan elo, siin kitumuksis~
(kalan elo, vrt. el-sielu)
~siin oli semmonen kitumännikkö~
~kitumätäs~ (niittyvillamätäs)
~kitupaju kasvaa soisa, se on aika sitkeetä~
~kitupaju~ (matala, pienilehtinen paju)
~kitupalvo~ (lihan kypsentäminen savusaunassa)
~kitupetäjä ol oikee huonost kasvant määel~
~kituspiikareil on teräväp piiki niskas~ (piikkikala / kolmipiikki /
kymmenpiikki, merikaloja)
~sielä rahikola kitupuuki sattu kasuamhan~ (rahkasuolla)
~kyllä kai tästä kualema kohta tuloo, kun olen nii kauva ollu kituraine~
(vaivoista päästävä henki)
~tässähä vua ellee kiturehamma~ (päivä kerrallaan)
~sitä moon monaasti aitellun notta mitä varte ihimisen oikiastansa pitää täälä
mailmas kituroora~ (elämän tarkoitus, jatkaa elämää)
~toiset ei tarvihek kiturroijjan niim pitkkään, niillej jouttuu sukkelamppoo~
(lapsi, synnytys)
~kitusara~ (suosara)
~kitusarva~ (suokaisla)
~kitusiipi~ (telkkä, myös kitusiipisuarsa)
~peukalo vain pistethin kituusimen alta ja nyäästhin sualet pois ilman kalaa
aukaasemata~ (puukkoja vanhempaa)
~kitusmoksa~ (kolmipiikki, merikaloja)
~see oo semmost piänt kitusmoks parvi~ (kalanti, vrt. moksalaiset)
~kitusmoksi ova paremppi onkesyätei kom mado~
~muut syöp murukaloja, minä kiiskijä kitustan~
~kituutestuuli se vain oli ja Manta pelekäs kovaa että mikä kamala~
(ovia kolisuttava tuuli)
~mitäs toi valkki noi kituttattem pala, ovak puut tuorei~
~etteenpäin sitä sitä vuan männä kittuutettaa päivä kerrallaa, kun ei takasin
päin piäse kuitenkaa~ (omat suunnat, vrt. oikea ja vasen)
~semmosta nek kituutti aivan yökauven~ (polttivat kosteita lastuja,
sääskien karkottamiseksi)
~lämmintä leipää se illalla kituutti tännekki~ (oma sosiaalihuolto)
~nuinev vuoksi minä oisin koittanuk kituuttaa~ (pysyä yhdessä, lasten takia)
~taas tulloo lunta kittuuttaa~
~läpi tähtiisäs sattoak kittuuttaa niin on niin sitkas keli~ (talven kelejä)
~se ov voan tuommoesta lumen kittuutosta~ (pakkaslunta, tuisku)
~karakuusen tuntee kituvaisist oksistah~
~koko kasvinko ajan ol sellane kituvaine~ (mutta kasvoi vahvaksi,
vrt. tauti parani, ruokavalio vaihtui)
~siin on semmost kituvalkijaa, ei siit mittääl lämmint tul~
~moon pitänyv vain tuallaasta kituvalkiaa, ei soop palanu kovaa,
kituuttanuv vain~
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)