~oohan ne helliä laolana aenae~ (laulaneet helliä, hoilanneet, vrt. joianneet)
~eihä se tuo Vili tuollee rammettus jos se yrittäs enep liikkuu, mut oikee ko on
hellikkijot vähäkii ko jäykistää ni sillo alkaa lammoo sängy pohjas ja passoittaa
naisil itsijää~ (liikkeeseen luodut jalat)
~si ot sellaine hellikki jot sie t kärsi mitteä~ (valittavalle pojalle)
~minä tuala raaran niinkun nahkakoni ja sinä täälä vaan istut hellin kellin~
(vieraat työn vierestä katsojat, "pomot")
~kyllä ne kaupunkilaiset prouvat saavat olla hellinkellin, ku ei niitten tartte
mitää raskasta tyätä tehlä~ (vrt. masentua ilman järkevää tekemistä)
~kyllä se on niin hellin kellin sitä pitänykki niij juuri ko kukkaa kämmenelä~
(lastaan)
~raakoi marjoi ku syöp nii sit hellistyyt hampaat~
~laps hellist jalkajaa ko se ol kipijä~
~kantapäätä hellistää, vissii o kenkä hiertäänt~
~miul jo helliisti niin kovast~ (kurkkua, jonka jälkeen tulin kipeäksi)
~hellittelihäm minä noeta musikoeta ku töeltäin kerkisin~ (lasten kutsuminen musikoiksi,
Juva, vrt. poikalasten)
~stä hellitellääj ja puhutellaal liika paljo~ (pientä lasta)
~ei meitä hellitelty kun oltiim pieniä, avojalon niitylläek kun kuura pölisi~
~sit onki niil lyylitelty ja hellitelty että sille ei olek kohta misthän apua~ (lasta)
~paestooh hellitellä~ (paistaa lämpimästi ja pitkään, tuntuu että he=ke=pyhää, pyöreää
ja päivää tarkoittavia sanoja, vrt. nenetsin khe, hae, jolloin myös he-lmen, he-inän
kaltaiset sanat omaa kantaa, heinät=päivän lapsia, vrt. pyöreät kukat ja lehdet)
~paista päiväne jumala~
~sill o semmoene helekkäkello, se kuuluu nii, hellittellöö~
~hellittyy kälens soutamiisest~ (kädet)
~mij jalaih hellittyy nii ku käveli~ (40km paljain jaloin, Jaalan paljasjalkaiset)
~eikä hellity sormet~ (hyvässä kirvesvarressa)
~hampaat hellittyyt ja kohojaat kun syöp puoloi~ (puolukoita)
~sylän on kova ku kiy, että se ei hellity yhtäh~ (kivi)
~hellitä vähä sit nuaraa, jos se kuristuu~
~hellittäkäist tyä toi solmu~
~kyl se kävelee puita myärej jo, muttei arvaa hellittääv viä~ (lapsi, otetta puista)
~kun se tästä hellitettiin se äkkiä ponkautti meneen sen nualen~ (kaaripyssy, vrt. varsijousi)
~hellittivät kätees ja, menivät minkä lystäsivät kumpanenkan~ (piirileikissä)
~mie en kehant enniä vettiä siint nuorast vua helliti hiitie, mut silloha veneki män koskie~
~naru avataaj ja kalat hellitettääm poes~ (rysästä)
~kumpi antaa periksi ja tulee pää eellä ja hellittää hampahat~ (hampailla tikkua vedettäessä)
~täytyy hellittiän noit vaatteit vähemmäks, kun tulie nii palava~
~ne hellittää nes sarves välil~ (hirvet, vrt. porot)
~se hellittää hirveest~ (omenia, omenapuu)
~ku nahka rakenetta nin karva hellitettä~ (muokataan)
~ku siitä syätistä, otti kiinnil lintu ni sit se, hellitti irki ja veti sen, ylös sitten,
linnun sinnen nuaraar roikkumaa~ (vipuansan toimintaa)
~hauk nous matalalle hellittämään ihteesä~ (kutemaan)
~kum mää aamuul alkasin, niim mää pirim päällä hellittämät päiväliseen asti, ja sit se oli
valmis~ (pidin päällä, vrt. kutominen)
~hellittäkkää vähä, mää ole jo väsyny~
~hellitäs ny vähän herkutteluas, sinä pälsistyt liikaa~ (lihot)
~se luistaa takasit törmän allej jos hellitettään keskev vevon~ (vrt. jokinuotat)
~ku osais hellittää työntevon että eläis kauvemmin~
~hellitä hyvä mies enneko nahka pallaa~ (löylyn lyöminen)
~se ee hellittännä huutamasta ennen kun sae ruokoa~ (lapsi)
~pakane o yäl hellittän aika taval~
~oli se aika kamannes menneen yänä, mutta sittes se alako hellitteen~ (yöpakkanen)
~pakkaselt oj jo haltija pois, se hellittää päiväm päällep paljon~
(kaikella haltijansa)
~ku päivä nousuo, siit se jo vähä hellitteä~ (pakkanen)
~jopa hellitti satamista~
~onko se yhtään hellittännä~ (sade)
~se jo päiväm päälleh hellittää~ (kylmä)
~jos helemi hellittää niim maalis maksaa~
~hellitti senthän vähän tuota veen tuloa~
~jo se hellitti paistamista~ (vrt. helle)
~että se pysyy hyvil lämpöössä, siittes se hellittää~
(särkevä hammas, vrt. tulella parantaminen)
~kyllä hullunkaalin siämenistä hampaanpoltto hellittää~
~on se vähä hellittännys se korpeemine~ (kipuilu)
~se nii kauva kuuroa ku tuluo iha ver, siit vast hellitteä~
(omat kuurot, vieraat ripulit)
~kyllä se rupee hellittämää~ (rintakipu)
~min on ollu oikein syjänalavijasa mutta tuntuu että rupiais hellittähän~
(sydänalavika)
~loppuin lopussa se hellitti~ (vilun puistatus)
~hellitti se ny hampahan porotusta~
~kylläpä se ny aurinko hellittää täyreltä terältä~ (päivän terä, vrt. tehdä terää)
~päiväin hellittiä~
~kyllähää heinäkarhot kuivaa ku oikeem paistoo hellittää~
~rupee hellitteäm päivä tännen ni~
~paestaapa nyp panuam päevä~ (vrt. panu=tulen kiertonimiä)
~kun se nuin tyynestääm paestaa niin se aekalaella hellittää~
~paestoah hellitti lämpimästi~
~ni aurinko hellit nuomai punaseks~ (rapulla istuessani)
~kuu paestaah hellittää, kuollu ajjaak kellittää~ (öisin liikkuvat henget)
~hää pelkäjää jot se päiväsyvämel hellittää sitä jäätä~ (keväällä, miksi verkot
piti nostaa aamulla)
~päivä hellittää, lum on nuoskijaa~
~päivääl hellittää, yöl jäätyttää~ (kevään ilmoja)
~menhäm maltoota hellittämähä~ (lyömään löylyä, mallassaunaan)
~saunas ne sitte hellitettihi, saunallauroolla~ (mallasohrat)
~kyllä minä sitä kahveeta hellitin ja kyllä se siinä kystä on, varrokkai ny kum ma
selliitän~ (Pälkäneen kieltä, ei kuulosta hämeeltä eikä savolta)
~siinä sae monta oamupuhetta ja iltapuhetta hellittees sitä kurikalla~
(huonosti parkittua nahkaa)
~pieksseeh hellittää tuolla tavalla~ (lastaan, suomalaiset ja "suomalaiset")
~ko ne hellitti oikein niin se oli eri tominaa se~ (metsot soitimella)
~se kukkuoh hellittää läpi päevistä, kyllä se jaksaa~ (käki)
~laukun kannuke hellittää kainalonaluksen~ (vrt. heltyä, hellä)
~lahnat tulee hellityksel~ (nousevat rantavesiin, kuumina kesäpäivinä)
~helmikuu hellitykset moaliskuus maksetoa~ (suojat)
~sillo ols nii hyvi heltinys sit~ (tuohi puusta, juhannuksen aikaan)
~mitä virkaa niist vihroist on kun niist heltii lehti~
~et se hianost se rupi helti pois~ (haavaa voideltaessa)
~multa täsä ov viimmittinä aikoina lähtenyt terveet hampaap pois viiltelee vaaj ja heltenee~
~kas ko saaviki on niir ravistunu että vanteet heltiää~
~ja sik ku se vesess on niin kauvan että se, mukavasti, heltii se kuitu jo~
(liotetuista pellavista)
~et jos mukulan käre olssi hellenny ja, ja lyänp pääs siihen ko siin ol kalli
alla~ (vieraat keinut=vieraat vammat, vrt. metallista ja kulmikkaista rakenteista
tehdyt "leikkipaikat")
~ensin se sai oksasta kiin mut siit siltä ote heltis ja se putos suoraa päätä maahan~
(lapsi puusta, myös omat leikit voivat vahingoittaa, vrt. hyvien neuvojen
puuttuminen)
~ei siit mittä heltti et tulis makku~ (ruokaan, saviruukusta)
~se men niim pal kun käpälist heltis~
~kaikkeni mä otin minkä musta heltis ja voitin kans~
~eikä hellinnä isket tulta tahis saak, hiäm paino vuan~ (teki työtä ukkosella,
oudoksuen)
~kauvva se pakane nyp pitää pinkkona ku ei ollenkaa meinaa heltii~ (pitää pinkkona,
vrt. pinkeä)
~se oh hellinnyj jo~ (sade)
~koskas noi ilmat tost heltiää kun ain on tot saletta~
~kun helmikuu menee, niin poisha se heltenyö siit~ (pakkanen)
~ilima rupii heltiämään~ (pakkasen lauhtuessa)
~sais se vähän hellitä, em mie kyllä tarkene methään lähteä~ (hellikuun kovat)
~kuhap päivä heltijää täyveltä porottammaan~ (alkaa jääpuikot putoilla)
~alkaako se kipu heltiähmään~
~se heltiis siit taas~ (aamulla kantanut hanki)
~jos näi lämmint pittiä ni kyl ens viikol routa muast heltijiä~ (vt. kirsi)
~tie jo heltiää~ (pinta sulaa paisteessa, vrt. rekitie)
~lihava lapsi om paha heltiämhän~ (käsien tai jalkojen taipeista)
~jollaki heltiäväk kainalonalustat ja ovat niim pahat hikeämhän~
~tervaa se om pyhitty ku varphaav välit heltiävä~
~liiaksi hellitty, liika hyvästä piretty~ (lasta)
~se hellittiin niin kauheesti~ (nuorinta poikaa)
~helliihä se hepo varsoose ja vanaha akka poekoose~ (sanonta)
~se vähä liika paljo hyvväelöö ja hellii stä lasta~
~rupes nuinikkää hellimää niitä jalakojjaa~ (aristelemaan, riisitautinen lapsi)
~ne heettää lähtiissään kaekki ihah hellollee, eevät korjooj jäläkijää yhtään~
(oudoksutut sottapytyt)
~minä heitän sen aivaa hellollehen, olokohon toiseks kerraks~
~se asia saa minuv vuoksi ollah hellollaa~
~kolomet tynnyriä lähti yhestä verkosta, piti mennäs souturil lappaa~
(lappamaan silakoita)
~sill on nii korjat hellottemet teäl leva al~ (metsolla)
~ei oom milläsäkkääk kun nukkuoh hellottaa~
~se on hulluu, kun ei ol helluu~ (yksinolon hulluudesta)
~rupes hakehen uusia helluja~ (mies, eron jälkeen)
~se akka rupes saamahan helluja~ (eron jälkeen)
~sillon seuv vasta mallillaan kuj joka pyhä on uusi hellu~ (vrt. omat ja vieraat
pyhät, omat=pari kertaa vuodessa / jokainen paisteinen päivä)
~se hellun kanh kulijeskellee~
~silläki tuli taas hellu kotia~
~ooks käynyh helluissa~
~helluahan sitä kysythin~ (otettaessa toista lasta nenästä kiinni)
~kirs om pannus sen tien semmoseks, siin on nih hellua~ (vrt. routa)
~hellu~ (viimeinen palava kekälle)
~se hellus siin als se maa~ (heinittyneessä järvessä)
~simmonen sua, oikeen suamuttaa ja, helluu ja huljuu~
~koko neva ihan helluu jalakojen alla~
~se hiisku noin kun se henkitti, hellu~ (lapsen pään aukile)
~ne ol täyvvev vei aekaa helluvina hetteinä~ (vetiset suot, täysi vesi)
~se ol semmoista helluvata hetoirreona, ee siihen tohtinna likellem männä~
(vrt. hetteet, hedesuo)
~kovat moantietkih helluu, keveällä kirrej jälestä~
~lähäresrunnin ympärillä maa helluu kun siäll oli vesi~ (runnin eli kaivon,
lainasana, omat kaivot=luonnon luomia)
~niihä helluu ku ois veltit veem päällä~ (veltit eli turkispeitteet,
vrt. viltit)
~tuulej jäläkeen ku om maininki se mukavasti helluu~ (laiva)
~siinä oli lyhyvästis sitä helluaikaa~ (seurusteluaikaa)
~siin kaulavaattees oli sellaiset hellukkeet reunois ympärkautta~
(huivissa, kaulavaate)
~hellukkana~ (kypsät hillat)
~oli niim paljo kuumia että meinas vallan hellukallep polttaa~ (käden,
vrt. lainasana rakko)
~minä löysin nevalta jo ihan kypsiä hellukoita~ (hilloja)
~hellukka~ (hyllyvä suonsilmäke)
~oma pien hellukka~ (lapselle)
~ei mehtäkylän mökissä misseän eletä hellun kellun~ (omille tavoille ohjaava metsä,
oikea suomi=luo oikeita suomalaisia)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
