~mut monta kertaa o helluntaal lunta viäl niim metis~ (kalenteripyhien luonnottomuudesta)
~kauhian hyvät ilmat jo ennen helluntakia~ (omat ilmat, vieraat dagit)
~minä tuun sitte joskus heluntaij jäläkihin~ (omaa elämää häiritsevät vieraat pyhät)
~meinasima kohta mennä ninko helluntaiksi sinne kylhän~ (Koutokeinoon kylään,
toukokuu=liikkeen aikaa)
~helunta o suvem port~ (vrt. ensipoudat, suvituulen saapuminen)
~heluuntaina uusi vihta vihlottiij ja voinem puuro syätii~
~helluntakheinättii jo sae jos ol hyvä kesä~ (heinät, tuvan lattialle)
~helluntaikukka~ (kurjenpolvi)
~siit heluntak aamun mie mäni rantaa ja, ol oikei kaunis ilma ja yöl tul nii kova pakkane~
(kevään ilmoja)
~siäl joka helluntakisem polttivattev valkeeta~
~täss on ollum mielessä että jos lähtisik kylläilee helluntaimpyhiksi~ (oma kyläily)
~jos tuo nyk ko helluntaipohojaset on ollu niil lämpenis~ (viimeiset pohjoistuulet,
ilmojen kääntyminen kesäiseksi)
~ettei huoliis heltakpyhin eneä satoa~ (sateiden päättyminen)
~tuometkik kukki parraallaaj jo~ (helluntaina)
~heluntakrojut veivät tuomist kukkaset~ (krojut=viileät ja sateiset ilmat)
~helluntaisin uurella vihralla vihrotaan~
~siit polttivat enne helluntaktulii~
~helakylymistä ja helluntaetuulista~ (puhuttiin)
~kyl kais se helluuntavalkee ja helatuarstavalkee olis pysynyv varresa mutta s on niin
kovastik kiälletty~ (tapojen kieltäminen=voi viitata johonkin omaan, vaikea uskoa että
kaikki he-alkuiset sanat lainaa, helig yms. svedu kakka)
~ne sillon oli justihin hellupareja ko mekki, minä ja mieheni~ (seurustelevia pareja)
~hellupari näkkyy nuistahit tulevan~
~laskjastiista meep pisti valaka ree ette ja ajo järvel niet su hellurei~ (valkan reen eteen)
~se kuuluu hellustavan sitä~ (poika tyttöä)
~ensin pittääpi hellustella, sitte alakaa riijustella ja lopuksi omaksi tiijustella~
~mie hellustelin yhtä poikaa~
~mutta te sitä osasitta olla sitte salavihasia hellustelunna aikana, ko akatkaha ei
tienny tuon taivaallista, ei aanunkijakaha~ (salassa pidetyt suhteiden alkuajat)
~sompakives paremmin helluttelloo kivien nokite virrassa, kulteen alane ei tartu kiinni~
(kulteen eli kullenuotan)
~kun ne yhtä poikaa on niin ne helluttaa toistansa~ (yhtä poikaa=yhtä mieltä, yhenlaisuus)
~meittii kakarii kiälettii menemäst lähteesilmäm pääl, ku se helluu, mut mei mentii
salamittee ja hellutettii sitä miälis~ (miälis eli tahallaan)
~meilän pikku poijan reisijuuret on hellyksis~ (rohtuneet, sierettyneet)
~se keitti puuron ja pani kovastis siihen voita silimäksi ja suositteli hellytteli
ukkovaan että ruppeahhan syömään~
~puolar raa´at hellyttää hampahat~
~puolukat multa hellyttää hampaat~
~terhenti se hellytteek, ne tuntu aika helläm makuiselta, ennen ku siihen tottu~
(veistäminen, hellytti kädet)
~moantie hellyttää jalat~
~tuorek kenkä se hellyttää jalan~
~aurinko om paistanu hellyttäny~ (tekee helläksi)
~hellyvä~ (suon pinnalla oleva rahkakerros)
~ee siinä hellyys aota, kovetas sillep pittää~ (lapselle)
~minu on noessa käsissän semmoneh hellyys, ettem minä osoam mihinkeär ryhtyä~
~hellyvää maata oikei~ (hyllyvää, maaniitty)
~on se viä vähä hellä tästä~ (iho, sattuneesta kohdasta)
~nyt on tuas syväh hyvih hellä, kum piti siinä tauvvissa hyvin ylen anttook~
(vrt. vatsa, sisin)
~tuntuu se helläle~ (huun purema, vrt. huurre)
~no jo sem piti lyyvvä helläks, sitei kärsis ryväistäkkää~
(yskän, hellistää sisuskalut)
~kulumaluut on yskässä hellät~ (silmäkulmat)
~on korvalliset niih hellänä~ (sikotaudissa)
~hammaskoalot ne on nin helliä kum minä syön~ (koalot eli tyngät,
vrt. lohjenneet hampaat)
~sitä perrää se syväm ol hänel nii hellä~
~polvi männöö helläks~ (pellavia polvea vasten lyödessä, vrt. omia kuituja,
käsin tekeminen=viittaa vanhempiin tapoihin)
~kyynäspeässä on se hellä luu, kun sihen sattuu, männöö koko käs varattomaks~
~se ol hellä, se tart pestä varovasti~ (aukile, lapsen päässä)
~koettoah hellimääm paekkaa osuttoa~ (karhua keihäällä, Paltamo)
~löi syvänalahan, se on hellä paikka, ei kärsil lujastil lyyvvä~ (vrt. palleaan)
~juoksentelen nin että kantapeät hellän~
~juoksin tuas koko päivän, jalakopohjat oh hellänä~ (oikea suomi, paljain
jaloin liikuttava)
~pani hyvin hellään sen~ (äiti napanuoran, vrt. tiukkaan)
~se on tuo muikun suomu niin hellässä että kun ne astiaal laittaa ja vettä ja vähä
sekottaa niin se lähtee~
~sil on kiälenkantimet helläs~ (puheliaalla)
~katos ny onki tuahi helläs~
~lähti että lopsu, sillon se oli hellässä tuahi puussa~ (tuohikuu)
~kuor ol hellemmällää~ (koivun, toukokuussa)
~kun se oli niin, semmosta pehmeetä ja hellää, ja semmosta villavaa~
(taula, villa=lampaanvillaa vanhempi sana)
~on eines semmosta hellää lunta~ (jään päällä, oli hyvä hiihtää)
~tehtiin enempi vähä hellää, ei saas sotkeel liikaa, tullee sitkeetä~ (leipätaikinasta)
~nää on nys semmottija hellijä munija~ (vrt. löysiä)
~niit loimlankoi täyty aina väliin nykästä, ettei menny hellään ne lankat~
~valkeet kivet mäntii läpi helläks~ (saunan kiukaassa, vrt. murenivat,
monessako vuodessa, oikea ukonkivi / kuukivi=kestävää kiveä)
~liika hellästi ovatten kutehet~ (kasvaneet, lapset, hellitty liikaa)
~kyl se hyvä on että o hellä, että mahtuu hyvin ylle~ (vaate)
~kyl se parempi aina on ko hellä kenkä on~ (hellä, tiukan vastakohta)
~pepon kohta vaaj jäi helläks~ (lasta kapaloitaessa, vrt. peppu)
~mää niin koviin helläst hikoon~
~sil on hellät jalat palelemmaan~ (vrt. herkät)
~makkaa hellää unta~
~se o hellää kulumah~ (puu, syiden suuntaan hangattaessa)
~sinä kesänä ves ol sitteh hellässä~ (vesikesät)
~hää on hellä, ei kärsi sanomist~ (herkkä)
~on hellä aika~ (herkkä, kuukautisista)
~sil on niih helläs itku, se rupeaa niim pijaan itkemiän~
~aka hä on hellä~ (aka=kylläpä)
~vatta oh helläl~ (vrt. löysällä)
~sil ihmisell o nii hellä luant et koht se parku~
~toisep pölkäs jokka oli tommottia hellempiä~ (herkempiä)
~voi kurko kuitekii, se ov vähä nin ku hellemmäst sanottu~ (vahingon sattuessa,
vrt. kurki, omat jumalaiset)
~leppäterttuja niitähän sitä piettiih hyvih hellin käsin~ (terttuja
eli kerttuja, vrt. heimototeemina pitäminen, musta ja punainen
=pyhiä värejä)
~se yrmii ettei se pijän niitä hyvästi eikä hellästi~ (lapsia, isäpuoli)
~siitä ne ennem puhuvat vanahat mummut että unikakkinen tulloo ja se alakaa
hellästi hivennelläs silimäluomie~ (unen haltijan nimiä)
~nii helliv vaa hoitaa, ei malta ohojatak kovuurella~
(liikaa hellimistä paheksutaan, keskitie)
~olen hellim pitänyj ja nyt täytyy vittata~ (antaa vitsaa, pahaa tehneelle lapselle,
kenen käskystä)
~jos se oli keskupaikka tummaa sitte oli hellä talvi~ (linnunradasta ennustettaessa)
~järi helläkshää ny heitti noi ilmat~ (pakkasten jälkeen)
~hellä keli~ (rekikeli, leudolla säällä)
~ei ol särvin helläs, kun kala on kovan kannen alla, liha linnun siiven alla~
(kovan kannen eli jään)
~hää ei ollut hellä keltane, keltasempunane kohallee~ (vanhan ajan turkki)
~ni oli tänäpää ikä puolest hellä, kaik kaiku ikä puolest~ (puolest eli suunnalta,
kaikuvat ilmat, vrt. tuulettomat)
~lumsukan hellä~ (sääryksen side, kulkee jalan alta)
~hellähippiinen~ (herkkä, arka)
~toinen on niin helläihonen et jos kirppuki purree niin tullee palko oikeen~
(vrt. allerginen)
~toinen ihmiin oh helläluantosemp kun toinen~
~paljoko ne tarvihtoo lapsehurjat ja vaemost immeist, ne o helläluontosia~
(nuoret ja lapselliset tytöt, suostuvat liian helposti miehille)
~se on niih helläluontoine että se itköö het~ (kuultuaan jotain)
~se on niin helläluontonen että se loukkaopi pijan jos sillep pahastis sannoo~
~Emma se oli niih hellälluontone, että pijan sen silimät kostu~
~rimmi on niin helläpohjast et puttoo oikeen upoksiin~ (rimpisuo)
~naesilla ol kaulushame ja hellä röijjy~ (väljä naisen pusero)
~maa on hyvin helläsavist~ (pehmeätä savea)
~hellämultane~ (pehmeä, hellä-sanan monet merkitykset)
~se ei oo aevan helläsyömminen olluk kun on karhun tohtinna tappoo~
(oudoksutut karhuntappajat, eläimistä pyhin)
~kiisteltii siin aikuase, mut mieko helläsi vähä, ni sovinto siint tul~
~asiat otettiin hakkaan, ei hellääk kumpikaan~ (otettiin hakaan, kiistautettiin)
~eik hellätä vähä kun rupijaa niin pistämään~ (hellätä juoksua)
~yhtä pokkaa mää juoksim Pöntiöhön, enkä mää yhtään hellänny~
(omat juoksijat, vieraat hevoset)
~se oj jo ruvennuh helleämään että siit ei paljom pöllyä tukkoa~ (tulekaan,
siitepölyä katajasta)
~kyllä tästä juoksusta nyt täytyy hellätä, ee sitä jaksan nyt eneä~
(vrt. vierailta tuntuvat juoksukilpailut)
~se päiväm päällä ai hellää~ (yöpakkanen)
~saret jo vähä hellää jottei vettä putuak kuk kopasta~ (vrt. saavista)
~pakkanen oj jo aika lailla hellänny~
~se on isänen ilmassa, että ei se hellää~ (isänen eli ukkonen, sukulaisnimillä
puhutteleminen=toteemien piirteitä)
~kyl se hellie se jyrinä, ku satamaar rupie~ (hellää, lopettaa)
~siit ku se helläis, eipähä siint siitpäi ole haittoa ollunnoa~
(pakkasista, talvesta kevääseen)
~kuh helleäs toi saje että ilikenis lähtii kotijaa~
~n oo hellännyn nyj jo se vilutuskij ja pistos, mutta ev vaan tahros siittä tokeutua~
(tautien oireita)
~pyyihin nyt hellävaraisestis sem peä~ (pienen lapsen pää)
~minnäin niin hellävarroin koettelin ottoo~ (vattuja)
~se kun on tämä mummo niin helläverinen kun se on niiv vanaha~ (herkäksi ja aidoksi
tekevä oma elämä, vrt. kovaksi teeskentelijäksi tekevä vieras)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
