~kyl se siäl merel jo vähä heilutta, kun käy nii suuret lainet~
~ett olis mittääm pahhaa tehnyv vaikka se nii heilutti ja ryskytti~
(puita ja rakennuksia, myrsky)
~koira niil liakarehtaa sullej ja häntäänsä heiluttaa~
~ku vaah heiluttaminel loppu ni kyllä prääkäs~ (lapsi kehdossaan,
Urjalassa kehdot)
~Aini ol sellane et se ei millokoa istunt paikoilloa, ain se heilutti ittijeä~
~jokkaista pit päivälä heiluttoo~ (lasta kätkyessä,
Juvalla kätkyet)
~heilutti sitä ja murjutti, ni se murtu~ (vesi, koukun peruketta)
~elä heilutav venettä~
~heilut kättäs ny kon täti lähte~
~siellä se rappusilla heilutti kättä~ (lapsi)
~jäähyväisiiks heilutti kättään~
~heilutasta tuota vellipattaa että mie käväsen vähän jähyttelemäsä~
~en o uskaltannu enää tonnej järvellem männäk ku heiluttaa jo päätä~ (huimata)
~mikähän minuu tuas niin heiluttaa~
~sillo ku se ruppee vähänniih heiluttelleimaa, ni sitä on sillon nostettava~
(makaavaa lasta)
~uskop poes, että tää näer raskas muakiv ei irtaannum mejjän nytkytökselä
eikä heilutoksela~
~se oh heiluva ihmii, sit ei oikei tieläm mihkä päi se kullonah heilahtaa~
~kyllä sitä jos oh heiluva ja liikkuva laps~ (perään katsomista)
~hukkeli on heiluvaene, hyvin kupssea kävellä~
(pehmeä karhunsammal, vrt. hukan)
~mur ruppee päästä heimahtelemaan ko tollai alaspäin on~ (huimaamaan)
~s ol minulla peässä semmoneh huimooja ja heemaltaja ettem pysynä pystyssä~
~niir rupes piätä heimaltammaa~
~piätän öylön heimalti kun kumarissan lattijata kuurasin~
~se hoastooh heemeltää mitä sattuu ja mitä sylöki suuhun tuop~
~kyllä kai ne on usseinkij jonkun taloh heimoo~ (itselliset)
~oha se miul vähä heimoo~
~se o vanhoa heimuo~ (etäinen sukulainen)
~mitkä vähhääkää ol heimuu niihe pit antoa~ (avustusta morsiamelle)
~kaima on heimuu paremp~ (vrt. saman nimen omaava, vrt. k-ai-ma,
ai=jälleensyntyvä sielu)
~se on se Rokkasem Pekka miulle heimuu~
~Annariitta kun oh heimmoo, se kuulluu vasten törisevän~ (vastustavan,
pojan naimista)
~jos sitä niij juuri pikkusen heimuaki on~
~se on sammaa Laurin heimoa häänk~
~on suamalaista heimoo~ (virolaiset, vai suomalaiset virolaista)
~ko nuita otti jokka on eri heimua~ (otti miehen eri heimosta, ero tuli)
~se ol äkrämöiste heimoo~
~eiköpä tuo lies samaa heimua mutta se om pieni~ (suden kanssa, näätä)
~se on er hiis heimojaa~ (vrt. hiita=suku, ii=jälleensyntyvä sielu)
~kaik on suku suuttunt, heimo heittänt~
~myö olemma sammoa heimokantoa~
~myö olloa yhtä heimokuntoa häne kansoas~
~on yhtä heimokunttoo~ (kaikki Piipposet, kunta ja kanta)
~se on suurta sukkuu, luajoo lajii ja helleetä heimokuntoo~
~sielläpä oli koko heimokunta~ (pidoissa)
~kun ei oom minu heimokuntaan~
~on siinä heimokuntaa koossa, ku on sukulaisia likempää ja etempää~
~se ol vuan sen sortih hömpsäkek, höpelölleh heimokunttoo~
~heimolaesissa laskiisena~ (käytiin)
~sukkuu sisarenpoika, tätinpoika heimolaist~
~ne heimolaeset kyllä käövät~ (katsomassa vanhusta)
~nekkii Tuoviset ne on meille vähä niinkun heimolaisia~ (äidin puolelta)
~minn oov vähäsen heimolaesie silleh Hiltuselle~
~lähethän tästä heimolaishiin~
~kettu koiralle sukulaista, varis korpille heimolaista~
~eiköhän ne ouv vähä heimonkanttoo~ (keskenään)
~ne ol heimonkantoo jo ennestäänniik ja nyt kun vielä kuuluut mänevän naimisiin,
niin sittähän suku uuvistuu~ (omaan heimoon naiminen, heimot=isoja)
~kyllä se on vähän heimonkantoa~
~on ne tietenki heimoksia vielä neljänekki neppaimet~ (serkut)
~yhtä heimostoa ovat~ (vaimot keskenään)
~naimisen kautta heimostunheet~ (tulleet sukulaisiksi)
~mium pitäis kae heemotalot käyvvä~ (kiertää sukulaistalot)
~heimottaa se vähän tuokii~ (kaukaista sukua olevasta)
~on niinkun toesessa taek kolomannessa polovessa se heimmous~ (sukulaisuus)
~nuo lahtien pohjukat ne niin heinettyy~ (vedenpinnan laskiessa)
~ei peäse pihammoa heinettymmään, kun rampataan joukolla pitkin päevee~
~heinettyyt ja sammaloituut~ (järvet)
~oli niim paljo kuiva sitte heini aikana että siinä päällä pysy~ (suoniitty)
~heiniaro~ (vetinen kohta rantaniityllä)
~heinihauvvit kevväällä kun tulloo sarkaojjiin heinikor rajjaan,
kun kevväällä nousoo kutemaan~
~se oli siällä heinikistössä varelmia noukkimassa~
~noi vahvat heinikistöthän niit kasvaa koiramputkii, ne on oikei sellasii kiusoi~
~meni iso kärmeh heinikköön~
~heinikkoo ko tek viis munnaa ni nyt hää hautoo~ (niitä, hanhiemo)
~ihar riäkyvättiis siinä heinikossa~ (peltopyyt)
~ei saa heinikkoja polokia~
~makkaava tuohreissa heiniköissä~ (porot)
~a kesäl ovat heinikoos~ (jäniksen pojat)
~oh heinikkönä nyv vaan ettei siin oo enääv vettä~ (kuivunut järvi)
~jos ol mikä heinikko tai kortisto~ (kortteikko järvessä, rysäpaikkoja)
~heiniko rintaa, kupeeseen~ (laskettiin verkot)
~se on siellä heinikon sisässä piilossa~ (sorsa)
~pyöräkeh heinikkota, siinä pyytää asustook kalat~ (ahvenheinissä)
~se tul mielellääl loikers sitä heinikkötä~ (ankerias)
~heinikkojärvejä, niisä se on ahanep pesihi~ (sydänmaan järvissä, hanhi)
~sielä ku om merempohojasa heinikkua~ (hanhien ruuaksi)
~siinä om pitkältis semmosta pahhoa lätteikköä, matalata heinikkoa jossa
pohja näkkyy puolittaen~
~heinikko ol, se on yleinel lintu~ (heinä eli sinisorsa)
~hyvin ku os semmoene heinikoenel levänel laht, ni niihihäl lahna~ (tulee kutemaan)
~heiniköesiim paekkoem missä haokiik kut~ (pantiin rysiä)
~täss on soaren takana semmonen heiniköinel laht~
~nuo Kyynelmykset on sellasia heinikkojärviä~
~myö ongittii yhessä heinikkolahessa, ja hyväst siinä kala söekii~
~semmosii heinikkopaekkoehi missä nyt kalat keväällä paremmil liikkuu~ (pantiin mertoja)
~täss on semmoine heinikkoranta, jotta jos kala on matalalla, ni kyllä niitä siitä löytää~
~sielä om maeniot heinikkorannat~
~Kontilallammila ku ol enne semmosia heinikkosuaria nin niistä tul haukia~
(uistimella, vedessä kasvavia heinätupsuja)
~heinilintu~ (pieni lintu joka pesii rantaniityille)
~oli hirvet syänyh heinimaalla~ (vrt. porot, metsän karja)
~heinipukki~ (sylkikaskas)
~kolomiketaraane heinireki oli vanahee kun yksketaraane~ (vanhempi)
~siel on sakea heinistö, ei sielt vähil läpi piesekkän~
~laskettii heinistör rintaa se verkko ja siit molskittii rannam puolell
että kalat men~
~oli oomulla komia ilima~
~ne nii jo alkoit heinittyy ja karvettuu~ (jäkälöityä, vrt. karva)
~Patalahti oh heenittynnä, nii ettee kalamiehet peäsev venneellä kulukemaan~
~jos ei niitä heinitä~ (eivät ole lämpimät, poronnahkajalkineet)
~niilä heinitethään kengät, panhaan kenkhään sisäle ne heinät, pohjale ja
joka kanthiin~ (kuivattuja heiniä)
~heinithin hyvin ni oli lämmin~ (kengät)
~korkeja riitta tuohia~ (riitta eli pino)
~korte on kyllä kansa semmonen helsto heinä~ (helposti katkeava)
~sitten oli semmosta heikompaa sitkeetä jolla ei kai olem mittään erikoisempaa nimmee~
(rantaheiniä)
~maaniityh heinist sittel laittovat sillel~ (voiteita, maa=oma apteekki)
~ne heinät kasvaa sellaseh höyhläm pääh, mistä otetah tyynyksii~ (tyynyn täytteiksi)
~seä olet nuor ku heinä, meä ole vanha ku rove~
~meil ol näät silo ranta, ei siin olt yhtäkää heinää~
~semmone vihree oikei turnu heinä ja keltane nuppi pääs~ (pietaryrtti)
~o heinee, heinä nenässä se kukka~ (harakankellossa)
~minä otin niitä ruusuheiniä, keitin ne ja, keitin sajua niistä heinistä
ja joen sitä~ (ruusutautia hoitaessani)
~jo se on nii hotiksi tullu että heiniä syöpi~ (kaalin ja pinaatin syöjistä)
~se se liettyi yhthen se pari jos heinät menit kaksi ja kaksi yhthen~
(ennustettiin, heiniä solmittaessa)
~kärmem mennee heinään~
~joka miehen kengisä oli heiniä, ei hikkoonnuj jalaka~
~lammir rannat ol vua heinänä~
~ei heinäh menty ennenku käk lakkas kukkumast~
~tuohenkisku ja lehentaitto se oli ennenkä heinällel lähettii~
~aival luhurista heinä tehthi, silloon kum min olin nuarukaane~ (luhrista
eli rantaniityiltä, karjan pitäminen heinäpeltoja vanhempaa, vieraita
tapoja molemmat)
~vesjättyrannool käytih heinää tekemäs~
~repoloi myö nähtii suurii repoloi ko, mäntii talvel yhen ker isän kas~
~se huasttooh hölököttää puuta heinnee, ei niissä tarvihek kaikissa perreekkää ollak~
~hupattaa puuta heinnee kuutamav valakkeutta~
~ne om meijä heinijä~ (pyydykseen menneistä kaloista)
~ne on kierkiläisten heiniä net hirvet jokka yli Riipijoven on menhet~
(heiniä eli eloa, vrt. joet heimojen rajoina)
~sillon tuli heinäaika ku änkelmä kukki~ (angervo)
~niitä aina äijjät teki ja ostikij joku semmonen tylsempi miäs konnei saanut tehtyä~
(vrt. tylsiä eli avuttomia miehiä tukemaan lähtenyt "suomen valtio")
~kyllä on kamalaa heinaikaa kun noin sataa~
~miu heinäaikai o syksyl~ (vrt. pyynti)
~vasta tehhää ain vähä enne heinaikaa~
~ilo elämä se heinäaeka~ (nuorten elämässä, yhdessä olon aikaa)
~heinäantti~ (heinäsirkka tai kaskas)
~tippa sitä tuleekin ku heinäantin nokast~
~heinäelävät laittaa heinih sylkyy~ (sylkikaskaan toukat)
~heinähauki~ (heinäaikaan kuteva hauki)
~heinäherne~ (hiirenvirna)
~niityllä on heinähiirijä niin suurija ja vetelöjä~ (elämää vilisevät luonnonniityt,
vrt. sukupuuttoon kuolleet maanisäkkäät)
~kurun aikana ne nousoo tällääshii heinääshil lahtihi~ (hauet)
~mäntii soariikii nim miss ol heinäisempeä, kaik kastel jalat, iha läpimäräks~
~ei oom mitkää nii heinäsiä järviä ku Vahvajärv~
~ennen ku oli suuria mehtäpaloja ni nevatki oli palijoh heinäsempiä ku nyt~
~heinänev vuasi, o hyvä heinä kaikisa kuivisa mäel liäpeisäki~
~heinäjänkkä~ (heinää kasvava suomaa)
~Suttajärvi on heinäjärvi ja kivijärvi kans~
~heinäkailo~ (kainalollinen heiniä)
~sieltä kääytiih heinäkalloa vetämässä~ (onkimassa)
~nehäm muikut sieltä, heinäkalat, suopastaan~ (nuotalla Lietejärvestä)
~heinäkaljat tehtii itte~ (laimeahko kalja)
~vähäm pitemp ol heinäkamppi, siivet silläkii ol, sillä heinäkampilla~
(heinäsirkkaa pitempi)
~kun käki kukkuu heinäkarheeseen ni, niin kyl sitt ol lämmin syksy~
~semmoih heinäkarkia mis ei ollu kasvettu mitääv viljaa kul luannoh heinää
kasvo siin ja~ (luonnonheinää kasvavassa niityssä)
~heinäkatti~ (iso heinäsirkka)
~em minä arvannunna, mitä ne sano siitä heinäkelistä ja kesäntevosta~ (joutsenet)
~mistä tua on heinäkemppainee hypänny~ (heinäkemppi, vrt. sirkka)
~kärmeen syleks sitä heinäkempi vahtova sanottii~ (kaskaan vaahtoa)
~Pettijärvi on niir rutanej ja ruahone, että tartti ollar risusta tehlyt levveet
heinäkenkät jallaasa~
~heinäkoikat~ (reen laidat)
~pit käöväj jokkaesella lykkyheinie ottamassa~ (mikon päivänä)
~heenäkolli~ (jokin sorsa)
~kun heinäkorrie tekivät niin oli pitempie ne päreppuut~ (pärekorit)
~heinkoukul veretti kahiloi kokko~ (kaisloja, pitkävartisella puukoukulla)
~heinäkrääkkä~ (ruis)
~heinäkuiset vihrat ne oli kauhia hyvii~
~sillo oliki oikee heinäkuisia ilimoja~
~ota Jussi sielt suuremmast heinäkulist ne heinäkaristiet~ (kuli=iso niinisäkki)
~kaekkiim pienin o sitte heinäkuorre~ (kuoreen poikasista)
~tuppel tai heinäkurppa~ (pieni kosteilla niityillä elävä kahlaaja)
~sanuot et heinäkuus tuluo sellaine ukoilma ettei ov viel nähty~
~heinäkäärö~ (talveksi kääröksi käännetyt kenkäheinät)
~heinäfieraksi~ (sanottiin kenkäheinäkääröä, f=p)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
