~pagizoo hyväl kielel, ei pahoita ni kedä~ (hyvä kieli)
~älä hänel hivota, ei häi hyvin hivo~ (hyvin tehty=itse tehty, teettämällä toisilla tuet arjalaisten orjayhteiskuntaa)
~hivukselleikkoajaini~ (sarvijäärä)
~hivuksethäi on tukat katso suomekse~
~hivuznuorazet~ (naidun naisen kolmesta villalangasta punottu palmikkonauha)
~särvät hlobaitzed, ed jätä ni midä toizil~ (loppasuu)
~hmeli kazvau seibähiz ymbäri punoh~ (humala)
~piivo azutah hmeliz~ (piivo eli pilsneri asuu humalassa)
~peräloima~ (suku)
~hniigoa lugie annetah lapsil skolaz~ (vieras kirjallinen perinne vs. oma suullinen perinne)
~papil annat hniskan, sit pominoittsoo peättenittsan illal da suovatan huondeksel~ (kymmenestä sanasta viisi lainaa, ristinpalvojien alkuperästä)
~ho mi on räkki~ (kuuma)
~huohittamah panoo~ (hengästyttämään)
~hoahka~ (kalalokki)
~hoahlu rippuu voarnas, kattil rippuu hoahlaz~ (haahla=tulisijan yläpuolella oleva pykälöity kannatin)
~ogaloa on hoahlas~ (6-7 pykälää joista kattila roikkuu)
~kattil riputetah huahloih tulem piäle~ (kattila=kettle, kotoperäinen keittäminen ja paistaminen tapahtuu puuastioihin laitetuilla kuumennetuilla kivillä, loimuttamalla ja laakamaisten paistinkivien päällä)
~hoahmistav päivän valgei~ (häämöttää)
~migäli on varoa, sigäli pidäv eleä~ (velaksi elämisen vieraudesta, yksi arjalaisten suosimista orjuuttamisen muodoista, laina=loan, pankki=bank)
~hiili hoahtau~ (hohkaa)
~kaht yhteh en suanut~ (mitään aikaiseksi)
~heitä hoakanda ku et tiijä midänä~
~poslovits on hänel igäine~ (poslovitsien eli sananparsien vieraudesta, vrt. kotimaiset laulunparret)
~elä tyhjeä hoaka~
~midä sinä huakat tyhjiä~
~ei ou terveperäni ku om moin hualakka~ (kalpea)
~vesi lämmitetäh hualiekse~ (haaleaksi)
~se miun kotah vei ta valo sielä kovassa milma veillä~ (pihakota=parantamisen paikka)
~hoalistun on ilma, eklen oli viluni~
~huamistelou kum puusta puonnud da vähän säikähtät~ (hölmistynyt)
~huamistuksis tuli, muga oli pöllästynnyh~
~hoamistau pimenöy~ (hämärtää)
~ildoa jo hoamistuu~
~tuompa kokko kopristau, havulintu hoamuou~ (kotkien saalistustavoista)
~huavasta hyvä kerppu tulou~
~huavasta luajitah venehtä i kartoi~
~mie sorriin hoavan~ (elävä_olento)
~kazvaa hoaboi korpiloil, kazvaa sellil~
~kuivoa hoaboa otetah, sid ei nogie rodei~
~huabu tuorehes kohtaz ei kestä ni midä~ (pehmeä puu)
~huabani harava on kaikistah kebein~ (kevyt puu)
~hoabahini kätkyt~
~hoabani veneh~ (haapio)
~huavasta mie halguo vejän~
~ollahgo nua huabazet hallot~
~hoabaine laud on kebjei~
~huabazel hallol valgei savvu tulou~
~ei ole hajuo ni hoabaista~ (ei mitään käsitystä)
~mängäh hos hoabazeh kuuzeh~ (miten tahansa)
~hoabaine mieli~ (hajamielinen, haapaa yhdistetään ymmärrykseen)
~hoabalo~ (haapana)
~hoabalosorzu~ (eri sorsalajit erotetaan etupäätteellä)
~huabamus~ (huabaniädä, haapanäätä)
~istu hoapana havolla, vesilintu vempelellä~
~ammutah i huabanoja meilä~ (duhma)
~kuz on huabupuud, sie on äjjeä kargiembad marjad~ (puiden ja kasvien yhteydestä)
~huabazikko~ (haavikko)
~hoabuveil ku pezed, ga kuivurubi lähtöö~ (haavankuoresta keitetyllä uutteella)
~on aiga hoabrakka, on kui hoavan lastu~ (kalpea, vaalea puu)
~hoabristuu mettsy sygyzyl, se kulevuu~
~sie olet hoarakkasilmä~ (karsastus)
~teil on huarie väli~ (pitkä matka)
~pilvet hoaruoldih, kavottih~
~pilvet hoaroillah, päivy kohenou~
~jo tora hoaroi, lähteih ken kunne~ (riita poikki)
~hoi unoine udrupeä, kui minä sinuu lyylitännen~ (unen kutsumista)
~haikoine suudu hoaroitteloo, unoine silmii ummisteloo~
~vuattiet huarotettih puijen oksilla kuivamah~
(lähde: karjalan kielen sanakirja osa 1)
