~hilii sano rajalaenen kun suvellet tietä anto~ (sudelle, yhenarvoisuus)
~siinä hilinä käöpi kuj jäätelit hilisee ja kiertelee jossaik kostevveessä~
(kosteveessä eli suvantopaikassa)
~se on semmosta hilinätä kun vesi heiluttelloo jeäpuikkoja~ (keväällä)
~se ov vesistä, jäähiliskaa päällä~ (uhkujäällä)
~semmonen hilistys jäsenissä~ (särky)
~sillon kun se hilisemää rupeaa~ (kannata mennä, jäälle keväällä)
~se nii hilistämällä pannee jalkoja~ (kivistää, pakottaa)
~niih hilistää sääriä~ (niveltaudissa)
~nauraa ja hilistää juuri ku lenthon lähtemässä~ (vittanki, hoon kautta)
~kuoret ne hillii puista poes, että ne käö tervaksisemmiks~ (hillii eli kuorii,
vrt. vanhemmat keinot, tulen hyödyntäminen)
~silloon se ilama lämmintä on kun etelästä tuuloo, kyllä se tyttö kultansa
äänen hiliemmanki kuuloo~ (laulun sanoja, oudolta tuntuva loppusointu)
~oli jo niin hilja, että empä enähä lähteny taipalehelle~ (hilja eli myöhäinen)
~olkka hilja mukulak ku ooroi o~ (ooroi eli vieraita)
~se hetki hetkempää laulaa sellaasev virrej ja sitten on taas hiliaa~
(laulurastas, omat virret)
~se käy sittev vaan hiljempaa~ (ukkonen)
~hilijoo om pitännä kylypee ettei itikat kesällä syö~ (kylpeä keväällä,
vrt. laskiaistavat)
~hilijoa liikuttii siellä ettei se kala kuulluk kolausta~ (tuulastettaessa)
~loehtujaan luki hiljoa ja luki se eäneenni~
~laskiaistiistain ku illaista söit, nii piti hiljaa olla~ (piti olla,
vieraat viikot=vieraat pyhät)
~toinen koitti ollah hiljaa ni, toinej jonsei muuta ni, nipisti ni kirkashan kumminki~
(laskiaissaunassa, oman ja vieraan erosta)
~hänel on nii terveet sisukset, nii hiljaa henkäjää~ (lapsi)
~ei kuuro teem mittääm mualla ko naimiskaupasa ko stä pruukataan sillai hiljaa tehrä~
(haittaa kuurous)
~olkai kakarat hiljaa, ettei kupit säry~ (kakaroiksi kutsuminen, hollola,
vrt. kaakkurin heimo)
~verkoil se on semmonej juttu et täyryis souttaa hiljaa~
~nostettihin hilijaa hilijaa sinnen niij jottei se menny yhtäkkiä sinne,
jottei se pelijästyny~ (lapsi pesupunkkaan)
~syrjäp putoili näim pois, ne täyty hiljaa pilellä~ (pettuleivät)
~täyty pittääh hyvin hiljaa valkeeta padan alla~ (haudutetut ruuat)
~see o Lilja kun kulke huameltta varha ja ehto hilja~
~nui hätäästi ei soa tehä, se om paremp kun se tuloo hiljaammasti tehyks~
(omat työt)
~kuka kui hiljaa tahto kuputella~ (hiljaa=myöhään, kuputella=valvoa)
~syksylä hiljaan ku om pannu jäähän~ (järven, myöhään)
~ei vanhuus järkee viä, mut panee hiljaan käimään~
~hiljah hyvää tulee~
~mie kattoin että se on niin heikosti kiinis siinä ja, mie oikein hiliaan olin
sev venhen kansa siinä kiven kosthela~ (heikosti kiinni, lohi verkossa)
~hiliahankkuunen ihiminen ei tavallisesti kerkiä siinä kun muut ihimiset,
aina niitä saa känittää~ (känittää eli hoputtaa)
~se pitteä olla hiljahitteisie ja pitkävetteisie, ei pie sihahtoakoa~
~ja vähä semmonen hilijahtava ettei se mikään sanaseppä ollukkaa~
~kuis sää ni hiljain tuli~
~se o jo loppukuut niät kuu ehdastaa jo ehtoosti se nousee vast hyvi hiljai~
(ehdastaa eli valaisee, porin kieltä)
~kukas järpäkki tänne nyt näin hiljain vyölä tullee~ (yöllä)
~se piti ottaa hiljain ettei lapsi paru, ettei mithäl lurhausta kuulu~
(lapsen ensimmäinen pesuvesi)
~hiljain kavvaks keritään~
~se juaksi siält hiljain siihee saavii, se tipui siält kaks päivää kumminki
siihee~ (kalja, punkasta saaviin)
~ko hiljain sullaa ja yöt kylmää, ni ei tule tulvaa~ (keväällä)
~em minä kuulekkaan sellaasta hilijaasta puhetta, min on niin tullut torttikorvaksi~
~ol niih hiiren hiljaist~
~hiljasia salamoeta~ (elosalamoita)
~taik kyl se takas tul mut ol hiljanem poika vaa~ (sodasta tuotu veli, kuollut,
vrt. sotaa ja väkivaltaa hehkuttava mannemedia, antaa ihmisille täysin väärän
kuvan sodista)
~kyllä siel oli hiliasta ku melekein kaikki olivat vihan teosa~ (vihdan,
vieraat vihan tekijät, omat vihdan tekijät)
~lähen kevväimellä, ku se tullee hiljasempi~
~ei ne ol mittä simmossi äläväissi mukkun tavalise hiljassi lapsi~
~s oli niiv viisas miäs mutta hiljanel luanto~
~siskoo on ollu sellaanen tyrnevä ja, sellaane, hiliaanem mörrikkä~
~se poika on niin hiljain, vaikka kyl se muutoin on tarkka, älyävä~
~se loh o hyvi hiljane~ (veneeseen nostettaessa)
~hiljanem poro antaa vaphaasti ottaa kiinni~
~kyllähän tämä hilijasta tuntuu tämä kostunta olevan~ (kostunta eli paraneminen)
~annetaah hiljasella valkeella kiahuu että se liämi menee tyyni~ (menee tyyni=kuivuu,
haudutettaessa)
~sitte uuniin, semmoseen hiljaseel lämpöseej ja siällä pirettiin~ (mämmiä)
~jumala kulukoo hiljasessa tuulessa~ (myrskyn vastakohtana, eri haltijoita)
~semmosella hilijasella tulella nes sulattihi~ (rasvat, talit)
~se niin hilijasestis sato sen saettavasa~ (kuka, sateen haltija)
~hiljaine tuul~
~hiljases veres maro kasvava~ (vedessä)
~laiha hiljaisempa vesi~ (kohdassa mistä joki jäätyi, virtapaikan vastakohtana)
~enemmän niit kaloi o hiljases veles ku läikkyväs~
~hiljane nousemine saatta kokopäeväsen kiiru~
~nuo penskat hyppää tuala ulukona hilijaseen iltaan~ (myöhään)
~sittes syksylä kyllä piethiin hauassa mutta s oli hiljanen syys~ (verkkoja
haudassa, syvänteessä)
~kuis snää ny viäl näi hiljaseltta ole ylhäl~ (merimaskun kieltä)
~hiljanen kala~ (myöhään saatu lohi)
~oon niitä ihan hiljasiin astikki ollu~ (taioilla parantajia)
~on niin kaahee pakkane, etton pantava hilijaset jalakaasa~ (huopatossut)
~hilijasiksik kaasas sanovat yksipohojasia~ (kannattomia nahkajalkineita,
lapikkaita)
~sieltä se hilijasissaa hissuttaa~ (lapikkaissa)
~myöhät tuli, hilijaseen se viipy ennen kun kottiin tuli~
~minä pijän net tuultumassa hilijasehen asti~ (myöhään, petivaatteet)
~mutta kyllä net täältä kuitem pääsit ei neh nii hiljasseen olheeh n ette
net ei päässe~ (lappalaiset keväällä, vrt. talviteiden sulaminen)
~ja sano tul tuppoa ja, hyvi hiljasee sano jotta, nouskaapas nyt pere ylleä~
(poika vieraille, vrt. isän poissa ollessa)
~syksyllä hilijasij jos ukkonej jyrähtellee, tullee seuraavana kesänä hyvä vuosi~
~morsijameton se ov vanhempakii, eikä se tailas saalakkaa, ku on nii hiljasluontoi~
(saa morsianta, hiljainen poika)
~hiljaisraanakka~ (tasaluontoinen poro, jolla kahdenvärisiä karvoja)
~kylläpäs tääl on hiiren hiliaasuus~ (vrt. hiiden)
~tuli hilijasuus sitte ja ne tormas net ryssäk kothan~ (ryssät kotaan, sodankylässä,
vrt. kammottava "turismi", laitonta oikeassa suomessa)
~hiljasuuresa hyvä tulee~
~hiljaisuuvessa heitti lahen suule näiv verkon~ (rantakaloja pyytäessään)
~mää olin sit simmottes hiljaisuures enemmän~ (lapsena)
~hiljasuvess olen sit asijaa aatellu~
~vielhä ne sanuot et se ois paremp ku sais yksinneä omas hiljaisuuvvessoa olla~
(kuollessa)
~ne itki ja tuhertivat hiljasuuvvessa~ (tytöt, kuukautisten alkaessa)
~hiihto hiljakkaisilleel lupsi~
~semmone hiljakkaine tuulev vire käi~
~älä nii kovast heijoo, joha laps pelköö, järkytä vua hiljakkaisee~
~hiljakkaisee luritti siel airon kans venettä~ (luritti=työnteli)
~nain noiz ylös, hiljakkaisee, pani vaattet päälle, ja mäni uksest ulkoo~
(inkerin kieltä)
~rei´ist näkk et täss on iha hiljakkoin käynny~ (hylje avannolla, suursaari)
~ol ihah hilijakkoenkit tuossa, tuossa Tikkalaam mäntäessä nim moantiev vieressä,
ol sellainen kota~ (korpilahden kantasuomalaiset, vrt. saamelaiset)
~jänes on täst hiljakkoisii menny, koska jäljee ovaa viel tuaree~
~kyl mä siäl kävi täs hiljakkoite~ (hiljattain)
~alko hiljaksie tuhuuttoa lunta~
~tänä vuon tuo kesäkii hiuvu nii hiljaksee~
~eiköhäm meijjäm pitäs jo lähtteeh hiljaksseen kävelemmää~
~sen tuntee ku se tytkytteä hiljaksee~ (lapsi vatsassa)
~ves on aina yhelä tasala, se juoksee se liika ves alespäi siitä hiljaksee~
(vesi lähteessä)
~hilijakseen niinkun suolaheenärieska kontissa~
~ruppee se jalka nyj jo hiljakselleem paraneen~
~souva hiljakseltaa, jot mie kerkie päästellä nää verkot hyväst järvie~
(omat työt)
~sit se hiljaksiin tukavui~ (tuli, vrt. tukahtui)
~mahroks se olk kipijä ko se käveli niin hiljaksiis~
~hiljaksiin ain om menny eteempäin~ (elämä)
~ei se o ukovvalkee, ei siinä mitään ääntä ole ku se hiljaksis menee~
(elosalama)
~se kaarutta tommotto hiljaksillas vaa~ (tuuli, karehtii)
~sata hiljaksillas~
~sareppilv mene nii hiljaksilles~
~nakutetti noi pehmiäks ne~ (katiskan siteiksi käytetyt juuret)
~ko hiljaksiles kulke~ (voi nähdä kalojen kutevan)
~kojetaan illalla hilijalla tai aamusella aikusee~ (pyydykset)
~menöö ne päivät hiliallensa etehempäin~
~pitäsihä se hiljallee ruveta hankkimaa sisuskaaveitakkii~ (huonekaluja,
vrt. vähäkaluiset kodat)
~taitaa siitä hiljalleen kesähi tulla~
~tuullettaanhan nuita vielä nyttii, hiljalleen koattiin tuuli viep ne roskat~
(tuuletetaan marjoja, kaadetaan hiljaa astiasta)
~kyllä se mualima ranta neuvoo jos ei muuta nii hiljallee käymää~
~ka pohjanuotalla, siel ei olluk kiirettä nin, se veettii hiljallee~
~eiköön siitä ilimatki alah hilialleel lämmetä~
~souvvattelehhaa hilialleen että lapsi nukkusi~
~satoa hipsutteloo hiljalleen~
~meijän kulumilta ei ouk mittää uutta kerrottavoo, on eletty entistä myöten hiljalleen~
(oma eli hiljainen elämä)
~se poeka ei vettä heilaota, se o hiljallee mut kyl se muuroo sielä lahessa~
(muuroo eli kaivaa, poikalahna kutuaikana)
~hiljaltaan alta tuulen~ (täytyi lähestyä hylkeitä)
~sato nuoinikkii hiljaltee~
~kaksi mullon oikheen hiljaluontosta tyärtä, se Hilte se enämpi vielä~
~se onnit tuo vähä semmoineh hiljaluontoine ei se paljo puhu~
~semmonen hyvin taetava mies oli setä enempi hiljaluontonen~ (taitavat ja
hiljaiset miehet, vrt. laiskat suun soittajat)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
