~lapset tsobrotetah vezikorvois~ (istuvat vesisaavissa, loiskivat vettä)
~laps elostau tsobrottau~ (elostaa eli leikkii)
~tsoroi päiväni tsorahti~ (sorea päivä)
~vihmah tsorahtih~
~verdy käis tsorahtih, käin leikkai~
~päivä paistamah tsorahtih~ (päivän lapset)
~tsorahtih kazvoi täl vuuvel~ (lapsi kasvoi)
~päiveä tsorahutti illatseil vie~
~päiveä tsorahutti pastoi~
~vihmui tsorahutti~
~purakko tsorajau~ (vrt. puro)
~veri tsoreutu juoksomah~
~korvad on tsohrakad dänöil~ (jänöillä pystykorvat)
~karvad on tsorhalleh, vilu hibjoa sorahutteloo~ (karvat pystyssä)
~elä tsorhua, sambuu pättsi~ (sohi tulta, yksi jumalaisista)
~pieni toizien tagan tsorhistelieteh, näe ei~ (kurkottelee toisien takana, pienin lapsi)
~laps kazvoa tsorhottoa kui veez nouzoo~ (vesi=kasvun antaja?)
~jogi tsorizou~
~vezi virdoaa tsorizoo~
~vezi tsorizov ojaz~
~elä sie oman perehen aseita kylällä tsormittele~ (omat perheet, vieraat kylät)
~vezi pagenou tsorniu ojaz~
~on tsoroi päiväni, ku paistaa, lämmittää~
~tsorosenah juoksou veri huavasta~
~tsorosenah räystähistä vesi juoksou kun on suvi~ (kesän kutsuminen suveksi)
~niin apeutu itkömäh jotta tsorosenah kyynälet juossah~
~niin vihmuu jotta vezi juoksou tsorozenah~
~sorokass on kaksi hoaroa täss iessä, vail lakissa ei ollun tsorppie~ (kangaspäähineiden nimet lainaa)
~pedroa siinä oli tsorppani matannuh~ (tsorppani=4-6 poroa)
~tsorskahtih tulla, emmö ni vuottanuh~
~kuzou tsorskuttau, vähävälis seizatteleh~
~tsortanheiny ku kuivau, se on siilakko~ (takiainen)
~mustu, sinine libo palanuon saven karvaine~ (palaneen saven värinen, omat värit=omista asioista, vieras "violetti", oma horsman karvainen)
~puro juossa tsortsottau~
~keveällä vesi tsorosenah juossa tsortsottau~
~tsortsottaa vuodoa~ (vuotaa eli virtaa)
~tsoslalla luajittih venehtä~ (kourukirves, lainasana)
~tsosnakaz on toine duuhu gu laukaz~ (valkosipulissa kuin sipulissa, lainasanoja molemmat, kaikki viljelty=lainaa)
~tsotaitse dengat, min saimmo~ (sekä rahaa että laskemista tarkoittavat sanat lainaa, vrt. suomalaisten työstä rikastuneet "pankit", oikeassa suomessa koronkiskominen=laitonta, mannesuomessa
=normaalia, vastakohtia)
~vihmoa tsodriu, piendy pizarehtu~
~kuzou tsotsottau lapsi~
~hanhi tsotsottau~
~mettsy tiedäy, midä pöpötti~ (metsä tietää, jumalaiset=kuulevat kaiken omalla alueellaan tapahtuneen)
~se olet pahkupiä, ed voi tsottah puuttoa~ (senkin pahkapää, omat voimasanat)
~tämä linnah käyndy tsottah meni, kukkaron kaimain~ (kukkaro varastettiin kaupungissa käydessä, kaupungit=täynnä varkaita ja häirikköjä, omien asuinpaikkojen vastakohtia)
~kudomized on kuvotut tämän keveän tsottah mi tuli~
~tsouhoa pietäh tedridoukko~ (teerijoukko ääntelee)
~keitti tsouhaskoitti kaloa~
~tsoukoizil ollah~ (sokkosilla)
~paikku silmil pannah da sit tabaillah toine tostu~
~savuo tsourahutti kylym pätsiz~
~jo tsoutserdoa kui peätsköi~ (lapsi ääntelee kuin pääsky, omat vertaukset luonnosta)
~tsoutserzi ku lindu, sil oli libie kieli~
~netse on katso kodikiuruine, sit tsoutserdau kai tulduu~ (kotikiuruinen, puhelias lapsi)
~kalaruodu tsovvastih eäre hammaskeskiz~ (hammaskeski, vrt. väli)
~tsuhahtah korvah, hillaizes sanou~ (kuiskaa korvaan, vrt. suhahtaa)
~korvat tsuhajaa, tuloo vihmat libo pakkazet~
~tsuhaatetah, saloll issutah, tedrie muanitellah~
~mi hänellä ollou mielipaha, kun koko päivän itkie tsuhertau~
~tsuhettoa korvah~
~midäb tsuhetitto pagizitto~
~nenä tsuhizoo~
~tsuhista ei pie suutuksissa, pidäis olla leppiembänä~
~kuulez mado tsuhizou~
~tsuhkeh pietäh keskenäh~ (kuiskivat keskenään)
~korvat tsuhketah~ (kohisevat, soivat)
(lähe: karjalan kielen sanakirja osa 6)
