~laskuja~

~kyl se hiljan oli juur tääl~
~ookko hilian käyny höpönassun pesällä~ (mahdottomia puhuvalle)
~sellaset reiät joist näk että täs nyt o hilja hyle ollu~ (jäällä)
~syksyl hilja~ (myöhään)
~huamelta varha ja ehto hilja~
~ne karpaleet oli semmosia että ne ei olekkaan kuv vasta joskus syksyllä hiljam punasia~
~se kum mennee nii hilijan tuo kesänteko~ (myöhästyy)
~eikö se hilijan tees sajetta~ (pilvistyessä)
~ku oikke hiljanki kävele~ (sattuu selkään, mihin kohtaan)
~maailma tasaa ellei muuten niih hiljan käveleh~ (tod)
~hiljah hyvvee tehhää, ikäkaos naotitaa~
~tehthin ensin hiljan, mutta, lopussa jo paiskithin~ (kittilän kieltä)
~hiljansyntynen kuu ov vaan kaari~
~sitä vua hiljav verkkaa pit opetellaeta~ (tekemään töitä, vrt. työhön
pakottaminen, vastakohtia)
~hilijavverkkaan kävelläl luposteltiin sinnek Kukkokylällep päen~
(oikea savo, vrt. kuopion kiirehtijät)
~männäähhäv vuah hilijavverkkaan, eehäm meell oom muuta miäree kuhaj joovutaap
puolpäeväkahville~
~se ol hyvi huasteleva mies mut hyvi hiljapuhheine~
~mä ole ni hiljaste va sit kans ettem mnä ole joutunu mihenkä simmossi~
(kommelluksiin, oma eli hiljainen elämä)
~mä oli hiljastem piilos~ (hirven nähtyäni)
~kurnast kalja juaks hiljaste saavi~
~lapsi syntyi oikijaan aikaan vaan häät hiljastuivat~ (omat lapset, vieraat häät)
~mull eij ook kiirettä koskaa enk ooh hiliastunum mistää~ (myöhästyminen
=tuntematon käsite, vrt. kuolemaa kohti kiirehtijät)
~sauna hiljastu~
~aika lailla tuo Heikkikin on hilijastunu, vaikka se poikasena oli aina kaikkee
koiruutta tekemässä~
~kyllä se ilonen ihminen nuarena oli mutta vanhana ne kaikki hiljastuu~
~siihen souvattamiseen se lapsi hiljastu~ (rauhoittui, tyyntyi)
~eiku piättääk kimmelä sitä rihmaa ja antaas sen temutas siinä ni se kyllä hiljastuu
siinä ja sittes sen saapi~ (kalan uistimesta, kimmelä=tiukalla)
~kyl se siit ehtoste hiljastu~ (tuuli)
~muisti on hiljastunu, monasti eilistä asijata ei muistat tähäm päevään~
~yöpakkaset hiliastuttaa kesäntulua~
~ko kahtie pietimie käi tuul voa, siit se hiljas se mänö~ (pietimie=purjeen
kaistaleeseen, laatokan purjehtijat)
~lunta sattaa hiljatelhen~
~iha hilijattai söit ja tuas näläkiäs valitat~ (lapselle)
~kerrottiihan sitä vielä ny hilijattai~
~jopa mulla koasti päänahkaa kutistaa, vaikka aivan hiljathain mie sen pesin~
~semmossi o viäl näkyn hiljattaissi~ (verkkopusseja orresta roikkumassa,
mihin käyttöön)
~hiljatuisina aikona pitäs sen uulen kuun syntyä~
~kyl myö siel käyviä hiljavällei~ (piakkoin)
~niih hilijaeänine, sillä on nii että minä en nyt enneä ymmärtäs ei kerrassa mittää~
(ymmärtäisi mitään, metson ääntelystä)
~hautajaissi on kyl mnuu muistikän ja vähä hiljemmankiv vissim piret~
(pidetty hautajaisia, uusi keksintö, vrt. vieras uskonto, kaikille
yhteinen=vierasta, erilaisuus / paikallisuus=omaa)
~se uamusella se aena hiljemmasti~ (lauloi, mies)
~pistee aena, toesinnaa hiljemmäst, toesinnaa kovemmin~ (pistää rintaan,
sydän, keuhkot vai lihakset)
~ehtoolla vasta hiljemmi~ (myöhemmin)
~nys sitä vasta saaliksi hilijemmin or ruvettu sanomaha~ (hartialiinaa)
~mutt ei täälä panna ennen ko maaliskuul loppupäivinä, jokku panevah hiljemminki~
(lihat kuivumaan ulos)
~mitä hiljemin se hiiltyy, sitä paremin se pallaa~
~tuul iltasella tavallisest hiljennaiksee~ (hiljenee, vrt. yltyy)
~hiljenytti sauvoila termässä~ (suksien vauhtia)
~porkilla painettihil lumehen että nep piirsi niil lujasti että ne vähä hilijensi vauhtia~
(porkilla eli sauvoilla, alamäessä)
~hiljennä eäntäs, toeset jo nukkuu~
~hilijennäppä ääntäsi kyllä tässä vähemmälläek kuullaan~
~tuul hiljenty~
~kyl se siit jo hiljentyy sentään~ (valkea)
~näkkyy tuo tuiskukii hiljentyvä, jot päässääkii sitä päätä lähtemää~
~hiljentynys se on tuulemasta~
~lapset jo hiljen makkoomaa~
~myrsky hiljenee jo~
~väliin ne hiljenie, laskie alas ja, välil se lykkeä semmossia soihtuja taivaalle,
niin et sen näkie~ (revontulet)
~oli se kovvaa ilimaa vaem pijaahan tuo sitte hilijeni kun alako sattaa~
(ilmaa eli ukon ilmaa, kesän pyhiä hetkiä, vrt. lämmintä ukon sadetta
karkuun juoksevat)
~tuuli ov vähä hiljeny~
~hengitys hilijeni vaij ja siihen se loppu~ (kuolevalla)
~alako vaen harvetaj ja hiljetah huoku~ (kuoleman lähestyessä)
~en minä pitäny mitee kiirusta ajoin vain hilijoksensa ku oli niin koree ehtoo~
(koreat ehtoot, elämän suuria iloja)
~jos oli kaksi niin toinen oli perässä, tuuppi hiljokseem pitkir rantoja~
(kahdestaan tuulastettaessa)
~hiljoksseenko hyö teivannoov vaim miten~ (teivannoo eli kulkee, hirven heimon kieltä)
~löyly meni hiljokseen kuulemakivviin~ (alempana oleviin kiviin, kiukaassa)
~se hiljokseen sitte lumi suli moalta~
~hiljokseen pittää vanhan kävellä~
~maa kerkiää ensiksi vähä kostumahan, kun sataa nuan hiliooksensa ja vähitellen pykää~
(alavuksen kieltä)
~rupes hiljokshen sataa tuhuraahan~
~niin se vair rapsuttellee hilijokshen~ (sade)
~tuuloo ni hiljokseen~
~minä siinä hilijokselleen kävelin, ku yhtäkkiä huomasin, että hirvi seiso eessä~
(ihmisiä pelkäämättömät hirvet)
~sit om pitännä vuah hiljokssiim männä yksim päivin~ (yksin päivin, päivä kerrallaan)
~männään hiljoksiin ee oo kiirettä~
~lähettiin hiihtamaan, hiljoksiin hiihettiin~
~talvi tuloo hiljoollensa~
~se sammuaa se hiilikko omaa aikaansa, räytyy hilijollehe~ (hiilikko eli hiillos)
~pantiim pata täyteel lihhaa ja hilijolleen kiehutettiin~
~se pitäs paenaan niinku yksi ajon koko verkko sinnej ja, siinä hilijolleem paenellaan
sitä ja käännellään sitä~ (verkkoa värivedessä, vrt. rovassa, mujussa)
~mistä paikom puuta se alkaa, pitäs tyvipäästä alkaa ja hiljoilhem mennä lalfhan~
(lehtien kellastuminen, yhteydessä seuraavan kesän säähän)
~lähti pöllöö hilijoollensal lentoho~ (pöllön kutsuminen pöllöksi, nurmo)
~kevvääksihän se alakaa tästä hilijosittaim paenua~ (talvi)
~hilijoiskelhem painu~ (pois, ukkonen)
~emmä me keriinny ennemmin, kut tultihin vain hilijootellen~ (hiljootellen kulkeminen)
~päeväpä siellä tullee eiköhäl lähetäh hilijotellem mettään~ (päivän lapset)
~kyllä net heinät hilijotellen kuivaavat nahkapouvallaki~ (pilvipoudalla)
~kulkee nii hiljuistaa~ (etana)
~hilijukainen poika se Veikko ei se palijova hättäile~
~lapsiriepu oli nii hiljukaine~ (vrt. liian hiljainen)
~se ov vähä semmonen tummahilkanen ninko isänsäkki~ (tummaihoinen ja tukkainen)
~kyllä s on sitte hilkari se tenava~ (vilkas, vallaton)
~oikeen imehtelen ku mies on tos iäs tommonen hilikari~
~jiät ihah hilikatti männessään ku ol niin kommeeta jiällähtöö~
~niillä taitaa ollan naimiseh hilkkeet~
~on se poika semmonen sahuri ettei seh hilkkeisiin om menosta, kyllä se nin ossaa toista huiputtaa~
(vrt. sahata silmään)
~ei täs pullopohjas uo ko yks hilkka enniä pohjas~ (vrt. tilkka)
~pyyhi nennäis, enneko hilkka nolkahtaa suuhuis~
~mehtä on veshilekala~ (suojasään jälkeen, vesipisaroiden jäätyessä puiden oksille)
~hilkka o semmone kolmkolkkane valkosest kankoast ja pitsit o reunas~ (kolmikulmaisesta
kangaskappaleesta niskaan solmittu naisen päähine)
~pannaa hilkka päähä, jottei hiukset löyhkä~ (löyhkä eli liehu, myssymäinen naisen päähine)
~se sylköö hilkkaa verta, se rykkii niin kovast~
~viel on tilkka kosk hilkkoa~ (tilkka hilkkaa)
~siinä soapi monta päevee hilikkasta~ (omat ulkomaanmatkat)
~oikeen ne tulliit hilkkapunasii hamelankat~ (hilkan eli helakan)
~ämpäri pohjas oh hilkkine vettä~
~puas miukii kuppiheiv viel pien hilkkine~
~leikkelen ne pernat hilikoiksi, tulee sitte hyvee kalaloolaa~ (loolaa eli looraa, r=l)
~sillä hilikulla kerriitäänkö ennen saretta kotio~ (omat kiireet)
~män nii hilkule et se on niissä ja niissä jos myö ehitää~
~iltahilkul lasettii verkot~
~hilikku eli kilipukka~ (lisättiin kohoksi nuotan laitoihin)
~hilikku~ (pikkupojan kikkeli)
~ja hilakkuja pirethin sittep palijo, ei sitä mitää hattuja ollu~ (ohut päähuivi)
~pane hilukku hyvin silimilles nottet päiveety~ (kuortaneen kieltä)
~tälläkkääh nyt tyttäret tulehen hilikkulooraa sinne uunij jäläkilämpöhön~
(hilikkulooraa=silakkalaatikkoa)
~se o nii hilko tenava, se hiäroo ja vauloo~ (levoton, vallaton)
~meilän oli Väinö-poika vähä hiloompi~ (vilkkaampi)
~se on niih hilko poika, semmonen tiranni ja menevä~
~päivät piästään ne tok hilikkovvaat nuo lapset, jotteivät jouvvak ies hetkeekääk~
(makaamaan päivällä)
~ne ko hilkuttelliit siit ko käytii kyläs~ (kulkuset reessä)
~hilkusiks sanottih ku ne sil kal hilkutti ajajes~
~oli lauloah hilikutellu että liekkö tuolla raukalla ikävä olluk kun se siellä itki~
(aave, kummitus)
~koira juasta hilkutti minun sivutteni siä mettätiällä~
~kantoa hilikuttoa kaukoa lähteestä yhellä sangolla vettä~ (sisämaassa asujat)
~semmosia suuria kivejä hilikutelleet~ (kuljettaneet, jättiläiset)
~talitintti viilata hilkuttaa~
~käki kukkuuh hilikuttaa~
~voi hilkutti ku se painu hyvi~ (painu eli taipui, tuominen puu,
auringon paisteessa)
~kun ne on valmihii siit ne on hilloi, sih saakka niit sanotah muuramiks~
(muuraimista hilloiksi)
~hillat on niin kaokana että harvon kävivät tappoamassa~ (etsimässä, tavata)
~neva oli ihan keltassaa hillaa~
~nit ei kunnon hilloja saanuk koskaan kun ne tahto raakaleella ner repiä~
~hilla oli roalla vasta~
~hillakki jo naurovat tuola jängällä~ (naurovat, eläviä olentoja)
~hillois n olthin terffeelinev voima~
~jos uuevvuoev vyönä om paljo tähtiä taihvaala tullee hyvin hilloja kesälä~
~siellä kulukivat ihimiset hillasa ja~ (nevalla)
~päevät ollaan niityllä ja illalla juostaa hillaan~
~meni methän hilhan, ja kolosta kauvas, ja toisena päivänä löyvythiin kuolheena~
(mummo, oma tapa kuolla, kuvastaa omaa tapaa elää)
~hillaa sotkettii talven varalle kootuista puolukoista~ (hillaa eli survosta)
~mustikat keittivät hillaks~
~lepäkkäät paistettiiv verestä, toeset söi voin kansa, kyllä se om puolukkahillankik
kansa hyvää~ (lepäkkäät eli veripaltut)
~eihän niillä oov vielä oekein kiirettäkkääh hillaksi~ (puolukoilla,
vrt. talveksi säilöminen)
~meres o jäähilla~ (sohjo)
~hilla o semmost jääsohja, mut hile on kirkas kova kuar jääm pääl~ (hilla ja hile)
~jaakov viikolla ov vasta oikeel läämällinee hilla aika~ (vieraat viikot,
oma hilla aika)
~annappa se hilla aika tullee~ (odotettu aika)
~konttiha se kaikkii hyvä o olemas kaloil, ne ei hillau eikä miteä~
(survoudu, kalat kontissa)
~siit ne hillahuu siin, hillotaa siin~ (hillotaan marjat, piirakan täytettä varten)
~mum pukun on kainlo alt ni hillantun~ (kulunut)
~tua Villeki oj jo vähä hillaantunuk ko on tulluv vanhemmaks, ei se o enään nii hurja~
~olen minäki rytkänny hillailemaha minkä olen joutanu~ (poimimaan hilloja)
~sem puolen suot ovat aenaeh hillasempia~
~hillanem paikka~ (suossa)
~kyllä niitä hillojaki pitäs saaha ku löytäs oikian hillajängän~ (hillajängät)
~ko hes siittä lähit niiv vankka hillajänkä oli siittä sinne~
~jo met nyt olemma rämpinehek kaikem mailman hillajängät~ (rämpiä, vrt. räme)
~hillakeitto~ (suurustamaton hillakeitto)
~oli hillakampunasia raitoja~ (hameessa, hillakan eli puolukan)
~hillakorvona oom pitännä sitä, om puolukoeta siinä~ (vrt. hillo)
~siel on hillamaat~
~ettei kukkaan tohim mennäs sinneh hillamaalle~ (missä nähtiin kyitä,
vrt. matosuot)
~niistä tehhään hillamaetua~ (tuoreista hilloista)
~se sano ettei häm päevääkääp poemis hilloja jos ei saesih hillamaetoa~
~soon aivan osumassa jos vielä sattuu löythään hillamarikon~ (hillamarikko)
~taisin syyvä liikaa noita happamia hillamarijoja~
~mustikat on hitaita noukkia ne kun ei oo tertussa niinkun hillamarjat~
(vrt. puolukat)
~oli siinä joitaki hyviä hillamäthäjä niistä sain aika lailla hilloja noukituksi~
~niitä on niim paljo kuivattu, mennee nuo hillanevap pilalle~ (luonnoton soiden
kuivaaminen, tuhonnut paljon oikeaa suomea)
~siitä on moni mahasa kipiäksi saanu kun on hillankarkkeja syöny~ (raakoja hilloja)
~hillankartti~ (raakile)
~siel on nim paljon hillankokoajia~ (enontekiössä)
~nyt on korvet ja kankaallaejatkit täönnä, ihav valakianaa hillankukkia~
~mistä sie hillankukka sen tiijät~ (viaton, kokematon)
~ne on niitä hillansuppuja, kun ne ee oo aovenneet siitä kuoresta vielä~
(suppuja eli raakileita)
~ensin oo hillavvarsi, sitte hillankukka sitte hillantuppi sitte hillarraaka ja
sitte vasta kypsi hilla~ (hilla tietäjät)
~löysimmä me sieltä hillavvarsia vaen ei hilloja~
~oli enneh hyvä hillapaikka~ (läheinen räme)
~mie löysin hyvän hillapaikan siittä mettiköstä aukian jängän takkaa~ (omat paikat)
~hyä hillapaikka~
~hillapounu~ (hilloja kasvava mätäs)
~hillapulikka~ (keitettyjen marjojen survomiseen käytetty puinen nuija)
~kylyvym piälle kum paiskoo massusa täyteeh hillapuuroo niij jopa herkijää janottamasta~
(jauhoista ja survotuista puolukoista keitetty puuro)
~nyt kun nuo puolukat kypsyyt nin soapi ruveta hillapuuroo keittämään~
(hilla=survottu puolukka)
~hillapuuro~ (jauhoista ja hilloista keitetty puuro)
~no ei sunkhaan nyh vain niin ossaa tulla huono hillavuosi että ei yhtä hillapuuroa
saa väele keittää~ (hilloista suurustettu puuromainen kiisseli)
~hillapytty~ (puinen saavi johon säilöttiin puolukoita)
~hillapöpperö~ (survotuista puolukoista ja jauhoista keitetty ruoka)
~kuh hillapöperöä tehtiin niin kiekattiir ruisjauhoja~ (kiekattiin eli sekoitettiin,
puolukoihin)
~onhan niitä tehty kontteja ja hillaroppeita~ (tuohesta)
~niitä oli oikein isoja joilaki, hillaropheja~
~hillasoppa seou sitä makijaa ruokaa~ (vrt. keitto, milläpä suurustettu ennen viljoja)
~saimpa senthään pyhäruaksi kiehauttaa väele hillasopan~
~soon tuo meän Miina sitte koa hillasthaan~ (kova)
~olettako tet jo käyhneet hillastamassa~
~olen minä jo pari viikkova hillastellu~
~oli semmonee hillasuo ettei astuak kärsiny~ (hilloja polkematta)
~ei ne kaukana oo olluh hillasuot~ (jotka sittemmin ojitettu ja kuivattu, muhoksella,
oikean suomen korvaaminen vieraalla, "suomen valtio")
~siinä on hillasuo olluv vaan nythän ei nykyvuosina oot tullukkaan niitäkää,
sitä herkkua~ (marjojen sukupuutto)
~se oh hyvä hillasuo~
~hillasyltti~ (hilloista laadittu hillo)
~puolukat hillattii kurika kans suuree tiinuu~ (hilla-sanan alkuperää)
~ei tommosta vauhtia jaksap pitkältä mennäk kyllä siinä pian täytyy hillata~ (hiljentää)
~eikö se salej jo yhtee rupee hillaan~
~hillatööti~ (marjojen survomiseen käytetty puinen nuija)
~Kantolampi on oikein hillava paikka~ (hillalammet)
~puolukoesta keitettiih hillavellijä~
~imellytettiir ruisjaahot paassa ja pantiin siiheh hillat, tul hillavelliä~
~hillavellijä kun tehhään niin sehän imellutetaa, se keitetään kypseksi ja pannaan hilloo siihen~
(pannaan hilloon, puolukat)
~hillavelli imelttuu~
~nyppä tulikin pitkästä aikaa semmonen hillavuosi, että saa keittää väellekkin pyhäksi hillavelliä~
(hilla eli puolukka, ranua)
~mustikkavelli ja hillavelli, n on hyvät vellit~ (hyvät eli omat)
~laettoopahan akat sitä hillavettä juuvva~ (puolukkahillosta ja vedestä)
~se on olluh hillavuosi hallavuosi~ (hillavuodet)
~jos oj jouluyönä tyvej ja tähesä tullee hyvä hillavuosi~
~kiitäs sääskistä kessää ja mäkäräistä hillavuotta~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)