~ne vesisyksynä pirttiin työntyy hiiret~ (ihmisten lähelle työntyvät hiiret eli hiidet,
vrt. sukulaisten henget)
~siin o hiiri sul luine hammas anna minul rautaine~ (maitohampaiden antaminen hiisille,
vrt. hampaiden puhkeaminen=suojelushengen saapuminen, hii-ri, hii-si, ii=jälleensyntyvä sielu)
~se hiiri luuhammas annam muller rautahammas~ (luu ja rautahampaat)
~sitten ku se lähti pois ne, se heitettiim melkeim muurirrahiij ja sanottiin että,
hiiri hiiri hiukkahammas, annam muller rautahammas~ (hiukka ja rautahampaat)
~voi voi ku se lämmitti hiirel saunavettä~ (lapsi itki)
~mikäs sen pikkuusen on nyt tullut kun pitää keittää hiirelle puurovettä~ (itkeä)
~se mel laskemaa kotoaas sitte hiiret irki, ne ol hiiret sitte nii kauvan kytkyses~
(nuorikko, laskemaan hiidet irti, kolme viikkoa häiden jälkeen, vrt. suojelushenget)
~hiiret vinkuu kun ei tup päästääh hiiriään~ (häiden jälkeen, vrt. hiidet,
ikävöivät sukulaisten henget, perheen suojelushenget)
~se män hiiriä irt piästämää~ (miehensä luota karannut)
~pojalla vielä hiiri korvassa~ (naimattomalla)
~hää kytköö kaikki hiiretkii, ennenko pääsöö lähtemää~ (hidastelee, viimeistelee
keskeneräiset työt)
~ei sitä mihkiä piäse ennenko kaikki hiiret on kytketty~ (vrt. henget hyvitelty)
~sil oli hiiri korvas et jotain tapahtuis~ (tunne, vrt. hiisi korvassa,
suojelushenkien luonteesta)
~hiiret syä sel laitaa~ (täydenkuun laitaa)
~hiiri silmään tulee~ (silmän nykiessä, vrt. elohiiri)
~hiiri tuloo ja vijöö~ (sanottiin lapselle, vrt. metsän hiidet)
~hullu kehuu hiiriänsäk kunne om muuta kerskumista~ (vrt. hiisiänsä)
~ei hiir kekkoo kuole närhi närttehesse~
~himosa oh hiirelläe~
~hiir hiirtä vettää hämähäkki kontijjoo~ (heikompi vahvempaa)
~ee hiireh hiiskaosta kuulunna~
~oon niim palijo Pohojammaalta ettei hiiret syö~
~olla hiiriä syömässä~ (vakoilla / arvostella toista)
~hiiren valkeata sammuttaa, kärpäisen vettä vetää~ (jätettäessä tuli palamaan yksin)
~hiirihankiaisiksi~ (sanottiin, syystalven heikkoa hankea)
~hiirihauk kyttä hiiri~
~no se hiirihaukka ottelee piäniä lintusia kiinni, makkaratiasia, varpusia ja semmottia~
~kanahavukkaa saap ampuvaa mut hiirhavukkaa ei saa~ (sukupuuttoon ammutut haukat,
harvinainen näky monessa paikassa)
~en tiijjä syönöötik nuo hiirhaukat niitä~ (päästäisiä)
~jokku käskevä sitä hiirihukaksi ku se syöpi hiiriä~ (purotaimenta, vrt. hiisihukaksi)
~hiirikerta~ (aitan lattian alla oleva salvos joka esti hiiriä pääsemästä aittaan)
~ja nii hyvä o hiirii ottamaa oikei hiirkissa~ (omat hiiret, vieraat kissat)
~se on kova hiirikissa~ (käärme, omat hiirikissat)
~meill on kaksittaan kissiä, tuo isoo on hiirikissi ja tuo toinen on flikan nimikoo~
~tosa meijäm pello aera viäres kasva stää hiirikka ku syäränki~ (hiirikka eli
hevonhierakkaa)
~savikko taas harmaja kaunis, mutta hiirikko oo hirveämpi, tumma~ (hirveä eli hirven värinen)
~hiirik ol jollantaval harmamuattone~ (hiirikko eli hiiren värinen)
~hiiripissi~ (hiiripöllö)
~hiiripöllö ellää niinkuh hiirihaukkakih hiirellihalla~ (hiiret=luotu pöllöjen ja haukkojen
ravinnoksi, ei etelästä tuotujen kissojen)
~mitä sannoit hiirpöllöks, se ol pikkusemp kuin huuhkaja~
~hiirisil~ (leikki jossa istuttiin piirissä ja kuljetettiin jalkojen alitse esinettä)
~hiiriskontti~ (linnun reisiluu, myös hiirisluu)
~natut oli parempia hiiristämään ko kollit~ (natut=naaraskissat)
~hiirvuosina nehän tihutyötä tekköö ihon ihmmeestik~ (hiiret, lämpimien talvien jälkeen)
~hiiriäeshaokka on semmonem puhas lintu~ (yksivärinen)
~hiiriäishaukka~ (hiiripöllö)
~hiiriäeskossikka~ (hiiripöllö, myös hiiriäiskossoo)
~hiiriäiskosso~ (hiirihaukka)
~hiiriäisleks~ (hiiripöllö, vrt. leksa)
~Helmi on ku hiireisleksi~ (silmät suurina istuva tyttö, pöllöihin vertaaminen)
~hiiriäislokki~ (hiiripöllö, myös hiiriäisloksi)
~haastot jotta tytöt saavat sulhasia jos hiiriäismötti tulloo tuoho aijallen kartanor reunaa~
(mötti eli pöllö, lempeen ja suvun jatkumiseen yhistäminen, toteemien piirteitä)
~hiirijäesnakkelit syöp hiirijä~ (hiiripöllöt, myös hiiriäisnakki, vrt. nakkila)
~hiiriäisnakkeli~ (hiirihaukka)
~hiiriäisnakki~ (pieni haukkalaji)
~hiiriäisnokka~ (hiiripöllö, myös hiiriäisnokki, hiiriäisnossa)
~hiiriäisnossar~ (hiirihaukka, myös hiirijäisnosser)
~sin oot koko hiirijäesnossar~ (pienestä)
~hiirijäisnuhjaks ja sit sanoovat, ku se syäp hiirii~ (hiiripöllöä, paljon nimiä
=paljon pöllöjä)
~hiirijäisnuhja se voip keänteä peänsä miten voan, ei se taijak kotka olla,
suuret silmät, sellanen lyhyt peä~
~piäkii o sillä ku hiirijäisnuhjala~ (pyöreästä päästä)
~hiiriäisnuhja~ (hiirihaukka)
~hiirijäisnuhjai~ (hiiripöllö)
~hiiriäisnuija, mones paikkaa käyttiit sitä, mie ja ko istui ko hiiriäisnuija~
(sitä nimeä, pöllöstä)
~se kuul oleva niiko hiiriäispöllö~
~hiiriäistossa~ (tossa eli pöllö, vrt. tossavainen)
~niihä sinä oot ku hiiriäistossi~ (poskensa pullistaneesta lapsesta)
~hiiriäistuuppa~ (hiiripöllö, myös hiiriäistuuppo)
~se on sellainen hallakam musta se hiiro~
~hiiro on kaksikarvanen yrittää ollak kun hiiren karva~
~hiirukainen~ (hiiri)
~hiirukka~ (hiiri)
~niin sää nakerrak ko hiirulainen~
~kuule, hiirulainen rappaa kiukhan takana~
~mää hiiruti verkalles pois~ (hiirutin, hiivin hiljaa)
~hiis tak hiis tak~ (ääntelee kivitasku)
~se hiissoa risua ja rikkoa pesähäse~ (muurahainen)
~mikä häller ruuvvaks on käyppee, sitähän se hiissovvaa kasnnaasak~ (kärppä,
kasna=varasto)
~minä viem pänikän tuonnes suollej ja hiissaam pihhaan sitte kun se on täynnä~
(muuraimia, pänikän=tonkan)
~sanoi että häm menee hiissaah mettoo~ (hiipimään lähelle, soitimelle)
~eeköön se hiissoap pohjoisem puolellen tuota tuulta~ (hiissaa)
~ruppeaa jo niih hiissoamaan toesippäem päeveä~ (päivien lyhentyessä)
~vanha aikka ol semssi hiittet, ko ol sara miähe voim, ja tuhanen konsti~
(voimaan ja tietoon yhistäminen)
~hiisi teki ämmälles pyykkiprunni, pisti kol lapjollist ja siit tuli heolinnan kukkula~
(kukkuloihin yhistäminen)
~siäl on semmosten hiitten tekemä kirkko~ (hiidenkirkot, omat kirkot)
~äläkää menkö kovin kauvas kotua, jottei hiisi viä~ (hiisi vie, asenne hiisiin vaihtelee,
vrt. hirven heimon henkiä=outoja / pelottavia karhun heimolle)
~o hiisi mertaam mennyk kun ei tu yhtääm mitään koko hommasta~ (hiisi mertaan,
minkä eläimen hahmossa, pyhä eläin=epätoivottu saalis=huono enne)
~ne on nyt joutunnuh hiiej jäljille~
~yhtä puuttuu sano hiis ku hyttysiä luk~ (vrt. hyttyset=sukulaisten henkiä)
~tuntu ko hiije voima ois olt liikkeel~ (jäiden lähtiessä, vrt. alkuvoima, luomisvoima)
~hiis ties, mut ei sano~
~siihen se hiis toi, josta ottikin~ (sanottiin takaisin palaavalle)
~ajjaa se hiis hyvälläi, kun se voa selekään peäsöö~ (ajaa hyvälläkin, vrt. hyvät ja
huonot tunteet, ajatukset, intohimot)
~hiijel lintu hiijel lukko kivikkokalliosa~ (hiiden linnut)
~hiitheh hiiev väki, kirkhon kirkov väki, maan alle manolaiseh~ (hiidet, kirkot ja manalaiset)
~sinnet tuli hiisi sinnek koskeen~ (koskessa oleva jäätymä / sohjo, joka esti virtausta)
~kyllä nyj jo tullee pysyvä talvi kuh hiisi jo karjaansa kuljetti~ (joen jäätyessä)
~hiisi tuli veteej ja mylly taukos käymäst~ (myllyjä inhoavat hiidet, vieraita keksintöjä)
~hiis messän käymättömäl~
~hiithem mennee kuolemaj jälkhen kaikki pahat~ (vrt. hyvät)
~hiijjessä ov viholliset haltiana~ (viholliset haltijana, toisen heimon tuonilmainen
vai synkretismi kakkaa)
~hiijestä tulit noutajat sanothan ku jumalaton kuolee~ (hiidestä tulevat noutajat,
hiidet=omia jumalia, sukulaisten henkiä / heimojen perustajia, vai edellisen
kansanryhmän, kantasuomalaisten)
~paa hiitehe, ole vaiti~
~hiis kuitenkiin~ (voimasana)
~meh hiiren kuuseh~ (hiiri=hiisi, mikä hiiren vanhempi nimi / toisen alkuheimon nimi)
~se puhu kaik huut hiiteh, eikä siin ollum mitääm perää~ (huit hiiteen)
~sen hiijen kuussilmä, toheloit ja kuatelet kaik~ (hiiden kuusisilmä, vrt. hämähäkit)
~hiijen kuuseenko lienee hävinnyt~ (kuusiin yhistäminen)
~voi hitto ja hiisi ja kotamuahinen~ (omia jumalia, vrt. toisen heimon)
~puut heiluu hiijel laelaa~ (hiiden lailla, kovassa tuulessa)
~missee hiijjessä se on ollunna~
~hiijjem matkam piässä~ (hiiden matka, vrt. matka metsäpyhäkköön, matka tuonilmaiseen)
~tule jo hiijen jytkää~ (kiireen vilkkaa, kiirehtivät hiidet)
~elä hiijessä semmosta puhu~
~paenu hiiteen siitä~
~hiisi viekhön viisi tuokhon~ (hiisi ja viisi)
~mää hiiteen ja Hepoimäkeen ja kateisiin~
~mie isse mänin hiismessää, löysin lehmät hiismessän palteest, oti seissemä issoo vissaa
ja löi lehmii pitki vassaa~ (hiisimetsän palte eli rinne, hiisistä puhuminen=viittaa
kantasuomalaiseen alkuperäisväestöön, elivät maamajoissa rinne ja vaaramailla)
~minä hiisiin sittel likemmäksi~ (hiivin, hivuttauduin)
~minä olen jo kauvan hiisiny käyrä teillä mutta aina on jääny~ (hiisiny=aikonut,
suunnitellut)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
