~työ suomalazie otatta vastah da evässättä~ (epäilyttävät suomalaiset)
~käzil da kämmenil otin~ (vastaan sydämellisesti)
~teähtel ota langad, mi jäi kangahaz~ (talteen, vrt. tähteet)
~otti vardeh miun sanomat~
~ota vardeh, älä unohta minun nevvoteksii~
~ota mustoh minun sanad~ (muistiin)
~ott itseheh~ (ottaa itseensä, vrt. varjosielu itse)
~jo meän laps jalgoa ottoa~
~häi lipakan otti~ (vrt. lähti lipettiin, livohkaan)
~lapsud jo jalgoa ottau, kävelemäh rubiou~
~toin ombelii ottau puaksumbah, toin ottau harvembah~ (ompeleminen=kotoperäistä kirjoitusta, jokaisella oma käsiala)
~kyläh neruo ottamah elä lähe~ (vieraat kylät, vieraat opit, nykyiset kaupungit, 100% vierasta perinnettä)
~kyläh älä mene, koiz lövvä neruo~ (omat kodit, omat opit)
~sillä keinoin hojettih sitä kur rauvav vihoja otettih~ (parannettiin haavaa)
~päiv ottau voattien~ (haalistaa)
~otettih ta pestih lapsi kylyssä~
~kalad otti dai keitäldi~
~jo sygyzyks ottamah rubiou, lehtie limzahteleh koivuloiz~ (putoilee)
~kondiel on levie ottsa~
~on valgie kivi pertin otsassa~ (pirtin päädyssä)
~koivut kazvau pertin otsaz~
~kiukuan ottsa suahah kiini ottsikivellä~
~kiugoass on ottsa~ (suun yläpuoli)
~ottsulautts om pertin sydämez ottsuseineä vaste~ (peräseinään kiinnitetty penkki)
~otsulauts on otsumazel seinäl~
~naisep piti lakkie, tytöp piti ottsipaikkoa~ (nauhaksi kierrettyä huivia)
~peän kivistännöö, sit pannah ottsupaikku~ (kostea kääre otsalle, vrt. otetaan ilmakehää tuhoava "burana")
~ottsupaltsan nokk on kylgiseinäz oglaz, toin agj on orrem peäs perätsupuz~ (peräseinään kiinnitetyn hyllyn)
~ottsipuoli pirttie~ (peräpuoli)
~levitä sovad ottsapuul~ (päätyseinän edustalla sijaitsevat kuivatustelineet)
~ottsasarai~ (pirtin edustalla oleva aitta)
~perätuulel om pertti lämmembi, otsatuulel on vilumbi~
~ottsatähed ollah, nouzendaiga on.. pertin ottsah ku tähet tuli~
~otsutiähted on aiga kiirakot tän yön~ (pirtin päätyseinän puoleiset tähdet)
~otuksiini tuuli~ (lounaistuuli)
~otustuuli~ (vrt. metsän otukset)
~odva peäzin järves poikki, moin oli tuuli~
~ounahaks sanotah eveliä lastu~ (viekkaaksi, ovelaksi)
~se on ounas, kuuloo da nägöö~ (teeri, vrt. ounasvaara)
~se on ounas ihmini~ (etevä, pystyvä)
~ounastellem pagizoo, vaikkanaizeks ei heittäjje~ (aavistellen, viekastellen, vrt. ounastella)
~elä sie ouvoks ota mium paginoi~
~otti miuz oudoh~ (pahastui sanoista)
~tedr ovvosti da iäre lähti~ (pelästyi)
~hiän ni ouvostu ta alko katsella ympärilläh, ta läksi lentoh~ (lintu)
~vieras kun tuli ta jäi seisomah ovensuuh, sanottih jotta, istuuvu~
~loajittih leppävasta ta siitä pyyhittih ovensuusta perätsuppun~ (yönitkettäjäistä karkotettaessa)
~ka nouze sie tänne tsuppuh, elägö issu ovensuussa~
~parassoppi, ovensuu, kiuguantagada, soppi~ (pirtin nurkat)
~siitä oli se ovensuutsuppu se nelläs tsuppu siinä minne kaikittsi ruhkap pyyhittih~ (roskat lattiassa olevaan reikään))
~kolme tietä männäkses, yks ovesta, toini ikkunasta, kolmas saunan sammalista~ (loitsusanoja)
~ta ovissa oli suuret ravot, päivä kum paisto nin se kuvahaini seinässä näky~
~siitä vielä ikkunakorvih ta ovikorvih hirrem päih kaivettih syvennys ta niih pantih karat~
~ovilauttsa on ovesta kylgiseinäh~ (penkki)
(lähde: karjalan kielen sanakirja osa 4)
