~monta syltää tullee vesi alles siitä henkasta nuin äkkiää että siittä saattaa mennäk
kuivilta ihminen alta~ (vesiputous, harvinaisia)
~ku hään tuli siihen tunturihengam päälisyrjäles se karhuu oli siinä~ (Tärännön lappalainen,
vrt. hänestä kertova suomalainen)
~henkapahta~ (jyrkkäseinäinen kallio tai vuori)
~ooppa sä nyj juosnuk kovaa ku oot nuan henkemästyksis~
~kun on henkurin vikaa niin henkemästyy kun yrittää teherä työtä~ (taipumusta hengenahdistukseen)
~se on henkespitävä astija~
~pist henktap koht pääl juamistynnyrisse et tynnyr tlee henkespitäväiseks~
~äijjä on nii henkevännä tuon~ (sahdin kanssa, itse tehty=omaa, maltaat=vierasta)
~niihä se on niiv vinhakkata tuo tuul, että oekeeh henkeöksee käö~ (käy henkeen)
~joen tuopi sintua yhtteeh henkeöksee~ (sintua?)
~ku piti henkees vähä aika ettei henkittänny~ (meni nikka ohi)
~kala saa henkes kiruksemist~ (kiduksista)
~sanotaa pohjatuultaki ku tuuloo että nii o kylmää ku emintimä henk~ (äitipuolen)
~on niin kylömä huone että henk höyryvvää~
~pitää männäis pihalen hyveä henkeä noutamaan, vanha käv nin tuhkeaks~
~miul on väljä henki mie en haau vaik ulkonkii kävelen~
~tempaa oma henki takas, oma henki terveeks tekköö~ (sanottiin nuhaiselle)
~huus nii etei henkkiäs takka saanu~ (parkuva lapsi)
~ottaa henken ahtaal~ (pitkään kävellessä)
~pistää kovin tualta lavasta, että oikee henkee riisuu~ (vaikeuttaa hengittämistä)
~heti ku vähä nopiampaa astoo niin henkeensä haukkoo~ (hengitysvaivojen oireita)
~mun tukkii henkeni ylähämmaa~ (ylämäki)
~ei saanuh henkiä, se tukehtu~ (lapsi, peittojen sisällä)
~laps ko vietii ulos se nii paljo äimäel, haukki henkejää~ (haukkoi)
~se tul sinne henk suis hampahis~
~henkkeehän tuolta lie ahistanna kun se niin öhkytti kulukkiissaan~
~yskä salapoa henkii ni, ettei henk kulje~
~sattu niin syönallaan jotta henki salapaotu, ei kulukenu eis ei taas~
(sydän alaan, vrt. palleaan)
~mäniks hänel henkie ku rupijoa läkähtymmeä~ (henkeen)
~rohttuu anttaissa pittää varuvasti anttooj jotta kerkijjää lainata eikä määh henkkeen~
(rohtua eli lohtua, r=l)
~tuota ei sais mennäh henkehe, että salappaa~ (katajan pölyä)
~elähän nyt iha henkeen tule~ (liian lähelle, oman tilan antaminen)
~siinä se saattaa vetääh henkiähän ko se laskee ja taas ko se nousee~
(tuuli vetää henkeä, auringon laskeassa)
~täss ol yks mies joka meh hauskallej jäällej ja pah henkeh~
(heikolle jäälle)
~sill oj jo henk kahe isännä~ (kahen isänä, kuolevalla, vrt. jälleensyntyminen)
~ohimellahan se on löyhimmäsä henki ihimisellä~
~siellä voepi pijan haehtuoh hengestäännik kun sinnem mennöö~ (kaupunkiin,
oman asumisen vastakohtia, tuntemattomia oikeassa suomessa)
~henkee toist ennää ei tule, kerral laps kuol vetteehen~ (vrt. jälleensyntyminen)
~hä sous henkke ja vere~
~sill oli henki ja elämä~ (tanssiminen Iitalle, omien juttujen löytäminen)
~hengest i hibjast~ (kaikin voimin)
~ei siäl ollu hengellä hitivää~ (ketään)
~ei sitten yhtääm minkäällaasta hengellä hiiskuvaa näy~
~ei näöh hengeh huokuvata~
~olipaan siinä, että pääsi ominneuvov vähissä hengin kottiin~ (pitkältä matkalta)
~ennen kun se syntyy että tulooko se henkiin~ (saa valmistaa vaatteita, lapselle)
~ei olet tarvinnu henkhim pyytää~ (virotella, vastasyntyneitä)
~oikeim mie monta kertaa seisatuj ja katsoj jot vieläks nuo jäävät henkii~
(lapset katuvilinässä, moni ei jää)
~hengisä se kyllä on, ei sitä hävittäny kukhan ole~ (karhukeihästä, omat ja vieraat aseet)
~sitä pit iskeä vasten taevasta ja pyyteä henkeä~ (uutta tulta tehtäessä, ukolta saatu tuli)
~täyty koetta hipuloit henkkiäs eres~ (elättää itseänsä)
~kaikel viisii ne ihmiset elää, elättelee henkiäh~
~siinä se pikkunenki henkiähän elättelee~ (lapsi syö)
~siält haise tuule henk~ (hiljainen tuuli)
~tulleepa tuolta mukavaa henkee~ (ikkunasta)
~s on niinkul lännellä nym minä luulen tuulehenki~ (tuulen henki, vrt. haltija)
~mäp pihaa ja imasek kylmää henkee nii se helpottaa~ (hammassärky, kylmä ja kuuma,
omia hoitokeinoja)
~nii viheltiä ku Luatoka henget~ (vrt. tuulet)
~se kulkoo seittyinev vahva henk kun ukkoi kulkoo~ (ukkoi eli ukkonen)
~se kulkoo henkenä ikään seä~
~nii tuuloo mere henkee, taitaa viho viimee saae tulla~
~sielä tuulee veen henkessä taetaa tehä yöks sattee~ (kostea suvituuli)
~se om merehengesä aina kylymä tuuli~
~kuummemmalta se tuntuu, kuj joee hengestä tullee törmälle~ (joen hengestä törmälle,
vrt. asuinpaikat)
~se paeno vee hengen~ (eteläiselle joentörmälle, tuulenhenki pohjoisesta)
~järven henki pakkasen puhhuu poes~
~jospa ne alakaa tuolla rannalla istuok kökötteäp päeväpaesteessa kosken hengessä~
(ilmojen lämmetessä)
~se on se talo aivan veen hengesä siinä~ (vrt. liian lähellä vettä)
~niiss on niinku henki sisälä~ (kalojen uimarakoissa)
~sulaa jää tuala hankikannon alla, se on siälä niih henken alla~
~kun se ol miehii henk nin se ol isoruokai~ (miehinen henki, henget sukupuolia
tärkeämpää, vrt. sukupuolettomia)
~hijat neulottii ens ensimmäisee kertaa ja siit katattii nii piikaseh henken ku miestenkii~
(paitaan, katattii=neulottiin kaksoispäärme)
~on oikein kahen hengen ilima~ (kahden käveltävä)
~tuuk kultahenki maalle~ (varis sammakolle, eläinsadut)
~ei sillä viärryyvvehhenkkee ollunna sillä miehellä~ (Nilsiän suomalaiset)
~minäpä peräinnyij jo täsä hengesä ettem minä meekkää vierailulle~
(omaa elämää, harkittua)
~om pystö henki ihmisessä~ (pystö eli ylpeä, vieraat piirteet)
~se oli vähän semmonem meren henkeen kasvanuj ja syntyny~ (meren lapset)
~tavasta om muikup pienempiä ko silakat mutta sama kova henki~ (kuin isoillakin muikuilla)
~se ol niih henkessiän ettei nähny eikä kuullu~
~se häätyy ollas siinä kun se on alkanu, se on niin kova henki siinä~ (vanhan miehen
hengessä mukana, kalastuksen alkaessa)
~siinä on henki mis ov verikin~ (vrt. sielut)
~henki puheloo iteppeälleen~ (unessa, sielu-uskomusten alkuperää)
~iha niinko henk olis sanon mnuul et, ol ny varkki, keväne jää o pettäväist~
(varovainen, vrt. suojelushenget)
~näkijä joka niitä tyhjiä näkkee, manalaisia ja henkiä~
~mull on semmone henki, että tairan saarat tänä suvena viaraita~ (henki eli aavistus)
~meinaatko na hengelläsi ellääk kun et tuus syömään~ (na eli si-nä, lyhyimmät eli
vanhimmat sanat)
~kyllä min sylämmen lellaht, kum minä näin, kun se poika putos kaivua, mut sittem minä
peäsi henkellen kumma näin ettei se ollu syvä eikä pal vettä siel~ (Padasjoen kieltä,
kuulostaa hämeeltä)
~van kävi sillä Riitulla henkeen, kun kuuli, jotta hänestä semmosta oli puhuttu~
~ei mä osas sitä sanon kuva, kuin kovi minä loukkantusi henkesän~ (kun minut oli
siirretty vanhainkotiin ilman lupaani, kaikki laitokset=vierasta manneajattelua,
ongelmien korjaamisen sijasta siirtävät niitä pois näkyvistä)
~minä hengehnäni ajattelij jotta kuinka sitä kehtaa sanuan nii hävittömästi~
(vieras puhe)
~venhev voietta se oli, ei sitä sanottu tervaksi ei hengen eestä~
~on tietenki veikkoset henget tääläki semmosia ihmisiä~ (jotka uskovat maahisiin,
Kolarin suomalaiset)
~henkaeta~ (henkiaita, pallea)
~pittää sitä henki einniiksseen tehäj jos miel elleek, pittää sitä vähä kutverehttook~
~päevillä sitä on tuon henki elleen kansak kum peätääm pittää elättee~ (Sotkamon kieltä)
~ku sitä pit henkelloo hankkiam musikoille~ (lapsille)
~no oun vähä yritelly sitä ja tätä, pärevakan tekkoo ja sen semmosta henkeloksen~
~ol nii laiha ku henkhaukka~ (vrt. nälkiintynyt)
~makovaa jo ihah henkheittona, ei enee kykene huastamaankaan~
~siellä se Rimmin Jussi henkiheittona makasi, ei tienny tälle moalimalle mittää~
~minä nuku, henkihelemetönnä~ (sikeästi)
~makas ihan henk helemeenä~ (sikeässä unessa)
~minä ku juoksin ihah henkhieveliks ihten~ (vrt. hieveriin)
~henkhievelinä kipiinä~ (elävä olento)
~luuli et talo pala ja läksin karaman kotti, oli melkkiä henkhiäveris, kum pääsin kartanol~
(pihalle)
~se ol ihla henkhieverissäh~
~henkihuakuimesa se sinnej jokkaa, se on tualla häntälavan alla, se sinnep pistää~
(lapaluun alla, syvään hengittäessäni)
~henkikello~ (kalan uimarakko)
~henkkirjotoksem pitää ruunuvvouti ja ruunummiehet, missä verotetah valtijovveroo~
("suomen valtion" alkuperää)
~sillo nek kävivä kruunufouri ja henkikirjurik kruunuraha kerämäs~
(rahaa keruu eli verotus, eivät mannet muusta ymmärrä)
~veri männöö henkkoppaa ja tukkeettaa~ (valuu alaspäin, tukkii haavan, pidettäessä
kättä ylöspäin)
~henkikoppa~ (rintakehä)
~sentähen kala on niinku kello, ku sillä on se kuula sisälä, se rakko~ (uimarakko)
~ku ruokaa mänee sinne henkkulkkuu, nii köhittää, nin että meinaa läkähtyvä~
~henkikulta se on kallis malollakin~ (hengellisten heimo)
~säressä on henkikupla~ (uimarakko)
~ahavene henkikupsu on kylissä kiini~
~särell on kaksijatkonee henkikupsu~
~henkkurkkuusav vet kuv veärään kurkkuuv vet~
~rinnastahan se riippuu tietenki se henkilaikkous sitte~ (johtuu, hengenahdistus)
~sitä vanahemmiten tulloo tämmöseks henklaejaks~
~tual järvel on niit henkilaukkui~ (uhkuavantoja)
~haukalla oo isot henkilehet~ (siivet)
~järvel rupes olemaa niim pal henkläpii ettei siäl ollu hyvä enää mennä~
~heit oli kaks, sisarusta ja, sit ol hein serkkuusen~ (omat perheet, monenlaisia,
vrt. luonnoton yhteen malliin pakottaminen, avioliitto=avioero, hyötyjänä
molemmista rahaa keräävät mannet)
~henkimailmhal laulaa ittensä~ (noita)
~kun kotonan ol tulpalo, nim minä hyppäsin mettäst kotio nin, että minä olin
henkmenehlyksis ison aikaa~
~nauron ittei henkmenehlöksih~
~ihan henkimänneöksiin juoksoo~
~huutaa aevan henkimenneöksiin~ (lapsi itkiessään)
~älä ny henkimenoksiin ittees juokse, ehlithän sinä sinne vähemmälläkin~
(hitaat hämäläiset)
~kovissa koskissahan se pittää henkimenoksissa soutaa~
~Parakhan on henkimittaa knapisti kaksi pelikuormaa~ (linnuntietä, peninkulmaa)
~henkimuksu~ (kalan uimarakko, myös muhlu, moukku)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
