~miksetten tyä ol heitil käynny~
~muistakai heillet tulla~
~et kutte antanu heijje molemitte kuolla yhtaikka~ (mies, vaimon kuoltua)
~kyllä jokahinen imehteli jotta ei he oo ikänä tuollaasta nähäny~
(isoa haukea)
~jotta sannooh heillem mitenkä se loehottaan~ (loihditaan)
~vanhat tunturilappalaiset muistelthiin, ko het olthiin Suomenpuolela
porokylänsä kansa, het ajethiin Muonihoon ja aina alemmaksi~
~sitt oli semmone sit, joku hyvä ihmine ol sit vanhemil tuanu simmosen
tiaron koti, et heijäm pit töytymä otta poijes, muu siält et, mull oli
liika, raskasta siäl~ (ottaa nuori pois palveluspaikasta, vrt. työpaikasta,
samaa mannekakkaa)
~kui hyö nyt sellase lapse laskiit mikä mönkyröip, mikä ei viel kävelekkää~
(likaiselle lattialle)
~kysyn poejjilta että mistee hyö on kotosin~ (omaa tutustumista,
tulee itsestään, ei vaadi alkomaholia, vaatii omat olosuhteet,
vrt. mykkien asuttamat "kaupungit")
~äitinsä sano että pittää Tarmon noutaas simmaa ku heitä alkaa janothaan~
~mitä niill om paras poro, ollu nii se om pitäny panna uhripaikhaa,
sitte se menne hyvin heän elämänsä~ (lappalaisten tapoja)
~heit vastan tul susi~ (Mynämäen sudet)
~en ymmärk kute nämä ollus sem pahemppi ko muukka lapse ja heijän pit
pero saaliks joutuma~ (vrt. autojen saaliiksi, tuhatkertainen vaara
petoihin verrattuna, "edistys")
~eikkä heit tul meillä~ (mieheni sukulaiset, enkä minä heille)
~äitit opetti lapsians lukemaan tollai ko he kehräsivät ja pikkasempia
liikuttivat~ (kätkyessä, vieras lukeminen, oma itse opettaminen)
~sitä kakarap pälpättää, mitä heitille on opetettu~
~meil saotaa Inkermaa ihmisii majamiehiks, ne om mei majamiehii~
(vrt. maanmiehiä)
~myö ku männää sinne, majamiehet sannoot meitä taas majamiehiks~
(inkeriläiset)
~hyö sannoot saarelaist höitä majamiehiks~ (saarelaiset
inkeriläisiä)
~sit saarelaist ku männööt Inkermaale hyö taas sannoot majamiehiks~
(inkeriläiset saarelaisia)
~täälä niinkö Nikulasaki ni sielä oli niitä palijoo jokka, puhu ruossia
ja Salonkyläsäki oli ettei sielä ollu ymmärrettys suomia ollenkaan,
oliko he ruossalaista, sittes syntyperää min en sitä tieräs sanua~
(ihmetellyt ruotsalaiset)
~ei nyt siikaverkkoi ollu, monela niin kun näilläki nyt oli, heilä tietenki
oli jokk olip paremassa tilasuuvvessa, het vaim pyysik kutukalojaki talvela~
(kutusiikoja)
~pittää joutuu ruokkimaa, jot saap viel tänäpäin heit turvottaa~
(ruokkimaa eli perkaamaan, sieniä)
~otettii ja sotkettii jakul heitä~ (jakkaralla, pyykkivaatteita)
~min en oum millonkkaar rahhautunna marjolla kun en oum myönyh heitä~
(ostamisen ja myymisen vieraudesta, mannekansojen tapoja,
ei kuulu suomeen)
~kaheksan heitä yhtenä talavena saem pyyttee~ (kettujen katoamisen
syitä, vrt. vieraat pyyntitavat)
~mustia ne oli, ja kyllä hyö oli mulle vihasia~ (kyyt, kivikasan
vieressä, vrt. pesät)
~jot ne on sellasii, kasvaat metsää viimiseks ko se ves häviää heist,
mihi hyö hävinnööt siin~ (umpeen kasvavat järvet, vrt. lammet)
~sit ko käytii kevväil valkaisemmaa kankai, muistan kerrakkii sit ko heitä
pantii ail lumem pääl, hankel viel ne, kankaat sit mitä kuottii~
~silloin het peesit eri ja ei het ole sen jälkheen valehtelheet
toistansa~ (karhu ja kettu, omat eläinsadut)
~simmottii juttui ne om mut em mää tiäj jos heit tossii om mut o he
juttui kumminkii~ (juttuja, aarretarinat)
~ko ol pantu, puhtaat vaatteet, alusvaatteet ja kuka höitä sit pan
minkäver päälysvaatteitakkii tarvis ni, päällee~ (sitten syötiin,
saunasta tultua)
~oli Leppiniemessä ja, se oli, Risula niminem patokij ja, sitte
tuosa Hykkyrisä oli ja, ja misä kaikisa heitä lien niitä oli usseita
niitä patoja~ (Muhoksen lohipadot, oikeiden vesien aikaa)
~huilaa tuonne, tiesi missä se on se heäm paikkasa~ (jokeen noussut
lohi, huilaa=menee kovaa)
~koko ehtopuale meil ol~
~eiköst he nys sit sentä meil tul~
~kuis äitis ny jaksaa onko he ollu terve~
~ei heet toise mittän tiätäne ei het toise laulaneekka, osaneekka~
(kuolleelle lapselle)
~voi voi sitä kalan summaa kun tota, tualta ton niämen rannasta syksysillä
vetiväk kuarreita että niitä heitä oli~ (Kuoreveden kuoreen pyytäjät)
~montako heitä oj juoksuu – kehno heitä liel laskenna niitä juoksuja~
(juoksuja eli juoksuaskelia, omat mitat, vieras laskeminen)
~er nimet niill ol vanhuutee, mikskä hyö nyt osvat sittel laittaneet~
(eri nimet järvenselillä, jokaisella omansa, vrt. "kartannimet",
yhdenmukaistajien valheita)
~niil oli heiti huutos ja johkaamises~ (verkoilla sutta pyytäneillä,
Vihdin viimeiset sudet)
~niilläki on heijän sääntönsä~ (ampiaisilla)
~niill on kaikilla heijän omat nimensä~ (juustoilla)
~heh, heravelliä~ (ota)
~hekee, täs on toi teilän vakka~ (ottakaa)
~hekäi ny enneks se lopen jähty~ (ottakaa ruokaa)
~hepäs tuo laps sylliis~
~mimmoine tytön tyllykkä siulla jo on~
~saunam parvessa niitä sitte kypsytettii~ (maltaita)
~se naurrooh hekerti niin kum mehtkana joulu eillä naurraa, jotta heh hee
peijjakas~ (nilsiän mehtäkanat)
~om myähemmin heelminyt~ (heilimöinyt, marja)
~timotee heelmii~
~apilas se on semmonen kukka että, kuh heelmoi mahottomija kiimalaesparvija~
(lentelee ympärillä)
~se pitäs olla niin suotusa ilima ko hillaki heelmöi~
~ei kaikki puut herelmöitte viälä~
~tuppaavat oleen niim piäniä että kuinka he mahtaa helelmöillä~
(mansikan kukat)
~eike ne herelmöine ollenka~ (miehen kaksi vaimoa, syy miehessä)
~ei semmosta olioo ookkaaj joka ei helelmöitte~
~kylläpä sulla poikaparka herelmööttöö nua takin hiansuut~
(repalehtaa, riippuu langansäikeitä)
~taitaa tulla hyvä vaatevuasi kun sun takkis noi herelmöittee~
(vrt. pellava)
~ei siin nyt enäh voi mihkäh mennä, kun hijat ja helma helelmöittee~
~kyllä kohta kesä tullee ku hammeen helemat jo heelmöi~
~vesi hedelmöittee, kosk se noin vahtoo~
~joki heelmöi~
~vesi heelmöittee~ (siitepölystä)
~suvi ruppe tuleman kosk kukkase ruppeva herelmöittemä~ (kasvamaan)
~niinku savuna vain om mailma kun se menöö se herelmä~ (siitepöly)
~kus se ol likillä herelmäl loppu niin silloon kovettuu~ (timotein tähkä)
~sillaij juuri kun tuamek kukki~
~se on nyt tähkälahna ja helelmä samal siin, helelmähää se jo rupeaa
vetämää nyt kun on aikai kesä~ (kesäkuun puolivälissä)
~timoheinään tulloo semmoset heelmät kur rukkiisee~
~niim meni ettei ollu yhtään aamulla heelmää, pakanev vei joka ainuan~
(marjapensaiden heelmät, kukinnot)
~mustikka oli herelmäs notta kihaa~
~hilla on heelmilä~
~heelmistänsäp puu tuthaan~
~tuli rannosa heelmä veem päälle~
~meriki oo heelmällä~
~nek kukat muutuit heelmiksi~ (muuraimen kukat, marjan ruskeiksi suojuslehdiksi)
~net heelmäk kö mennee kiini, se mennee tupele~ (hilla)
~piti aivaa hengee heelmässä juostaj ja hypätä~
~särkikutu, tähkäkutu ja herelmäkutu~
~helelmäkulusta~ (saatiin lahnoja)
~sillon oh herelmälahna kurulla~
~särkilahna ol lehlem puhkeemisen aikaan, sitten on tähkälahna kur ruis tekkee
tähkää ja herelmälahna kun herelmöittee~
~herelmälahna on kaikki suurij joka kuttee viimeks, on toinen o,
sanotaan kevällahna ja sitt on kesälahna, ja sit on herelmälahna viä~
~ens kirslahnoi kirrenaikan, siit tähkälahnat ja siit helelmälahnat
ja ne kutee rannoil~ (lahnan kutuja)
~sulukuallahe pohjukassa kut heelmälahnat jo öylö~
~se on oikei herelmälline~ (nainen jolla oli paljon lapsia)
~tulee heelmällinev vuosi ko puuk kukkii hyvin~
~ja länsi on muutenki heelmällisin ilma, pysyvin lämmin ku lännelä tuuli on~
~sen ov vaikuttans se kukkimiisen aika, helelmänaika, jos om pahat ilmat ja
kovat tuulet, nii varisee pois~
~jos oli tormi ja märkä ilima niin se oli huono heelmänaika sillo~
~herelmänkukka~ (ruiskaunokki
~koko iso tua herelmäsalakka, se on kaikki suurempi~ (suurin salakoista)
~ens tähkäsalakat ku tähkä rukihih tulee ja helelmäsalakat ku ruis
helelmöittee ja siit jaakonsalakat~ (salakan kutuja)
~herelmäsuoja~ (ensimmäinen suoja tammikuun kovien pakkasten jälkeen)
~ja länsi on heelmällisin ilma, mutta itä on heelmättömin~
(ilma eli tuuli)
~se o hetelmätö naine ko ei tie lapsii~
~vähäse lunta hetuvaa sattoo~ (vitilumesta)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
