~konnei stä saan nostaa ylös lainkan se hempahtaa kohta pois sijaltans~ (olkapäästä, käsi)
~ei tää miu kätteikää viel iha täyssaattone uo, pittää ain työtä tehes tätä vähä hempasta~
(helpottaa, vioittunutta kättä)
~kättä rupes hempasemmaa, kum pit kantoo rettuuttoo~ (herpaisemaan)
~käöpi hempakaksi~ (huteraksi, lapsen rakentama kapulatorni)
~hempatostaha sen Aatun kuloku ov vieläev vaekka siit o aekoo, ku se vähän kohmaantu~
~tuli pitkä hempaus tyihää ajjoo ajjaak ko Hanikoskelta mennee ottamaa~ (Hanhikoski)
~kyl ne sit toesissaa käö ja hempentää yhtenää~ (naiset, enemmän kuin miehet)
~nuamathan ne mänöö kurttuun vanahemmite, olokoon nuorra jos kuinka hempee~
~huppoa aekkoa hemppeäm poijav vieressä vaekk ei päevveä tulisikkaa~ (tulisi päivää,
mitään vakavampaa)
~ni hempeä ja nin korea ja muot punoitti~ (muot eli posket, vrt. muoto)
~hempeätä kangasta~
~kesä hempeimmillään kun se om parraassa kukoistuksessa~
~saunavasta tehtiin sillon ku leht on iha hempeimmillää~
~imeinenkii kun on nuor ja plankki, silloin se on hempeimällään~
~ni hemppi luanostas, ja anta pärän kaik, ja sit toisep pettävä~
~siin o sit hempee ämmä, porraa ko näkkee jonku muunki porraava~ (porin kovikset)
~se ei oo oikein hempiä asioisa, se on oikein herkkä kuumeneen~ (kiukkuinen akka)
~se om Pärtti aina ollu niin hempeä, se itkee vähästä eikä koskhan ole kelhen vasthan~
~jollan käi hullust kun on ittel se hempjä paikka helman alla~ (aviotonta lasten ihmetelleille
naisille, omat lapset, vieraat avioliitot)
~kanervia otettiij ja leikottiin niitä kanervampäitä, sitten niitä vaal lyhkäseltä niitä hempeitä~
(hempeitä, kukkalatvoja)
~käy hempee merituuli~ (lounaistuuli, meri=iso järvi)
~hempejä~ (joustava, suksi)
~no se neuvoo väärin, ja toinen on sitte nii hempeä että uskoo sen~
~hempeä kulkemaa, jotta se män ikään tuulessa, se ol hyvin köhyt jalalta ja sievä kulkemaa~
(kevyt jalalta, meni kuin tuulessa, ihminen vai eläin)
~ne on nii hempeitä lehet puissa~
~ku se mäti o oekee hempeestis suolattuna ni se ov vasta hyvvee~
~iha hempeesti maeto juoks lahnalta~ (maiti)
~se kulkoo hempeästi jotta se män ikään tuulessa~
~se paremmin tapahtu se lempiminen ja hempiminen pimennossa~ (vrt. ulkona, heinäkuun helteet,
elokuun lämpimät illat, huhti-toukokuun lapset)
~mitäs siinnä kurassa ny erestakasin hemplaat ja kuljet ja verät sitä jalloissas pirttiin~
~se on semmosta ryhjyytä tuom muuton kans ettei sitä hemmokseem monastit tie~ (mielellään)
~tytöt käyvvä hempottelloo kesähammeet piälä~
~hemppa~ (miehen siitin, vrt. he=pyöreä)
~kangasta kuttoo hemppasoo~
~polvhousuja ja lumsukkia ne ruukas, ne tek sarasta ja sitten siin ol yks hemppi
jok ol nahasta~ (lumisukkia eli säärystimiä)
~ne hempit män poikki ja sitten ol kinnas rikki~ (hempit eli lenkit, vrt. he=pyöreä)
~tupekset hemppuu vyällä~
~siälä vetesä se uistimplaku hemppu ja pelas~ (uistimen lipukka)
~rohlimpailassa loppina juastiin että kukkerit hemppu~ (poikasina, kivekset)
~ei sil ol mittän miesmäisyyt eikä pryhti, se hemppuu kaikis asjois sinne mun tänne~
(vieraat piirteet)
~ompa täsä hemppuva kohta täsä hetteesä, aivan painuu poloviin asti~ (hemppuva eli pehmeä)
~om mar ne hemppulat joka ainoolla viä tolla ijällä~ (jalat, kävelemään opettelevalla lapsella)
~on se Aholan likka sellai hempsan keikka ettei se tielä millä tavoi se kävelie~ (Heinolan kieltä,
jota harva enää osaa, vrt. vieraita kieliä "sivistyksen" nimissä opettava "suomen valtio",
valinnainen=ei merkitse mitään jos tarjolla pelkkää vierasta, kuuletteko maksulliset,
teeskentelijät)
~nosta hamettas, ettei se nuih hempsata~
~se ov vähä hempsu, ei se oikeev viisas o~ (hupsu)
~se vähän niil liikoa liepsuu semmoine hempsu~ (liepsuu eli mielistelee)
~hempsut ne ihimisen kaunistaa~ (hapsut, koristeet)
~hempsunen~ (koristeltu hameenhelma)
~se sitte päiväm mittaham menee lujahan ko sitä hempsuttelee~ (marjat sangossa)
~käöväh hempsuttaa että voatteet oekeel liehtoo~
~vanahoja henttareita ja pyssyjä rämistivät~ (karhuja pois pelotellessaan, vrt. ampuivat)
~mie vai sain henttarin puoloja täytee~ (lieriömäisen astian)
~se sula veri otethan henttarhin~ (poron)
~soov viä komee hempukka, vaikk on kahalen lapsen äite~ (komeat äidit, vrt. nuoret)
~se on sellain hempukka se likka, iloin ja vallatoin~
~nuorenahan ne on tytöt hempukoeta, hoekkie ja ilosie~
~rinnan käsi käles se kuluki hempukkansa kans~ (vrt. hellun)
~aina se hempukka on sen kans, ei se sit yksin uskom mihkiän~ (uskalla)
~sellaine hempukka niiku kukkaine ikkeä~ (pieni lapsi)
~pelto orvokki se ol sellain hempukka~
~tuuti tuuti tuomenkukka, mesimarja mantsikkaine, pello pientarie omena, kesäheinä hempukkaine,
poatsamem punaine marja~ (tuutulaulua)
~se on sellaane hempuli nottei siihe tiärä palio uskua~ (Kuortaneen kieltä)
~ei maita ruoka ja on vaan niin hempuli olo~ (tautien oireita)
~minulles sanovat, että o hyvät rengaskorvat, ku o hellat tollaset hemputtimet~
(hellat eli korvannipukat)
~ko semmosta hemputusta vähä annatte ni kyl se siittä tokenee~ (käsi, hieromalla)
~pätkä kätteej ja hemputettaaj ja nakataam menneej järveen~ (heitto-ongen siima, pyöritetään)
~ei tarvinnus sill aika hemputtaa~ (kätkyttä, lapsen nukkuessa)
~hemppuukiel~ (häpykieli)
~kyllä se oli niin hemus, jotta voi kamalaa~ (rakastunut)
~ulappana umpisilimä Penatar pehu hemussa~ (koiran syntyloitsua)
~hemukka~ (naisen puvun koriste, vrt. he=pyöreä)
~noi hyväp pälsyt tarttee kohta pannah henkariin~ (pälsyt eli turkit)
~takih viethii hengarissa ulos tuulthuun~ (tuultumaan)
~henkari~ (naulakko jonka nauloina puutapit)
~umpeles toi jakuhenkar kiik ku mem poik~ (henkar eli lenkki)
~kyl tosa koukk o mutt onk sum palttosas henkari~
~kaikis henkkarit~ (äidin nenäliinoissa, lenkit)
~kintaah henkarit~
~nahkoja kylymään vinttiin hengattiin kuivamaan~ (orsille)
~joko te henkasitta kalat~ (jälleihin, kuivaustelineisiin)
~hengathin orrem pääle~ (reikäleivät)
~hengathin kuiffaa~ (kuivumaan, lihaa)
~mie olel laittannu tänä päivänä valamhiiksi tuonneh henkannu perattuja kaloja kuivumaan~
(jälleihin)
~mie olen hengannu ylös kuivamha~ (turskat)
~jos nuoi vaathejaki henkaa~ (nuo, vrt. me)
~hengathin vain paan sangasta siihe patakoukkuun~
~mie häävyn henkaamhan nämät märät vaatheet~
~ja pata ol nokine, ku se kraakus henkas~ (avotulella)
~tuolla meillä henkaa jellissä~ (kuivamassa kalaa)
~jäi henkeämään hiuksista moan ja taivaan välillen~ (tarujen kieli)
~henkelline kästyö piäle~ (oma hengellisyys, kohdistuu jokaisella eri asiaan, mieleisimpänä
pitämään)
~nii henkellii työssää~ (hengelline=uuttera, innokas, oma=aidosti omaan valintaan perustuva,
omaa ei voi valita jos tarjolla pelkkää vierasta, "suomen valtio")
~eihän täs nym mitääh hengelliist hätää ol ollu~
~otappas ja laeta eto hengellines semmosellet taepalleelle~ (eläimestä, elollisesta, öö)
~viis hengellistä poijjessa~ (poroa, tokasta)
~kerta ku oh hengelline otettu ni se tahto syyvvä~ (koira taloon, hengelliset=tasa-arvoisia)
~sillä on semmoineh hengenahistaja, mäkkii noustessa ahisttaa~
~siin on kova henge ahistaja~ (vrt. lainasana astma)
~yskävvoima lähtee ja hengenahistama katajammarijasaijulla~ (saijulla eli teellä)
~henkenahlistus tul pöllysist heinist~
~on nii kova henkenahlistos, ahlistaa nii henkee~
~kova hengeeahistus että meinaa tupehtua~
~henge ahistukseen on hierominee hyvä~
~noitte hyttysten kans tule juur henkeantto~
~täs käyp sellane rauletus lapsiin kans jot ei ou henkeniellistä elluu~
~mulla oli semmonen hengenhallitus että sinä tuut~ (hallitus eli aavistus)
~olokoon sulla minkälainen hengenhallitus tahansa, mutta uskop pois, niin se menee kuin minä sanon~
~hengenheikkona, vaav virkisty ja riskausi taas kummasti~
~se makkoa iha hengehhievelinä~
~nin sillä ne on ni huonoja ja hengehievelinä aina ihmiset että niin, ei niillä tiem mittää~
(huonoa eli vierasta ruokaa syövät nykyihmiset)
~mitäs tollasilla lipsuilla tekee, s eij ok ku henkehukka~ (pienillä lahnan lipsuilla)
~se on niin ahne, että se ottas kaikki mitä toisella henkenhuomassa on~ (paheksutut
eli vieraat piirteet)
~eikä se om mittääl leikin tekkoo, ei sitä kukkaam miälellään teem mutta että hengeh hälässä vaan~
(hengen hädässä, luettiin veren lukuja, vrt. kun verta ei saatu tyrehtymään)
~ihlan olih henkehhäläs~ (heikolla jäällä)
~on tuol suures seäs yksinneä vennies hengeheäs~
~mitä siin hyppät ja hosut, ei sins semmost henkehättä ol~
~jonsei sinul ihlah henkehhätä on niin istahlathan sev verran että mä turahutan kahvia~
~no ei tässä nii hengeehättää oo ettei oikialla keretä lähteä~ (oikealla tavalla, hätiköimättä)
~oli veen häässä, no se huusi apua hengen häthäinen~
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
