~käiniskuleiby~ (sulhasen talon pöydälle asetettu leipä)
~siitä itetäh toatolla pikkaraini virsi, se on keäniskuvirsi~ (kosijaisissa itketty itku)
~käenkiänälmyz on kibei, liennego mutskehtunnuh, vai muga kibei ollou~ (ranne nyrjähtänyt)
~käinkirjat~ (kämmenen viivat)
~tsiganad gadajjah käinkirjoiz~ (mustalaiset ennustavat kädestä)
~keänkisti~ (käden selkäpuoli ranteesta sormenpäihin)
~siitä loajittih kriisivoijetta keämmarjoista~ (näsiöistä riisitautiin)
~ajat mänöö arvelles, päivät piän kiännelles~
~keännelmys~ (paidan hihansuun käänne)
~nygöi päivän kiänyndän ymbäri~ (päivä lyhenemään kesäkuussa)
~tuulen keänyndeä vuotan, vastain on~
~kiännyndavando~ (polviavanto talvinuottaa vedettäessä)
~keännälmys~ (polven alapuoli)
~joven kiänälmys~ (mutka)
~savakon kiänälmys~ (kepin)
~no kuv voattina myö keännältimä, kohta kun tie tuli eteh~ (käänsimme vaatteet eksyksissä oltaessa)
~keännätes tunduo lumes, järilleh on keännytty~ (jälkien seuraaminen)
~muurnaine tsura om parembi, pideä se oiginaizekse panna~ (kääntää nurja puoli päälle päin)
~kiänätti viäräkse toizen sanoi~ (vääristeli)
~kuun kiännös~ (vaihde)
~keämpiiga~ (käenpiika)
~käinselgy~ (käden selkäpuoli)
~koirampuuz on levied lehted, kiändelehtellen kazvetah~ (koiranheisipuu)
~ta se niin kohallah on, ei ole keänteleytyt, eikä i keänteleyvy~ (suuri kivi)
~keitimpiiroam kuori ajeltih poalikalla ta keännettih puolikuuksi~ (palikka=kaulin)
~siidä keännettii suu, liijottii toine kerros~ (tuohikonttia tehtäessä)
~venehen keändi myödäzeh~
~mukkie keännetää~ (heitetään kuperkeikkaa, vrt. mukkelis makkelis)
~papin nimityz oli Iivan, a itse keätäh Vankakse~ (vieraat papit, vieraat nimet)
~tuuli keändih vastapäiväh~
~päiväne kiänäh talveh, a ilmu kezäh~ (kesäkuussa)
~mie keännyn emännäm puoleh~ (isäntien vieraudesta)
~päivä kiändyy ildah~
~akku ku vastah tuloo, eäre pideä keändyö, ei pie lähtie dorogah~ (akkojen taikavoimista)
~tuuli kiändyi~
~rahvahan kieli keändyö suomeh~ (keinotekoisen pakkosuomen vaikutuksista kieleen eli murteisiin)
~kunne mieli muuttuo, sinn i kieli keändyö~
~ilmu keändyy poudah päi~
~mieli keändyi hyväkse~ (mielen kääntyminen)
~vakka yhemmoine loadie kui kesseli om muiten kui suu keändäydyy ymbärilläh~
~tuohenkiäppy~ (kerä)
~kudzverdih mado keäppyh~ (kiertyi käärme kerälle, kotoperäinen sanajärjestys)
~verkon keäppy lövytuohez azutah, nuoraine keskel~ (verkon kohot levytuohesta)
~keäbrylöi deriy mömmerökki da sid vai platskoau puudu vaste~ (karhu kiskoo käpyjä)
~takla soatih koivun keävästä, peälyskuori otettih vaim pois~ (taula)
~koiv on kiäbäne~
~kiäri rihmat ei ni riskeyvytäh~ (langat kerälle)
~uzlan nuoraizel keärittsi~ (nyytin)
~keärmehenheinä~ (arjalaisten "kansalliskukka", kielo)
~muuttu mussakse mavokse, keärmehekse kätsärtäyty~ (otti käärmeen hahmon)
~keärmistä kur ruvetah tappamah ni siinä ol luku~ (vai käärmeen purtua, madon luvut kertovat ihmistä pureneesta käärmeestä)
~olet kui keärme, viizas~
~keärme nokkoaa~ (pistää, jos astut päälle)
~keärmizmadoine~ (pitkä karvamato)
~letit kiäryl pandih~ (nutturalle)
~kaks keäryy yhtes pannah komssah libo rippumah aittah~ (kankaiden varastoimista)
~tuohed mendih keättsyh~ (kerälle)
~kiätsyh menöy mado talvekse~ (käppyrälle)
~heäm miula käkesi, jotta heäm peitottsi mänöy~ (lupasi, salaa)
~eipä nouse, ei käeäkänä, Kalma kättähe pitäyhe~ (Kal-ma=alisen haltija Xul)
~kägei tulla ka ei tullut~ (oi voih)
~käjetäh tulla käymäh~ (luvataan)
~siit kohtas keäverehtiy~ (kummittelee)
~kulgija matkoau keävertelieksi~ (käärmeen kiertonimiä, käärme-sanan taustalla kotoperäinen keäve, kiemurtelija)
~ta siitä vesiperä kun tuli ta siitä vieläki vejettih~ (nuottaa, saada vesiperä)
~vain Suomessahan ne miehetki pui~ (luonnonkansoilla maanviljely eli pienimuotoinen puutarhanhoito naisten työtä)
~ta i tuli hyvieki kaloja, lohtaki sattu~ (ohoh)
~sanotah ta voipi ollaki pereä siinä~
~kui mones päivä se oliki~ (päivien numeroimisen vieraudesta)
~mium pienen ollessa vielä rihmallagi pyyvettih~ (ansalangoilla)
~jeäsiigoa vieristäh soate puuttu, jeän alda~ (loppiaiseen asti)
~kiehakko ristikanzu aivim muil sanoo, da ni itselleh ei sanuo~ (kristittyjen eli arjalaisten tekopyhästä luonteesta, sanoa yhtä ja tehdä toista)
~kiehakasti sanoo~ (vihaisesti)
~kiehtakko~ (lammikko)
~kiehaskoitti vien, voibi panna kalad~
~briha vatsan kiehaskoitti~ (vatsan=sydämen)
~mieli kiehastui neidizeh~ (ihastui)
~kokko kiehittsi peäm peällä~ (kotka)
~lokka kiehittsöy kaloa~ (liitelee veden päällä)
~kiekki kiehittsöö ta siitä patskahtaa järveh~ (kalasääski)
~kiehkendeä pideä merezin vandehii, toinetostu suuremboa pideä panna~ (suurentaa rysän vanteita)
~kiehkenemäh päi on lähte keveäl, avavuu~ (avanto suurenee keväällä)
~ymbär on kiehkie kuudama~ (pyöreä kehä)
~kaksi renkie, toisem pohja om pieni, a toisen kiehkiempi~ (renki=sanko, ämpäri)
~rieska kiehkieni~
~se on hyvä patani kun se on semmoini kiehkieni~ (pyöreäsuinen)
~kiehkitimmö karhuz ymbäri~ (kiersimme karhun, eläimien alueiden kunnioittaminen)
~tuuli kiehkittää lundu~ (tuiskuttaa)
~tuuttsa kiehkitteä kivokset~ (tuisku kinokset)
~savuu kiehkoittau tuuli~ (pyörittää)
~olet hyvä kiehkura, tyhjäm pagizija, ielleh järilleh pagizet~ (kiits)
~tuuli kiehtoo~ (pyörii)
~ei kiehuvassa kosessa~ (kalastettu)
~veren kiehundas sah riideli~ (veren kiehumiseen asti)
~vezi kiehuu, a rokka keittyy~
~kattilassa vezi kiehuu i tsugunassa~ (rautapata)
~lizää lomuu, anna raviemba kiehuu~ (loimua, kovemmin)
~savotiu nahka kiehumah~ (nahka kiehuu vihastuessa)
~suutui, veri kiehuu hänesseh~
~kuldazez erotez vezi silmäzis kiehuu~
~veri kiehuu hänem peäl~ (vihaan häntä niin)
~veri kiehuu hänen rozal, hiildunnuh on~ (hiiltynyt)
~rokkoa kiehuttoa kypseks~
~tuhkua kiehutetah poukutessa vejessä i vuattiet ollah sielä pohjassa~ (vaatteiden keittäminen tuhkavedessä)
~tuhkaa vedeh i kiehutetah~
~tuhkua om pandu vedeh da kiehutettu, se i poro~
~seppy ravvan kiehuttoa ahjoz~
~lapsi kiekahtih kätkyös~
~leipöä kiekertöä~ (leipoo)
~iralleh peässettih sinne mettsäh se joutilas poro, kiekerössä sielä oltih~ (ajoporot vapaiksi, kiekerö=porojen laitumena tallautunut lumikenttä)
~taivahalla lentelöö, ta kiukkoh patskahtaa veteh kiekki~ (sääksen tavasta pyytää kaloja)
~kiekki kiehittsöö~ (kiertelee)
~kiekki, kalan iskie lintu~
~kiekkisen koakkasen, mistä huomenekse kaloa~ (kysytään kalanluulta, suupielessä oleva kaareva luu)
~veneh kiekkuu tuulel, kylgizeh, vastazeh ajaes~
~liedzul kiekutah~ (keinulla)
~venehez ei pie kiekkuo, menettö vedeh~
~kiekuttele vähäni lasta~
~kätkytty kiekutteloo~
~kielahuizissah pagizou~ (valehtelee)
~mengeä kielakkehuol, sie om marjoa~ (kielekkeelle)
~syysseä on kielaz, toittsi vihmuu toittsi vilustah~
~heitä kielastandu, yksikai emmo usko~
~en kielasta ni midä, eihäi ole hyvä kielastus~
~kielastyspäivy~ (valehtelusta pitävien arjalaisten "aprillipäivä")
~jo tunnen valehtelijan, suusta miehen kielastajan~
~kielehin armaz olen, en vai mielehini~ (sanoa yhtä ja tehdä toista)
~kielekäz on, häi kielii kandelou~ (juoruilee)
~ei piä hänen aigoa paista, kielekäz on~ (puhua)
~kielenagjaizes pyöri sana, g en sannuh, tirpin~ (kielen päällä, maltoin)
~kielenkandeluz järilleh paha on, hopun nossattoa~ (juoruilu riidan)
~kielenkandomet~ (kielen jänteet)
~kielenladv on kibei~ (kärki)
~viruja on kielemmielissäh~ (välillä tajuissaan välillä tajuton)
~kielennokas se oli, k en sanonuh~ (kielen päällä)
~kielensoara, miz lähtöö hengikeroi da syömiskeroi~ (kielen takaosa, kanta)
~minun sisäred oldih ylen kielensoittajad~ (kovia suustaan)
~kielenviga on, ei hyvim malta paissa~ (puhevika)
~se oli kieletöi, ei paista voinnuh ni midä~ (mykkä)
~mostu kielevää lastu ei tostu lövvy~ (puheliasta)
~elä ozuta kieldä moamalla~ (näytä kieltä emolle)
~missä mieli, sielä i kieli~
~ken kui kielissäh da mielissäh kuoloo~ (kuolla järjissään ja puhekykyisenä, vrt. keinotekoisesti elossa pidetyt vihannekset)
~tuli kielettäh~ (tulen kieli)
~hänen kieliz tora nouzi~ (juoruistaan)
~mie hänen ker kieldä keändelin~ (juttelin)
~liigane kielem pieksämine ei evuta ni midä~
~lemb on neidizel omas kieles~ (kielessä vai kielessä)
~kieli suus kirboi~ (vaikeni pelästyessään)
~kielel on kirmei~ (nokkela)
~pie kieldy lekuttamattah~ (ole hiljaa)
~se kieldy soittai kui lindu~
~surmu kielen ottav ennen kuolendoa~
~hyö pajistah läglätetäh, a minä tävvel kielel logloan~ (vertaa puhettaan suomen puolella asuviin karjalaisiin)
~virran kieleh pideä onged laskie~ (sulaan kohtaan)
~kielilöil kuvotah~ (kielen-muotoisilla kirjailuilla)
~azetin kielet soittoh~ (kieli_soitin)
~kandelehen kieli~
~mahat sie velli poajie mejän kieleh~ (meiän kieli)
~mi lindu se i kieli~ (jokaisella linnulla oma kieli)
~laps algukieleh pagizoo~ (lasten kieli)
~tunnem mie kielez, Kostamukselazed on~ (pitäjän kieli)
~kieles tunduu kugalain on~ (mistä on)
(lähde: karjalan kielen sanakirja osa 2)
~siitä itetäh toatolla pikkaraini virsi, se on keäniskuvirsi~ (kosijaisissa itketty itku)
~käenkiänälmyz on kibei, liennego mutskehtunnuh, vai muga kibei ollou~ (ranne nyrjähtänyt)
~käinkirjat~ (kämmenen viivat)
~tsiganad gadajjah käinkirjoiz~ (mustalaiset ennustavat kädestä)
~keänkisti~ (käden selkäpuoli ranteesta sormenpäihin)
~siitä loajittih kriisivoijetta keämmarjoista~ (näsiöistä riisitautiin)
~ajat mänöö arvelles, päivät piän kiännelles~
~keännelmys~ (paidan hihansuun käänne)
~nygöi päivän kiänyndän ymbäri~ (päivä lyhenemään kesäkuussa)
~tuulen keänyndeä vuotan, vastain on~
~kiännyndavando~ (polviavanto talvinuottaa vedettäessä)
~keännälmys~ (polven alapuoli)
~joven kiänälmys~ (mutka)
~savakon kiänälmys~ (kepin)
~no kuv voattina myö keännältimä, kohta kun tie tuli eteh~ (käänsimme vaatteet eksyksissä oltaessa)
~keännätes tunduo lumes, järilleh on keännytty~ (jälkien seuraaminen)
~muurnaine tsura om parembi, pideä se oiginaizekse panna~ (kääntää nurja puoli päälle päin)
~kiänätti viäräkse toizen sanoi~ (vääristeli)
~kuun kiännös~ (vaihde)
~keämpiiga~ (käenpiika)
~käinselgy~ (käden selkäpuoli)
~koirampuuz on levied lehted, kiändelehtellen kazvetah~ (koiranheisipuu)
~ta se niin kohallah on, ei ole keänteleytyt, eikä i keänteleyvy~ (suuri kivi)
~keitimpiiroam kuori ajeltih poalikalla ta keännettih puolikuuksi~ (palikka=kaulin)
~siidä keännettii suu, liijottii toine kerros~ (tuohikonttia tehtäessä)
~venehen keändi myödäzeh~
~mukkie keännetää~ (heitetään kuperkeikkaa, vrt. mukkelis makkelis)
~papin nimityz oli Iivan, a itse keätäh Vankakse~ (vieraat papit, vieraat nimet)
~tuuli keändih vastapäiväh~
~päiväne kiänäh talveh, a ilmu kezäh~ (kesäkuussa)
~mie keännyn emännäm puoleh~ (isäntien vieraudesta)
~päivä kiändyy ildah~
~akku ku vastah tuloo, eäre pideä keändyö, ei pie lähtie dorogah~ (akkojen taikavoimista)
~tuuli kiändyi~
~rahvahan kieli keändyö suomeh~ (keinotekoisen pakkosuomen vaikutuksista kieleen eli murteisiin)
~kunne mieli muuttuo, sinn i kieli keändyö~
~ilmu keändyy poudah päi~
~mieli keändyi hyväkse~ (mielen kääntyminen)
~vakka yhemmoine loadie kui kesseli om muiten kui suu keändäydyy ymbärilläh~
~tuohenkiäppy~ (kerä)
~kudzverdih mado keäppyh~ (kiertyi käärme kerälle, kotoperäinen sanajärjestys)
~verkon keäppy lövytuohez azutah, nuoraine keskel~ (verkon kohot levytuohesta)
~keäbrylöi deriy mömmerökki da sid vai platskoau puudu vaste~ (karhu kiskoo käpyjä)
~takla soatih koivun keävästä, peälyskuori otettih vaim pois~ (taula)
~koiv on kiäbäne~
~kiäri rihmat ei ni riskeyvytäh~ (langat kerälle)
~uzlan nuoraizel keärittsi~ (nyytin)
~keärmehenheinä~ (arjalaisten "kansalliskukka", kielo)
~muuttu mussakse mavokse, keärmehekse kätsärtäyty~ (otti käärmeen hahmon)
~keärmistä kur ruvetah tappamah ni siinä ol luku~ (vai käärmeen purtua, madon luvut kertovat ihmistä pureneesta käärmeestä)
~olet kui keärme, viizas~
~keärme nokkoaa~ (pistää, jos astut päälle)
~keärmizmadoine~ (pitkä karvamato)
~letit kiäryl pandih~ (nutturalle)
~kaks keäryy yhtes pannah komssah libo rippumah aittah~ (kankaiden varastoimista)
~tuohed mendih keättsyh~ (kerälle)
~kiätsyh menöy mado talvekse~ (käppyrälle)
~heäm miula käkesi, jotta heäm peitottsi mänöy~ (lupasi, salaa)
~eipä nouse, ei käeäkänä, Kalma kättähe pitäyhe~ (Kal-ma=alisen haltija Xul)
~kägei tulla ka ei tullut~ (oi voih)
~käjetäh tulla käymäh~ (luvataan)
~siit kohtas keäverehtiy~ (kummittelee)
~kulgija matkoau keävertelieksi~ (käärmeen kiertonimiä, käärme-sanan taustalla kotoperäinen keäve, kiemurtelija)
~ta siitä vesiperä kun tuli ta siitä vieläki vejettih~ (nuottaa, saada vesiperä)
~vain Suomessahan ne miehetki pui~ (luonnonkansoilla maanviljely eli pienimuotoinen puutarhanhoito naisten työtä)
~ta i tuli hyvieki kaloja, lohtaki sattu~ (ohoh)
~sanotah ta voipi ollaki pereä siinä~
~kui mones päivä se oliki~ (päivien numeroimisen vieraudesta)
~mium pienen ollessa vielä rihmallagi pyyvettih~ (ansalangoilla)
~jeäsiigoa vieristäh soate puuttu, jeän alda~ (loppiaiseen asti)
~kiehakko ristikanzu aivim muil sanoo, da ni itselleh ei sanuo~ (kristittyjen eli arjalaisten tekopyhästä luonteesta, sanoa yhtä ja tehdä toista)
~kiehakasti sanoo~ (vihaisesti)
~kiehtakko~ (lammikko)
~kiehaskoitti vien, voibi panna kalad~
~briha vatsan kiehaskoitti~ (vatsan=sydämen)
~mieli kiehastui neidizeh~ (ihastui)
~kokko kiehittsi peäm peällä~ (kotka)
~lokka kiehittsöy kaloa~ (liitelee veden päällä)
~kiekki kiehittsöö ta siitä patskahtaa järveh~ (kalasääski)
~kiehkendeä pideä merezin vandehii, toinetostu suuremboa pideä panna~ (suurentaa rysän vanteita)
~kiehkenemäh päi on lähte keveäl, avavuu~ (avanto suurenee keväällä)
~ymbär on kiehkie kuudama~ (pyöreä kehä)
~kaksi renkie, toisem pohja om pieni, a toisen kiehkiempi~ (renki=sanko, ämpäri)
~rieska kiehkieni~
~se on hyvä patani kun se on semmoini kiehkieni~ (pyöreäsuinen)
~kiehkitimmö karhuz ymbäri~ (kiersimme karhun, eläimien alueiden kunnioittaminen)
~tuuli kiehkittää lundu~ (tuiskuttaa)
~tuuttsa kiehkitteä kivokset~ (tuisku kinokset)
~savuu kiehkoittau tuuli~ (pyörittää)
~olet hyvä kiehkura, tyhjäm pagizija, ielleh järilleh pagizet~ (kiits)
~tuuli kiehtoo~ (pyörii)
~ei kiehuvassa kosessa~ (kalastettu)
~veren kiehundas sah riideli~ (veren kiehumiseen asti)
~vezi kiehuu, a rokka keittyy~
~kattilassa vezi kiehuu i tsugunassa~ (rautapata)
~lizää lomuu, anna raviemba kiehuu~ (loimua, kovemmin)
~savotiu nahka kiehumah~ (nahka kiehuu vihastuessa)
~suutui, veri kiehuu hänesseh~
~kuldazez erotez vezi silmäzis kiehuu~
~veri kiehuu hänem peäl~ (vihaan häntä niin)
~veri kiehuu hänen rozal, hiildunnuh on~ (hiiltynyt)
~rokkoa kiehuttoa kypseks~
~tuhkua kiehutetah poukutessa vejessä i vuattiet ollah sielä pohjassa~ (vaatteiden keittäminen tuhkavedessä)
~tuhkaa vedeh i kiehutetah~
~tuhkua om pandu vedeh da kiehutettu, se i poro~
~seppy ravvan kiehuttoa ahjoz~
~lapsi kiekahtih kätkyös~
~leipöä kiekertöä~ (leipoo)
~iralleh peässettih sinne mettsäh se joutilas poro, kiekerössä sielä oltih~ (ajoporot vapaiksi, kiekerö=porojen laitumena tallautunut lumikenttä)
~taivahalla lentelöö, ta kiukkoh patskahtaa veteh kiekki~ (sääksen tavasta pyytää kaloja)
~kiekki kiehittsöö~ (kiertelee)
~kiekki, kalan iskie lintu~
~kiekkisen koakkasen, mistä huomenekse kaloa~ (kysytään kalanluulta, suupielessä oleva kaareva luu)
~veneh kiekkuu tuulel, kylgizeh, vastazeh ajaes~
~liedzul kiekutah~ (keinulla)
~venehez ei pie kiekkuo, menettö vedeh~
~kiekuttele vähäni lasta~
~kätkytty kiekutteloo~
~kielahuizissah pagizou~ (valehtelee)
~mengeä kielakkehuol, sie om marjoa~ (kielekkeelle)
~syysseä on kielaz, toittsi vihmuu toittsi vilustah~
~heitä kielastandu, yksikai emmo usko~
~en kielasta ni midä, eihäi ole hyvä kielastus~
~kielastyspäivy~ (valehtelusta pitävien arjalaisten "aprillipäivä")
~jo tunnen valehtelijan, suusta miehen kielastajan~
~kielehin armaz olen, en vai mielehini~ (sanoa yhtä ja tehdä toista)
~kielekäz on, häi kielii kandelou~ (juoruilee)
~ei piä hänen aigoa paista, kielekäz on~ (puhua)
~kielenagjaizes pyöri sana, g en sannuh, tirpin~ (kielen päällä, maltoin)
~kielenkandeluz järilleh paha on, hopun nossattoa~ (juoruilu riidan)
~kielenkandomet~ (kielen jänteet)
~kielenladv on kibei~ (kärki)
~viruja on kielemmielissäh~ (välillä tajuissaan välillä tajuton)
~kielennokas se oli, k en sanonuh~ (kielen päällä)
~kielensoara, miz lähtöö hengikeroi da syömiskeroi~ (kielen takaosa, kanta)
~minun sisäred oldih ylen kielensoittajad~ (kovia suustaan)
~kielenviga on, ei hyvim malta paissa~ (puhevika)
~se oli kieletöi, ei paista voinnuh ni midä~ (mykkä)
~mostu kielevää lastu ei tostu lövvy~ (puheliasta)
~elä ozuta kieldä moamalla~ (näytä kieltä emolle)
~missä mieli, sielä i kieli~
~ken kui kielissäh da mielissäh kuoloo~ (kuolla järjissään ja puhekykyisenä, vrt. keinotekoisesti elossa pidetyt vihannekset)
~tuli kielettäh~ (tulen kieli)
~hänen kieliz tora nouzi~ (juoruistaan)
~mie hänen ker kieldä keändelin~ (juttelin)
~liigane kielem pieksämine ei evuta ni midä~
~lemb on neidizel omas kieles~ (kielessä vai kielessä)
~kieli suus kirboi~ (vaikeni pelästyessään)
~kielel on kirmei~ (nokkela)
~pie kieldy lekuttamattah~ (ole hiljaa)
~se kieldy soittai kui lindu~
~surmu kielen ottav ennen kuolendoa~
~hyö pajistah läglätetäh, a minä tävvel kielel logloan~ (vertaa puhettaan suomen puolella asuviin karjalaisiin)
~virran kieleh pideä onged laskie~ (sulaan kohtaan)
~kielilöil kuvotah~ (kielen-muotoisilla kirjailuilla)
~azetin kielet soittoh~ (kieli_soitin)
~kandelehen kieli~
~mahat sie velli poajie mejän kieleh~ (meiän kieli)
~mi lindu se i kieli~ (jokaisella linnulla oma kieli)
~laps algukieleh pagizoo~ (lasten kieli)
~tunnem mie kielez, Kostamukselazed on~ (pitäjän kieli)
~kieles tunduu kugalain on~ (mistä on)
(lähde: karjalan kielen sanakirja osa 2)
