lauantai 5. tammikuuta 2013

~laskuja~

~kuiva liha, ahavah kuivattu~ (ahavan eli kevättuulen tärkeydestä)
~kuivuliha suurespyhäs pannah, kezäks eäreh otetah~ (suuri pyhä=äijäpäivä=muuttolintujen paluupäivä)
~pidäy kuivammuan keliz loadie aste, eiga tulov vienitkelmys~ (keliz=kelosta, vienitkelmys=vuotava)
~vezimoahin on ku vezi lähtöö da mustu kibei on, kuivumoahine kivisteä~ (kotoperäisiä vaivojen nimiä)
~kuivannorinheinä~ (ketoneilikka, käytetään ehtymiseen, maidon)
~on tämä soari ylen kuivaperäistä moada, ei kazva ni midä muuda kuin kannarvoa da dägälöä~
~kuivaperäni mua~
~hoabuviel ku pezed, ga kuivurubi lähtöö~ (haapavedellä)
~meilä kattoloila kuivattih, ta vielä siitä kiukoassa lisöä~ (kalat)
~kuoretta kuivattih, haukie kuivattih, sattu matikkoaki näin sykysyllä soatih enämpi niin kuivattih niitäki~
~kaloa pätsis kuivatah~
~mi Jumala kastaa, se i kuivuau~ (sateenjumala Jumala)
~ahvenen kidzuu kuivattih~
~gribua kuivatah~ (tatteja)
~pidäy tuli luadie kuivatakseh~
~meäm om märräd niitud, ei ole kuivattsimed~
~linnullihoa kuivatettih kiukoassa~ (alkujaan verkoilla pyydettyjä hanhia, alkuperäisessä uralilaisessa metsästysperinteessä pyydettiin vain 3-4 lajia, villiporoja / hirviä, hanhia, repoja ja kaloista siikoja, muut eläväiset saivat olla rauhassa)
~ahava tuuli kuivattau~
~päivä on kuivikkane, ei vihmu~
~mir rikenempäh kuivitat puoleh vuoteh soate, sem paksumbi ta parempi lapsi~ (mitä useammin vaihdat lapselle kuivat päälle)
~särki onki hyvä kun kuivau, siin ei ole ruotaista kun kuivau~ (ruotoja)
~nilalla kun otetah nin se neät hänestä pois kuivau, puhas tulou~ (neste lihankuivatukseen käytetyistä puukoukuista)
~on ku pyy maailman lopussa~
~kuovoid vihmoi vaste kuiketetah~ (kuovit)
~kuovoil keroi kuivi, jo kuikettau~ (kero=kurkku)
~sanomiksi saukko soatih, kuuluksi metsän kujari~
~kujehtie~ (tehdä taikoja)
~kujehin yksinäni, en ni kellä sano~
~lapset kujerrellah~ (leikkivät)
~kuga hirven hiihtää, paremmal taljal maguau~ (talvimetsästys)
~kägi kukahtelieteh~ (käen kuu)
~kägi kukahteleh~
~kuim monta kertoa käki kukahtau niim monta vuotta on tyttönä~
~aigazeh kägöi kukahti~
~kukaissellah lapset~ (vieraan leikkiä-sanan kotoperäisiä vastineita)
~elä kukaistele tulen keralla, korvennat siipes~
~kukasteleh ku vagahaine~ (vakahainen=kätkyissä oleva lapsi)
~vezi kukaistau~ (leikkii vai kukkii)
~kugalane sie olet~ (Joutavaini)
~kugalaine oled - Anuksilazed olemmo~ (Aunuksen karjalasta)
~kugali tuliit - mie tuliin~
~neidizel oldih suluhaized loittoized~
~kukali kuuluu, kuin loittuo kuuluu~ (kaukaa)
~kukali ruhkat kulkenou, sikäli lempeni liehukoon~
~kugali meni vedeh, sigäli kastui~
~kukanaig on mustoil~ (mustikoiden kukinta)
~kukankanda työndyy~ (nuppu)
~kukankandaine vähäizel nillottau~ (puhkeaa)
~kukankeraine heiny~ (kukkiva)
~kukatoi heinä~
~kukattomad om buolanvarvad, ei rodei sih buoloa~ (ei synny puolukoita)
~tedrin kukerdus kuului~ (pyhinä pidetyt metsälinnut, sielulintuja)
~tedred vain kevättalvella kugerdau~
~tedret kukerdettih~
~tuomen kukindaigua paltinua valguau~
~syvys kun tulou bobam piät kukistuu~ (syksyllä kukkien päät painuvat alas, kukistua, kukka-sanan alkuperästä)
~unilleh on lapsi, piä kukistui~
~kukitti hyvil sanoil, ykskai ukko viinoa juomah lähti~
~kukituksed ei auttanuh, ykskai löi, pahatabaine~ (kaksi asiaa joista tunnistat arjalaisen miehen, kolmas hevoiset eli autot, neljäs omaisuuden kerääminen)
~etsitäh kukkie monen moisie~
~elä katkua noin kaunista kukkua~ (eläviä olentoja)
~kukka on tupes~ (nupulla)
~hein on kukal, vasta työndyy~
~hein on kukassah~ (kukan aika)
~kukkua kazvau logalla~ (niityllä)
~nurmell on äijä kukkua~
~kukk avavui~
~lapsi alkav kukaista itkie hikserehtöä~ (pyytää itkien lelua, haluaa leikkiä)
~kukkaheineä om monda loaduo kezäl~
~kukkuheiny~ (käenkukka)
~vod on tsoma kukkaine~
~kukkaizil elostelou~ (leluilla leikkii)
~ylen on kukkazikko nurmi~
~kukkazikkoh ei pie männä kukkazie murendelemah~ (kukkien kunnioittaminen, vrt. arjalaisten elämänvastaiset "ruohonleikkurit")
~kukkapeät heinät~
~lai miul kukkapukkeli~ (seppele)
~silmäd on kukkarolleh magoandoa~ (turvoksissa nukkumisesta)
~kukkaroheinä~ (laukku / niittyvilla)
~kukkavasta~ (kukista ja koivun lehvistä koottu taikavasta)
~vanhalla rahvahalla oli vielä i kukkeli ollun, sarasta semmoni terävä korkie, sitä piettih talvella ta se peitti koko peän~ (sarkainen talvipäähine)
~kukkeli, silmäd da rozad nägyvis, hardied da olgupeät peittyy, tarikad leuvan oal, ottsa ummes~ (tarikat=nauhat)
~kiändäy kukiriukuo~ (kuperkeikkaa)
~tuon kukan jo pidäis näihi aigoihi kukkie~ (kukka_tietäjä)
~tuomi jo kukki~
~jiablokkupuu kukki~ (omena)
~mandzoi kukkiu~ (metsämansikka)
~vezi kukkiu~ (silloin kun pinnalla on siitepölyä)
~ei siusta käjem moista kukkujua tule~ (eläimiin vertaaminen)
~kukkukägi kukkuou~
~kuku, kuku kägözen~
~pidäy ruveta da kukkuo käjen eittsi~
~kägöi kukkuu helkytteä~
~kägi kuukkuu näriessä~
~nouze pois nukkumah, jo on kägi kukkunuh~
~do kägöin kuulin kukkumas~ (käen aika)
~kägöi kukkuu keväjel~
~puun ladvas kägöid ylen äjjäl kukutah~
~mäen kukkura~
~kukkural elää~ (sukunimi Kukkurainen)
~marjoa on kukkura komssa~
~kukkurpiän saim marjua~
~vai on voaral aiga kukkuri, taivahal tsud ei kosse~ (jyrkkä vaaran laki, melkein koskettaa taivasta)
~ylen tsoma kukkurin om Moavoaral~
~koms on kukkurilleh~ (kukkuroillaan)
~pienel kukkurizel mandzoida saimmo~ (metsämansikoita)
~kukkuripeän komsan olem marjoa kerännyh~
~lapset kizatah kuuklilla~ (nukeilla)
~mutsoihud on tilkuz laittu, kuklu on ostohine~ (omat ja vieraat nuket)
~tyttöine kuklal elostau~
~sielä pitime tilkkusie, kun loatima niitä kuklasie~ (vakassa tilkkuja nukkeja varten)
~eloissellah lapset kuklazil~
~kadaja kukoistau~ (kukkii)
~kukonheinä~ (peurankello)
~kukonheltta~ (huopaohdake / laukku)
~kukoinjuomoi~ (juolukka)
~kukommarja~ (orjanruusu)
~ned on kukoimmarjad, älä syö~
~kukoimpiidiene~ (orjanruusu)
~kukoimpiidzoin helttoi kuivoammo da siid vai talvel keitämmö~ (teetä metsäruusun terälehdistä)
~kukonpiidzoinkukas tsoaju lähtöö moine imeläni, ryvitykseh on ylen hyvä~ (ruusunkukkatee)
~kukoinruuzu~ (kurjenjalka)
~kukonvarbua ze kindazitta et katkuaga~ (metsäruusun oksaa ilman kintaita, piikit)

(lähde: karjalan kielen sanakirja osa 2)