~hienomuje~ (pieni muikku)
~minuss o ollu kaks hirmuttoman kovvoo keohkokuumetta ja sit monta kertoo hienommittae~
(keuhkokuumeet)
~pitää olla hyvä mänty, vähä semmonen hianomäihänem mänty, josta tulee hyviä päreit~
(hianomäihänen=pehmeä tai ohutjälsinen)
~se tehtihin hyviv vain hienollainen se karttu~ (hieno eli ohut, väkikapula)
~niitä solmia ku om monellaisia se hienollangansolmi ja paksullangansolmi~ (verkkojen kutomiseen käytettyjä, langan paksuuden mukaan)
~tuos semmoesia hienollivveitä tuohia, ei kovim paksuja~
~täytyy hienonnellas savisokkareit~ (sokkareita eli kokkareita, saven ystävät)
~hianompualinen tärä puukos~ (terä)
~hianompualinev veitti on tarkka pystymää~
~niitä hienonsvatte~ (hienonsivat pettuja, mäntyharjun suomalaiset)
~kivispiirasa se ruokansah hienontaa~ (metsälintu)
~ensinnä tehheä ne pienet kakkarat, sitte pulikalla hienonettoa isoks~ (palikalla)
~sehäm piti kolotaj ja hienontaas siittä kaplahan kohalta~ (reen paju)
~ensin hienonnettiin ne peät~ (varvun päät, tuokkosen päitä sidottaessa)
~kyl se kävi käteväst juu sitten kun nee oli kuumas veses hianonnettu nee lenkit~ (vitsalenkit)
~jok ei tyätä tiä, kylhäh sen kälet hianontuu~ (pehmenee)
~tuul hianonus~ (heikkeni)
~silliikuorisest ja hieno oksasest koivuvissast saap hyvä kuorvissa~ (kuormavitsan)
~hieno-ommel ja paksuommel~ (jalkineiden saumoja, toisaalla koho ja hieno)
~ko sivakah oova valhmiit, niim pääliset pyhithän hiehnoon lakala, että nek kiiltävä~
(myöhäiseltä tuntuva lakkaaminen)
~vellil pitteä olla hyvi hienopiinen härkin~ (piikkinen)
~hienopintane ja punakkaverine~ (terveyden mittoja)
~se o hienopintainen ja hienoverinen myö sanommo nuorta imeistä~
~se o hienoa rieskoa vesrieska~ (vesitaikinaan tehtyä)
~se hienorieska leevottii otrasta hyvih hienoks~
~hienoruhvo ol sellaista ko poltikkaisiil pieksettyy~ (tuhkarokko)
~hienosarvi~ (ohutsarvinen poro)
~hieno saama~ (sisäpuolelta ommeltu sauma, ulkopuolelta ommellaan paksu ja varsisauma
joiden molemmin puolin hienosauma, jalkineiden saumoja)
~siellä vua hienosittae tuhertelloo~ (sataa)
~jos se kylymännä hienosittae ni sitte se on hyveä~ (käy kylmänä, sahti,
joutsan sahdinkeittäjät)
~se on vaen hienosittaen satanna~ (hiljalleen)
~aamul saroi hianostaan~
~on hienostaa pakottoo juulanna monta päevee~ (hammasta)
~ei hianostem puhelttu~ (hienostellen)
~satelie hienoste~
~sattaa hienostee lunta~
~lunta tiuhakoep hienosti~
~tattisaae sanotaa ku hienoost sattaa~ (tattisade)
~eänti niinkun tuo hiiri eäntäsin nin hienosti~ (keskosena syntynyt lapsi)
~mie rupesi itkemää jonnuumaa~ (jonnuumaa, vrt. jonna)
~stä karttuu nii hienosti lunta~
~kuutamalla se näkkyy mutta hienommasti~ (revontulten loimu)
~ne ol kaekki siinä iärellä niin se sae se venek kulukeeh hienostelle~
(kulkea hiljaa, pitkää siimaa laskettaessa)
~kaupunkishan se hienostu, ennen se ol ihlan samallain kum myö muutkiin~
(alkoi hienostella, vieraaseen elämään houkuttelevat kaupungit)
~vanha honka on kaikkiih hienosyisintä puuta~
~ne oh hyvih hienosyisijä puita~ (hitaasti kasvaneet puut)
~päressaleesta sanottii, että se ol nih hyveä puuta, nih hienosyistä~ (saleesta?)
~kankaalla kasvanu hienosyinen, pihkanen mänty, siitä soapi hyvvee rakennushirttä~
~peukalo män männesseä, siel se hienon myllys~ (myllyn rattaiden välissä,
vieraan "teknologian" ruhjomat sukupolvet)
~ne luikat hienonoo jaohoks, ninku jaohoja os pussissa~ (luikat eli niittyvillat,
tyynyissä)
~kuivattaaj jotta ne hienonivat, kuivatahan ne pittää~ (kuivattaa, tupakkana poltetut lehdet)
~kur riutalla kopsii niin kyllä ne hienonoo~ (varstalla, pajun parkit)
~van kun ne oli kuivat nin nehän hienoni~ (kuivatut pettulevyt)
~se on aika paksu pohjasta ja aina hienonee sitte ylöspäin~ (järvikorte)
~se on kovasti paksu tyvestä ja nopeen hienonoo~ (puu, ohenemaan)
~se oj juuresta vähä vahvempi ja sitte latvaam päih hienonoo~
~sitähän sitte silivittiin kuivattiin ja hienottiin ja survottiin~ (pettua)
~sisukset kuivatettii, keitettii, hienottii hienoks ja annettii keitety maio seas juuvva~
(näsiän marjat, johonkin vaivaan)
~ei ennem mailmah hienoteltu~ (hienosteltu)
~hienoteränen kum maaonkiel~ (maon eli kyyn)
~ja nii hienotetaan silipuks~ (kuivattu parkki)
~se Hilta on sellaineh hienotuine jotta ei se tiijä miten se oikeem puhus ja miten se olis siinä olossaa~
(vrt. keinotekoiset kirjan kieltä puhuvat, suomalaiset ja suomalaisia teeskentelevät)
~siä hianous puuttuu, misä siittä uhotaan~ (sanonta)
~nykyaikana näyttää olevan että jokku hianouret vaan käsketään, se yhrenarvosuus om paljo karonnu~
(hienostelijat, pyydetään pitoihin, oikea suomen ja mannesuomen eroista)
~meijän Anni se un Oulusa hienousliikkeesä kun se kävi ensii hienouskursin~ (hienousliikkeessä
eli kampaamossa, kaupunkeihin houkutellut / pakotetut nuoret, onko mikään muuttunut)
~hienola verkola~ (pyydettiin särkiä, ohuesta langasta kudottu pienisilmäinen verkko)
~se tarttee lumi hiäntyy~ (pehmetä, ennen hankikantoa)
~anna niihe vuatteihe vähä hientyä paremmi kaulautuu~ (hientyä eli pehmetä, yökasteessa)
~kyl toi pakane sais jo vähä hientty ku on nii kirjä rekikeliki~ (vrt. kireä)
~ilma hiäntyy sentään, tuulet mennee alas~
~kyllä se ilima alakaa hientyä ehken tulee saek~ (hientyä eli lauhtua)
~hienoo, hienettyy lankaa~ (pantiin ansalangaksi)
~hienukoista tehtii ennel leipeä, hienukkarieskoa tehtii~ (hienukoista eli suolaheinistä)
~ei niill oup piällä tok nuilla lapsilla kuv vähäh hiepaleita~ (heinäveden kieltä)
~lumen hiepale lensi käem pääl~
~kyllä minä sille annov vähä hiepannyrrijä, mitä sen aina tarttee huonoimpasa päälle keikkoilla~
(pyöräytin kuritonta poikaa tukasta, liha muistaa)
~mukulat siinä hiappaa~ (kulkee edes takaisin, mukuloiksi kutsuminen, loimaa)
~tytöt tanssia hiepottaa~
~vielähää seun sillä ijällä hieppeimmillää, tanssiikii jos niikseen tulloo~
~hieppu~ (lyhyt ja ohut hame, tanttu)
~sen häntä rupee niih hiappuun kun on hyvälluantonen koirra mutta kun om paha niin ei sen häntä yhtee hiapu~
~mitäs se koirra nyv viakastellee kun seh häntä nih hiappuu~
~vaalo sininen hame oli, ja nii hiepsasi helma~ (metsänneidolla, minkä eläimen hahmossa)
~kum minä heitin kenkäni niin hetipä hiepsaotti poes sukkasa~ (tyttö, jäljittelemällä oppiminen)
~helema hiepsii ja sippoo lunta~ (sipoo lunta, vrt. hipoo)
~alkaa neulohmaan niitä niistä silmistä ku ne on hieputtanhee itteänsä~ (särkiä katiskan silmistä,
omat ja vieraat pyydykset)
~maalarit tuljaava kaikki paikat maahliin, sitte niitä saapi vaimoväki kravata~ (seinien maalaamisen
myöhäisestä alkuperästä, turhaa=vierasta, vrt. hienostelu)
~semmosta nukelmaa tullee aena villavaatteista kun se tuo omakutonen varsinkih hieraopi kaenalon alta~
(nukelmaa eli nukkaa)
~vene hierausi irti rannasta vaen ei toki mennyk koskelle asti~ (karkasi)
~toisila sitte helposti hieraintuu kantapäät rakoile~
~naiset hassas astijoita nii että hieraimet läks~ (hassas eli hankasi, puuastioita)
~kyl ne melkei sen käsinkivil hieras~ (uutispuuroon tarvitut jauhot)
~kuorinnee ne syötii kässii välis hierastii enempää tuhkaa pois ja an männä~
(naurispaistikkaat)
~niitä ku hierastiin nui se lähti se kuitu irti~ (likoamassa olleista pellavista)
~hierinkivillä nool huttujaohot uamurupeamalla hierastava muijen töijjen lomassa~
(hierastava eli jauhottava)
~hiarasem pari paitaa~ (pesen käsin)
~menes hieraseen noo tiskitukot~
~minä vähä hieraisev voatetta että mä soam peällen~
~mitä kauvemman saunasa on, sitä enämpi lähtee hiaraketta~ (hilsettä, kehnää)
~pohojaongen onkiat haki hierakkeita joista sai lohia ongella paremmin kuin muualta~
(hierakkeita=joen pohjassa olevia kutusyvennyksiä)
~mitä toi kis nyy o vail, ko see mun kyljesän nii hiarakoitte~
~sittä käypi koittamassa nuij jotta onko ne pehmmeet nyrkkiev välissä hieralttaa
jotta joko ne riittää nyt siellä olollaan~ (liotetut pellavat)
~ootahhaam minä hierallav vielä noa kaks Hennam paetoo~ (hieraisen eli pesaisen)
~älä hiarast siin vaattes kuluva rik~
~ei iho sillo viel puhras olk ko siit hierauksi lähte~
~kootettih hiarahuttaa hyppysissäh, joks ol luut eräh~ (pellavista)
~hierauttaa joskus purstollaan, että kirpoilee kauvvas~ (kuteva lohi, karkottaa toisia
purolohia, oikea suomi=oikeat purot=oikeat kalat)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
