~jottei heikkohaltijaist hirvii käyyä venniehekeä~ (tuulisella säällä,
vrt. suojelushaltijat)
~heikkohalteist sitä pelkeävät~
~kyl se pare ol et kual, se ol jo koht nim peräte heikkohenkine~
(vrt. suojelushengen poistuminen, siirtyminen uuteen tulokkaaseen)
~kyll oh heikkohenkinej jos nyt vähän kylymemmästit tuuli puhaltaa ni silloj
jo on sairas~
~on sill olluk kaksiil lasta vain nii heikkohenkisiä että kuolivat melekee
heti synnyttyvvään~
(vrt. pienten lasten pitäminen suojelushaltijattomina)
~tämä sinun onkirustinkisi ol liijjaa heikkohenkinej jos sattusi isompi
kala käömään~ (vrt. esineissä olevat henget)
~toene ihmine on heikkohermonej ja toenev vahvahermone~
~ei nyt tok pijä olla nii heikkohermone ku verta vähännii näkköö~
(alkaa heikottaa, vrt. henkinen)
~heikkohippeiset ei uskaltanna~ (mennä ulos pimeällä, hipiäiset)
~vihilijäästä ja surkijaa soon heikoosen olo ja elämä~
~tua meirän isu o heikoone, se on sen niin tyynnir raasinus se tyä~
(isu eli isoäiti)
~s on kans vähä heikoosen näköönej jott ei n oo oikeel lujan tervehiä~
(koko suku)
~lapset ov vielä heikkosia, ei niist oov varsinkaan niityllä isua apua~
~heikoosilla oksilla~ (köyhtynyt ihminen, omat vertaukset)
~kyl kansa on heikontunnup paljo~ (entiseen verrattuna, vrt. vieraat
työt, vieraat ruuat, vieras suomi)
~min on korvai heikkointunnuk kovast~ (vrt. kuulo)
~heikkoontuuhan sit kun ei mikääm pysy sisäs~ (vatsataudissa)
~sem pitkäaikasen kuumeev vuoks heikonnui, etten tahot työhön kyetä~
~nuorempi se om minua vielä, mutta sauvan kanssa kävelee, niin on heikoontunut~
~jää rupiaa heikointuhun~
~oham meitä yksillukkiin kuuteenni astiv~ (yksin lukien eli kaikkiaan,
vrt. laskien)
~meil ollaan kaik nii heikkoluontosii et kukkaa ei tappas hiirtäkää~ (vai vahva,
tappaminen tulee itsestään petoeläimille)
~kehuuvat et on heikkomaisest~ (marjoja metsässä)
~olen täs sen taurij jälkeev vaav vähä heikkomaine, ettei ol vaan oikee
sitä voimaa niinku enneen~
~antakaa heikkomiälisen ol rauhas~
~se oli syntyjääv vähä heikomiälinen~
~se tuli vanahuuttaa heikkomieliseksi~
~on sit jos jotaki heikkomielisyttä ja joka lajie~
~hyvi heikkonäköne se ol se ol sellane lyhytnäköne~
~ne Iita lapset ovat olliet kaik nii heikkoperäsii, yks toisiesa jälkie
potiniet kuka mitäki~
~mie oon ollu lapsena hyvi heikkoperäne, va terve miusta kuitenii kasvo~
~se o ikäsä ollun niih heikkoperäne, ja se oh heikkoperästä sukuvvae~
(sukua, vrt. periytyvät vaivat)
~melekkeen kaekki sel lapset ov vähä heikkopäesiä~
~tulee heikkopäisii semmosist~ (lapsista, joita pelotellaan)
~heekkopääsijä jotta eevät ota asijasta parempoo selevee~ (pelkojen
taustalla tuntematon, tieto=vie pois turhia pelkoja)
~se on koko suku heikkorintaist~
~näkkeehän sen että se uu heikkorintanen kun kovemmam ponnistuksem pääller
rykkii ja läähättää kaovvan aekaa~
~se on semmonen heikkoruotonen kala~ (kuore)
~tihrusilimä taeh heikkosilimä, ne on aena vetiset ja punasena~
~soom piänest asti ollu heikkosilmäi~
~ne on kaikki heikosilmäsiä~ (perheen lapset, vrt. kokonaisia sukupolvia
sokeuttanut lukemaan pakottaminen)
~se un äetimpuolelta heikkosilimästä sukua~
~olik sil se vereheikkous ja sappikive vaivana~ (jokaisella vaivansa,
osalle voi tehdä jotain)
~heikkovuresas puhui~ (sekavia, vrt. houraili)
~kyl se ihmine huanoks tullee ko se tollai heikkoutteens vaan kualee~
~toinen ov vanahuuren takia toine heikouren tähäre~ (silmäkaihi)
~mie aatteli jot mie kuole vaa vanhuuvve heikkouuvvee~
~se ov veren heikkous sillo~ (näkyjä näkevillä, anemian oireita)
~siin oli semmosta heikkoutta että se joutavija rupesi uskomaan~ (miehestään,
vai tosia)
~sillo sanotti vere heikkoutust~ (veren menettämisestä johtuva heikotus,
helpottaa verta vahvistamalla tai menettämistä vähentämällä)
~terveellistä sitte heikkovattasille~ (heikko eli herkkä, hiilloksella
paistettu lahna)
~heikverine ihmine ei kauat jaks häärät~ (väsymys, veritautien oireita)
~kamalaa kun tua flikka vain on nuan heikoverinen, vaikka se koittaa syäräkkin
nottoikeen~ (tavallinen ruoka ei auta, pitää syödä veriruokia eli
rautaa sisältäviä ruokia)
~kum minä olen semmone heikoverinen niin toi isäsenkäynti ottaa niim mum päähäni~
(isäsen eli ukonilman, ukon suvut)
~kun on äite viä nii heikoverine~ (synnytyksen jälkeen, vrt. verta menettänyt)
~ei se tok hirvii, se on niin heikkoverinen~
~eokko on käönnä niih heikkoveriseks, ettei tohiyksij jeähäk kottii~ (yksin)
~em minä mitään kipua tunnem mutta oon käynyn niin kovih heikkovoimaseksi~
(hiljaa hiipivät taudit)
~heikkurainen~ (järven yllä lentelevä pieni ja pitkäsiipinen vaaleanharmaa lintu)
~heikokkaaks on jo vetänny vaarin, mut ohan sit jo ikääkin~
~se jää ov viälä heikokasta~
~heikokas siima sun uistimessas taitaa olla~
~heikonnuttaa niin kauheesti, ei jaksak kulkee yhtääm minkää~
~ei mikkä muu heikontakka nim pal ku ai meres o~ (meres eli uimassa,
veen ystävät)
~hää mum pauhas, et mää heikonna itten lääkkejen kans~ (lääkkeet=viimeinen
keino, vrt. ensimmäinen)
~kyl se aina paremmi heikontaa ko vahvistaa tommoset isot asiak ko niitä ajattellee~
~se heikonsi se kuumem mun nii~
~pian se kova mahatauti miehee heikontaa~
~ku se jälkhiim polttaa, se on kauhea heikonthaan ihmistä~ (synnytyksen
jälkeinen polte)
~ikävä se heijontaa luonon~
~se käyp nii heikost et olkuo yksinneä~ (puolison löytäminen)
~heikoost näkköö, ain räpsyttellöö silmiään~
~kyllä niit on heikosti olluh honkia~ (honkia=pystyyn kuivuneita puita)
~tuuli heikostip pohojosesta~
~syksyllä kun heikostik kylymää niin sillon se pitempään~ (on auki, virta)
~älä nyl lähren nii heikostis sinnep pihalle, vilu sun siä tulee~
(heikoissa vaatteissa)
~aina vain heikostu ja vaaleni~ (sairasteleva lapsi)
~itek kukih heikostuu vanahuuttaaj jos pitkää ikkää piisaa~
~kyllähän se siinä heikonoo kuv veri juaksoo pois~
~tuos kuumie kans uhveltuu voimat ja siin heikkonuo~ (uhveltuu=väsyy)
~en tiijä mikä täsä on täsä elämäsä ko se tuntuu vain heikkonevan~ (terveys)
~tämä polovi polovelta heikkonoo ihmissuku, eihän tätä oov voemoo ei minkäällaesta~
("edistys")
~kansa heikkonee myöttään heikkonemistaan~
~yhä heikkonoo~ (lintusaalis, kunnes loppui, miksiköhän)
~ehto erel rupes sisukunnast kovaste heikottama~ (päivän syömättä oltuani,
vrt. viisi päivää)
~ei mää uskal mennä korkjalt, ruppe heikottama~
~mua heikotti aamulla niin etten tahtonup pystyh pysyä~
~ruppea heikottammaan ku huonostis syö ja huonostim makkoa~
~minä luulen että Santeria yhäh heikottaa se talavellinen kuumettauti~
~nykyaeka on iha heikunkeiku sitä nähek ku ol enne~ (valkonaamojen "edistys"
eli ahneuden maksimoiminen, johtamassa kaiken elämän tuhoon)
~on se vähä niinko heikunkeikun luonnoltaha ja työsäki puolesta~
~voe vihiviläesee heikura~ (hulivilistä)
~mes sinä vaal luijaa erellä, minä tulla heikuttelen hiljalleem perässä~
~kätkyissähän niitä vuah heikutettii~ (lapsia)
~ei vene vesillä kule ilman soutamatta, eikä heila kottii tule ilman noutamatta~
~toesinnaam män iliman heilatakkiiv vua~ (juhannukset nuorena)
~sieltä saa sitteh heila ihtellee~ (saunan katolle heitetyn kevään ensimmäisen
vihdan tyven suunnasta)
~ennev vereni ja nahkani annan kun heilani~
~ol nii tyyn, veskeä heilahelt yhteä~
~ne on niih herkkii uskoh et ne heilahtelee kun tuulispää~ (nuoret,
vrt. nuorten aivopesemiseen luodut "skoulut", puhdasta pahuutta)
~tammikuu tasaset ilmat helmikuus heilahtelloot~
~ei korvakka heilahra~ (peuralla metsässä, Urjalan peurat)
~yhen kerrav vene heilaht ja koatu~
~pittää ollan niin tyven, että ei saes oekeil lehti heilahtaak ku se
sytytysaeka on~ (tervahaudan)
~minä en os sitte heilahtana kottoo mihinkään~ (koti=paikka jossa
saa olla oma itsensä)
~oti yhen kerraj jottae puloveria, mutta sitte en jaksana heilahtoom mihkää~
(vieraat ostopulverit, omat voiteet=omista aineksista)
~hyvil värkeil kuttoo sukat päiväs, et heilahtaa vaa~
~pään pittää pyörähtää ja hännän heilahtaa joka täälä meinaa talven yli olla
sano harakka vareksele~ (eläinsadut)
~sit ei tieläm mihkä päi se kullonah heilahtaa, ei se tailat tietää ittekkäh~
~kyllä siinä hetki heilahtaa, ennekö minä astu jalakaani sen talon kynnykse yli~
~siinä se ol yhelä annoillaa, ei sitä olt heilaotet mihikää~
~sitä vuar rapsittiin kalat ja heilaotettiiv venettä että se paenu sinnej
jälilleen takasi~ (verkko veteen)
~pantiij jo illalla vetteej ja aamulla heilautettiin se vesi pois~
(liotetuista ohraryyneistä)
~koitti heilahuttaa minua, mut minä ev vaan taipunnu~ (vieraaseen
heiluttajat, mannesuomen harmaakasvoiset yllä pitäjät)
~heittääpi, heilauttaapi kummallisesti~ (sängystä noustessani, verenpaine)
~mielii peätä huimoamaan, heilaottaa aevan niinkun oesij juovuksissa~
(veri vai häkä)
~heilasoo siinä kum melalla vastataan~ (heilahtaa, vene)
~sillä tytöheilakalla mänöö aika nauraissa ja poikii miettiissä~ (tärkeimmät)
~semmonen naurava tytöheilakkaha sool, norja kum piiskan siima~
~tyttösenä olin paremmin heilakka ja iloluontone~ (ilon aika, vrt. vakavuuteen
pakottavat "skoulut")
~onhan sil jokuuh heilakka, jonka kans se kulkie~
~minnep päi se kiänttyy, no sieltä sitten suapi sen heilakan~
(saunavihdan tyvi)
~onhan sillä ollu jos minkälaesta heilakkata, van tullekko tuosta nytkää sen
kummempata kun ennekää~
~siitä tuli semmonee hyvin heilakka että se ei tahtonup pysyäp pystösä~
(veneestä)
~se kun kehättään se vene että ei tuleh heilakka~ (varustetaan kaarilla)
~heelakampunanel leninki~
~sillä ol nii heilakat hammeet~
~ketääs toi Anni ny heilastaa, kun senim menee töötissänsä joka ehtoo~
(hienoksi laittautuneena)
~se toistalon Pekko taitaa heilastaa kons kettäi, liek hää tosissaa konsaa~
~se on nii yksvakaine immeene, se ee paljo kylässä heelasta~
~nääks tota paria kun toolla tiällä mennee, ne on tätä nykyä kovastih heilastellu~
~se Jallu taitaa vua yhä heilastella sitä Mäi Hilimoo~ (Mäen Hilmaa)
~pari vuotta ne o jo heilastellu ja pitäny yhtä~ (pitää yhtä)
~toisel törkkäivät taas vakuu et se heilai ja heilai~ (vakuu eli kehtoa, jalalla)
~kyllä viälä vähän koivul lalvat heilaa~
~se takki ko se heilaa~ (lappalaismiehen kävellessä)
~sillä heilasit korvissa semmoset kultarenkhaat~ (oudoksutut metallikorut)
~sauva heilaa pääle tai alle se piiain tullee väähräänki niithe~
(kankaan loimia niisiin pujotettaessa)
~meri heilaa~ (lainehtii)
~ku arka poro pölkää niin se alkaa rieppaamhan ja heilaamhan~ (syöksähtelemään,
luotu vapaaksi)
~näi joulun elel sit täytyy heilatah, että om pää harris ja silmät nojes~
(harris eli sekaisin)
~juoks huutain heelaten tuppaan kun nokasta juoks ver~ (pikkutyttö)
~et ei se hyvvään heilaa~ (johda, nähtyäni viisi hirveä, väkevä enne)
~on tuossa suavimpohjassa vielä pien heilavus tuota vettä~ (heilahdus, omat mitat)
~ku mie se kankaa loin ni siinä ei männy, ku yks heilaus~
~ei sitä saam meuruta, sievästis sieltä laijalta heilautella~ (sekoittaa,
juustoa kypsennettäessä)
~västäräkki heilaottelloo pyrstövään~
~jos vaen et tottelen niin hepenistä heilaottelen niin että joka ilimansuunta
yhtaikoa silimään näkkyy~ (lapsen uhkaaminen, vanhemman heikkoutta)
~em mino huomannu mittään vaikkon ollu heileellä aamupimmeestä alakaen~
~mistä sitä työtä piisaaki vaikkoh heileessä aamusta alakai~
~nuin etemppee kun tulloo, niil luulloo jotta nuor tyttö tullah heilettellöö~
(pirteän mummon kävellessä)
~juoksujalassa heilettellöö~ (kävelee virkeästi, terveyden merkkejä)
~kukkuah heilettel~ (käki)
~siellä sattooh heilettellöö~ (sataa kovaa)
~se on ni heilevä ja irtim muasta~ (iloinen ja irti maasta,
vrt. tyyni ja kiinni maassa)
~heilin kyl saa, kuv vaan tahtuo~
~männyh heilmoa~ (veden pinnalla, siitepölyä)
~tuon nutunko se nyt pannoo piälleen, hihansuut heilimoivat~
~nukkuoh heilottaa~ (pikkuvauva)
~heilu ripustettiin kattooj ja siinä heilutettiin~ (keinu tai kiikku
jota voitiin käyttää lapsen kehtona)
~kova tuul ko puu nii heiluva~
~kur ruaho heilu~ (huomasi kalan, tuulastettaessa)
~huaval leht heiluu~
~heiluu kun sarpa virrasa~ (sarpa eli kaisla)
~heiluk paika taikk antak maa peräks~ (vrt. maanjäristys)
~paat heilu aalote nokas~
~se siinä heilu sittet tuulem mukaan~ (verkko vedessä)
~heiluu ko ves kaukalos~
~koho rupes heilumaan ni sillo arvas että nyt siin on kala siinä ongessa~
~aivan heilu semmonem maasammal~
~vesi heilu ittekshen hethesä~
~siel on heiluva hetteikkö~
~sillä veret heilu~ (pyörtyneellä)
~silloha ne tek sel liikkee et se äety heilumaa~ (huonosti ladotut
kiviseinän kivet)
~siinä on kerpukki kun hampaat heiluu~
~lumppiluu om poloven nenässä se heiluva mukura~
~ensin mulla aloit etuhamphat heilua~
~koko päevän ooh heelunna niij jotta~
~suap heilua yötä päevvee~ (ison perheen kanssa)
~eikö toestakymmentä henkeä heilunna tuossa pihassa~ (Pihtiputaan hirvilaumat,
vrt. yksi tai kaksi, vrt. satapäiset vaeltavat villipeuralaumat,
oikea luonto ja pienille alueille ahdistettu luonto)
~kum päevä oekeeh heiluu, niin kyllä iltaisella soutamatan nukkuu~ (lapsi)
~teällä ne heilu ja keitti kalavellie~
~sarkkisillan ne heilui~ (paitasillaan, poimivat kukkia juhannusyönä)
~em minä heilunt missää~ (oma kantaa)
~sill on nii heiluva luonto~ (tai sitten ei)
~se ei oon niin heiluvata se työvoema jolla koti on~ (koti, vrt. omavarainen)
~no mitäs kuuluu – siihää se heiluu~
~ei päiväkausiin näkyny hengellä heiluvaa, niotta kai ne oli lähteny kotua pois~
~sielei ollu ketää hengellä heiluvaa~ (vrt. lainasanat ristin sielua,
vieras uskonto=vieras kieli)
~ei sel likaheilukah hommist o mitiä, poikia vaan kattelia~ (vieras pakkotyö,
omat pojat)
~heiluttel hänttätäs vaa, ei tullu~ (koira)
~voip ottaan niit katajaisii kuorii, niit riipunnaisii, joita tuul heiluttelee~
(voiteeseen, omat apteekit)
~heiluttelehhan sitä purapiikkijä~ (kätkyessä kiukuttelevaa lasta)
~näeh heilutellaan kun kelittään sitä, narruo sieltä kuv verkkoa lähettääv vetämmää~
~ei se virkkant mittää vaa näin heiluttel~ (omia katsomaan tullut kuolleen henki)
~vares heiluttellee koivul lalvas~
~siinä heilutteloo altojem päällä laiva~
~sehän on niin turvalliiv vaikka vähän heilutteliekin ei se kaalu~
(leveä vene)
~sitä miestä tuulet heeluttele, kun se minkä kannan kerran on ottanna asijaan~
~kun kovin on veltto ihminennin niin sanotaan että on tuulen heiluteltava~
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
