~ei sua tuulen vastah puhuo~
~kajahutti kankahalla, kankas vastahan kajahti~
~metts andoa vastah eänen~
~poudii vaste mettsy vastah andav eänen~
~pahah vastah pahoa vuota~
~midä metsäh, sidä vastah~
~syyzvett on kevädveen vastah~
~e ole vägie ni pinoin vastah~ (pinoin=hyttysten, voima ei auta)
~piän vastah se ukk eläy, ei varoa ni midä~
~piäle vastah lähti~ (kuoleman vaaraan, vrt. päässä elävä
henkisielu)
~se on ilkie kul lapsi sanou vanhemmilla vastah~
~älä pane vastah minul, älä vastukaroi pie~
~myö vastah sanommo, emmo heity heile~ (pidämme puolemme)
~katso vassaspäi, elä katso tsurah~
~pitäy vassata kun kysytäh~
~metsässä huhuolima, ei vastan ni ken~
~miud ei polta tuli, da ni vezi hävitä~
~sis sanah miul vastai~
~miun sanat sammui, en tiedänyh ni midä vassata~
~midä mettsäh huhuomma, sidä metsästä vassatah~
~mettsä vastoau~
~metts eändä vastoaa hyväl seäl~
~vassatah tai kaimatah~ (vastataan=otetaan vastaan,
kaimataan=saatetaan)
~vassattih hyözesti, piettih hyözesti~
~sydämellizil sanoil vastai poigoadah~
~suluhaizikse vastattih~
~hyö ollah kezeä vastoamas~ (ilakoivat lapset,
vrt. ensimmäinen hellepäivä, suvituulen saapuminen)
~omaz itsez vastoam minä, toizez en vastoa~
~omassah eiz vastai~
~vastoam minä pillan (vahingoittavan taian,
oikea suomi=jokainen osaa taikoa)
~sid ne jäitsät teidy vastoau~ (linnunmunat, suojelee
~ed vastoa surmoa~
~en mie anna itsen aigah ittsiedäni tappoa, kui voinen vassata~
~myödäi, ei vassannuh~
~midä sinä vastoad minuudani, vahnemboa ittsie~ (vanhempi itse,
vrt. itse=varjosielu)
(lähe: karjalan kielen sanakirja osa 6)
