~mie en usaltaant hänele hiiskaakaa~ (asiasta)
~ku pittää niim peitoos jottei uskalla hiiskaakaa kellekää~
~misäs ny kaik ihmiset on, kuttei kuulu hiirenhiiskavust~
~ne mukulat oli nin vaivihkaa, ettei kuulunu hiiren hiiskausta~
~kaikki on nii hiljaa ettei kuulu ei hiireh hiisahlost~
~ei ole kuulttu pojasta ei hiiren hiisahlust~
~pönkää eij olt ovepääl mut ei sielt kuulunt hiire hiisahustakaa~
(mökistä)
~ei soak kuuluo yhtä hiirenhiiskaosta~ (lapsille)
~jos siä hiiskahrat sanaakaan täst, niin katto ittiäs~ (katso itseäsi,
vrt. varjosielu itse)
~minun korvviin ne kaikki hiskkaukset kuulluu, vaikka mitä hiskahtavvuun~
(vrt. luotettu ihminen)
~elä hiiskaaj jos tiijättii~
~mistä liekkit tullut tievoksi, vaim min en oos siitä hiiskahtanuk kellekkää ihimiselle,
se un niin tosi kum minä tässä~
~muistas sie, ettet saa hiiskahtaakhan~ (väkevä tieto=salatietoa,
julkinen tieto=heikkoa tietoa)
~ei se meitiv voimillamme eres hiiskahtanukkan~ (liikahtanutkaan)
~äläpäs nyh hiiskahraj jottes putua sieltä~
~mnuul hiiskastin kyl mutt em mnää uskon~ (vieraisiin uskomisesta, vrt. "uutiset")
~hiiskatti, ko en mie sitä ennen huomannu~
~puhe o olt sellane jot tuvas pittiä olla ruoka aikan hiljua, mut tiäl käyp alituine hiiske~
(omat tavat, tulevat luonnostaan)
~ko isäntä olkii strooka, niihän sii sit syötii hiljaa pöyvvääs ninko kärpäset,
ei siel kukkaa hiiskuntkaa~ (vieraat tavat, perustuvat pakottamiseen)
~jäät oj joes jo vähä hiiskeellä~
~mun yks hampaani oh hiiskeellä~ (alkanut liikkua)
~tyttäret on hiiskheilhä~ (poikien tultua kylään)
~kaikki hiiret hiiskheelle~ (huudettiin sokkosilla oltaessa)
~ei sum päresäs ol ene ku yks piän hiisk ei semmosel hiiskul mittä näe~ (tulen hiisku)
~ei siäl mittä valkkia ene ol kon piän hiisku~
~hiisku~ (kotihiiri)
~lähti sanaas hiiskumati~
~jos siä hiiskut täst kullaan niin tiärä ittes~ (vrt. katso)
~siin ei syntynt hiiskuakkoa kelvo tuvas~ (vanhempien ollessa ruokalevolla)
~no ko miul ei uo hiir eikä tijanen hiiskunt sellaista ja nyt omat lapset~ (vieraista
asioista puhuvat omat lapset, vrt. "skoulut")
~min en ot tohtina siitä hiiskuakkaa~ (tohtia, kuikan heimon kieltä)
~poeka äessään purjottaa, ei sanookaa hiisku~
~tummu on koko päivän ollu niin myttynen, ei soo hiiskunnu sanaaka~ (tummu=mummo,
myttynen=totinen)
~me ei hiiskunum mitään ollenkaa~ (kalansaaliista)
~tästä ei hiiskutam muille, ei missäär rakkauvvessa~ (saaliista)
~mahranks mää saaras stä yksin hiiskumaankan~ (liikahtamaan)
~se hiisku noin kun se henkitti~ (aukile, lapsen päässä)
~hä oleskele nii hiiskuksis~ (hiljaa, omaa elämää)
~se rupeskin hiiskuttelleen~ (käärme, liikkumaan)
~mitäs stää valkijaa siin hiiskutat~ (liikutat, pyhä tuli)
~minä hiiskutin koppaa~ (liikutin, lapsen koppaa)
~ei minkään sitä tuuli saanu hiiskutettua~ (liikutettua)
~hiisnaakkain~ (kivitasku)
~jo se kävelä hiissaili kepin kaah~ (loukkaantunut)
~onks sen Jussin jalat kipeet, kun se hiissakoittee nin hiljaa kävellä~
~haala hiissa, kyl paala piissa~ (sanonta)
~pakkoon vaen hiissaosivat~ (variksen pojat)
~hiljaapas ne hiissi, ettei niit kuultu~ (vrt. hiisi)
~hiissi oikein hiljaa, että pääset likitte~
~me lählettiin sitte kotio hiissoon~ (hipsimään)
~meile on tulossa majammuutto, siin om hiissuu eissä~
~meitin naveton seinissä oli aina hiistakam pesiä~ (kivitaskun)
~hiistakka mennee talveks pois~
~tommonen hiistakka sen äitikii oli, melkein pelkäi ihmisiä~
(hiljainen, arka)
~hiistakka~ (hintelä, sirot ja arat hiidet, vrt. kantasuomalaiset)
~hiistassu~ (kivitasku)
~kylm se vaan on ko järv hiistle jäätymä~
~kyl me olla viiko vert hiisteltty täsä lähti uima~ (hiisteltty=aiottu,
suunniteltu, hiiden heimon kieltä)
~kyl mää siält ole hiistelly poiski jäär~ (vieraista asioista pois
jääminen, ensimmäinen askel kohti omaa)
~hiistel ja hiistel pääl tullakses, mut ei lopultas senttä uskaltan tul~
(elämää mannesuomessa)
~toisem päälles se hiistelee kohta ko se juavuksisa on~ (humalaisten
terrorisoimat kylät eli kaupungit)
~saletta sielä nykkih hiistee~ (hankkii, tietää)
~älkääpäs paarikat hiistäkö siinä taas kenkiännä~ (paarikat=lapset, vrt. parikka)
~mitenkäh toi nyt käyp kun kaks hiisuu menee yhteh~ (hissukkaa)
~täylyn tulla hiisuaa niin hiljakseh, kun on tiä niin jäistä ja liukast~
(anjalan kieltä)
~se niih hiljaa hiisus~ (karhu)
~koht toi mukul jo kävelemä ruppe, see mene hiisutta jo nojamyären ku se vaa saa
penkkin kii~
~minä kun haihun tiestä ja mänin ihan hiithongikkoon~ (vrt. hiita hongikkoon)
~ja hyö läksvät tulemaa ja hiitalaiset jäivät sin kerkkimää~ (hyppimään,
hiitalaiset=hiiden väki, vrt. hiidan haltijat)
~hiitanassa haotanassa vuore alla laolamassa~ (hiitanassa, vuoren alla)
~et pääsee hiiteläiset läpi~ (oli ovi, porstuan toisessa päässä,
vrt. sukulaisten henget)
~mie niist hiiteläisist olen kuullut~ (hiiden väestä, asenne vaihtelee,
vrt. eri kansaryhmät, hiisistä polveutuvat ja muut heimot / myöhemmät tulijat)
~jalka ol ihlan turta ja sit jomotti niettä hiitemän hirvittää~
~kerran, kun siukku särki kahvekkupin, nin kyl myö sitten oltii hiitikaisillaan,
kun äite tul pirttii~ (varuillamme, peloissamme, siukku=sisko)
~kyllä sinuu hiito perrii~
~lakkeistoton kautta hiitolaan~ (pääsee, noitien asuinpaikkaan,
vrt. kuolleiden sukulaisnoitien)
~totos tehtih kaik ruvat vaikka siin nokes itteh ja käteh niettä hiitemän hirvittää~
(totossa, to-to, to=tuli)
~mist on kiel kelevottomah, hiitolaeseh heenähanko~ (loitsua, käärmeen puremaan)
~hiitolaisiim pulmat~ (häät)
~siell on niin paljon marjoja, jotta hiitosen hirvittää~
~akka tul miun äärelle niin hiitrana~ (ovelana, viekkaana, hiiden heimon hyveitä)
~on se sellane hiitra jot määttiije mitä se millokii tekköö~
~hää ko laatii nii hiitraast~ (laatii eli puhuu)
~a kyl se nii hiitra on, jot ei se toista kertaa sammaahen ansaahen lennä~
(jokin lintu)
~hiitroenhan se miehen sae Särkän Mallui~ (taitavan, tarkan, Särkän Mallu,
omat nimet)
~eihä siin olt mittää hiitraa tekemises, kuka osais tehhä~ (kanteleen)
~sekö ihmeen hiitrosti hänessä lienöön, yhä seun vuan mänemässä~
(hiitrosti=halu, into)
~sanotaan teepäin hiittakiks, ku se laulaa sillai hiittak, hiittak~
(kivitasku)
~hiittakkine istu kivel~
~mää löysin tualta kiviairasta hiittakkisen pesän~
~hiittanoja paljo siellä Lapissa~ (hiisiä lapissa, kittilä, ei kuulu lappiin-ko)
~hiittassu~ (kivitasku)
~hiittattinen~ (kivitasku)
~hiittenajajakshan ne sano myäs sitä painajaista~ (vanhat, vrt. hiisi=suojelushenki)
~hiitenkansa~ (jättiläiset, vrt. staalot, luolamiehet)
~hiitenkarjaa, se oli semmosta harmaata karjaa~ (vrt. hirvet)
~niit ajettii järvest, sanovat, tul murha karja velest, musta, hiitenkarja~
(järvestä hiitten karja, omat elinkeinot)
~tuas Linnakosen kallios oh hiitenkirnu~
~tuoll on Kimolam mettis pal niit hiitenkiukahii, mu em muista enäh paikko~
~hiittenpolku~ (karu kapea maakaistale jossa ei menesty kasvillisuus)
~hiittevarei, haudattu hiittei~ (tarun mukaan, varei=kiukaita)
~liikkuu hiittevästi~ (ketterästi)
~meijän kyläs on puist hiitti~ (hiitti eli puute)
~voipas hiijjen hiitumainen, vieppäs siun vihtarinta~ (vrt. vihtahousu, vrt.
vanhemmat kesävaatteet)
~hiitumit~ (hiidenmaalaiset hylkeenpyytäjät)
~kyllä minä näytinkis sille aika hiituun~ (näytin hiituun, annoin kyytiä)
~anto aika hiituu~
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
