~jouluna ol kaekki helyt yht aekoa, länkkulukuset, päetissä messinkkulukusie, isot aesatiuvut ja kellot~ (kulkuset, tiuvut ja kellot)
~luulisiv vähempäennih hellyir riittävän kun on kulukuset ja aesatiuvvut ja~
~ne on helyt kuulunna joita on niinkun sinä vuonna kosittu~ (helyt eli enteet, uutena vuotena)
~teiriä ku pyrithään lähele se ajethaan reelä ja tiukuja ja helyjä ku om paljo se teiri kuuntelee niitä,
ja niin saa reestä ampua, tiepuolissa ku välistä istuvat~ (vieraiden pyyntitapojen yleistymisestä,
vrt. sukupuuttoa edeltänyt autoista ampuminen)
~tuotii ne helyt toisii tytölki~ (helyt=kihlat, toisii=naapurin)
~aejj ae tuota herttasta helyä, jok o tuolla uunissa~ (tulen puhuttelua)
~helysiipi on kans sorsa, kun se lentää, niin heläjääpi siivet~ (omat nimet, lempinimiä)
~silloha koiroo kututaan ku pattoo hellyytettään~
~tätä hellyytti~ (helistintä lapsi)
~myrsky akkunoeta hellyyttää ja lonkuttaa~
~no Eppa se hellyyttää nauraa joka asihaan, semmonen hyväj ja pahan nauraj~
~ko se sillai helähtelemällä kopisi ni se oli silloih hyvää~ (kypsää, leipä)
~ukkone helähti~
~ku kellot heläht illal pimejäl, nii mäntii pihallek kattoo, joko kosijat tulee~
~kyl tää ehjä on kun se noih helähtää~ (savipata, laitaan lyötäessä)
~mishä nyt panetellua, ku korva heläht tuollie himajammua~ (soimaan)
~koppaatappas kun ihan helähtää kovvuuttaan~ (suolta löytynyt puu, omat kaupat)
~tyttö heläht laulamaa~
~menöö halaki nijotta helähtää~ (suorasyinen puu)
~viä vuan luitas tänne niin sillon se helähtää~ (halolla uhkaaminen, omat aseet)
~minä toas takaraevolleni helähin~ (vieraalta maistuva raivo, vrt. laivo,
vrt. rauha, lauha, r=l)
~kyllä minä vaivihkoo kysäsim, mutta ei se siähem muuta ku nauro helähytti~
(kysäsin tytöltä)
~meni sinne riihellep päin pelukoppansak kans ja laulaa heläytti semmotte hauskal laulumpätkän~
~siinä ei ollu muuta ku ellee ja helläyttee~ (elää ja heläyttää, tärkeimmät)
~se nukkuisaki helhäyttää~ (nauraa, lapsi)
~piteä heläytteä hoahloja et soap kaloja hyväst~ (tehdä taika, kalaan lähtiessä)
~en oos saerastanna kuin sitä sorkkoo kun kivveeh helläytin~ (sairastelun myöhäisestä
alkuperästä, metsä=kasvattaa terveitä ihmisiä)
~mie helhäytin taulhun sitä miestä~ (syystä otaksun, vrt. törkeyksiä puhuvat ja toisten
omaa hamuavat vierassukuiset miehet, maan tavalla, tai maasta ulos)
~siellä kuurtopilvi vähän helläytti vettä~ (kuurto eli kuuro)
~jos ei helmikuu helläytä niin ei huuhtikuu hummauta~
~se lämmit helläyt saona~ (heläytti saunan, lämmitti nopeasti kuivilla puilla)
~ei muuta kun oli alakanna kuuluav vaen tiukua kulukusta niin hirveen heläkkätä Lehtomäeltä päen tulovata~ (kummittelusta)
~heläkkä kello kantaa kauvemma ko römäkkä~
~semmosija vähän rusakoeta ei nuin heläköetä kun nuo harakankukat~ (eräät kukat, nimetyt ja nimeämättömät, vrt. johonkin käytetyt)
~siin on heläköetä mäntyjä oekein raettiin näkösie~
~se on heläkkätä mehteä~
~olipa se aika helhäys~ (salaman isku)
~Annikki nauraa helähyttelöö~
~kavertel narsuttel ninku mikä, heläyttel kahkuppia ja kaikkia~ (hiiri yöllä)
~Mikkoki yhyren kerran näki sen Annan ja heti siihe niin hemahti~ (hemahti eli mielistyi)
~kylläpäs aurinko paistaa hemasevasti~ (he-alkuiset sanat)
~toi kankas on ihah hemasevaa~ (kirjavaa, loistavaa)
~no nythä se sin hameheis on hemaseva~
~on se voah hemaiseva tyttö, niin korrea ja nuor~
~tommonen likka jo hemasee vanhankin miähen~ (oma katsominen, vieras tuijottaminen)
~aurinko hemasee~
~hemasee kauaks kun on kirjavaa hamekkankasta~ (hemasee eli loistaa, vrt. hempeä, päivän sanoja)
~no tokkos se tyttö sinuva kui hemas~ (hemas eli miellytti)
~siin on semmoinen tyttö, että se vielä hemaisoo poekie~
~tuon kukan kommeos ei ennääl liikoja hemases, seoj jo niir ruopeonu~
~oikkeeh hemakka ilima~ (aurinkoinen)
~se oh hemakka immeinen, se aina hemottaa lystissään~ (iloinen ja punakka)
~nuin se hemmauttaa päevää satteev välissä~ (paistaa pilven raosta)
~talavella nakattiij joku hemeli niskaan~ (saunasta lähdettäessä)
~siin on sit semmone likan hemesti jot se viijjää ko lettu riehtilält~ (nopeasti viedyt, vrt. palautetut)
~a siulki taitua olla jo hemest, nii immeist huastuat~ (mielitietty, ihmiset haastaa)
~hemestisäk kansak kulukkoo~
~kyllähän se kyhenteli tullakseen minun viereeni moatav vaen minä potkasin ja sanoj jotta mää sijav viereen moenenniih hemesti~ (väkisin viereen tunkevat, oman vastakohtaa)
~eläpäs vilekuile siihe tyttöö, se on minu hemestin~
~vieläkö sinä hellustat saman hemestin kans~ (hellut ja hemestit)
~sainpa kynkättee, saimpa oikeen hemestee tyttöin rinnalla~ (kynkättee eli kävellä käsikoukkua)
~vieläkö sinä, Tyyne, out Vertin kansa hemestännä~ (tapaillut, seurustellut)
~Korholanmäen poijjat näkkyyt Rimpilänniemen tyttöjä hemestävän~ (vrt. keskenään naineet suvut)
~se tyttö hemestää, miestä sen mieli tekköö~ (pukeutuu koreasti)
~poika naurrooh hemettellöö~ (pieni poika)
~nauruissaah hemettää~ (nauraa ystävällisesti, vrt. hemestää=ystävystyä)
~ei taivas ole oikkin kirkas, see o hiuk simmone hemjä~ (Perniön kieltä)
~hammasmato otti minut semmosee hemmaan etten oos saanuk kolomeen yöhön nukkua en silimän täöttä~ (aika hakea hoitoja)
~ei se heilu eikä hemmahtele~
~laattia ei saesih hemmahella~ (notkahdella)
~hemmak~ (hemmakko, hämähäkki)
~panema haavan pääl hemmakoverkko, et se paranuis pikemi~ (neuvoi panemaan, hämähäkin verkkoa, vrt. koivun helvettä)
~kyl se sit viittii olla hemman kemmaa, ettei tahro saara simmost katelluks~ (mielistelee)
~mennään hemman kemmaa ja tullaan jomman kommaa~ (vrt. hekan kekkaa)
~s ei piäst eisnennää, minä pisti lanka jalakaa, ei hemmant yhtää~ (langan, niukahtaneeseen jalkaan)
~minä yäkauret hemppasin sen kanssa~ (kipeän selän, parantava selällään makaaminen, oikean paksuinen patja, kovempi parempi)
~pankoo ov kiinik elekeekä eistaas hemmatko~ (lapsille)
~puoskat hempovaa ovessa myötääsäk ja tupa jiähtyy~ (puoskat eli lapset)
~mnuu om pään ni hemmetin kippi~
~se men huuthemmetti~
~männööhän ne uutuuven hempeyvellä yhen vuuven~ (vasta veistetyt sisäseinät)
~kesäm paras hempeös on siinä juhannuksem maessa~ (vrt. tuoreus)
~parraassa hempeyvessään oli sillon kaekki~ (kesällä)
~kaekki on hempeyvessään, vihreyvessään~ (kevätkesällä)
~nuorihempeys assuu vanahassa ruummiissa~ (sanoi vanhapoika itsestään,
perheettömät eli huolettomat)
~sinn oot aika hemmikki~ (lapselle, hellimänimiä)
~ei niitä nin tartte hemmotella~ (lapsia)
~sen siitä nys sai, kun aina hyssyttel ja hemmottel~ (lastaan)
~ei niit joura lellitteleh eikä hemmotteleh antaa niirem parista vain, ja saavat olla oman onneh nojas~ (kuulostaa liian kovalta, keskitie)
~sitä hemmoiteltiinni nim paljo, sillä siitä laeska tul~
~kyllä ne lastaal liika palijo hemmottellee, paha siittä tullee~
~mull on ain vähä riuskas olento ollu ja miäli ala ett em mää piänist sentä hemmottelekka~
(riuska olento, vrt. reipas, liike=vie turhat huolet)
~kuu paestoah hemmotti~
~nyt on kuulema hempuva, josson luomija tahikka joku näppyläkkii noamassa~
(hempuva eli kaunista, vrt. vieraat muotivirtaukset)
~no on siinä nyt hempuo~ (kaunista vaatetta)
~panvat hemmuja, koreita nauhoja peän ympärillej ja käsvarren ympärille~
~se niät lapsesta hemppuu on kun kiitettään~ (hemppuu eli hauskaa)
~neva hempuu kävellesä~ (notkuu)
~pukkasimma sinnep pakkoon sitä mukkaa ko se, se aina oli joku hempuvan telikom päällä~
(pukkasimme kelkkaa, lautoiksi haljenneella meren jäällä, hylkeenpyytäjiä)
~se hempuu ku se on oikeem pehmeä, se sujjuu ku painethaan eikä jalat nousekhaa~ (taipuu
lohipadon selkä, keskivirrassa)
~ko se hemmuttaa vähä sitä, kö se temuaa siinä~ (lintu ansalankaa, jolloin vipu laukesi)
~ne on hemottanu yhesä jo vuositolokulla, vaikkei ne ou papin eesä käyny~ (oma lempi,
vieraat papit)
~pojat ne aina kesänn aikana käyvät tyttöjä hemottamasa~ (lemmen aika)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
