~laskuja~

~iltasil neät käivät hämärätunnile, kuka heitäi mihikii~
(hämärätunti, vrt. päivän laskemisen aika)
~Mikko heitäis ain maaha ku mikä ei mänt nii mieltä myöte~
(heittäytyy maahan)
~Kopperois-Anni heitäisii vettie ja kuol~
~se heittäiksee päi että muksahtaa~ (kiukutteleva lapsi)
~tuvan sänkyyh heittäeti, sen että kengät otim poes~ (murheissani)
~heittäähhän tuonne istumaan~
~se heitii ninku repo~ (viekastelee)
~koha heittijää oikei lepsuks~ (lepsuksi eli hassuksi)
~heittäi nakomaks~ (tuttavaksi, vieraalta maistuva ma-pääte)
~heittii nii liplallee~ (hyväksi, kiukuttelun jälkeen)
~ne heitii nii hyväks ja hännällee~ (mielistelijöistä)
~se niin kesyks heitäeksen~ (lähelle pesinyt pääsky)
~vakkaenem mies heittiin tuommoseks~ (vakaa eli kunnon mies)
~se uu hupsu ja heitäksel lissää~
~kun se tyyneks heitäise, kylhä se siit jeätyykii~ (järvi)
~jos heitäitiis lämmäks ja ois lämmeä yhtiepereä~ (lämmön toivojat,
kylmään kyllästyneet)
~tuul heitäep pohosee~ (kääntyy, kotipohjonen)
~nieriäine heitäis rantoa~
~se alko heitäijä sin mere lahele~ (siika, vrt. meri=iso järvi)
~siit ko se ol noi päivät lämmintä, siit se alko heitäijä se porelahna
sin lahelle~ (jäiden lähdettyä)
~se kulokoo rohkeest ja ku o täöskuu se heittäiksee~ (kuu, kulkee nopeasti,
sitten hidastaa)
~se kum purossa oli ympäriisäh heittäönnä kun se oli rypennä siinä~
(karhupurot, menetettyä oikeaa luontoa)
~eipä sitä monasti oamusten aekana peäsen nukkumaav vam puolisten
aekana paremmin peässöö heittäömää~ (oudolta tuntuva päivällä
nukkuminen, vrt. vieraat työt, ylensyönti)
~kettu ku näki miten karhullek kävi heittäysi se saerraaksi ja makasi jäällä~
(eläinsadut)
~hän heittäysi kuolluksi~ (karhun ahdistelema mies)
~niin tuttavaksi heittäötyy~ (lapsi vieraalle, vrt. vieraiden keskelle
pakotetut kaupunkilaislapset, oman asumisen vastakohtaa)
~se riettaleh heittäysi vielä uskovaiseksi että lukkariksi peäsi~
(rikollinen, yhdestä äärilaidasta toiseen sahaavat valkonaamat,
suomalaisten vastakohtia)
~päevällä se vähän löysäösi van yöllä kun ryvittämmään heittäösi~
(yskä)
~heittäytyy savuseks moalima~ (poudalla)
~äkkeeks ilimat heittäyttyy~
~nilottajaks heittäyttyy, tulee nilelle~ (iho nilelle, vereslihalle)
~olit niin kauhiap pakkaset että, sielä piti rokulhin heittäyä~
(vrt. rokulipäivä)
~syyspuoleen se heittäösi ettei sietänyk kantoa~ (hengenahdistus,
esti kantamasta)
~puu heittäöpi kun se kostuu~ (vääntyilee, kierosyinen puu)
~jousen jännek kun ei enneä potkase oekein kovastin niin sanotaan että
se on heittäöny~
~se oli nuoruuvessaam mahoton paeninheittäjä ollu~
~toisel puol on semmoine heittämä et sinne ei voi männä mitekeä~
(heittämä eli jyrkänne)
~ku sen heittämäjäljen näkkee se alethan kiertämhäj ja~ (kiertämään,
jäniksen jäljet)
~tyyräks suus taik mä heitä su ulos ovest~ (oikea puhe)
~ko kovin kuuma kiuvvas oli ni se löi liakan ko siihev vettä heitti~
(lieskan)
~ei tarvinnup pali soutaak ko koski heitti toisellep pualen~
(omat "moottoritiet", myrkyttömiä, päästöttömiä)
~kylä sitä syästevee sai monta kertoo heittee~ (kudottaessa,
syästevee=sukkulaa)
~minä olim polovillani kiukaan eressä ja heitil löylyä ja muut hulluk kylypö~
~ol olna Sulokavam miehe kansak kalala rihmoo heittämässä~
(Sulkavan miehen, omat työt=omat miehet)
~heitettii kyökkee~ (kiekkoa)
~miksei se muutenki haihum mutta se haihtuu nopiampaa ko heittää sen häkälöylyn~
(häkä)
~heittäkeä poes se pönkkä ovem peältä~
~suopunkilla heitethän kiinip poro~
~nenäsiä heittää velestä~ (näppylöitä, vrt. lantalaisten pilaamat vedet,
vrt. kyseisten ihmisten rikoksia puolustamaan perustettu "keskustapuolue")
~jos siiheh heitteä tov verral lunta, se lumi painaa sej jeän sinnej ja,
vesi nousie peälle~ (jään päälle)
~se nuista iilellipuista aina heittää jonku pisaran~ (pienistä sadepilvistä)
~se heit hyvvee iltoo~
~minä heiti hyvvee päevee~
~aena hiä hyväm päevän oh kulokeissaa heitti~
~alakkaa poika hohhoita heitteek kun ei niäm mökillä kettääk~
(huhuilla kotiväkeä, omat mökit)
~kärppähän on semmonen että kun sitä alakaa ahistellan niin se pahan
hajun heittää~
~tarttee noi saumat ylöllualeh heittee ettei peesek kirpoon~ (yliluoden)
~näin kun hamekkin tehlään, niin sitteh heitetään se ylitte~ (sauman reuna)
~yli kanti heitettii ko ol muute ommelt valmiiks~ (yli kantin)
~mie heitän tässä tikkuim päälle, ja sitte se alethan kutomhan~ (luotuani
kutimensilmät)
~työv välillä käytii aena heittämässä~ (lapsen vakkaa, vrt. työ=kangas)
~heitäppäs vähän sitä vakkua~
~poijat sai lähtejä kahta kättä heittäi~ (tyhjin käsin)
~se mokoma tiippoiskii ja heitti nurin~ (jakkara, vieras keksintö
=terveydelle haitallinen)
~kun oli vanhaa haapaa, ei sitä juuri tuarreesta, tuppas vääräks heittään kun kastu~
(haravan varreksi, kevyt puu)
~korea nurmi pihas, heittiev vallollee välist sihi~
~heitti uurestaa kylmäks~ (keväällä)
~heitti avennor reunalle mahalleesa ja alako kahtella aventoo~
~oosta vaiti eikö siitä pouvaks heitäkki~
~ei sitä auta huolettomaksi heittää ja oottaak kuolemaa~ (sanoi vanhus)
~se meni kettu vainiolle, heitti maahan, pisti kielen suusta~
~kärme meni kovaa oikhen luokkaa heittäin~
~se meni niin suaraa kum päreppuu, että ei heittänym mutkia~
(lohkesi kivi, omat kivisepät)
~se on niim paljom pienempi akkamehto~ (ukkomehtoa, iso lintu silti)
~se niin vaehteloo se kuukaosi heittää puolin ja toesin~ (lumen
sulamisen aika, vrt. keinotekoiset kalenterikuukaudet)
~heittän tuule etelä~
~heittää huamios~ (lintuihin, niin huomaa miten viisaita ovat)
~jos se heittää kuurtooj jään nin ei sitä nää~ (kalaa, jään lävitse)
~heitän nyt se pois kikiltä~ (lapsi, kikiltä eli rinnasta, oma k, vieras r)
~ei yksi heitetä kuolemaa~ (vaan valvotaan vieressä, vrt. päinvastaiset
tiedot)
~kiärmen nahkasah heittää~
~taekinasta heitettiin se hapankakkara~ (uuden taikinan pohjaksi)
~se pittää heitteeh huomeneks~ (työ)
~tyhymyys pitäsi aena heittääk kottiin eikä ottaam matkaasa~
~no ei heittännä sulleh hyvästijjää~
~empäs mie henkejäi heittänt siihe~ (kovaan tautiin)
~kyl se nyt om parast että mie heitäv valtaa sen~ (lopetan
tupakoinnin)
~ku tultii kotija heitettii kohastee ja muutettii ne työvoatteet~
(vaihdettiin pyhävaatteet työvaatteisiin)
~ekkö sie maltah heittääj jo kinthaja pois~ (lapsi kintaita)
~heitettiin irtis, sillonhan se läks nuol~ (nuoli jousesta,
omasta kiinni pitäneet, Kiihtelysvaara)
~se pitää heittään niinkun kivehej jott ei tippaakaa~
(lopettaa imettäminen)
~en kesen heittänt ko kärestä alotin~ (vrt. kärjestä)
~viikkokauvven se oli ja sittä heitti pakotuksen~ (vrt. murtumat)
~heitäj jo noi turhat puheet ja rupeev vaikka muate~
~ja siinähäm minä heitin ser renkiyven ja lähim moalimata vakkoelemmaan~
(vieraat rengit, oma moalima)
~ko se kypsen hillan saapi, sitte se heittää kukkumisem poies~
(käki, vrt. pesimisen)
~heittik sare jo~
~ukkone heitti jo~
~onkha tuul jo heittänny, et pääsiis viemää verkot merree~
~jo heittikii satamast~
~asettuu ne aallokki ku tuulemasta heittää~
~eipääm mulla heittännä hampaeta tuskoomasta~ (hieromalla, kivun lähde
syvemmällä)
~peänsärky heitti poes~
~kun nokasta veri tullee ja sitä ukontuhnua tuhnutethan se heittää~
(ukontuhnua=maamunaa, vrt. hengitetyt itiöt, verta tyrehdyttävät
aineet)
~nätti ja nuari heitukka, mutte mikkään tyä maita~ (nuorena työn
tekemisestä, työn aika tulee vasta myöhemmin, vrt. levottomia nuoria
ennen aikaisesti vieraisiin töihin pakottava mannesuomi)
~näijjen heitukoijjen peähän mikä millonni juolahtaa~ (nuoruus
=tunteiden aikaa, pariutumisen aikaa, itsensä löytämisen aikaa,
itse oppimisen aikaa)
~siä on niin kuuma että oikee heityy~ (löylyssä, nääntyy)
~kun se pikkuse aekoa heetähti ni ol valamista~ (piimävelli)
~taetaapa se jo heitältää, pilivel laetahihhan siitä näkkyy~ (heittää sade)
~heitänteil kulettii varovasti~ (jyrkänteillä)
~se on sellai heitäntähullu eihää sen puheisii o uskomiist~
~jos minuh hartijoitan ruppee pakottaat taek käsijän, nim mää heitättelen
niitä mennessäv voa~ (heitättelen käsiä, venyttely=tärkeä osa itsehoitoa,
pyöreät liikkeet, pään heiluttelu, kevyillä kivillä / käsipunteilla voi
lisätä hoidon tehoa)
~niin tihejään vettä heitättää~
~se heitättää toista jalkaans~ (ontuu)
~kyllä siellä lämpiät kuhal lähet heitättämmää~ (liikkeessä pysyminen)
~jopa se heitättää niir rohkeasti tuli vettä~ (sade)
~johan se, näjemmä, tuuliki heitättää~
~vettä sattaa lätistää ettei sielä pysy kuivana ku vähän aikaa~
~tuuli heitättää~ (tyyntyy)
~emmoo viälä oikeen terves, kuh heitättää aina kum mä ylähä nousen~
(verenpaine)
~minua nii heitättie piestäi~
~se heitätti se komia ruska yli taifhan~ (punerrus)
~elä mää niille kiville, ne suattaat olla nii niplakat jotta sie heivahat järvee~
~mie heivasin oikei männäj ja ehlin ku ehlinkii~ (perille ennen myrskyä,
omat kiireet)
~siellä livettää, sitte kovasti yhtsuoraa heivaa, vaa ei kaaja~ (livetyskelit)
~kyl se vähä on käyny, mut se o nim pia heivanu~ (ukkonen, poistunut)
~ennein ku se särky heivai kovii~ (kolme päivää kestänyt särky)
~mää ole heivannu niin sem makianki~ (makean syömisen, omat makeat=marjat)
~tossa salmessa minä ennen kalastelim mutta täyty heivatakseni siälä kun rupes ittek
kalasteleen talolliset~ (mökkiläiset ja talolliset, oikea suomi ja mannesuomi,
vrt. jälkimmäisten hulluuksia tukemaan lähtenyt "suomen valtio")
~täytyhän siinä meitin jo heivata~ (poistua paikalta, kun komennettiin
käyttämään aseita, "suomen valtion" synnystä, "soraäänet" eli oikeiden
suomalaisten äänet vaiennuttu asein)
~tokkos sinä murri heivoat, päästät minua jo kynsistäsi~ (karhun kiertonimiä,
Pihtipudas)
~se terveös siltä o heivanna, se kivuljaaksi pillaosi~
~sitte toinen elit toinen heivaa niin saa töppöset toiselta~ (seurustelun loppuessa)
~heevois jo nuo vanahat nöpsyt~ (nöpsyt eli vaatteet)
~pitääkö sinuu heivauttook, jotta älyyt siirtyyk tieltä pois~ (uhkaaminen,
väkivallan välttelemistä)
~se o nim pal heiveröine lapsest saak ollu~
~tulnuuks hänest eläjiä nii on heiverö, koko laps~
~se piika ov vähä heiveröenen niissä ulukotöessä~ (karjatöissä 14-vuotias,
vrt. "työharjoittelijat", nykysuomi=suoraa jatkumoa orjasuomelle)
~minä hekkailinnii jo siinä lähteeksen, vuann ei tullut lähetyks~
(Pielavesi, vrt. savolaisvitsit)
~mu silmää hekaastus päivän paistees, niin ettem mää erottanu mihe se ruuhi
lopult joutus~ (hekaastus=häikäistyi)
~kankoa hekaleita~ (hapsuja, ripsuja)
~hekaleet~ (tuohen pinnassa)
~ei sinne niiv vaan hekankekkaa lähretä, evästkin siin tarvitaan~
~kyllä sitä otetaan mies nii hekan kekkaa ja sittet tapellaan, kuv vähän aikaa
on yhres oltu~
~naurrooh hekastelloo ihan iänessä~ (ääntelee nauraessaan)
~kenneenkähän kanssa toi tol lapsen nyh hekkas~ (harvemmin nähdyt isät)
~ei see poika murhetu, naara hekatta vaa nii makkiaste~
~pienet tytöt siellä naoroah hekattaa~
~mithään hauskaa sielä oon ku tuola laila nauraa hekattava~
~se naurrooh hekerti niin kum mehtkana~ (mehtäkana eli riekko)
~kehtasit tehä siivolle tytölle tuommosen häppeen, kehtoat vielä nauroo heketellä~
(aikaa ennen "ehkäisyä")
~sähän oot hekkaa kun koirasteeri~ (ylpeä)
~hekkeleht marjaan lähtyy van siihen se jäi kun tul saik~ (sade)
~kyllähän se miel hekkelehtäs vielä kallaan, van ei jaksa tuoner ranttaa~
(vanhus)
~mukomakiih hekkel eihän se mitiäj jaksat tehlä~ (Hollolan kieltä,
oikeat lahtelaiset)
~soon niin hekki tekemhän tyätä~ (hekki=halukas, ahne, vrt. luonnenimi Heikki)
~minul luontoni kovasti hekku~ (suututti)
~hänell on kaks hekkumoo ollu elläessää, lapsena ja akkana~ (onnen aikaa,
nuorena naineella)
~niill on nyt hekkuma aeka, ne on pesissää~ (varikset)
~kylhä meäkii yhö ker tuli sellaisie vimmoa, se hekkumoi luonto myöteäse~
(luonto hekumoi)
~minä hekkoilin lähteeksen~ (hekkoilin eli suunnittelin)
~hekkoilhan se satamaan van siitähän tuo eilleen pouvistu~
~minä hekottelin tuossa uimmaan lähteekseni, vain sisu kaulallen rytkähti~
~minä hekottelin että minä Purolaan lähen~
~minun niin mielessä hekottel vuan en kuitenkaa ilennä sanoo~
~naaretti hekoteltti vaa ja ei tyäst tahtont tul mittä~
~vieraille se hekottelleepi, vai kotiväjelle se o aika piru~
(vieraita piirteitä)
~flika o ni lysti ett oikke hekotta yksi vakus~ (vakus eli kehdossa)
~toi laps niin koreesti nauraa hekottaa, ku sille puhuu~
~naaroo hekotti niin että ves sen silimiin kihahti~
~hekotti nauraa ette kuulu toisseen mailhmaan~ (vrt. tuonilmaiseen)
~manssikat kukalla hekottaa~
~välistä paistoo hekotti aarinkokkii~
~uutena ollessaan sekkiit tyttö hekotti korreena kuj järven kukka~
(vrt. kukat parissa vuodessa vanhentava pakkotyö)
~hekotuskuopat~ (hymy)
~ei tuota ois toiset älynneetkää mut hää o nii heksa hoksaamaa~
(heksa= tarkka, nopea)
~mienen ookkaa nii heksakka lähtemää, niiko sie luulet~ (omat tytöt,
oman mielen omaavia)
~se ol semmosissa hekulleissa, että paestoi kaevolta kottii~
(koreissa vaatteissa, itse tehdyissä)
~jäneksem paalat tällätti aerarakko, se oikke hekum ol ku he
jäneksempaalojas tei (paalat eli ansalangat)
~kyllä oli ylimeäräsestim menemässä tämäm moaliman elämä hekumaam
päen~
~kantathin hamhen hännät kun ne rupes hekumoomhan~
(rispaantumaan, oma h, vieras r)
~muva niin hekutteli, että minä sanon, miten se asija oikein on,
mutta kun ei kysytty niin en mittää tietenkää ruvennu turisemmaan~
(vrt. pelkkää vierasta sisältävä "julkinen sana")
~puukos on tavalisest messinkiseh hela mut kyl hoppihelassi puukoi ja o~
~kauhavalaises ei siin ollu mittä helai~ (puukossa, kaikki metalli
=vierasta alkuperää)
~ja hopeasta minä tein helat, juotin kokoon helat~ (maasepät, vieraiden
opissa olleet)
~morssen ol helas~ (korut päällään)
~ennen ol komijat helat vyössä, sellasii solkii oikei monta ja nahka kulk
välist, sanottii hakavyöks~
~heloja om mäkvöessä~
~sill oh helavyö, sill or riskuja paljo~
~ne on olleet helavyät solokeja täynnä~
~oon minä ollu helalla nuihen penskain kansa~ (penskoiksi kutsuminen,
Pielavesi)
~hellaakokkoo illalla poltettii~ (illalla poltetut kokot,
vrt. päivän laskiessa)
~sitä puhuttiin niim monella lailla, helakokkoo ja helkavalkee ja hellaavalkeeta
ja hellaatulillej ja sillä lailla~
~lähetääj jo sinne poromettää, äläkä haje ennään mittää, mulla on kaikki mukana~
~jos työ lähettö sil pienel venneel tälläsee myrskyy nii oletto järve pohjas~
~kylättelemään läks koko helahoito~
~jääköön siehen koko helahoito~ (vanhojen / vieraiden asioiden hylkääminen,
jokainen päivä=uusi alku)
~ko hylötti nii helatti~ (vihelsi, helähti)
~huone helaht valakeeks~ (salaman lyödessä lähelle)
~päivä helaht paistamaa~
~sieltä valakia kirkkahasti helahti~ (päivään ja tuleen yhistetty hela-sana)
~se annoi ni helakkast~ (salamoi)
~aurinko paistaa helakkaasti~
~helakaula~ (sinisorsa)
~sill onki helakka eeni~
~sill ol nii helakka iän~ (käellä)
~hyvih helakka eän tytöllä naorammaan~
~vaskkello, siinä o hyvi helakka iän~
~kuu paisto oikei helakast~
~helakka aorinko paeste~
~helakka päeväpaeste~ (talvella, vrt. kirkas, vaalea)
~toas niin helakasti aorinko paestaa~
~kahokka ku ilma on helakka, saitta se tietää~
~pyhänä ol tuas helakka ilima~ (omat ja vieraat pyhät, omat=päivän paisteiset)
~siitä helakka päevä tullii~
~on niin helakka väri poskil~
~usseemmam pyy osalta om metossa lihhoo, mutta se on tummempata, s eij oon
niih helakkata~ (helakkata eli vaaleaa, kuin pyyn liha)
~tämä vaate ov vanahallel liijjaa helakkata~ (vanhan pitämäksi)
~siinhää on helakkaa punaist lankaa~
~keltasammale kukkii oikee helakankeltasii kukkii~
(katkeramaksaruoho)
~se ol oikei helakka sinine~ (vrt. vaalean)
~tulloo pouta, kum pilevet on nii helakam punaset~
~tää ei ooh helakkata punasta~
~kyllä niverä koevu kestää mut ei helakka koevu~ (suorasyinen, helposti halkeava)
~oekee ku ol helakkata närettä niihä se män ku pärettä os kiskona~
(meni halki, kuusi)
~helakkoo koivua tuo on kun halakii niin hyvästi~
~siin on niin heläkän näkösie mäntyjä, helakoeta~
~ver juoks helakast~
~helakka syksy~ (tiesi, ruskea ahvenen selkäruoto)
~oli oikhein helakka pakkanen menheenä vyönä~ (yönä)
~on niin helakkahipiäenen laps~
~se ol ahkera laolamaa ja olkii oekee helakkaiänine~
~ekkä sie ot tullut tänä kesän yhtää tänneh helakoimaa, kyl myö on sinuu
kaivattuj ja kattelttu~
~helaakukkanen~ (rentukka, vaalea, kukkii aikaisin)
~nuille vihliäisen helakontiille jouvuin neulomhan kenkiä~ (oman ja vieraan
työn erosta, vieraan taustalla pakottaminen, toisilla työnsä teettävät
valkoiset mustalaiset, "työnantajat")
~rupespas oikee helapouviksi~ (helapoudat, helluntain taustalla päivän palvontaa)
~sil helatorstakil oli ukkoine~ (tai ukon)
~helaantorstaki on nin kallis pyhä ettei kasuvar ruaho maas eikä lehti puus~
(vieraat thorin päivät, omat ensipoudat)
~helatorstaena kuu toas keäntyy, eiköön silloin tule ilimam muutos~
~jos helatuorestaina oli pilvinen, se tuli satheinen kesä~
(kesän ilmoihin yhistäminen)
~särenkutu on ympär helatorstakkii~ (omien pyhien luonteesta,
jokaisella omat tärkeät asiansa)
~hellaatuarsta auttona välliin oltii n että aurinko nousi~
(valkealla, auringon nousuun asti, vrt. tuli päivän korvikkeena)
~ku helatuorsta viikko on kylmä ni sit tule lämminen kesä~
~ja siällä myäs oli tanssikemuja noin hellaatulilla~
~see o hyvi iloseluantone ihmine, naara helauttele vaa ja ei murhet mittä~
~pannaan kuivaa katavaa helavalkiaas, ni se kipunoittee komjaast~
~helavalust vaam puhuta juttu~ (juttua siitä että helavalkeiden poltto tuli
tavaksi vasta 1900-luvun alkukymmeninä, kuten kaikki valheisiin perustuvat
"kalenteripyhät", päivän palvonta parisen tuhatta vuotta vanhempaa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)