~oled i hyvä hengetöi sinä, tyhjeä sanod~
~kyllä hengi röhäjäy~ (köhä=röhä)
~en voi mägie nossa, hengen täyttäy~ (hengästyttää)
~hengen ahistav, ei anna hengittiä~
~hengipaikka on ryndähän alla~
~henkipatani~ (henkiystävä)
~abrakoiz ottoa pappi hengirahan~ (verojen vieraasta alkuperästä, kaikessa arjalaisten tekemässä ("suomalainen yhteiskunta") taustalla vallan ja rahan ahneus jota sitten kaunistellaan valhein ja korulausein, "edistys", "kehitys")
~pieniz lapsiz da vanhoiz lähtöö hengiraha, muijem pideä täyved abrakad maksoa~ (kirkon vaurauden likaisesta alkuperästä, kirkko varasti yhden suomalaisten rakkaina pitämistä luojahengistä (Jumala) ja alkoi tekemään rahaa tällä vuosituhansia vanhalla uskolla, sama kuvottava kaava joka puolella maailmaa)
~mado kezäks järilleh hengistyy, talvel on kylmänny havon ual~
~vähän lyöö hengisuoni~ (valtimo)
~kebjästi jygiesti hengitteä~
~moa henkittäy~ (maan hengittämisen uskotaan aiheuttavan vuoroveden)
~moine on vilu, ga hengityz nägyy~
~milma nii hengitytti~ (hengästytti)
~pidäv vähäine hengähtelläkseh~ (hengähtää)
~oletko sie nähny, kaikittsi henkähtäy vasa se, kun hiäv venyytyy moate~ (kun poronvasa lepää maassa)
~niin kovasti olen työdä tehnyt, pidäy nyd hengähtiä~
~ei nygöi tuuli ni hengähä, vezi seizoo~
~pahoja ei pijä meilä hiimostie~ (taikoa)
~tuuli ni hengähtäjj~
~vezi hengähtih, aleni~ (elävä_vesi)
~vezi hengästeleh Valgielmerel~ (vuorovesi)
~keittajjan vuotat, hengästyndaigoa ed vuota, tulehizen syöd~
~koasan keitti, ga anna hengästyy~ (puuron jäähtyä)
~meren hengässyksel ei pie olla vees~ (vuoroveden aikana)
~joga päiveä Jumalal hengässämmös~ (luonnonkansat kiittävät luojahenkiä päivittäin, yleensä aamuisin, vrt. vierasperäiset "iltarukoukset")
~meri nabah päi hengästeäteh~ (luode, laskuvesi)
~meri ullospäi hengästeäteh~ (vuoksi, nousuvesi)
~azettukkoa nygöi, hengästyöt kodvainen~ (riehuville lapsille)
~paha mieli ku tuloo, toizel i hengeäd~ (kerro siitä toiselle)
~kiukoa henkeäy lämmintä~ (vrt. ruotsalaisten uuni, oven)
~ei olluh midä siid öntästyttäveä, vai ku muga sorruin~ (mihin kompastua, kaaduin)
~älä kata umbipäi, dätä hengäyzloukkone~ (lasta peiteltäessä)
~on loukkoine astiez, vetty jeävii~ (reikä, vuotaa)
~hengävyslähte~ (uhkuavanto)
~jallan hendrahutti polgiez, livestyi~ (lipesin)
~hendrakko neidine~ (hoikka)
~hendzehelleh om puu, lekkuu~ (huojuu)
~armahan hentun ker pagizenda ei lopu~ (puheenaiheet eivät lopu rakkaan kanssa)
~sit myö hänen kera hentustima koko talven~ (seurustelimme)
~toista hentustaa, miun ker istuu~
~oled aiga hepakeh~ (vallaton)
~hepakka tyttö~ (vrt. hupakko)
~hepittelih vihmumah, da ei vihmunnuh~
~toroamah hepitellähäs humalniekad~ (humalaniekkojen ja kylä eli katutappelun vieraasta alkuperästä, kuten muuallakin päin maailmaa suomalaiset omaksuivat arjalaisilta pelkästään huonoja tapoja, miksi "monikulturismi" ei toimi)
~hepittelih sanoa, g ei ruohtinnuh~ (yritti, kehdannut)
(lähde: karjalan kielen sanakirja osa 1)
