~että saalaah hettua~ (mennään mansikkaan, hettua=marjamaitoa)
~ei tahlo eniän tavalliir ruoka kelvatav vaaj jotai hetturuokia pitäs olla eles~ (vrt. herkku)
~suuri komia silikki ja, siin oli pitkät herut~ (silkki eli huivi, vrt. sileä)
~sen ol voatteissa jos jotkin hevut ja koristeet~
~se on karkejamp hetu sem peässä kun heinäm peässä~ (hetu eli kukinto, ruo´on päässä)
~muuten ne menis hetuksi kuv villalanka~ (värjäämättömät verkot)
~mei Vili se ol nii hetu, nii hetu~ (hetu=hellä, huomaavainen)
~kyllä ne tavallisessa hetukass oli ku he kotijom menivät~ (hetukass eli juovuksissa)
~rekvoatteessa ol punaiset ja mustat hetulat~ (hapsut, koristeet)
~olipa siinä Iitam puserossa monellaista hetulaa~
~hetulat~ (riippuvat korvakorut)
~kun perkkaat niitä sienie niin kato ettei hetulain väliin jää toukkie~ (hetulain eli
helttojen)
~nee härjäsilmä olikki simmossi kukkassi, et niist pruukatti tavalisest onnet koetel ku
väretti noit hetuli yks ärältäs pois~ (päivänkakkaroista)
~otettiin siittä ne hetulat ja keitettiim puuroo~ (apilaan kukinnoista)
~se on karhee heinä ja siinä om pitkät hetulat pitkiv varressa~ (karvakorte, kesäinen
peltokorte)
~otappas poes nuo kalanhetulat~ (evät)
~olham mulla semmoeneh hetulaene silekkikii~ (silkki eli huivi)
~ennem mä solomeelin iskettyäkin, se neulottihin sitte hetulakanan syrijähä~
(hetulakana=iso liina / lakana jonka reunassa hapsut)
~piänet hetulasianat~ (metsäsienet, maronlakki)
~punasista langosta sitte pantiin semmosta hetuletta sitte vähä~ (uistimeen)
~jos jonkiilaisii hetuleita ne tytöt ennen laitto~ (vaatteisiin, koruihin)
~kahto onks niis hetuleis matoloi, jos ei uo ni ei niit muute huol pois ottuoo~
(sienien heltoissa)
~päiväkakkarass o hetuliet valkoiset mut keltaheinäss o keltaiset~
~tuohess oj ja helpeitä, ne hetuliet~
~lekkoo tehhes hetule sytty järkinää ja sytytti sit koko tuohe ja puutkii~
(lekkoo eli nuotiota, vuoleen kieltä)
~kyllä neon nuo immeiset oekeev vouhkia kun ne komisteleksev vieraam mua hetuleila~
(ostovaatteilla, ei vaivaa=ei arvosteta)
~koivu pintakii hetulehteluo~ (tuulessa)
~se ol semmonen hetuleinev vähä päästä vähä sellainen~ (vihvilä)
~pistä piälles paksumpoo et lähe nuin hetusissa~ (ohuissa vaatteissa)
~hetusia lentää ilmassa, siipi hännässä~ (kuusen siemeniä)
~tualapas se tulooki hetupasti pääs~ (hapsukoristeinen pääliina)
~kyl toi kohtu on jo nii heturehiil, ettei siint tul kaluu korjaamallah~
(kohtu eli pusero)
~on siinä mieltä kun lähtöö tuommosissa hetuvissa taipalelle tämmösellä ilimalla~
~mittee se lapsilla kestää tuommonen hetvake heti männöö repaleeksi~
~kestääköön tuo riuku kun se on nuin hetvakka~ (taipuisa, vrt. liuku, liukua)
~tämä on liijan hetvakka, olisit tuonu vähä paksumman puun~
~tua Puavon tekemä vasu on niin hetvakka~ (heikko, ohut)
~kukan heokulat~ (heinätähtimön)
~olin santakuopalla ja telemestil liika rohkiaa siä heulan alla ja niin se purotar
rojahti~ (heulan eli kielekkeen)
~oli semmosta heulaa rannasaki~ (töyrää, reunaa)
~se on semmoneh heula ettei arvaam mennä~
~laps seiso kallio heulal~
~ei siinä vuoreheolala kasva mittääp puita~
~mänkee kallion heulan alle, jos sattaa~ (vrt. keulan)
~kallijorotti mahoton, semmoneh halakiima, repiimä, ja se on se lähes sitteh heola alla~
(rotti eli luola)
~pa siähen muurin heulalle~ (muurin eli uunin)
~heulu~ (kallionkieleke)
~kesälläek kun ne lämmitteeh heoraottaa vaen~ (nopeasti, saunan)
~kun kevveästis sattaa semmosie pakkasheotaleita niin sanotaan että siellä vähäsen lunta
rupes karvomaan~
~ne oli tuommosie rampoja heuvakkeita jotka haettona pyörivät ihmisten~ (manalaiset)
~juhannuskukasa on hyvin hienot heualhet~ (terälehdet)
~on nuin kevveästis sattoah heovotellunna~
~sieltä niitä tullah heuvottelloo isoja hiutaleita~
~siäll oli sitteh hevakka kun kävi kova tuuli ja kaloja pääs karkuu~
~hakathan kivhen tyvipäätä ja sitte alaathav vethön kur rupiaa hepajamha~
(irtoamaan kuori, pajusta, metallisia työkaluja vanhempaa perinnettä)
~koivu helepeet tuulessa hepajaa~
~vielähään ne huhuvvaa niitä vielä olevan, helemat hepajjaa männessä~
(noidan helmat, liike=paljon tehtävää)
~mun syrämmeni on tänä päivänä niin kovasti hevaannu ja moon ollu oikeen sentähren hoihruksis~
(väsyksissä)
~se nauro nii hevelisti~ (hyväntuulisesti, vrt. höveli)
~se on niih hevelä mänemiän kun toiset pyytiä~ (aulis, hyväntahtoinen)
~kojetaha olla nyt lapsosein oekee heveli nii vuari tuo puojjista palijo makkeisia~
~se puhu niin heveliä~ (hauskoja)
~sen suu ol nin naurun hevelillään~
~se hevel neulo lapaset yhessä illassa~ (taitavasta)
~se nuor ihmiin nin se on nii hevel, kun ei se voip paikollaa ollan nin sil täytyy jotain olla~
(tekemistä, paikallaan olon luonnottomuudesta)
~taitoa ollas se Marttikii hyvä heveli~ (viekas)
~on se toisii Antti sellane hevel jot ei sen puhheihe oo luottamista~
~se on semmoine hevel, jotta sen pittää kaikk assiit yhtaikaa hoastaa~
~on se siinäki aika hevel pannoo puolet omijua~
~kyllä tuo poika on aika heveli, viekas kun kettu~
~jo taijat laskiih hevelii väliin~ (omiasi)
~hevelpuheihen suap viitata kintaalla~
~ei siinä ou yhtääh heveliä, ihan totta se on~
~meijä mummo neuloo hevelii pitkävartiset sukat päivässä~ (harlu, mummo-sanalla
kotoperäiset juuret, udmurttien käyttämä)
~jos niitä männöö sisäle ai ihmes sitä hevellöstä~ (poltetta, keltiäisten mennessä
vaatteisiin)
~ei se Mar kyytilöi vuota, se heveltiä jalkasi~ (oma liike)
~lapset juostah hevelteä~
~Hilma huastua heveltiä, jot eihä siint kerkii kuunnelles suaha mittiä selviä~
~ne kun alako yhestä suusta moniänissä heveltteek~ (heveltää eli laulaa, tytöt)
~ensil lavvat hevelillä hevellettii että saatii karma pois~ (karma eli karkeus)
~seinähirret vestettii kirveel tasaseks sit viel hevelletti jot ol siljä~
(hevelletti eli höylättiin)
~no ei se puu tuonnep päi hevil kuavu, ko kerra on tännep päi länkälliäse~
~ei minulle hevillä kylymä tule, kyllä minulla ni paljo voatetta o~
~ei me tästä hevillä lähetä, vasta tulttii~
~ei sitä haettuh hevillä puuseppää~ (vaan tehtiin itse, vrt. mannejen "palveluyhteiskunta",
vastakohtia)
~ei niitä nyt hevin viijä meilt, mikält valveil ollua~ (oman puolustaminen)
~ei henki hevin lähe, kuolo ei tuu kuulemata~
~ko se pääsee käymähäj ja aaltoilehen niin ei se hevin heitä~ (meri)
~ei hevin lumi sula~
~ei torpis heossi ollu, mut talost sai lainat~ (hevosten vieraasta alkuperästä)
~hevonherajjuurista~ (keitettiin rohtoa keltatautiin)
~hevoonhera~ (hevonhierikka, myös hevoherake)
~suvisin hajettiim pitkim mäkiä kaikellaisia pehmeitä lehtiä, hevohhianukoita ja semmosia
piiskoja~
~heohiärike~ (hevonhierakka, myös heohiärikäs, heonhiereke, heonhieleke, hevohierukka)
~tost kartnolt tarvihtis nuas suureh heohiärikkär reppi ylös~
~heonhiiriköit siäl kassoo~
~hevonhäntä~ (maitohorsma)
~hevonhäntie niit leikattiin~ (hevonhierikoita, niveltautia kylvetettäessä)
~hevohhäntii myö ennem poltettih tupakkan~ (omat tupakat, parantamiseen käytetyt)
~hevohhäntä~ (pujo)
~hevonmarja~ (sianpuolukka)
~hevonmarja~ (ruohokanukka)
~hevonnuppu~ (ison lumpeen nuppu, hepo=iso, hevosia vanhempi kotoperäinen sana)
~hevontukka~ (jäkki / röyhyvihvilä / hevonhierakka)
~net ko on hevontukkaheinässä~ (saariniityt, kasvavat saraheinää)
~hevosaalto~ (suuri aalto)
~sehän on oikein hirmu semmonen hevosampijainen~ (herhiläinen, vrt. hevospaarma
eli iso paarma)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
