~öh mi on jygei takku~ (taakka)
~öh miittuine puutui täh kala suuri merezäh~
~vai ku kondii öh vai nenga kirgai~
~mahan täyven kun söin kai öhkän~
~äijäl ei voi, kai öhkeä~ (voi=voi hyvin)
~öhkähtih jygien nostajez~
~öhleikkö mua~ (rosoinen, epätasainen)
~öhleikäz on niittu~
~kylmi kui, dorogan öhlisti~ (kärrytien)
~joama öhlistyi sygyzes, ku lijan kylmi~
~männäh sinne, hiivitäh hiivitäh ka, kontie siinä moata öhöttäy~
(pesässä)
~ei voi ni midä loadie kuin on öini aiga~
~kiveh öinästih~ (kompastui)
~öinästättös sih tulemah vastah, lähtemäz olen~ (tulitte
huonoon aikaan)
~öinästyi otsalleh~
~mänen öittsi~ (yötä myöten)
~vettä kun kuattih, yhä ögeydy palamah~ (ukkosen sytyttämä
tulipalo, oma perinne=antaa palaa, vrt. omaisuuttaan
vainoharhaisesti suojelevien mannejen "palokunnat",
vastakohtia)
~öglästeleh koakasteleh, oksenduttau~
~öglässyttäu, konza oksendua ed voi, a oksennuttau~
~öglästeä oksendoa, sih tsiihuou~
~kun pahua syöt, razvasta, voit öglästyö~ (pahaa eli rasvaista)
~ögleäy pagizou midä peä kandau~
~öglömöityd vanhattuu, edgo voi kävellä edgo voi midä~
~ököreäkky puu, hyveä muad ei ole äjjeä puuz~ (kiero, hyvää maata)
~ököreäkät kuuzikulud~
~laps itköö ölizöö~
~häi kogo yön unis ölizi~
~muga minuu öllistytti, ei puuttunuh kädeh, en voinnuh kyöväst
oal panna~ (haavia, kalaa ällistellessäni)
~öllistyi kattsomah~
~ku et jallastu kiperdäne, häi i jiäy moizeks ölläkökse~
(reen jalasta)
~ei pie ölläkäks kirvesty panna vardeh~ (ölläkkä=liian suuri kulma)
~öllötteä vai seizoo, ei tul eäreh~
~suu avvoi öllöttäy katsou~
~Lauri laulaa öllöttää~
~midä hyö mostu ölyy piettänneh~
~se oli ölöjämini peä asie~ (tärkeä asia, joikuminen)
~tuuloo öngyö~
~tuuloo öngötteä ylen äijäl, ei soa ni verkkoloi laskie~
~öntteikkö nurmi~
~önteikkö niittu, ei pohjalles suorei~
~öntäkkö mua~
~nuori mänöö kebiekkäli eigä öntästeleh kivilöih~ (kompastele)
~öntästelehez vanhu, jalgoa ei voi ni miz nostoa~
~öntästyksem pidi, a kumalleh ei peässyh, tabai~ (vrt. kumoon)
~kiveh öntästyi jalga~
~öntästyi, vähiz ei langennuh~
~satut vai öntästymäh, kai mukilleh menet~ (vrt. mukin makin)
~öblissytti huulen jo itkemäh~ (lapsi)
~tsakattuo öblistyi~ (torumisen jälkeen)
~örevyttih pagizemah, ei soa ni korvis kuunnella~ (öriseviä
humalaisia)
~eäni örizöö, kylmin~ (vilustuin)
~kai eänd örizyttäy, tuuli kylmi, kaglal ei olluh ni midä~
~tuuloo örjyö hyvin~ (vrt. ärjyy)
~kun örjäzöy kovasti, ottau kondie siidä suuremman loikun~
(loikan, kontioille ärjyjät, vrt. tuliaseiden rohkaisemat)
~tuuloo örgyö~
~yön laps itki örkötti~
~tuuloo örkötti äijäl~
~tuuloo örkötteä~ (vinkuu, ulisee)
~peäkuhmuran sydäi lauttsah da siid itki kodvan örvötti~ (lapsi)
~tuuloo örvötteä~
~last öräitäd, muate pideä panna~
~öräköittyi eäni, kulkku kylmi~
~se oli aika eäni kum miehetki oikeim partasuut örättih~
(lauloivat, vrt. miehillä periytyneet sukujen pyhät laulut)
~öräjeä jo tullez ukootsei~
~moate ötkähtih~
~tuuli ötkähytti puun koadoi juurineh~
(tähän päättyypi karjalan kielen sanakirja)
