~älä sitä kiusaa, eks näje, että soon vähä heihei~ (hassu, hölmö)
~ei sit silti hullu tarvi olla, jos onkiv vähän niinkuh heihei~
~sev verrah hei hei, että oh hyvä olla~
~sekin on niitä heihei miehijä, ei sen puhheista tarvihte mittää välittää~
~minähän sanom Marillem monta kertaa, että elä uskoh Heikkiä, se un niitä
heihei poekia~
~kyllä se oli mulla heihei elämää~ (lapsen kuoltua)
~on niin kuuma ilma että ihkahan siel heihtyy~ (nääntyy, uupuu)
~se kun pääs silloon kapinan jälest pois vankilast nii ol se niin heihtynne,
et ei ois enää luullu miestä tulevan~ (mannesuomen synnystä, eri mieltä olijat
tapettiin ja vangittiin)
~heihtyyhän sit ihmiin viimmenää josei saa tarpeeksee maata~
~ihah heihtyy tuola niitula, ku päevä oekeem puahtaa~ (uupuu, paahtaa)
~heihuila toupissa heilahtaa ja silakat menöö jäähä~
(heihuila=kermottu maito)
~kattos sää sitä likkaa siäl heijas, ettei se niin kovi huura~ (heijas
=kehdossa tai kätkyessä)
~yhtä päätä heija tuvas on ollu~ (lasten synnyttyä perä jälkeen)
~isompa lapset sai heijaa klonkottaa~ (heiluttaa, jalkakehto)
~eihän ne ennel lapsii kerinnyh hoitaa, heijas makoottivat ja kirnus
seisottivat~
~heijam pan siihe sängyj jaloksii, siit ei olt lapsel vilua~ (savutuvan
lämmitessä)
~sen toesem minä muistan kum minä sellasella heijjalla sitä souteli~
(kuollutta veljeäni, orteen kiinnitetyllä heijalla)
~heijaa kävi sij joku välillä heiluttamassa jos laps poras~ (poras eli itki)
~kakkuri kakkuri kirjava lintu, äänellä ilmasa kirkuu ja vinkuu~
~lapsii kiikuteltiij ja laulettii että heijaa heijaa~
~huppista heijaa~ (kaatuneelle lapselle)
~sielläpä hetki heijjahti, sano Piippais-Iita kun kylästä tul~
~kum pitkään tekköö lähtöö niin sanottiin että siinä hetki heijahtaa ennen
kun se joutuu~
~paatti hejjaht lainien selkiän~ (Hollolan paatit, vrt. Vesijärvi, omat meret)
~heijahti aina vain ko paisti aurinko~ (hanki, heijasti silmiin)
~tyttö nukkuoh heijahti siihen~ (kehtoon)
~vanhol päivilliäm miv vaarvainoin hejjail itteään kejjutuolis ja lauleksel siin~
~se vähä heijjaalee sit koiriuu ennen kuin heittää sen apajalle~ (heittomies,
rantanuotan siulaa)
~aurink heijase silmi~
~lumi heijase keväl ni ete tahrs saark katotuks~
~se heijas tuolta lum nin silmii~
~hyvin se Mar työsä tekee vaikka muuten on sellanen heijakka~
(vilkas, vallaton)
~heijakori~ (katosta riippuva korivuode)
~kyl siin tyät jää tekemät, kun ai vaam mennää huijjalast heijjalaa~
~ei se meijä uus miniä pysy paljo kotona, se männöö huijalasta heijalaa~
(koteihin vangitut miniät, orjuuden muotoja)
~heijalullas ne om meijänkim piänet kaikki nukkunnu~ (heijat ja lullat)
~monta kertua se heijuaja ol vanha ja sae nime heijjamuor~
~heijan tutuu heijan tutuu, pikkuin saap syörä~ (heija eli tuutulauluja)
~ei näe mittä ko silmi heijasta~
~aurinkoo ei saak katottuu ko heijjastaa~
~kevväinee hanki heijastaa nii silimii~
~aurink heijasta vähä kirkkasten tohon tyyne järven pintta~
~veskaar nii heijastaa~ (satenkaari, veteen)
~aurinko heijastaa vethe, ettei näje kivijä keulan eessä~
~siäl ruppe jo päev heijastama~
~se vaav vähäh heijastaa ei se näyttäyry ennenkun se on kaks viikkoo vanha~
(oma kuu, vieraat viikot)
~se Jeämeri oaltovaa sillon ja ne sieltä heijastaa~ (revontulet)
~ku ne alkavah maak kangastamhan, elih heijjastamhan, ne tulevap pitkällisek
kylmät ilmat~
~noihe pileve lonkarei välistä heijastelloo jo täyspaistetta ilemoo~
~oo semne ehto heijastus~ (päivän laskettua)
~aurinko paistaa ja lainehtii ni jääkappaleet lyä semmosen heijastuksen~
(taivaalle, vrt. revontulet)
~kesäilton ov välist nii kaunis heijastos veles~
~veskoar tulloo jos saet tulloo auringoh heijjastuksel läp~ (vesikaaret)
~se heijastus jäi niistä sinne~ (poistuneista ihmisistä, vrt. sielut)
~kuu heijastuu vetee~
~sitä täytys ai hiukka heijja~ (lasta)
~heijaas nyv vaan, ettäs saat sel lapsen nukkuun~
~vakuu potkastii aina ja heijjattii~ (vakut ja heijat)
~meilän ol lapset kaik heijattuv vavus~
~siin oj jo neljä polvii heijjattu~ (kehdossa)
~älä nii kovast heijoo, joha laps pelköö, järkytä vua hiljakkaisee~
~ku ennem piettii semmossa kätkyssä jossa heijjattii, että poes äejjiv
vierestä nii se ei kaevant sitä rintoo~ (vierotettiin rinnasta kätkyeen)
~sitä lasta ol vakussa heijattu~
~äiti heijas lasta käsissää~
~liekku pantii kurkijaisee, pitkä lauta, ja sit tuota, siinä vua heijattii,
ja sit laulettii kaikkii liekkulaululoi~ (liekku eli keinu)
~älä nii kovaa heijaa, putovat viel~
~koettelin tuossa pärreetä kiskoov voam peätär rupes heejjoomaan~
(heiluttamaan, pyörryttämään)
~tämä näkö rupesi heijoamaan, aoringon kilo käöpi~
~aivav valkosia soihkuja, ne heijjaa nim peijjakkaasti~ (revontulen loimut)
~joka o järiämp luontoine, minkä se sanuo nin niihä se on, se ei heijoa
mihikeä päi~
~juoksoo heijovaat, pimpettäät~ (pikkutytöt)
~taitaapa pouat jatkua, ko hyttyset heijaa nuin seiphän nokan kohala~
~sillo ku nukutettii eihä sitä muullo huolint heijattoa~ (lasta)
~siin minnuukii heijatettii~ (vanhassa kätkyessä)
~ei minusta enhään mihinkhään ole, istualhaanki alkanu heijauthaan aivan
ku kovila aaloila olis venheessä~
~se parahiten lähärettää janon eikä heikaannuta niinkup pelekkä vesi tai
kalia~ (vedellä laimennettu maito)
~päivänpalookses tuloo huonohon olohon ja rupiaa heikaannuttamaha~
(työtä tehdessä, vrt. kävellessä)
~ne heikaantuu siinä, kum piti nuorna ommellap pimiällä~ (silmät, heikkenee)
~syrän heikaantuu niij jotta kuali~
~nuorena olin semmonev vahva mutta nyt olen näin heikaintunu~
~kuulo oh heikaantunu~
~kuumas saunanlöylys heikaantuu jotta pitää vilipootella~
~mua rupes nii heikaasomahan jotta mä oikaasin hetkeksi sänkyhyn~
~ei aurinkoo päi saa katottuu, se heikasee silmii~
~kato heekaletta minkä tek~
~tytönheikale ei pannu ies nuttuu piällee~
~teäl ei siit näy nii heikaletta rannallakoa misseä~ (jään heikaleita)
~soon semmonen heikankeikka~ (ailahtelevainen)
~siit on jo aikaa heikat meikat, kun vaari tääl viimeks kävi~
~yks heikavus kun oli~ (työt tehty, silmänräpäys)
~kävim miähestä silloj jo, olim parinkymmeneh heikeisä~ (heikeissä eli paikkeilla)
~mää olin ehtopäivään asti syämätä ja nyt on simmanen heikjä olo~
~mnuul on heikijä olo rinnan alt~
~veti niin heikeeks ku en o syäny monneen päivään~
~heikee ääni~ (hiljainen, vaimea)
~minä menin nii heikinkelekalla portahia alahat tual luuran kans, kuj jalakani
lipsahti~
~rysiä laitettiij järvien heikimpäivänä, matikoille että, sai mateita~
(19.1, kalenteripäiviin yhistetyt tavat myöhäisiä / lainaa, osassa kaikuja
vanhemmista omista tavoista)
~heikimmyrskyks ne sannoo~ (heikinpäivän tienoille sattuvaa myrskyä)
~siin ova ne heikimpyry~
~ku ol heikipäevä ne sano että puolet lumet vielä tulloo~
~heikimpäivänä karhu keäntää talavimakkuutaaj ja sannoo että yö om puolessa~
~heikimpäevähän se onnim merkkipäevä, se onnit talavi puolessa~
~karhu keännäetöö heikimpänä~
~matimpäivävillat oli ja heikimpäivä ja kevävvilla ja syysvilla~
(kerittyjä villoja)
~heikin ruaho~ (hyvänheikinsavikka)
~heikinseläksi~ (sanottiin keittohahlaa jossa kahteen haarapuuhun
pantiin kolmas pitempi puu nojaamaan)
~talven selkä taittu, se paukattaa heikinyällä~
~heikinvyönä se talvensölkä katkeaa~
~liäk on lopen heikkala toi teirän uus venehennä, on liika kapia pohjastah~
(heikkala eli kiikkerä)
~oh heikkari, vai käve nii hullust~
~mitä heikkaria se asija sullen kuuluu~
~painu siitä heikkarin kuusehe~
~määs seh huit heikariin~
~meinasiv vallan henkästyäk ko mä juaksin nin heikkaristi~
~se pirittee niin heikkaristi että~ (sääski)
~heikin kuumiet, se om pakkaise kuumetta, pakkaise hellettä~
~herhiläenen heikin lintu, ampijaenen antin lintu~
~kolmais o pitkä heikki~ (sormi)
~kyl mnä stä ajatteli, ete siit mittän tul, et kyl se heikil mene, ja nii se käve~
(menee heikille, epäonnistuu, vrt. kovat pyryt)
~mettäheikki~ (suden kiertonimiä)
~on se semmonen huutoheikki että sitä pitää aivam moittia~
~heikki tuli~ (leivän loppuessa)
~s oon niin nerkoonen ja heiko, notta ei oo kummakaan notta se keuhkotaurin sai~
~se on kualemam merkki kuj jalaak käy kylmäks~
~om miäs niin heikko, että korppi nokasans veis~
~oha sit ain vuoi peäst vähä heikomp tok~ (vanhempi ihminen)
~se tekköö nii hoikaks heikoks ettei tahok kesteep pystyssä~ (jokin tauti)
~ne ol ne tauvvit voam pojettava ja piettävä, joka ol heikomp se kuol~
~mull on nii heikko pää että s ei siejäh häkkää ollenkaa~
~jalat on kipjät, heikot~
~ja oli heiompi hään ko karhuu~ (heikompi, omat vertaukset)
~hänen tul nii heikko ollakses~
~heikoks vetää, jonse kerta päiväsä syä~
~leppärieskoo kuj jämmäyttää kupusa täytee nii eipä heikko hivele vielä
huommennakkaa~ (veririeskaa)
~minua alakaa heikko hivellä kun en ou syönnä mittää koko päevänä~
~kuummassa jos kylyvettään ni piähän siinä männöö heikoks~
~niitä tul hupsuja lapsia, kun ov vanhemmat heikkoja~
~lapset ol vähä heikkoja pysyyn nuotissa ain niissä leikkiissä~
(laululeikeissä)
~minulla tuo näkö alakkaa ollan niih heikko, semmosta sammentumista on~
~se on kaikkiist turhempa, se on kaikkiist heikomp pyyvys se~ (atrain,
vrt. vierain)
~se on kalalleh heikko tuuli se maatuuli~ (idän ja etelän välinen tuuli)
~ku oo aamurusko oo heikkua ilimaa tievossa~
~mull on aenae olluh heikko muisti~
~näek ko heiot on evhäät ei se kestä vanhaa sitä, kolea talvi ja niitä
kuolee hirveästi, poroja, nälkhää~
~nii heikkua oli se jää että ku hylijek kelijahti päällen niij jää nousi ylös~
(Lumijoen hylkeet, oikea Pohjanmeri=hylkeiden meri)
~tuo kangas tuloo heikkoa, tuohon on nyrkistään kuteet pantu~
~käy siä vähä semmonen heiko tuulenhenki~
~se hivominen se oh hyvih heikko ääni~ (metson)
~heijompi kylmä se on sykysellä, vähempi aina alkhuun~
~kalja ol heikompa ku se olut~ (olut=lainasana, öl)
~heikompaa pileviä, ohutta liännettä~ (taivaalla)
~tosa on kalliom päällä nii heiko multa että ruahoki om päivämpolttamaa~
~jos oh heikoo tuohta se pujotettaan kolomannen kerran~ (virsua tehtäessä)
~miul maailma hyvä mies, ei se heikkoo sannaa sanont~ (pahaa, loukkaavaa)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
