~kengänkandu tämä nygöi lomsahteleh, välläl on~
~lauda lomssahuo katoksel, tuuli lekuttoa~
~uksen lomsahutti, uni häkyi~ (uni häiriintyi)
~kävelöy lomsuttau~ (vrt. lompsia)
~äijän on lomuo tässä metsässä, ei piäze kulkemah~ (kaatuneita puita, pudonneita oksia)
~lähämmä lomuo käymäh mettsäh~ (etsimään polttopuita, vrt. vierasperäinen elävien puiden hakkaaminen)
~niädä lomuloih mänöö~ (arjalaisten "metsänhoito" tuhoaa eläinten asuinpaikat ja ravinnonlähteet, "harvennuksista" ja "ojituksista" saatu "taloudellinen hyöty" ei ole missään suhteessa tuhoon jonka toiminta aiheuttaa metsän eläimille, kyse tahallisesta pahanteosta)
~lomuheiny~ (pihatähtimö)
~kezoil mennez lomune viskattih erähäd libo kivi~ (veteen ennen uimaan menoa)
~jovem pohju on lomukaz, ei sua verkoizie laskie~ ("haguo, kivie, juuripaloa")
~ahvankala on syvvä hyvä ga ylen on lomukas~ (ruodokas)
~longahtih jalgu, ku kivel pollin libiel~ (lipsahti liukkaalla kivellä)
~kylyn uks pane longaizelleh, anna vedäy tsihvoi~
~jätä ovi lonkallah~ (raolleen)
~pane uksi longalleh, anna savut vedää~
~lonkoa ovie vähäni, jotta katsku mänöy pois~
~siitä pikkuni lonkattih niitä tuhkie jotta hiilet tultih näkyvih, ta siitä pärieh puhuttih tuli~
~vorona lonkkuo~ (korppi)
~lonkut kui vorona, en usso~
~lundu longi hyvin tuuttsai~ (tuiskutti)
~lonkota vähäni ovie, jotta karkie pois mänöy~
~älä longuta jalgoa, istu kuvalleh~
~loparid ollah lähembä revontulie kuim myö~ (lappalaiset lähempänä revontulia)
~päiväks arvattih, ga peäzimmö lounal kotih~
~talvie piämmä, kezeä lopetamme~ (talven pitäminen, vrt. luonnonvastainen "palkkatyö")
~lobevuttih tuulel hoavan lehted~ (tuulen puu)
~lehtien lobineh kuuluu, tuulistih~
~vai neidin oli tsoma, miehel mendyi on loppevunnuh~ (riutunut, väärän miehen vaikutuksista)
~loppi paginan kuolendoa vas~ (menetti puhekykynsä)
~vardoijah hänen ijän loppuo, lähtemizilleh on~
~loppuin olis loppiettavu, piäziz langat pestäväkse~ (työn lopettaminen)
~loppukezäz ei tsakku pinize~ (sääsket)
~loppupinoiz jo iäni on sammunnuh, ei pinize~
~talvi on kulut jo loppupuoleh, kun äijäpäivä on keässä~ (toinen vuodenvaihde)
~olgah nygöi loppusana, tämän jällez elä ni midä virka~ (liian hölöttämisen vieraudesta)
~kuoltez ned oli loppusanad, hyväl nevvoi~ (viimeiset sanat)
~lopputalvez oli hyvät siäd~
~algutsakas hod yks olloo, ga pimpetyksem pideä, a lopputsakaz ei kuulu~
~kalad vongas kizatah~ (poukamassa)
~kajoat siibilöi lopsutetah, rannas kezoidu kylpietäh~ (kajavat eli lokit)
~vesi juossa lorajau~
~vezi loroav ojaz matkoau~
~pienenä poikasena kun ettsimä kaloja kivijen alta, nin lorikoiksi niitä kaloja sanottih~
~veen lorineh~
~lapsud lorizou jo~ (jokeltelee)
~Karhusem Marin toatto se oli aina vuitaimassa, se osai hyvil lorkutella siitä~ (sukunimi Karhunen)
~vein loru kuuluu~ (vrt. lorut)
~heitä tyhjän loru, ei ole tozi~
~heitä vai loruondu, anna muud lorutah~
~muuttu porokse ta hyppäi mettsäh~ (haltija)
~loseikkö~ (lätäkkö, vetinen maa)
~pyhätpäiväd loskotettih kizattih, oli muskoil käet kibiet~ (miehillä)
~last elostutad, kätty loskutad, muga hyvin kuundelou~
~pakkaine seinii loskuttau~
~ruavod loznalleh, huavattu, kesken jätetty~ (työt levällään, aloitettu)
~vai se on aiga lemmekäs, kai roza losnie~ (posket loistavat)
~silmät ku palavat hiilet losnitah~
~Hukan Stopin akku silmii pezi, sid vai roza losni~ (sukunimi Hukka)
~lozo, niskoi paikka, lemelläh, heinä vesma hyvä kazvau~ (vetinen paikka)
~lossit ollah metsässä~
~lossill on sarvet~ (hirven kiertonimiä, vrt. henkiolento, loz)
~lossill on suuret sarvet soaratsut~
~söi lossi kiisselie, ei jättänyh ni lapsil~ (ruuan jakamisesta)
~lota~ (villakuore, mallotus villosus)
~loteikko~ (kivikko)
~lodigu on iralline luu rejjen da seärivärtinäizen keskel keänälmyksez~ (nilkkaluu)
~lodigaluul kizatah lapset~
~lodizendu vihman kuuluu tua päi~ (vihman ääni)
~vezi lodizou milloi tuulou~
~vihmuu lodizou, vetty tulou suuril pizaril~
~lotkill ajellah vettä myöte~ (veneiden nimiä)
(lähde: karjalan kielen sanakirja osa 3)
