~urhastih lähtömäh~
~netsen sanondan täh pidäv urhastoakseh, ei pie abevuo~ (ei saa apeutua,
pahoista sanoista)
~neidine urhastui, miehel meni eäre~
~pidäy toine kerdu urhistoakseh, eigo häi siit hot lähene neidine~ (uskaltautua juttusille,
toisen kerran)
~urhissu vastah, elä heity tyyneks~
~urhistui naimah~
~tuulemah urhistui~
~se urhoi ei ni midä varoa~
~kuzb on siun urhoi~ (miehesi)
~vejen vaiva vaimolassa, puun puute urohalassa~ (sanonta)
~hukk uriendunnou da peäl tulemah ruvennou~ (uskaltautuu tulemaan päälle, hukka)
~tuuloo urizoo~
~vattsa urizou~
~kondii urizou~
~hukk urizou metsäz~ (hukkametsät, oikeaa suomea)
~tuuli urizou vihmoa vaste~
~laps itköv urizou~
~katso urizou, purou~ (koira)
~älä urizuta koiroa~
~muate urjahti~ (köllähti)
~uni täyz urjotetah, vajoa ei nosta~ (vrt. Urjala)
~mägi urkku, kahtem mäin keskuttsu, rindiet puutu tävved~ (notkelma, ura)
~veissä urkkii puoskat kaloi~ (etsivät kaloja, lapset)
~urnuttoa~ (sammakko)
~uroago olet, kai ussot, ken midä sanoo~ (hulluko olet, uskot kaiken)
~ken mih on urai, a katso pahoad uroadu vähä om moal~ (hullut ja pahat)
~häi kai tukat riuhtoi pääs, moin on uraa~
~se on katso meän uraihud pieni~ (hupsu, lapsesta)
~urohoine eäni kuuluu~ (miehen ääni)
~yhten urohoad ollah~ (yhtä rohkeat)
~mie olem miez metsän käyjä, urokorven kollistaja~
~urohien tsuppu~
~mi lienöö miehijäh, ku kumma urohijah~
~urohot ollah kylyssä~
~meijän urohot kodih tullah~
~mistäpä mieheni tulou, urohoni hiihtelöy~
~urospuoled ollah metsäz~
~urostelin händy, ga paham mielem piendän heitti~ (urostelin eli tyynnyttelin)
~urostelle, älä pahoa mieldy pie~
~igäväz urossu, elä igövöitse~
~itki, itki, da jälgimäi urostui~
~urozvägi tullah kodih~
~urottsu koira, izäkoira~
~urottsu sotka~
~urottsu hirvi~
~kesällä kun koivul lehen urpa avautu, siinä kun sitä pihkoa on, siitä loajittih syyhyv voijetta~
~leppä on urbal~
~lepänurvad piettih syhymizeh~
~tedri syö koivun urboa, pyy syö lepän urboa~ (metsästä elävät metsälinnut,
vrt. kammottava puiden "harventaminen", kiellettyä oikeassa suomessa)
~urvah meni koivu~
~lepiz on ylen äjjy urbaa~
~urbaza koivu~
~urvazu varbu~
~urvukoivikko on netsiz, siid eletäh tedret~ (teerien elinpaikkoja)
~urbukoiv e ule vastakse hyvä~
~katso urvuleppy miittuine~
~urbamoaloil tedret talved eletäh~ (teeritietäjät)
~lepäd urpavuttih ylen hyväks~
~urvavuttih lepäd~
~urvavui koivu~
~itkun uru kuuluu~
~hukan uru~
~tuulen uru~
~ei pie ottoa urvakkahie lehtilöi vastoikse, roih paha kylbie~
~oled aiga urvana, et pyzy pertis~ (omat voimasanat)
(lähe: karjalan kielen sanakirja osa 6)
