~tuala se hihtää jotta lumi sauvvaim porkista pölisöö~
~se or ruma hihtäissä~ (kiero suksi)
~lämmähä siel o hiihteäk ku ves tippuu räystäist~ (keväthiihdot)
~minä jo kerra hiihi suksela~ (syyshiihdot)
~metästä tultuu söen ja joen ja puhteella hiihon sinne~ (vrt. illalla)
~ja niillä sitä hiihettii, ja palijo~ (mäystinsuksilla, pihtiputaalla)
~mihkä astil lienee Hirvensalamem puolele täytynä hihteä~ (miehen joutsasta,
omin jaloin kuljettu suomi=valtava)
~nahka likuaa ko märijäsä hihijetähäv veesä~ (mäystimen nahka, miksi nevasuksien
mäystin oli vitsaksesta)
~minä hiihom pikkukylältä kottiim päen~
~se piti ollap ponteva ukko ku se hihto semmosen takan kansa~ (taakan)
~ko on hyvä sevä ni on hyvä hihtaa~ (sevä=hankikanto, vrt. selvä)
~ne opetteleitoo suksessakii kulkemaa, reistoa hiihteä~ (riistaa, vrt. reissu)
~eipä se ole ennää meäj Jussi muuta tehnyk ko vähäm mettiä hihtanu~ (oma kantaa,
vieras unohtuu)
~se lähti suksellaah hiihtammaan sitä sutta, ja kyllä se susi paenu mehtääj ja irvisti männessään~
(omaa petojen häätämistä)
~monta susta minnäe on hiihtanuh hankikarstanteella melekeim poekki~ (poikki,
vrt. väsyttänyt hiihtämällä, puolanka)
~Piittis-Antti, sillähän oli semmoset vehkhek ko se karhuja hihto~ (vehkhek=lylysukset)
~se on hiihtänä monta ilvestä kiin~ (oudolta tuntuva petojen vainoaminen,
vrt. vieraat tapporahat, vieras karjatalous)
~kaksi turjal lappalaesta yhtä latua hiihtää~ (päivä ja kuu, vrt. saamelaisten alkuheimot)
~muutamet lapset ne ei ryömikkään ne perssiillään hiihttää~
~se ol oikei mainittava hihtäjä~ (vrt. maineikas)
~kyllä hiihtäjä hikese soa~
~ei sit ollu sitä hihtajaa eikä turistia siihen aikhan olemassakhan~ (turismin vieraasta
alkuperästä, tunkea pakolla / lahjuksilla (raha) toisten maille ja palveluttaa itseään,
puhdasta mannekansojen perinnettä, miten voi olla laillista suomessa)
~vakituiset hiihtajat oli jokka kuluki~ (poromiehet, pudasjärvellä)
~siltä mieheltä se käöttää tuo hiihto~
~s oom menny meäm poika aivaj joutavaksi, koi se ennää muuta tehek ko kulkee hihoista hihthoin~
(käy hiihtokilpailuissa, vierasta=pidetty paheena, nykyään pidettäisiin hyveenä)
~repo oli tuossa klasin alla, mutta hihto sillä tuli~ (hihto eli lähtö)
~no lappalaisill oli see teko talven aikana ette, aamulla lähethii hihtomhaam poroja,
ja illalla tulthiin takasi~ (hiihtämään poroja, vrt. peuroja)
~ei sinun sovi mennä hihtosin Norhjaan, Kattuvuohmaan sie kyllä pääset, mutta sitte sie
kuolet kylmhään~ (oikea lappi, rajaton, tietön, omin jaloin kuljettu)
~mehtämies tykkee levveestä suksesta, joka hangilla tarvihtoo hiihteej ja tavallineh
hiihtomies se ei otas sitä levveetä suksee~
~oli hiihtomies niin etövä ettei sillev vertoja löytynnä~ (oma maine, toisten suusta,
vrt. itseään hehkuttavat narsistit, "julkkikset")
~lapset olit jo täysiä hihtomiehiä, kul lähik kouluhun~ (oma hiihtämään oppiminen,
vieraat skoulut)
~on nälkä niät tahtoo hihtyy~ (hihtyy=nääntyä, läkähtyä)
~hiih, heiluks taevas taik myäntäk maa~
~hii, kun on lustii~ (lystii)
~koijjois vaa käynt mittää haaverii, ko näi lope kauvaa hiijjahuut reisus~ (viipyy, leisu)
~se taitua vua hiijjautuu huomiseks~ (viivästyä)
~kun on yöpakkasia niin kesäntulo hiijaopi yhäm myöhäsemmäksi~
~elekää pojat hiijailko, antakoa olla tyttöje rauhassa~ (vrt. hihastelko, roikkuko hihassa)
~mie vähä hiijaili lähtemistäi, jot hääkii joutus~ (viivyttelin)
~tuo pölyhiukkan mukavast hiijailuo ko kahtuo päiviä vaste~ (leijailee)
~eikä se mää nukka nopeen mut hiijaitoo~ (hidastelee)
~koita ny hiijata ittes pois ettei talonväki nää~ ("talon väeltä" salaa tapahtuva oikea
suomalaisuus, suomalaiset=vankeja omassa maassaan)
~ei olt enneä ko puolekymment maivoa lasettavvoa, siit alettii jo hiijata venettä~
(maivoa=syöttikalaa)
~ei vanahuus mieltä anna, vaen käyntiä hiijjaa~
~no silloon se siitä hiijaa ne, nostaa nek kullit sinne jalkain nokhaa~ (kullit=patoselän
jalkojen päiden kivipainot)
~hiidet~ (lumihuurre puissa, vrt. huude)
~hiijjehhaovasta min oon kuullunna puhuttavan~ (haudasta eli kirnusta)
~ei sinne ole ku hiireheitto~ (hiiren eli hiiden heitto, hiiret=hiisien hahmoja,
vrt. sukulaisten henkien)
~hiilehhinkalo~ (hiidenkirnu)
~ei tult ei hiije hipijiä~ (naarmuakaan)
~hiilehhirvehhinkalo~ (hiidenkirnu, hiiden hirvet)
~se oliki kyyttie, kun hiijjen hoijjakalla pyörittiin~ (napakelkalla, vrt. pyöreä liike,
pyöreät kolot)
~hiijjehhujjuunko liet toass sehhiip pehtuor männy~ (hiiden huijuunko, tietymättömiin)
~toineh hiisijjälk on Kettukalliol~ (hiiden jälki, kirnu)
~hiilej jäljille~ (lumouksiin, joutui metsässä kulkiessaan)
~laskiaisen kuulleltii hiisinkarjaa metsästä~ (kuunneltiin, hiiden karjaa, metsän eläimiä)
~mäneh hiijjen kattillaan~
~hiidenkello~ (syys tai kevätmyrsky, yhdeksän viikkoa talven tuloon)
~siell on komjas hiirenkirnu syrämaas~
~Isoovuoremmaaski on hiirenkirnu~
~koton kallijolta löyvvettiin semmosia jäläkiä juur ninku os ihmine astunnuj ja sitte ol
semmonen kolo, ni äetevaenaa sano, että se on niitä hiijenkirnuj~
~on sanottu hiijenkirnuksi tuola Alakainhuula, pyörii vesi kehrää yhessä siassa~
(vesipyörrettä, pyöreisiin asioihin yhistäminen)
~siäl mäes oo hiirekiuas~ (kiuasta muistuttava kiviröykkiö)
~tääl om pal noit hiirenkiukai tual metis~
~semmosia hiilempolkuja puhuttiij ja hiilenkiukaita~ (hiilen eli hiiden eli hiiren)
~pesi ne enstä juoksevalla veellä ja veivät sitte sev veeh hiijjenkivellen~ (noidat
parantaessaan)
~hiijenkolo~ (kallion luola, vrt. luolamiehet, luolakarhut)
~mänkkäämpä vaikka hiijjenkuusseen astik~ (kuusiin yhistäminen, vrt. kiviset korvet)
~hiijjenkämmeniä kasvaa kallionkoloissa ja alavilla ja varijosilla korpimailla~
(kallioimarteita)
~hiijenkämmen hieroo~ (kahden puun hangatessa vastakkain)
~ampujaeneh hiijjellintu pistäp pirua piikilläes kasvollaes kaenalloon~
~mehiläenem meijäl lintu, herhiläenen hiijellintu~ (vrt. heidän)
~mikä hiijenliukku lie tuolla kallijon kupeessa~ (liukku eli onkalo)
~hiijjelloma~ (lovi sileässä kalliossa)
~tässon koko päevä ollunna semmone hiijjemmoene hötke~ (kova kiire, vrt. hötkyä)
~hiiempelto~ (pitkä kivilouhikko)
~se päistär män hiijjempiliville~ (lensi kauas, kokoon ja etäisyyteen yhistäminen)
~mänköö miu puolestai vaik hiijepissaa~ (kattilaan)
~painu jo hiijen pohojaha~
~hiilempolku~ (hiidenväen kulkutie metsässä)
~jos toinen puhu uskomattomia eli muita pehmoosia tapasivat ennen sanua älä nyt hiiren
tuutis tuallaasia puhu~ (hiiden tuutista, vrt. täydestä tuutista)
~mää hiie tuuttii~
~hiiden valkee~ (aarnivalkea)
~hiienviepä~ (jokin lintu, vrt. hiiren viejä, pöllöt)
~hiije voima~ (tuulispää, vrt. pyörteet)
~joutu hiidevväje jäliille~ (hiidenväki=kääpiöiden / maahisten kaltaisia olentoja
jotka näyttäytyvät joukkoina, vrt. maan pienikokoinen alkuperäisväestö,
vrt. eri yhteydessä mainitut tsuudit)
~ne sanoo että tual Pyhäjärvess asu enneh hiirevväkee~ (järvessä hiidenväkeä,
vrt. saivojärvet)
~järvellä sitte hiilev väki aukas jään niil leviäksi ettei koko talavena jäätyny~
(aukasi jään, vrt. lähteikkäät järvet)
~kirkkahis päiväpaisteis ittejäh ja kultijah kirkast se hiilevväk~ (kirkasti
päivän paisteessa, hiiden väki)
~sanothan ku kuolee, hiijeeväki see noutaa~ (hiidenväki noutaa, vrt. hii=ii
=sukulaisen henki, yksi sieluista)
~hiijjenväk, ne om mehän väkeä~ (vrt. metsäpyhäköt)
~mie saoin ket ne oltii ne kummitukset, hää sannoo et se oli hiijjevväki~
(hiiden väkeä, vrt. kuolleiden / sukulaisten henkiä)
~olokee hiijjevväelä huutamata~
~hiijjevväelläkö tuo tehnee~ (voimasta puhuttaessa, voimakkaita, vrt. jättiläiset
eli luolamiehet)
~hiilenäijjä~ (hiisi)
~hiijjov väki~ (hiidon eli hiiden, hiita=siita)
~alkakaaha ukot hiihentäijä saunaa, se on jo aikojaa siitynt~ (hiihtää saunaan, mennä)
~hiihinpuut~ (sukset)
~sualis miestä hiihottaa~ (saalis, talvimetsästys)
~minä kuh hiihälsiv viis virstoo illalla, niin kyllä siinä sai lautoo heittee toisesa eillen~
(heittää lautaa, hiihtää)
~se on tullu yhellaeseks se hiihanti~ (hiihto, vrt. omituiset ladut ja ostosukset,
oikea suomalaisuus=erilaisuutta, paikallisuutta, hiihtäminen=ei ole ollut kaikkien tapa,
suksia=ollut monenlaisia, vrt. vanhempina pidetyt lumikengät)
~kul lie semmosie hankihiihannoita, niin se kuluttaa vihtasommat~ (vihta, vitsaksista)
~pitäsi tästä lähtee hiihattelemaan sinne yöpuulle päin~ (menemään)
~Juakko ejj ov voemistuna vielä entysellee, mut joha se vähäh hiihättellöö raetillaa~
~lapset ne hiihattelloot kapineita semmosii kohtii, jottei niitä tappoa kättee sillo
ku tarvihtis~ (hiihatteloo eli kuljettaa)
~tuuvvah hiihottaa joukollee elinkeinnoo~
~kylymäle hihtimiehele, se oli oikein hyä~ (hiihtäjälle, rakovalkea)
~kuulu se hiihtohanki olleen~ (hiihtohanget)
~näi hyvä hiihtokel ei uo aina~
~ero se uu hiihtokelissäej joshal lieh hiihtäjissäe~
~sihen aikaan ollu ollenkan hihtokilpailui~ (kilpaurheilun vieraasta alkuperästä,
vrt. vieraita asioita tukemaan lähtenyt "suomen valtio")
~hiihtolapikas~ (kiperäkärkinen hiihtokenkä)
~hiihtolapikas~ (naisten lyhytvartinen kenkä)
~siin on niin kiirej ja siin on hiihtolipu sittä semmonen että se ei parane~ (lipu eli vauhti,
hirveä hiihdettäessä, kuhmo)
~hiihtopieksu tai hiihokas~ (hiihtojalkineena käytetty matala pauloitettu varsikenkä)
~hiihtotossut~ (nahasta laaditut kippurakärkiset jalkineet)
~se ei mene ethen, sielä jälissä vain hihtaili~ (vieraat etuilijat, omat jäljittäjät)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
