~vähä niinku vilust ja kuumiehillettä~ (hillettä eli väristyksiä, kuumeessa)
~hillennös~ (marjoista keitetty sokeroitu hillo)
~hillereiki niit on tääl ollu~ (vihdissä)
~täsä kanoja meni yhteen aikaan niin että ko hilleri vei~
~minäkim pyyrystin kärppiä ja hilleriä loukkaalla~ (sukupuuton syitä)
~hiller oh hurja käymäh lihatiinuis, eikä sillek kelpa punai liha, vaa nahan alta se
syäp valkejaa lihaa~ (lihaa syövät pikkunisäkkäät)
~hiller o sellane varastelia elokas mikä käyp aitois~ (kävi, moniko edes nähnyt,
lähes kaikki hiirtä suuremmat nisäkkäät sukupuutossa)
~hiller, se on niiko kärpä sorttine~
~kärppä ol nii köpsä nii ku hilleriki, ne män kohastee~ (menee rautoihin,
vieraat pyydykset, siihen päälle koirat, myrkyt, metsätalous, autot ja muu mannekakka,
ei tarvitse ihmetellä sukupuuton syitä)
~hillereisä olin ku olin naurispoika~ (hillereisä=hillerin nahoista
laaditussa lakissa)
~mistäs oot noin hillerillää~ (hyvillään, mielissään)
~puulautasep pantiih hilliis syrjälleen~ (hilliis eli hyllylle)
~uunilla pittää olla hiljoa, siellä hilli purroo~ (vrt. hiisi)
~hillikoiks sanotaan kun ne oj jo pehminneet, niitä syltätään niitä hillikoita~
(hillotetaan, kypsiä hilloja)
~raakoja ne viälä tuppaa oleen, löysim mä sentääj jokuse hillikankin~
~eihä hillikat maistup palijom millekkiä~ (lillukat, sysmän kieltä)
~ne tormas siihen hillikkooj ja ääret oli jo poimittu~ (hillikkoon eli hillapaikkaan)
~mistään tuol löytäsih hyvää hillikon~
~sellain hillikku ei tarvitte kun vähä tuimemman tuulen, kun se jo lainnehtii kasah~
(ohut jääkerros)
~hillikkö~ (lillukka)
~poika on nii hillimätö~ (vallaton)
~kun saavat kuritak kasvaaj ja ollan nii hillimättömiähän niistä tullee~
(lapsista)
~tälhaaval o ni hillimätö tila et nois jyrkis ja jäisis mäeis o juur henkeannos~
(hengenhädässä, jäisissä mäissä)
~mut sit myöhemmin miä kuulin et se täyty ampua, se tuli niiv vihaseks ettei voinu hillitä~
(vangiksi otettu karhunpentu, ampua emot ja varastaa pennut, karhujen maasta
karhuttomaksi maaksi, "itsenäinen suomi")
~mikäs seh hulluh hillihtee, ihtestään se lakkua, jos lakkua~
~saesit sinnäen niitä hillitä etteevät riehusik kuv villipevot~ (lapset)
~hillitten nyt ittes, ettet rupea äites kans torumaav vaikka se vähäm motkottaa~
(vastaan sanomisesta, tapojen vastaista)
~hillihtel luontos~
~se on semmonen äkkipikanem mutta kyllä se silti pystyy hillihtehenki ihtiähä~
~hillittee valkeata~ (tulta)
~vastatuuleen se oli paremmih hillittävissä~ (tuli)
~hillittömi mukuli teil onki~
~hillitön koeram pentu~
~aikalailla marjastettiin niitä pualoja ja tehtiin tiinullisia hilloo~
~hillukorvehes tehtihim pualaamista hillua~ (puolukoista, puolain)
~hilloo tehtiin saavillisittain~ (syksyllä, talven varaksi)
~minun nuoruudessani alettih laittah jo jotain hilloi~ (sokerihillojen
myöhäisestä alkuperästä, vrt. vanhemmat survokset, vrt. syltyksi kutsuminen)
~tekköö ne muistaem marjoesta hilloa eikä voam puolukoesta~
~hillua fathij ja rukihisia jauhoja joukkohoj ja sittes sitä syäthin~
~syyvvääh hilloa~ (puolukkapöperöä)
~hilloo tehttiim puolukoesta, se piiollev viettiiv väliruuaksi~
~ei piräv vaam mennä järven jäälle kus siäl on jäät jo aivan hilluna~
~ny on niin suajasta, että lumiki ov vallan hillona~
~ne o hilloja jo~ (muuraimet)
~ajj ai kun ne on nyt hillona ja kypsinä~ (hilla-sanan alkuperää)
~nyt ne on hilluna, nyt sinnel lähetähä poimimaan~
~tänä vuonna on ollut paljon hillun kukkia~
~marjojahan teällä on sitten kaekellaesie, mustikat ja hillut kypsyy ensimmäeseksi~
~kläpit poimit liljankukkia, puoloja ja hilloja~ (lapset)
~jää menit tammem päält oikken kohisemal ku ol suuri hilloi joukos~
(tammen=padon, hilloi=lohkareita)
~nee oli simmottis isois hillois~ (jäät)
~ei muuta kun hillo vaan sen ni se pysy hyvänä~ (puolukka, sokerihilloja
vanhempaa)
~perunat keitetää ja hillotaa hienoks~ (piirakoiden täytteeksi)
~mustikkoi hillottii vähä ja hienoo sokerii sekkaa ja siit pilkottii sitä leipää,
se ol sitä höllöö~
~hillo sie nuo potatit sillaikaa ko mie tien nää kuoret valmeeks~ (piirakoiden
laatimista)
~sit hillottii marjoa roppiehe, siel sanottii möllyks~ (höllöt ja möllyt,
omilta kuulostavia nimiä)
~tarttuloi keitettii, sit hilloittii, i sit pantii jauhoi sekkaa~
(tarttuloi eli perunoita)
~no hilloitaaha ne puolatkii~
~mie hilloin kaik polvisillain käveli hänen selässää, siihen hänen sivvuisen
piäsiit terveeks~ (omat selkäleikkaukset, yhtä tehokkaita)
~paljo nee mukula niit vaattet rik hillovakki et ain niit paikat saa~
~lapset hillo roittis pia rik ko ne ai vehkova~ (roittis=vaatteensa)
~älä siin ny nin kamalaste väht ja hil mun kyljesän~ (lapselle)
~jalakan on kuin puupölökyt, kun oon suanna koko päivän nuita soita pitkin hilloja~
~ne hilluuntuu monaastik kun hajetahan suuria tarakoota kypsiä marijoja pussis~
(hilloontuu pussissa, tarakoota=kantamuksia)
~ol mustikkoi ihan sinisennään ei tietäänt mihi tallajaa, kaik ois hillohunneet jalkoi~
~ne marjat on nih hillovuntunnus sanotaan kum pakkanem purii ne marjat pehmeeks~
~repo hilloutu puun sisään~ (piiloutui, viekas eläin)
~oot sie hilloimattoais sinne yhtee toisiin kans, ku et kestä sovinnossa kuitenkaa~
~hillokakko~ (hapanleipätaikinasta ja puolukkasurvoksesta laadittu piirakka)
~hillokesti~ (survotuista puolukoista ja vehnäjauhoista valmistettu puuro)
~hillokisko~ (survotuista puolukoista ja ruisjauhoista laadittu puuro)
~mariat sotketahan hillukorveehin~ (marjat eli puolukat, korvoihin)
~muista marjoista keitettiih hilluu, hillomarjoja ei keitetty~
(hillamarjoja, vrt. muuraimia)
~hillomarjoja jos noukittiim pikkuse~ (hilloksi, muuten ei säilötty marjoja,
vrt. vieraiden talviruokien yleistyminen)
~tuppeja, suuret hillunkartteja~ (pienet kartit, raakileet)
~hillompunaiset voatteet on niih hallakat~ (haalean punaiset)
~hilluntuppi~ (hillan raakile)
~pitäs hakeja sieltä aitasta korvosta sitä hillova sulamaa jotta sais lapset tehä sitte
hillopepuva~ (hillopeppua, puolukkasurvosta)
~hillopetkele~ (puolukkasurvin, vrt. pulikka, kurikka)
~hillopiirakat tehtii avokuoree~
~ennen ne oli oikeeh hillupulikat, joilla marijahillua tehtiim puukupeissa~
~aina se huuti hillupuurua~ (pikkupoika, omat herkut)
~se oli hillopuuroo, kun siitä pualukasta keitettiim puuroo~
~hillopuuron kanssa oli pikkusem maitoo~
~iltaseks äet keitteeh hörräötti hillopuuroo~ (puolukkapuuroa)
~rukihisiij jauhoohin keitethim pualaamista hillopuurua~
~syä ny hillopöppöö, ei se ol kovin muikeetakaa ko siin o kovin jauhoja joukos~
(puolukkapöperöä)
~ei ollu oikeen hillurämettäkkää~ (hilloja kasvavaa rämettä)
~suuret hillosaavit sittet täyteen~ (puolukoita, oma ja vieras säilöminen,
isot puuastiat=kuulostaa vieraalta)
~hillospuolat~ (veteen survotut puolukat)
~niistä hilluista keitetähän sokerin kansa hillusylttyä~ (lakkahilloa)
~net saatettihin hilluta, net survottihin sillo~ (puolukat)
~siinä välistä tuli palloah hillotti jos kuim pitkältä näen~ (tuli hillotti,
metsässä, vrt. hiillos)
~kyllähän ne hirveen hyviä oli kun ne oli jo hillottunun ne, se lakka~
(hillontunu eli pehmenneet, lakat)
~puolukasta tehtii hillovelliä~ (survotuista puolukoista ja ruisjauhoista
keitetty velli)
~hillovesi~ (survotuista puolukoista laimennettu juoma)
~sitä kuleksittii vaekka minne astim minnek kokko tehtii siitte
ja siellä, huuvvettiij ja hilluttii, laalettiij ja tanssittii~ (juhannuksena,
vrt. vanhemmat jussin heimon tavat)
~kun aena kyläläesijä tul siiheh hillumaa, minä sanoin, nyt kottiin~
(kylät ja kodit)
~no joutaappahan sem meijän tytön kansah hilluam mut eihässe vual lasta tie~
~eihän siiheh hilluseev vatiin käyk keittua paneminen~ (ruokien sotkemisesta,
tapojen vastaista)
~hillunen neva~ (hillanevat)
~ihmiset tahtova noukkik kaik rahkmarja jo raakaleina, ei maltet vartto et neek
kypsyisiväh hillukoiks~
~sitten kum muuramet oli hillukoita nin niitä käytiin noukkimassa soilla~
~muuraimet hillukoina~
~hillukka~ (lillukka)
~hillukko~ (hillasuo)
~kyl nyt kelpua lapsiin hillustella tual lumes ko lum on nuoi märkiä~
(hillustella eli tallustella)
~Eetu näky kylälle päen hiljakseen mennä hilluttelovan~
~pienii hiloloi~ (kalanpoikasia, inkeri)
~nahka hilloilee pois~ (kesii)
~minä kulij jalakasij ja talottomalla taipaleella hilipasin niin kum peäsin~
~siittä on nätti tulla, hilipastas suksilla suoraha~
~me kun hiihttoah hilipastii~ (oma liike)
~hilipasehan sinäki hilipare tätä pönkkäjuustova~ (lapsen syntymän johdosta
saatua lahjajuustoa)
~minäpä välistä matkiah hilipasen sitä~ (mieheni puhetta,
vrt. eri murretta puhuvaa)
~ärröt laulava, kyllä nym mettoki hilpasee~ (tahollaan, ärröt=järripeipot)
~kyllä huilas riivanteella eri hilipakasti~ (huilas=luisti, riivanteella
=kovalla lumella)
~ku hautaa sytytettii oltii hilipakalla mielellä~ (tervahautaa sytytettäessä)
~hilipakka mies se ov vaekka niiv vanaha~ (oma elämä, pitää virkeänä)
~hilipakka~ (havupuun kuoren hilse)
~se on koko hilipakko~ (puhelias)
~tullee joku lumen hilpale~
~hilipaparkki~ (männyn hilseilevä kuori)
~kessii nokka kuv vanhalla metolla, sillä on semmosia hilipareita siinä nokassa~
~net ei okkaam pikkuhiliparia mitä panham pöythän~ (hautajaisissa)
~Vilikkoki hiliparoi paetasillaa, jotta vilu kikkelijä särräytti~
(pikkupoika, nilsiän kieltä)
~herkeemätä senko hilppajaat siin ove välis, jot tupa on kohta kylmä~
~nuo lapset ku yhäh hilipovaa tuossa ovessa ni ei kestäl lämmin tuvassa~
(tulesta saatu lämpö, arvokasta)
~tästä ne mukulat juostah hilipattel ohites sinnek kottiisap päe~
~mite työ siinä joutavoo hilipaavutta~ (lapset, juoksette edes takaisin)
~kyllä nyt ovessa hilipautuut jotta huoneet jiähtyy~ (lasten elämää
vieroksuvat, vrt. vieraiden lasten)
~sit om männyl lehti hilipannu, se on sellaanen äkkinäänen, syrjäs kasvanu~
(henkisten ongelmien oireita)
~ei se ook koskaa oikeev viisasten kirijoos ollu, aina vähä lehereh hilippaama~
(jokaisella joku henkinen ongelma, vain pahimmiksi päässeet luokitellaan
hulluiksi)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
