~se moan haltie, se on olomassa kyllä, joka talossa~ (maan eli kodan haltijat)
~olemma ta elämmä ta kesä kuluu~
~oltih, elettih tai kuoltih~ (se on siinä)
~ol ennen ukko da akka~
~ennen oldih muamo da poigu~ (tarinoiden aloituksia)
~onhan se Vetehini vejessä~
~semmoni oli silmihete~ (vrt. keinotekoinen suonsilmä, suo=saksan sumpf)
~silloin oli usva ollum moalla~
~ta kuutoin aika oli, ei silloin ollut kuuta eikä päiveä~
~missä on pajikko, siinä on vesi~ (pajukko)
~ta sillä tiellä joka suon nivelessä on ne sillat~ (elävä suo)
~järvehpäi om pertti otsin~
~päiväin om pilvez~
~kodi on jogehpäi otsin~
~enneim mium muistamista se on tapahus ollun~ (oman muistin aika)
~ei miul ole lehmeä eikä lammasta~ (kantakarjalaiset, vrt. lantalaiset eli puoliarjalaiset ja herrat eli täysarjalaiset)
~oli ennen ukko, ukolla kolme poikoa~
~ukolla i akalla oli poiga da tytär~ (suosittu tapa aloittaa tarina)
~ongo siula mieli tämä tyttö mutsoks ottua~
~on hyvä olla minul~ (vrt. nykyajan hyvinvointia teeskentelevä pahoinvointi)
~kuu lähenöö olla hänel jo~ (hänellä?)
~kolmi sisaresta on sielä marjan poimennassa~
~minne oli matassa sinne i mäni~
~kalampyvvändäz ollah~
~marjaz ollah~ (oma työ)
~kepie on kirves, loajita jykiempi~
~häi on Suojärvie, soannoilleh~ (syntyjään)
~izäh on lapsi~ (tulee isäänsä)
~heän oli Vasovvoarasta syntyjäh~
~sano arpa syitä myöten, elä miehem mieltä myöten~
~kun ollou veistä, niim mäne hiilestä hiileh~ (arpojan sanoja)
~kipie on kivuissa olla, vamma vaivoissa elöä~
~vats on ummoiteksiz~
~olin vatsan kera tähä tyttöh~ (raskaana)
~minä olen itsekseh, omah loaduh elän~
~äjj on nevvondaz lapsien~ (oikeat neuvot)
~meil vien kannandoa ei ole loitton~ (veden läheisyys)
~jo on kylläl olduu, menemmö kodih~
~on täz olduu kylläl, kodih himoittau lähtie~ (lähtösanat)
~putts on jo marjoa täydyvälleh~ (melkein täynnä)
~laps oli uinoamizilleh, ga lomizemah ruvettih~ (nukahtamaisillaan, kolistelemaan)
~zual oli jättiä, da en ruohkin olla niin jättämättä~ (jätti=jäkki?)
~mi on kalam pyydäjez, k on hyväd verkod~ (itse valmistetut)
~Uhtuossako ois kesrätä poarrettu tsiilahaisesta rihmoa~ (nokkoslankaa)
~oli linnah menii, ga jäi kodih~ (kaupungissa käymisen vastenmielisyydestä, likaisia paikkoja
täynnä likaisia ihmisiä)
~minä olen kudoi sukan~ (hyvä!)
~ennein niinkun omassa olossana elimä~ (oma rauha, vrt. kammottava vieraiden keskellä asuminen)
~ollottaja sauvomella lykköäy, ollottau venehtä rannasta~ (työntää poispäin)
~puzu, tuohini, pohja da kanzi puuhini, pyözyrä, kyngäm piduhus, voaksoa kiehkie~ (kannellinen tuohiastia,
vrt. pusata)
~nyd miul tuloo elännän loppu, kuulem mie luuloi myö omiedani~ (kuulla kuolema luissaan)
~ota omas kivut, anna oma tervehys~
~eäreh ku lähtietäh kalmoloil, jalloin keskis oma peä painetah, sid ed varoa~
~kodvan oli kieli puhalduksiz~ (turvoksissa)
~omaz itsez minä vastoan~
~a niitä virvovvittsoja vietih joka pokonniekoillah omillah~ (virpomisvitsoja kuolleille)
~sulhani nostau huiluo ta kattsou, siitä se vasta sanou omakseh~ (huivia)
~ulahtaahan koira penduodah~
~omani on loajittu kodi~
~paida on omoa kudomoa~
~itsekseni mie omie ajatuksieni nagran~
~omoa duumoa myö eläy~
~ei ole tässä kylässä meien omie~ (vieraiden asuttamat kylät)
~luajitah talgohon, kutsutah omat~
~oma on tsoma jogahizez~
~omill kätt annetah, a vierahembil kumardetahez~
~mettsä oli omah ottat~
~toizen omoa älä ota, omal elä~ (varastamisen vieraudesta)
~omilleh olen, en vaiha~
~elä pane omoa, pagize totta~
~sinä omua paned välih, äjjän ku pagizet~
~tuli peäzi välläl, omoa tuli eleä~ (tuli pääsi irti, liikkuu oman mielensä mukaan)
~en ota sidä omalhengel itsel~ (omalle tunnolleni)
~omahisie, lähimpie omahisie on hänellä keralla~ (hautaamassa)
~netse om minul omahko~ (jotain sukua)
~kai on täz omalisto, ei ole ni kedä vierasta~
~omaneroni, itse tiedeä, ei kyzy ni kel midä~
~omastam minä händy, omanrannalline k on~ (oma ranta=oma suku)
~Inna om miul omarandalani, hod on 12 virstoa välie~ (vrt. sukunimi Innanen)
~omapeähini duumu, omas peäz laittu~
~kuspäi heimo tuloo, mispäi olett omaksed~
~ylen omastaj on se miez, tunnustah omih~ (sukurakas)
~mitein sielä omassettih ta kuin kostitettih ta piettihkö teitä sielä hyvänä tä~
~omastau, ei vierassa~
~myö omastammo keskenäh~ (olemme sukua)
~terväh omasti, syömäh, juomah pani~ (tarjosi heti syötävää)
~omavallalline on tytär, ei kyzy ni kel ni midä~
~omembain on vierastu tsomembaine~
~ohtopa om metsän omena, metsän källö keäretyini~
(lähde: karjalan kielen sanakirja osa 4)
