~se neljännen lapsen teki jo niin vähähenkisen niin että ei jaksanna ilimoo hengittee~
(suurperheiden luonnottomuudesta, kolmannetkin usein vikaisia)
~ei siit kuushenkinem perhep paljoo syönyt~ (kalasopasta)
~neliihenkinem peres~
~kuushenkii pere~
~viishenkine pere ol~
~ykshenkinen täkkihä sua ollak kappeemppiim mut missä kaks henkee makkoo, ni kyllä täötyy
ollak kahej ja puolen kyynäräl levvyinen täkki~ (omat mitat)
~nee o semmossi suurehenkissi ja ylppiöi~ (vrt. suuruudenhullujen käsissä oleva "suomen valtio")
~mieshenkinem mies~ (miehiin menevä, harvinaista, salassa pidettyä)
~se ei oon niin lujahenkinen kun karhu ja ahma~ (ilves)
~akka oli kans pyytöhenkinen, innokas pyytämään~ (omat jutut, eivät rajoitu sukupuoleen)
~kyllä ne sen silloiv vaa henkinäisenä ottaa pois~ (nahkan ankeriaalta)
~eihä henki miteä tie ihmisel jos se kerra henkiolento on~ (henkien pelkäämisestä)
~seä et syö etkä juo, seä olet ku henkiolento~
~eikö tuo liev vaen semmonen henkiolento~ (para)
~ko hupus makka, ni lyä henkpakki, kute saa henkityks~ (lasten pään peittämisestä)
~joutuahan henkpannoo~ (syömään)
~mie olen ollu iha henkipaton~ (kuolemaisillani)
~sammutethiim peittämällä, ensinä turpheet ja sitte multa, aiva henkipitäväksi niin ettei
se saanu ilmaa misthään~ (tervahauta)
~henkipuuro~ (vispattu marjapuuro)
~siiasakki henkrak o, mut se puhke, ko särje ja hauvi pyssy kokonas~ (henkirakko)
~tehtii sormirejjät päälle alle tehtii henkireikä~ (karhunputkesta laadittuun torveen)
~sitähän on läkähtyäk kun tosijaan henkireikääm männöö~ (ruoka)
~mulla meni ruoka henkireikhään, alko yskittämhän~
~pitää mennä kävelemäh ja karkottamaa hyle henkreikiilt, niin se tulee pesäreijäl~
(hylkeiden pyytämistä, oudolta tuntuva pesinnän häiritseminen)
~mist heä se henkireikäse siit soannie~ (jään alla kulkeva saukko)
~henkireikii sanotaan kans uhkalaukuiks ja uhkaläviks~ (vrt. uhkuavanto)
~ku henktappi oj jeäny auk se ov vailistunu~ (väljähtynyt, sahti)
~on sitä henkitorvi sahrillaki, muute se on umpihenkes~
~henkitolokki se on säynäjällä ja särijellä~ (tolkki)
~mulla yskä pilasi nuokki henkitorikki~ (tulehdutti hengitystiet)
~mikeen tua henkitorvesa on kiusana ku ei henki kulje~
~jos menee pala henktorveh, nii se hätöittää, että herttoo henkev vielä~
(herttoo viedä hengen, hotkimisesta)
~kun nii henkitorvia ahistaa~
~häkellyttää se kun vesi männöö henkireikään, ei se otas se henkitorvi sinnel liikoja~
~me siä ja pa tukkoo toi henkitorvi, kyl siit kumminki jo pakkaset tulee~
(vrt. räppänä, savupiippu)
~mihkääs sinul nii kiire ol, ku pitää noi henktukehluksis olla ja lentää~
~se oh henkituperroksissa, se vaen itkemmääm pallahttaa, se niin yrmäkästi itkun ottaa,
siihen mänehttyy~ (itkeväiset lapset)
~terveppä terves sanottiij jos oltiin henkituttuja~
~iha henkityyn~ (tyyni sää)
~annahhaa mie tät kaljajai sinullem, mut tää oh henkvaikkuu~ (väljähtynyttä, sahdit ja kaljat)
~eiköh mulla jo ollukkin semmonen henkivaino ettei tut tänäkääm päivänä mittään~
(vainu eli aavistus)
~sill oh hyvä henkivainu sillä koiralla~
~kun koiraki on hyvä viljoja nouthaa mettässä nin sanothaa, että sill on hyvä vainunokka,
hyvä henkivainu~ (oudolta tuntuva koirilla teettäminen, vrt. omien jäljitystaitojen
kehittäminen)
~kyllä se on tuo henkivainunen koira hyvä ei tartte viljan jälkiä vuotella~ (koirat
ja tuliaseet=huijaavien ja helpolla päästä haluavien metsästysperinnettä,
oman pyytämisen vastakohtaa)
~makiaa kun ei koiralles syötäs saa siitä henkiviisahan koiran~
~saa ollav vaikka kuinka henkivisut saappaat niin kostia se un sukka jos kevässosseessa
päivän kahaloo~ (Utajärven kieltä)
~mää tuli välil ain henkimäm paja ovel~ (vieraat pajat, oma terveys)
~sillon ei saap paljo henkiäkkään~ (soidinta kuunneltaessa, pyhiä hetkiä)
~sitte ne henkii taas~ (kärpäset, horroksesta herättyään)
~elä hengi mua~ (hengitä vasten naamaa, vieraat eli epäterveet tavat)
~ei sitä näe muuta ku sen väryn ku se henkii ylös~ (saukon tullessa pintaan, vrt. väyrynen)
~muista ny, ettes hengi tästä mailmallen~ (kerro, oikea tieto=salatietoa, jokaisella omaa,
omista kokemuksista kumpuavaa)
~ei siit autak kellekkiä henkiä, se om pilettävä omana tietona~
~tuuli vähä henkii kup puu oksat huiskuu~
~tuuli henkii~ (puhaltaa hiljaa)
~ilma henkii nii tuoreest satien tuloa~
~pohjoi henkii nii kylmäst~
~a jo nyt alko tuulki henkii~
~se toisen kerram pikkusen henkii ja taas lakaa~ (tuuli järvellä)
~on se tänä päivänä vähä henkiny, yällä ei pellompää liikkunu~ (mikä pelto-sanan
vanhempi merkitys, pelo, peto)
~tuuli harveneepi, vielä vähän henkii, harvemphan henkiipi~
~ompa nyt tyven, juuri pikkusen henkii pohjosesta~
~se on tuul keäntynnä itäpohuisee, sieltä se nyt henkii~ (tuulen tuntijat)
~taivas henkii sajetta~ (sataa hiljalleen)
~mitä toi pesä henkii, kus savua sisälle pöllähtelee~ (tulen pesä)
~se henki jotta oikeen tohahti, ja leuhahteli ne mättäät~ (tervahaudassa)
~uunista henkii niil lämmintä~
~lähle ei jäälykkään, se henkii aina~
~kylmää henkii tost ikkunast~
~henkii oikhen kylymä vasthan~ (ulos mennessä)
~moa henkii kylymeä~
~ompele tuoho palto kauluksee uus henkki, et saap panna naulaa~
(henkki eli ripustin, vrt. lenkki)
~pahta ko oj jyrkkä, nii sitte siitä tullee henko~ (henko=jyrkänne, putous)
~hengoksi sanovat, kun tyyhhäm mennee vesi vähäm matkaa~ (vesi jyrkänteen yli)
~sitt o iso kauhea henko~ (rotko, vuorten välissä)
~henkoman jälkeen huusin apua, ettenkä tee kuullu~
~eiköö tuo pelekee, että jos männöö henkone~
~kuhan henkonen ellää~
~se ei ennää jaksant itkee se vet niitä viimisii henkosii~ (paleltumaan jätetty
vauva)
~pittiä vällii takasii henkoistakkii vettiä~ (levähtää)
~enkä minä koko asjast henkoistan vetänny kellekkeän ennen kun nyv vasta viimeselt minä
sit olen puhunnu~
~veitään nyt pienet henkoset tässä~ (levätään hetki)
~pitkät henkoset makas~
~minä oun jo henkosen tiällä pakkasessa kärvöttännä, eikä alak tullak se vuotettava~
(vrt. kärvistellyt)
~sinne on henkonen matkoo~ (omat mitat)
~suapi siinä henkosen hiihtee~ (järven taakse)
~meikäläiset sannoot niitä rajakarjalaissii henkosiks, se ol haukuntanim~ (Kitee,
oikeat karjalaiset (kantasuomalaiset) ja myöhemmin alueille tulleet)
~ne tehtiin siitä omasta kankaastaan ne hinkselit ja semmoner rinta~ (esiliinaan)
~vyätäröesliina ja hinskeliesliina~ (olkanauhoilla varustettu esiliina)
~naisill ol ennen korkija hensselhame~ (kainaloihin ulottuva)
~hensselmekko tehtih aina viirukkahast kankahast~ (olkanauhoilla varustettu hame)
~enne ol naisil henkselpaita ja yläsimet~ (hihaton olkaimellinen naistenpaita)
~kun on henkurin vikaa niin henkemästyy kun yrittää teherä työtä~
~hirvi seiso ja henky liesmutti sieramet hajallaa~ (oikea luonto, ei pelkää ihmistä,
miksi pelätä hitaampaansa)
~ei mius laulajaa ennää ole se pannoo henkymää~
~mie toi kermat vähä henkäitymmää jot paremmi käyvät voihe~
~mie käy tuoho henkäimeä~
~se luk pitteä soaha yhtie henkäyksie sanotuks nottei soa yhteä henkäijä välil~
(luku eli loitsu)
~ei se tieto kyläl mänt ainakaa miu takijaa, sil em mie höij välilöistää henkäinkää~
(omat kodit, vieraat kylät)
~tuuloo henkäilöö~
~täshä tulloo iha veteläks, ko on lämmi ja tuul hiljallee henkäilöö~
(veteläksi, outo olotila)
~etelästä henkäilöö~
~etelä äetyi henkäelemmään, tuulemaan lujasti~
~kyllä ne nämmäer rijot palasik kun alakasit tuuli vähän kovemmii henkäillä~
(risuläjät)
~tuuli henkäelöö~
~sauhukin sisää henkäilee tulipesästä~
~jos vaa kylmää ilmaa henkäsee, nii kyl särkee~ (hammasta, vrt. kylmällä parantaminen,
jää=omia turruttajia)
~monestiko sanot henkäsemätä~ (lorun)
~tuo mei ukko toas henkäs, jot häne pitteä soaha tuo sauna tänä iltan valmiiks,
ni ei siin kiellot auta, muuta ko an sen voa painoa~ (antaa painaa, työn
valmistuminen)
~kum mie tyännätin ittijäi, nii se vähä nii ko henkäs se ves, niij että myä päästii
kallaham puolelle~ (työnsin jalalla pohjasta, pääsimme rantaan, emme hukkuneet,
kalla=ranta, vrt. lanta, strand)
~maa henkääsöö heinät~ (kostuttaa)
~ossua se ilmaki olla tasane ja tyyn, ei tuule henkäisyykiä käy~
~henkäjäksen se pittää mehto vähän huokasoo välillä, ei se yhteen henkäjäkseen hijo~
~se kiulullisen otti vettä ja yhteen henkäjäkseen kiulullisen raotakylymeä vettä
juuvas silipasi~
~yhrellä henkämyksev välillä tarttee sanoos se pitkä loru kum minä nys sano~
(nikotukseen)
~aiva mä henkämystyyn kun piti niin kovaa juasta~
~henkämysty pahastek, kun kipus korkeam mäjem pielle~
~minä olin niin kovalla että minä henkämystyn~ (kovalla, kova vatsa?)
~minä olin aiva henkämästyksis kuj juoksin niil lujaa~
~siinä se synty ja eli koko ikäsäv viimmesee henkäökseen asti~
~pitää yhrellä henkäyksellä puhuman ettei henki ollenkan sillä välillä~ (lorut eli loitsut)
~se lukkeap porhalti alusta asti yhteen henkkäykseen koko luvun~
~ei muuta ku yks henkäys, nii män sukkeloa~ (ajanmittoja)
~se pittää niikun henkäyst, lämmin puhkuu ylös~ (jäätynyt meri, lumen peittämistä
sulista kohdista)
~eij op palijo tuulen henkäystä~
~se tuntuu heti kevyvemmältä, jos pienikääh henkäös käöpi~ (helteellä)
~sieltä tulloo niin kylymä henkäös~ (ikkunasta)
~sielä oon sitte vasta hyä ilma ei pilven hattaraa taihvaala pieni tuulen henkhäys vain käypi~
(Alatornion kieltä)
~henkäyskalaks sanottii sellast kalloa mikä tul avannolle henkittämmeä~
~poeshan se henkäösves pittää koataa tappaesista~ (ensimmäinen / verinen keittovesi,
omat vai vieraat lihat)
~ei tää miu syvävikkai nii muute viel vaivaakkaa, rappusii noustes ja ylämäkkee kävelles
vaa rupijaa nii henköittämmää~ (keho varoittaa)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
