~muikun tulo ol joskus kitvoakin kuh huono peä sattu~ (niukkaa)
~minä käöv vielä yhen kerra sitä kahtomassa, että onko siellä kitvoo~
(saunassa, katkua)
~kirppu kitvelehttää voatteessa~
~tul kitvelehttää kyttee~
~se kitveloittelloo kum pannaan kippeesee äkkeetä voejetta~ (kirvelee)
~pallook kitvelttää~ (palaa kytien)
~sattoo kitveltää hienoo lunta~
~koera juostak kitvettellöö jäniksem perästä~
~on taas kitvetelly pakkaskytyvä tielle~ (kytyvä eli lunta,
vrt. sukulaisnimi kyty)
~ihohiiri liikkuuk kitvettää~ (elohiiri)
~ja vähä raha kans pantin kuppi ja viätti kiukkal, sil tontil sit,
sil halttial~ (tontulle eli haltijalle)
~pitää pitääp puhurassa kiukaa, ettei valakiar ruakaa siihej jää~
(puu=valkian ruokaa)
~kum pohjatuulella tul tuo kiukoa tehyks, nii eipä soaakkaah hyvveä löylyö~
~viskoa vettä kiukaalle, ku out siin äreimmälläs~ (vrt. äärellä)
~kirop pois kiukahasta~ (sanoi häkälöylyn lyöjä)
~emmä met ole tänä päivänä muuta tehnhet ku saunan kiukhan latonhet~
(päivän työ)
~se ol kivist tehty uuni ja kivine kiukas ja siihe ol tehty pata~
~heitäppäs tuone uuninkiukaale vielä vettä, että sais vähä löylyy lissee~
(löylyn ystävät)
~hyvähä se o ku saap sen syksylkii, muuta ku käärit riepuloihe ja viskaat
kiukaa pääle~ (syksyllä saadun lapsen)
~mihi kiukuva kotont joutoa~ (sanonta)
~tuvas oli kiukua ja hella mis keitettii~
~kaks kiuvasta joka lauvatak lämpiimää, sitä riitti vatruskaa joka uunii
ja piirakkaa~ (vatruskaa eli perunapiirakkaa)
~ota leivät pois kiukaast~
~kappuu mei kiukaapääl, siel ko savel hautelet harteitas, ni kyl lämpiit~
(kiukaan eli saviuunin)
~mossiloina myö kiivettiin kiukaalle lämmittellee~ (lapsina, vrt. mos-heimo)
~lappalaisen kiuvvas~ (kiviraunio, parkanon lappalaiset)
~siell om pienijäki kiukaita tuola syvälläki veellä~ (veenalaisia kiviä)
~tommoses, kiuashuanes ni, oli saunas ja riihes, oli halttia~
~näppylät parannettih kun kiuvakkivellä painettih kolmek kertaa perättäi~
~noo joka syksyhään niit kiukojakivii täyty ottaa~ (hiekkakuopista
tai rannoilta, vrt. talveksi korjaaminen / uusiminen)
~kiuvaskuja oli kiukahaj ja seinän välis~
~kiuvaslaki~ (uunin pankko)
~kiuaslaki~ (kiukaan korkein kohta)
~kiuvaslavo~ (etummaisen lauteen kiuasta lähimpänä oleva osa)
~seuv vähä kiuvvaslavolla kylyvetetty~ (hölmöstä)
~mökki on nii pien ko kiukuvalinnun pesä~
~kiuvaslintu~ (paju tai uunilintu)
~kiuvvasnurkassa oli se sissäällämpiävä kiuvvas~ (savutuvassa)
~niitä oli etupatas, takapatas, peräpatas ja joskus myös kivvaspatas~
(saunassa penkkejä)
~se hauto vihrat ja viskas löylyn aina ko siinä kiuvvaspiitalla istu~
(kiukaan vieritse kulkeva / lauteita kannattava parru)
~tota kuttutaan kiuvvaspiitaks, joka tossa esimmäinen o~
(kiuasta lähimpänä olevaa penkkiä)
~kiuvahpirtti~ (savupirtti)
~se ol kiuvassaona, sissäällämpiävä~ (kiuas eli savusauna,
savupiiputon)
~kiuvvassaunasa sen saa aina paremman kylyvyn ku holovisaunasa~
(holvi eli savupiippu)
~se teki minullev vuotee siihen kiuvvassivulle~ (kiukaan
viereen)
~elä istu kiuvassolkkiselle, siinä mustuu, istu parvipenkille,
siinä ei löyly ole niin äkästä~ (saunan penkkien nimiä)
~semmonen kiuvasuunhan siellä ol, hirveen iso ja musta kun saunan kiuvas~
(savupirtissä)
~mänkeä jo pihalle siitä kiuhtelemasta~ (lapsille)
~ei piäk kiuhkaa~ (äiti lapselle)
~kuulek kun teeri kiuhkaa~ (oma kieli, eläimiltä saatua)
~siin on sinisen kiuhto~ (vivahde)
~etelän kalakastus on sateen kiuhtua~ (tietää sadetta,
eteläisen taivaan selveneminen)
~pakkasen kiuhlut~ (kevyet lumihiutaleet)
~ei ku kiuhtu oikein niittämhän vasta iltapäivällä se Ankku, aamupäivän se haukotteli~
(teki vastoin tapoja, aamu=työn aikaa, liikkeen aikaa)
~hää paisto kiukaalise niitä viipurinrinkilöi, ääretö ko tulliit hyvvii~
~kolt kiukallist paista joka pyhä vehnäkakkuja~ (kiukaallista eli pesällistä)
~paakkanen ei ku kiuhtuu~ (elävä olento, pa-akka)
~kiukaalus~ (uunin päällys, alus=ylys, al=yl=il)
~yhten päivän mie muisti kiukaahavvuu~ (havuista sidottua luutaa,
itse tehdyt kalut=eläviä olentoja)
~kiukkankehä oli toisim paikoiv vallan kivest~ (yleensä puusta,
kehikko jonka sisälle kiuas rakennettiin)
~huppaaha se leipä on ku kiukaa kieleelt aletaa syyvä~
(hupaa eli kuluu nopeasti)
~kiukaankorva~ (uloke uunin kyljessä)
~kiukoankukkura savettiin~ (uunin päällys, panko)
~kiukuvakupu~ (kivikiukaan kupumainen päällys)
~kiukaakuul makajaa yks pötköllää~ (kissa, kiukaankuulla
eli pankolla)
~kiukkan kuulemi~ (kiukaan pesän kattokiviä)
~pist sink kiukaankuulemal~ (kiukaan laelle)
~kiukaal laki~ (korkein kohta)
~kiukaalavas ollii vessetyt palkit~ (veistetyt, puiset)
~kiukuvaleuka~ (arinan ja uuninsuun yhtymäkohta)
~tulitikkuja pitääs olla kiukahanottalla~ (kiukaan etupuolen
ulkonevassa yläosassa)
~kiukuapatsas~ (kiuasta tukeva vahva pystypuu)
~kiukkampers~ (tulipesän takana oleva kivi tai tiiliseinämä)
~pit heittääs se nuora, millä tuotii lehmä taloo, kiukaim perille~
(kiukaan päällyksen takaosaan)
~kiukaampohjam pääl vaa pantii~ (leipä paistumaan, arinalle)
~kiukaanseläl lapset käytii suentelemassa~ (lämmittelemässä)
~kiukaansilmä kulottiin~ (suippopäisistä paasista / silmäkivistä,
tulipesän yläosa)
~kiukaasirkka~ (toi onnea taloon, kotisirkka)
~kiukaansuu oli ain neljänurkkane nii lajja et panniv vetävä kaalipata
mahtuu suust sissee~ (tulipesän suuaukko)
~kiukaantaus~ (tausta, vrt. kuja)
~kiukahanterä~ (päällys)
~kiukhantäytet~ (tulipesän katto, isoista teräkivistä)
~se on vähän suutunnan alakuva kun nuin kiukaeloo~ (vauva, vrt. kiukku)
~siinä maakuapas oli oikein kiukainen~ (kiuas nurkassa,
vrt. maan alkuperäisväestö, tsuudit)
~semmonem pieni kiukhainen ja antaa hyvän löylyn~
~en ouk kotvilleen niin pitkee matkoo jalan kävellyt, nin oikeihhan
kiukaksestaaj jalat kipeety~ (äkkiältään)
~kuuta sannoot sillo ku se on hieno kiukale jot nyt tulloo paha siä
ku riippuu kynsistää~ (kynnekäs olento)
~se on tuo Simuna sellanem pien kiukaro~ (saarien nimiä, vrt. sim-una)
~tiä ei uo oikei minkiä mukane, tiä o sellane kiukelo~ (mukane
eli mallinen)
~se ellää kiukerehtaa siellä moassa~ (sisilisko)
~ne on näät nii kiukeroi, ne pittää katsella tarkkaa~ (puhdistaessa,
korvasienet)
~miehen pitteä olla jentti, eikä kiukertaa ja kiukertaa asjois niiko
ämmät tekkyöt~
~se lentää ylähäl ja kiukertaa ja yhe ker ku lähtöö ja puttoo ku kiv allaa~
(leivonen eli kiuru)
~vanahat miehet ne toevat kiukam puummutkan kottiim millon sattuvat metässä
semmosen näkkeen~
~siitä kun oli nousovinnaan niin kiukka vastamäki~ (jyrkkä)
~karhu oli tehnyk kiukam mukaa~ (mukan eli mutkan)
~se tullii lumellek kiukka lähtö, kun alako vettä sattoo yötä päevvee~
(keväällä)
~on sillä kiukka luonne~ (kiivas)
~kiukka pakkanen~
~sitä pit yhteen kiukkaan hangatak~ (kitkatulta)
~ei se siinä kiukassa tulem mietityksi~
~om mulla niitä höpätyksijä van ei ne tules sitä kiukkoa peähä~
(kiukkoa eli äkkiseltään, loitsuja vai satuja)
~kiukka~ (pieni kala)
~kiukkaan se vaen loppuu tämä hyvä kesä~ (tod)
~kyllä minä kuullu oon van se on muistii ettei kiukkaan hoksoa~
(vrt. jälkeen päin mieleen tulevat asiat)
~ei sitä näen kiukkapeässä muista~
~kiukkana~ (väärä, koukkumainen)
~tuo kulukii on niin kiukkanainen, jotta siitäpä ei sua selevee~
(salaperäinen, vähäpuheinen)
~se on semmonen kiukkapää~ (oikuttelija, itsepäinen)
~se ol paenimpuu jossa paenettiin kärk sitte kiukkaraa~ (suksen kärki)
~nuopas kiukkarit on nuo suksenkäret~
~vanahat miehet ottivat aena kiukkaroeta metästä ja kyllä ne löysivät
niilles sopivam paekan~ (kieroja tarvepuita)
~ussein ne oli kiukkasilla~ (lapset, hippasilla)
~se on niin syömmikkö, semmonen äkäpussi, ja vielä niin kiukkavihanen,
aevan tulipyssy~ (nurmeksen kieltä)
~kiukkeroinen~ (käärmeen kiertonimiä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
