~söin niin änkään, et tuli hikka~
~no saiko se nyt lapsikulta kylymää, kun hikka tuli~
~säikäytä sitä, nii hikka lakkaa~
~tytöllä on sellanen hikkara tanssimaan~ (hikkara eli halu)
~ei jättäny mulle hikkarehen hikkaretta~ (söi kaiken, teki väärin)
~mua rupes oikeen hikkauttahan mutta tuora neuvo että koita nielasta kolomasti
hikkauksen välisä niin kyllä se asettuu ja heti se auttiki~ (tuora eli isoisä)
~voi, ko rupes hikkauttamahan, ihan mahaan asti koskee~
~lapsellet tuli hikko~
~kovin tekkee mulla hikko tuota~ (himo, halu)
~ko hikkuuttaa niin pitää kolome kertaa nielasta tyhyjää~
~se on hyvä pittää talavella kenkäheinijä jalakineisa, seijoo jalaka hivosa,
ku heinät vettääpi hivon itteesä~
~tahto ne olla paikat hivosa, ku koko päiväm piti soita rämpijä hillaim peräsä~
~itte oon tällä petkeleellä hakannuj jos on hikua juossuk kynnyksen ettee~
(räystäsvedestä tullutta jäätä)
~akkunaam puhu hikua ja hikkoon sormella teki koukuroita~ (lapsi)
~kyllä minä tuola matkalla niin hikoonnuun ku tuli pujettua vähä liika kovahan pukeehin~
~elä paa liian paljon vuatteita piälles ettet hikkoonnu~
~ja join sitä että oikein hikoinnuij ja menim maate~ (tsaijua juotuani)
~hikkousin ku kävelin kiivaasti~
~joka miehen kengisä oli heiniä, ei hikkoonnuj jalaka~
~heitäppäs sitä löylyä oikein roppakäjellä, että tässä pääsis kunnolla hikoumahan~
~oli se kova urakka, työ ei ollu vielä puolessakaa ku jo alako paita hikkoontua~
~mää olen semmone hikoileva~
~kohta se rupes hikoolemaha~ (lääkettä otettuaan, lääkkeet=myrkkyjä joita elimistö
alkaa poistaa ihon läpi)
~varrotaa hikoileen ennenkun kylpöönkär ruvetaa~ (saunassa, hikoileminen ja kylpeminen)
~yöl mie hikovele nii paljo~
~ja silloj jos minä hikoelen ni min oo saeras, ja minä hikoelen nii että minun om paetan märkä
että se o iham muutettava~
~minä aenaski oom paha hikuvammaan, varsinni sääristä minä hikkoelen nii että saappaav
varretki om märkinä~
~kyllä se ku mettiä kävelee niiv vängällä siinä laihtuu ja hikkoilee~
~kyllä näkkee, että ilima on lauhtunu, kun akkunat nuin hikkoilevat~
~kuarittiim puista pois kuari jotta se pihka hikoili siihem päälle~
~kun tammi hikkoiloo, tulloo hyvä vuos~ (tammikuu)
~talavi on vielä kaokana kun kivet hikkoeloo~
~ei mun tarttes sen kans nyt hikoila, niin kovast ennää kun enne~ (työn kanssa,
tekemistä seuraava tasaantuminen)
~kovin se tuo taevas hikkoilee~ (muodostaa ohutta yläpilveä)
~lunta se vai hikkoilee eikä lakkaakkaa~ (sataa pieniä lumihiutaleita)
~elähä siinä hikkoile~ (kiihkoile)
~älä sie hikkoile kyllä met tässä vielä kerkeämmä olla sielä hauvin pyyvvössäki
hyvät kylläsens~
~tlee vissin kova ukkone, kosk ramanutta ja hikkolutta niin kovaste~
~toesinaa hikkoiluttaa että hikiherneet tippuu~ (kovassa kuumeessa)
~sano että häntä hikkoiluttaa hirveästi~
~kyllä minuva niin hikoilutti, että jokohamma pärskähytän turpihi oikein isävainajan käjellä~
(vanhempien voimasta ammentaminen)
~kyllä minua hikkoilutti että joko otaj ja annan selekhän sille pojalle mutta en kuitenkhan~
(keskitie, viha=nopeasti laantuva tunne)
~on ollu nih hikosta ilmaa~ (hiostavaa)
~ku seinärrakoset rupes höyryymiem päivämpaisties, semmosseks hikoseks vet~
(hikoseks eli kosteaksi, sisäilman)
~se on semmoist hikosaa ja tukkohiist~ (ilma ennen ukkosta)
~laihana on hyvä olla ei hikoota muuta ku saunan löylys~
~kyllä silloon on hikoottava ilima ku aurinko paistaa piliven raosta~
~hikoperänem maa~ (kostea)
~minua hikottaa, että aivan syämhen käy kipiästi~
~kyllä minua hikotti että joko joko lähen järvelle mutta ku oli nuita kuivia luokoja niin palijo,
ei viittiny jättää niitä yökasthen alle~ (himotyöt ja pakolliset työt)
~hikoutti kauhiastij ja semmosta yskäntapasta se oli vaii~
~sillähä onnii eukko aika hiksa~ (reipas / iloinen)
~myö kun luulimma, on niillä parempiik asii, kun niin hiksattaat~
(hiksattaat eli nauravat)
~hilat ei saa ollal liijjal löyhällä eikä liijjal lujallakkaa, sitte ne pittää takareem
mallillaam mutkasellait tiellä~ (etu ja takarekeä yhdistävät ristiköydet)
~hila~ (kesänuotan vetoköyttä ja nuotan kumpaakin paulaa yhdistävät lyhyehköt köydet,
vrt. hilata)
~siinä olit hilat, ja sillä sai kahavia keittää~ (pirrikodassa, padan kannatinketjun renkaat)
~vakinaisessa lapinkoassa siinä on, sitter rauvasta hilat välissä ja, siinä koukuk kummassakip päässä~
(vakinaiset lapinkodat, asuinkodat)
~puuhuh hillauvvuj jotta pikkisen enemmän oisin nähny~
~se Viusku oli hillaonna issoom puuhun~ (karhua pakoon, sotkamon karhut, montako jäljellä)
~eikö koko mualiman kyyhkyset hillautunes siihen~ (halmeeseen)
~ja ne kun ol niitä ojija myöteh hillautunna sinne ettääs salolle~ (hauet)
~ei aota ajatellap pitkälle etteempäen, täötyy hillaotap päevästä päevään~
(päevä kerrallaan)
~alakovat hiljalleen hillaota ommoa mökkie itelleen hankkimaan~ (naimisiin menneet miehet)
~ei tuala astias oom maitua kum piäni hilahros~
~kun olis nyj juur pikkusev voita, ett olis ihan semmonen hilaus vaan~ (omat mitat)
~itte se vain puunsa hilaaloo mettästä~ (vrt. vedättää eläimillä, oma ja vieras)
~johän tämäkkiih hilaksen seisommaa~ (vajaan vuoden vanha lapsi)
~tiuvut niin hilakastis soevat~
~siellä hilakka käv, kun nuoret yhteen piäs~
~nuo lapset pittää semmosta hilakkoo, että korvat halakii~
~olokee siinä hilakoemata~
~ompas niillä lystijä, kun nui hilakoevat~
~nykäseppä vähän tuota kelekkaa että saan kiini tuohon hilakoukhun~ (köyden, vedetyt kelkat)
~hilavenneet, ku on hilaorrel yhistetty~ (orrella, nuottaveneet)
~se poekija opettaa huava oksille, sinnes se hilloo ne~ (hilaa poikaset, metso)
~ylimmäisestä hilauspölökystä se ulommainel laita lohkastiim pois~ (ovipuita upotettaessa,
hilauspölkky=oven tai ikkunan pieleen päättyvä lyhyt seinähirsi)
~hilauspölökkyyn tehääm pännällä piiru joka takam perästä~ (takan eli taakan,
takkavitsalla kannetun)
~kaks venettä rinnattai ja riuku, se riuku piti venettä nii ettei se vene koatunt,
ne ol hilavenniet nimelteä~ (nuottaveneet)
~muina sanotti varekse jääks semmost hilet, kotei muut kestän ko varekse~
(variksen kestävää jäätä, rauman kieltä)
~yhreksäv viikkoo talven tulloo ko vettää hilleeseen sillai et ensmäne hile o verem pääl~
~yäpakkasilla järvi ruppee vettääv vähä hilleesee~
~vähä oli rannasta hileessä~ (järvi syksyllä)
~alkaa hienoksien ottaah hilettä~ (järvet, kekrin jälkeen)
~purkas jääm pois merest että siäl oli hilehii vain~
~se ol nii jäistä sen ku jeähiliet siin ol pinnalla~ (sangossa)
~siint pitteä mätteä lappiilla hilleet pois~ (avannosta)
~vaekka sellaene äjy ku ol sillo kynttelinpäevä aekaa~ (äjy=kova pakkanen)
~jeä oh hilleessä~
~kylymä siellä oli mennä yönä kun jeän hilettä oli ottanuj ja rapakotkij jeän hilleessä olivat~
~hilejäätä, ko sem päivä polttaa hilheksi~ (keväällä)
~hillees ollaa ku jää männöö jo joes, virta viep hilettä etes~
~kyllä ne ol oekee hilleissä käet~ (avannolla pyykillä oltaessa)
~niinkun kuikat hilleessä tulivat tulipalolla pakkasella~ (miehet ulkoa)
~ei sool vettä eikä sool lunta, soon sellaittiist hilet~
~sattaa pakkaiseh hilettä~
~päevä paestua hilettä satua, taetua tulla kesä~
~mettä on jään hilees~
~siä on ulkona aika kylmä ku akkunakki on hileesä~
~on siällä halla olluk kuv viäläkin on maa hilleessä~
~tuommone hile on hangen peällä, siinä se suks juoksoo~
~lumem peällä o hilettä, kun se on kovvoa~
~kun satoa silikkoa vettä kovallakim pakkasella, sitä sanotaan, tulii hilep peälle~
~seun tuo hanki näin kylymäsaikaan komijalla hilleellä~
~siellä koriat hilleet kiiltelee lumen päällä~ (komea ja korea)
~koivun tuohes on siinä päällä sellaanen hilet joka irtuaa~
~myö kiskottii hilettä petäjästä~ (hilettä eli jälttä, pettuleipää varten)
~koarnan hile~
~hile~ (tuohen ohut pintaosa)
~en välitä nähhä, vaekka en näkis elämän hilleessä~ (vältellyt eli vieraat asiat)
~sen kynnyksen yli en astuj jalakaani elämän hileessä~ (vältellyt talot,
vrt. vieraiden asuttamat)
~en elämän hileissä ole sielä käyny~ (oma elämä=omissa paikoissa käymistä)
~en elämäni hilleessä oot tuommosta ihmettä nähny~
~se on vasta hilees~ (tekeillä, puuastia)
~kyl täst kohtsiltää talvi tulee, meri hilehtii jo rantoilt~
~sehän toisinnaan hilehttiihän se~ (iho, hilehtii eli kesii)
~jiät on jo iha hileikkona~ (keväällä)
~tuo ves alkua jo hilleillä~ (mennä jäähän)
~hilejjää~ (ohut yksiöinen jää)
~hilekkyns läks irti ja sormempeä on nii arka~ (ohut kynnensuikale)
~silloin kun se pohjatuulev viima käv, jo hiletti tuol lasi~ (jäädytti riitteeseen)
~hilettuohi~ (nuori hilseinen tuohi)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
