~olipa siinä saunan pesusa tohinaa, kaikki ku heiluttiin aivan hengenkaulan jäläkii~
(vieras suomi eli toisten töitä käskystä / rahasta tekevä suomi)
~ei sitä niin mahottoman hoppuva ole että pittää tehhä niin hengen kaulan jäläkhin~
(oikea suomi eli omasta tahdosta omia töitä tekevä suomi, vastakohtia)
~koht oli vähän aijam peästä uuvestaan siinä juurikassa saokko huokumassa, ja siitä
koerat sae kiinij ja siitä tuli hengen kaoppa~ (vieraat koirat, omat saukot,
sukupuuton syyt aina samat)
~kyl se niin tiaroton oli ettei siinä ollu ennää henken kutkausta, mutta ko sitä vähän
aikaa lumpuloitti niin sit se virkos vaa viälä~ (lumpuloitti eli heilutteli)
~ku se nähhää että se hengenkäönt ku ahtaast käöpi nii se valvotaa, ei yksi heetetäk kuolemaa~
~se tukkiaa häneltä henkekäöni~ (painajainen)
~se on sitä lauluu kun Passin taata henkenlähteisäs laulo~ (kuolinvuoteellaan)
~se ol siel henkellählös~ (tytär äidin luona)
~ei olt sattunna hengellähöllek kettää, itekseen sae kuolta~
~alettii laoloos sitä virttä niiko henkellähtövirreks~ (kuolinvirreksi, hengen lähdettyä)
~see o henkemeno jossas vaa jokijääl mene~ (menet)
~ei siitä suurtakaan hengen nikkaa saa jos kälmisti meinaa ruveta etuulohon~ (Laihian kieltä)
~eikohaa se om minul jo lähtö likeil, ku on nii huono toi henken olo jo,
ku nii tot henkee ahlistaa~
~sitte ku sulesta ruvettiim maksaan sata markkaa henkenottajaista ni sulet loppu~
(susien sukupuuton syitä, vain pahuudesta eli omien tapojen vastaisesta tarvitsee
maksaa)
~ne saa ketust henkenottajaisen, onhan se parikymment markkaa~
~ennen Sus-Jussi käy keväisel sulempoikii ettimäs ja siit se tappo ne ja sai
satamarkkaa henkenottajaisii aina joka sulest~ (vieraat maksajat, omat tekijät,
onko mikään muuttunut)
~sata markkaa sai henken ottajaist sulest, karhua em muistam minkälain sill ol silloin,
nyt toi, henkenottajaisraha~ (vrt. autiot nykymetsät, voiko vääremmin ymmärtää /
kohdella maata)
~piäpuol se oh hengem paikka~
~hengepesä~ (sydän)
~miu hengepesäjäi nii näpelöitti~ (suuttuessani)
~hengenpesä~ (navan kohdalla sykkivä suoni)
~hengempitheeksi se jotaki häätyy neuvottaa~ (hankkia eloa)
~jottae hengempijikettä immeine tarvihtoo~
~tulukee murkinoimaan jottei näläkä suolija kurni, suatta vähä hengenpitimijä~
(Heinäveden kieltä)
~syö se sev verra että hengempitimiks~
~piti tehäp petusta hengem pitimiksi~
~hengempiräkettä hankkimahan~ (ruokaa)
~sahtitynnyri iskostettaa hengempitäväksi~ (sahtia pantaessa)
~tulko hengempitävä~ (lapsesta, jäikö eloon)
~ei ollu hengen pitävä se lapsi, kuolasi pois~
~kun tuli tuo yskänkeheno niin se viepi voemat hengerrajoja myöten~
~hengerriita oli jo, olisin kuollu nälkhän niinku tirru~
(kuin tiira, vrt. poikaset, aikuiset=kovia kalanpyytäjiä)
~seitsemä ruploa hengerikkojaisii~ (sai sudesta inkerissä, markat ja ruplat,
taustalla samat toisilla likaisia töitään teettävät mannet)
~siitä saiski aika kalliin hengerrikkoman~ (tapporahan, ilveksestä, luonnonsuojelun
vastakohtaa)
~ka näkkööhän ne omah hoamusa aevav viimesellä henger riutumalla~ (vrt. hourailevat)
~ja ne niim purroo ja laullaa jotta ei niiltä sua ei hengentiellistä rauhhoo~
(itikoilta)
~se Hannes aoton allej jäe ja litisty, muille ei tulluh hengevvoaroo~ (autojen alle
litistyneet, iso joukko)
~hengevveto tuli helepommaksi ku rinta sulasi~
~se ol tajussaav viimmesseeh hengevvettoon soakka~
~mie en annaj jälkhiv vaikka viimmenen hengevveto olis~
~yhessä hengevveossa se ol toemittanna koko asija~ (nopeasti)
~siihen ei meek kum muutamaa hengevvevon aeka~
~onhaan se hengenvetu helpummassah tyässä, saatikka sit tällaittises~
(vrt. luonnottomat "työpäivät", oman työn vastakohtaa)
~on tässä huoneessa semmoineh hengevveto, että tuulet tulloo, koska lepereet kimpuroe
vakasta ylös~
~lährem meneen äpö ääneti henkevvetämätä~ (kiukuttelevalle lapselle)
~ei se mikkää henken ystävä uo, no hyväm päivän antaa joka kerran, ko vastaa tulloo~
~kävellääj jo ku niih hengestyttää, ett o iha kuolla~ (juostessa)
~niinhän se hengestyy kus soirimmettoo~ (soidinmetso)
~hengestyin niin kauhiastik ko juoksin~
~vanha väsyy, tiines hengestyy~
~elä hengetil lyök koerroa~ (hengeti, kuolleeksi)
~ja on niim persehes ettei pääs henkääh yhtää~ (saukko rysässä, sukupuuton syitä,
vrt. lysä, lysähtää)
~hänel on nii terveet sisukset, nii hiljaa henkäjää~ (lapsi)
~se tuo Pielinej jo henkejjää lämmintä~ (rannoilla asumisen syitä)
~koski henkijää lämmintä~
~se siitä kuh henkejjää ulos~ (savu läppänästä)
~Mähönen keoskahti niittyyn, se henkesi ei se lyöny~ (salama henkesi, lennätti nurin)
~ei tommonen ylpeileminen kans hyvvää henkää~
~vesi henkejjää sittä yli~ (luodin vesilinnusta, omiaan suojeleva vesi)
~ei se hyvvää henkä jos käki hankeen kukkuu~
~em mä sen pääl hyvä henkä enkä huoka, se on tehny mul niin paljon kiussa~
(vrt. kiusaajien lähelle pakottavat "skoulut", mannejen kamalimpia keksintöjä)
~henketää hiuka meki~ (hengähdetään)
~henkä välil, sano Iitin mies sulelle~
~se henkää vaan välil~ (tauonnut sade)
~sukkaahaa mie olen kuton kaiken aikaa, ny henkääv vähä~
~miu tarvis hengetä~ (hengähtää, oma eli hidas elämä)
~maa kera tahtoo hengätä hänt ei piä puuttuu eikä kaivaa ilman aikojaa~ (ilman aikojaan,
vrt. jäisenä)
~maa tahtoo levätä, maa henkäjää~ (syksyllä)
~elä herijaah hengetöntä~
~ei se heiluh hengetön eikä liiku elämätön~
~siin on semmosta hinkuyskeä, että tuppoa mäneeh hengettömäks, se on semmosta hinkuva~
(lapsessa)
~ei sitä ookkaa hengetöntä ja jos on niin se on sen ihimisev veresä~ (aaveista,
vrt. veri=yksi sieluista)
~tul niin sakia sumu, niih hengetöin tyyni ilma~
~eihään niit saa kalookaa, kun on näin hengettömät tyynet~
~vaik ol ihan hengetöin tyyn~ (jää kulki silti, vrt. virtaukset)
~kyll on pitänny kauvan ihan hengettömii tyynii~
~veen pinta maakkaa hengettömänä~
~ni henkettömäm piän tikku tual sormes~
~ne o iha hengettömän pieniä olijoeta~ (hyttyset)
~kyllä son aivan hengettömän pieni se Juhan vaimo~ (pienikokoiset kantasuomalaiset,
ihmisiä joilla vuosituhantinen yhteys maahan jossa elävät, vrt. maata tuhoavien
valkonaamojen pari sataa vuotta)
~tiälläpäe sanotaa hengettömäks kuoreeks, mikä läp näkkyy ja on tuumam pitune~
~toas nuita hengettömiä joka koukussa~ (kuoreita, pitkän siiman koukussa,
vääriä kaloja pyytävät pyydykset)
~elä ihan nuin hengettömäksi suksiasi höylee, eihän ne kestä sittä mittää~
~se on olluk kovin hieno hengetön se rieska~ (kohottamaton, vrt. lieska)
~niim pal mä tuli ja henkistysi ni kovi~ (Sauvon kieltä)
~se henkittel viel niin kaua ku tul se viimine värssy~ (kuolinlaulut)
~vielä henkittelleiksee, ei herkiip poes~ (lapsi, nyyhkimästä itkun jälkeen)
~laps itkum perästä hengittelekse~
~mittees sinä niir raskaast hengittelleit~
~parilt sormelt ol siin ojas vettä, sittekii pyrkiit ne kalat mänemeä siihe ojasuuhu
henkitäimeä talvel~ (hengittämään hapekasta vettä)
~saivat henkiäiskalloa siel pakkastalvena~
~lihat jaettii, henkiittää, nii mont miestä ku oli olt jahis, a ku jahis olivat olleet
kaik, kev va kynsille kykis, kem puukonkaa ken kirvenkää, ni lihat tuli jakkaa koko kylälle~
(hirven lihat, Narvus)
~kyl sen täyk kaik kuiti on ku se nii raskaste henkittä~ (täyk eli keuhkot)
~jos se soap siel henkittänie, eihä se sillo nouse~ (saukko, jään alta)
~ku tärähät tai lankiit ni et soa hengitteä yhteä~
~mun sisareni oli sensorttinen että jota pakasempi sen helepompi hengittää~
(hengittää pakkasella, talvi=omia parantajia)
~hengitti kouriisa~ (lämmitti kouriaan)
~se on ollut kaeken ikäsäh hyvin huono hengittäjä ja hyvin yskäenen~
(keuhkotautinen)
~ko hengitti tervahautheshen~ (parani yskä)
~se oli varkhaim pitänys suuhu hengittää~ (taika, toisen suuhun)
~ei teillä nyn niin kiirus oo syämähän, antakaa nys sen puuron ensiv vähä hengittää~
~se hengitti vaan~ (tauonnut sade)
~minun tuli jo nii vaekejaks hengitteä~ (hellsingissä ollessani, kaupunki jossa
vähiten suomalaisuutta, "pääkaupunki", joo ei)
~huoneh hengittää matosta~ (vetää, välikatosta)
~mur rupes jo henkitystä vähä salpaamaan että täyty istaahtaa~
~auttaa henkitökses~ (kateenkorva)
~on niin kylmä että hengitys näkkyy~
~veihhaltia teköö hengitysreekie itellee~ (uveavannoista, vrt. hylkeet)
~ruakatorvi ja henkitöstorvi ol liki~
~se ol toas hengitystorvi jossa henk kuluki~
~mää henkotin kovasten ko meni ylös mäkki~
~yhrellä henkähryksellä täytyy lukeek kahteentoista, sitte nikka taukoo~
~hengähystaukoa pittää kyllä se taas tuulemhan siitä alakaa päiväm päälle~
(tuulen tuntijat)
~olin nii hiljaa, etteh henkähtännykkäh~
~se iltarupiima veny pitkäks, siinä sai tehä monta hengälmystä~
(työjaksoa, hengähdystaukojen välissä)
~tulla pöllähti tuohon kartanhon sillä porolhan, siinä se poro saalo hengästyksishän~
(saalo eli läähätti, Kittilä)
~mun hengästykseni kait tuli sen ketun nennään niin, että se pakeni~
(hajuni)
~istahettaan niim mennee pahii hengästys pois~
~mua rupee ni henkästyttään, ei mennä nil lujaa~
~ei mua väsytä, mua henkästyttää muutov vaa liiasta puhumisesta~
~vanhaa sit pahemmi hengästyttää ku on ahlas henk, kulkee henk ahtahammast~
~oikeen siin rupiaa hengästyttäh kun tualt kipuaa tänne~ (mäen päälle)
~jos peitettäkil laittaa päällä, niin siit alkaa hengästyttäh~ (hengenahdistusta potevaa)
~raskasta takkoa kannon niim mieliipä hengästyttämään~ (taakkaa)
~kylpä henkästytti toi piän mäen näppylä~
~minuv ei pienet juoksut vielä pahastih hengästytä~
~älä hengästytä ittejäs hopun kans koita hilijalhen kävellä~ (hiljaa hyvä tulee)
~henkästysi ni ettem päässy enä karama~ (karama eli juoksemaan, vrt. karata)
~kuka sitä kestää, henkästyy valla hukkaa~ (pitkää matkaa juostessaan,
vrt. omituiset "juoksukilpailut", "kilpaurheilu", miksi "suomen valtio" tukee
kaikkea vierasta)
~syräm pomppii jos jostaih henkästyy~
~ei sit o hyvä pakkases juosta, henkästyy ja saap kulkuh kipejäks~
~juoksin niv viimen tinkii että hengästyi~
~se oli hengästynnä, isostih huoku ja leähätti~
~joka hengästyy se päkähtyy siihim paikhan~ (hiihtäjä)
~saaloo se poro sillon ku se hengästyy~ (läähättää, poro)
~henkästääj joihikkim paikkoin~ (laskeutuvat hengähtämään, kurjet)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
