~pääsee siittä himosta taas ko noik kaikki syä~ (kalan himosta)
~jalkaesah himoks tässä ol lähettävä kävelemmää~
~sill ol seittyne himu jotta sem pit soaha männä~ (monet himot)
~sitä kun syöttää himoheineä niin se tulloo kiimaan~ (lehmä, kihokeita)
~himohuulet~ (häpyhuulet)
~se on oikeen punasen himonen~ (pitää punaisesta)
~s on semmosta kans mihen on tottunun ni stä himmoittee~
~se kortek kasvo orervaa~ (odelmaa)
~mitä ihmii oikeih himoittee, nii saap~
~se himohti kalaa niin se leikkas siittä toisem puolej ja päästi merehen toisem puolen~
(kampelan syntytaruja)
~hääku viel oli niiku tuomas nii moni nii himotsoo ruokaa, yks himotsoo toin inhoo~
(tuomassa, odotti lasta)
~isäpä on olt himokkaampi tuollaek, isäsän näkönen on~ (lapsi)
~minä en o oekeen niihin särkii olluh himokas~
~ei me ol mittän koska hienourest tieny, ei mä ol koska mittä himokoinukka~
(hienostelun vieraudesta)
~mnä söi sitä himoksen vähä kovaste~
~söin kaloi himoksenin oikee~
~se on niin hupoo tuo otraleipä, penskattiik syöpi himoksestaan~ (penskat, ilomantsi,
koiran vai suden heimo)
~ko siittä Himolaankij jouruttiin konnei niitä arvannu~ (arvoituksia)
~kyllä sen talon tytöt oli rakkaita, jos suoraan sanotaan nii himollisia~
~himonippa~ (häpykieli)
~ämm o himoruvil raskaana ollessaan~
~se onki himoruakaa oikei~ (verimakkara)
~min himoruokaatain on kalasoppa~
~juustokeitto se um minuu himoruokaani, parempaa herkkua min en kaepaa~
~sit oikei himovaa~ (kalaa, sisältää elimistön tarvitsemia aineita)
~ei minuva kala himoitam mutta tuo liha~
~se pikkisen taivvaalla himottaa~ (tuikkii, tähti)
~pojat olliit hienos himpakas, ne vua kävel tietä myöten ja hiljua laulo hyrräil
kävelessiäsen~ (omilta kuulostavat humalaiset)
~jalakan täräht niim pahasti että monta viikkoja saeh himpaten kulukea~ (ontuen)
~jokoha himpahutan sinuva käsipuolesta niin, että muistat huomenaki vielä tähän tukkeunees~
(vieraat tunkeilijat)
~tulee vissiin pyry kun tähret on noi himpei~
~mää oli noitten kakaritten kans juur himphampis, kun niitte äiti oli pois~
(kakarat, kiikala, kaakkurin heimo)
~siirretää vielä himpaverra nii se o paekallaa~ (omat mitat)
~soapi juostan niinku himppaheikki hiijej ja helevetiv vällie~ (hiiden ja
helvetin, vrt. hämähäkki)
~on siellä himppasen satanna lunta~
~ei se siittä lääkäristä miksikään oot tullu, kyl mää yhtä himppinä oom pysyny~
(heikkona, vieraat rahasta arvaajat)
~lisseä viel yks himppu suoloa tuoho keittii, se taitoa olla vähä tuimoa~
~ei ok ku pikkuine himppu vua~
~sais sitä olla eres himpuvverran voita taikka lihaa särpimeks, ei paljaalla silahkalla
ja leivällä elä~
~anna himpuv verra villoja~
~on siinä assiessa perreä himpun verran~
~himpuv verran niinko jalkava, niim mie olen sitä tavottanu~ (taivuttanut, jalasta)
~himppu~ (heila, mielitietty)
~myö ollaan jotenni yhenkokoisia, mut eiköö ou himppusta pitemp~ (toinen)
~himpseli~ (marjamämmi)
~himpselhuttuu~ (paistettiin uunissa, puolukoista, vedestä ja ruisjauhoista tehtyä
marjamämmiä)
~puolivillanen se on vähän himpsu, semmonen keveäkenkä~ (hullusta)
~ne pyhkäs laulalta soat sinnen nin karhu tuli himpsutteli aina yällä ja se puhlisti
sen seinustan~ (soat eli kalan perkeet)
~on sillä naisella himpurii yheksiä penskua elättäissä~ (penskat, harlu)
~talitintti viilata himputtaa~
~palokärki laolooh himputti~
~eipä se luvannus sannoas sitä arvuutusta joka minulla mielessä himmuiloo~
~soon sellaittiin hinahana koku miäs, ei sen töistä mitääh tiärä~ (kymin kieltä)
~hiukaa hinahtanu alemmaksi~ (kevättulva Oulujoessa, oikeiden jokien aikaa)
~toas ne itikat hinajoa~
~se Tuavetti ku huastua hinajua, ni siint ei taho suaha mittiä selviä~ (räisälän kieltä)
~pikkunen hinare enneä on jälellä lihhoa~
~sitä vaan hissuksensa hinataha tuata lauttaa eteheppäin~
~tuommoselle kuusvuotiselle poialle on tääs hinnaamine ku tekköö kuorman tuommosista
puun pökkelöistä~
~kusijaenen hinovaa havun neolasta pessääsä~
~hinauspölökyp pantii ovipieleen ko ne oli semmosija lyhyvämpijä~ (lyhyemmät hirret,
oviaukon kahden puolen)
~piliveen hinnaopi~ (taivas pilvistyy)
~ei sitä poikaa hingellä, vaikka isom puun huiluun asti kiipeis~
(huiluun eli latvaan)
~ei minua palijo ryvitäv vain kurkkua se hingertää~ (kutittaa, kaivelee)
~hinkulleht~ (kallionaava, vrt. hinkuyskä)
~aina ne kakarat sitte hinkuaa yhtä ja toista saalakseen~ (ruovesi)
~jos et herkii hinkuamasta lissee, et sua sitäkää minkä lupasin~ (lapselle)
~kakarat hinkus ni mahottomasti jeälle että ol annettava lupa~
~se hiniööttöö kaas miästä ittellensä~ (himoitsee)
~vuan siitäkös meille lisä läks, enempi vuan hinkaavuttiin mänemää,
se tul ihan hiimosti jotta piästä pittää~ (kaavin kieltä)
~anna häneh hinkassa tuonelan unta~ (sikeästä unesta)
~mejjäv vanamies hinkaja~ (nukkuu päiväunia, vrt. päivä=tuonelan yö)
~oekeehan tuo rösähtää, mut se hinku ni se hinkasoo niin kuiviltaa~
(yskien eroja)
~eihän siinn olluk ku kailat hinkalat olal, nyk kolmen sormel levyset~
(liiveissä, hinkalat eli olkanauhat)
~ja heill on sit ittellä kullaki hinkalo semmonen karsina johonka häm
pannee poronsa~ (lappalaisilla poroerotuksessa, lainaa lantalaisilta)
~ol yhrest puusta tehtyi hinkaloi~ (kannellisia tiinuja, aitassa)
~oli jääny koko yäseeks yhtee kalliohinkaloo~ (syvennykseen, koloon)
~siin kallios o paljo hinkaloit~
~se hinkarrommi on aina yhtä kallist ku voikii~ (tummasuomuisen muikun mäti)
~kyl hän tule mun konttin viäre ja hinkka kovaste~ (kissa, maitoa tahtoessaan)
~meillä on otettu valakia hinkkaamalla~ (kuortaneen tulen ottajat)
~ne pojaat sitte hinkkaa housunpersustimia tua luistinmäessä~
~poltikashousut ol siihin aikaan neät valakoset ja kun ne siihi hinkkas
äitvainaa tor~ (vaaleat nokkoshousut, hinkkasi nokeen, äiti torui)
~elä hinkkaa sitä silimääs vaikka sitä hakristaaki, kipejäkshän se tuosta
hinkkaamisesta ainakit tuloo~ (vesi vanhin)
~valkea siittä laattiasta senthään vielä tuli, ko met Maijun kans oikein hinkkasima~
(omasta tahdosta vai käskystä)
~mahtaak tua kenkä hinkat mu varvastani, ko se o tullu ni arraaks tost sivust~
~nua uurek kengät hinkkas mun koipeni veriselle~
~se hinkkoo pyllyllään, suap tikkuja pyllyysä~ (lapsi puulattialla)
~jänes rupes tietä hinkkoomaa~
~kyllä se koetti sev verra hinkata että se sen hiuka elikeinosas sae,
ei se kunna apuja tarvina~ (kuntien myöhäisestä alkuperästä, maassa pärjätty
tuhansia vuosia ilman ainuttakaan apurahaa)
~Heikki hinkkoa Mäi Majjoa~ (tapailee)
~kyllä mailma hinkkaa tavoillensa~
~lasketaasta pojat hinkkaamalla~ (suksilla luistellen, ilman sauvoja)
~hinkelkatkat oli sinnä apunna ku paattii jääl kuletettii~ (hyljeveneeseen
kiinnitetty poikkipuu, jonka päistä venettä työnnettiin jäällä)
~nua housut o polvilta hinki muttei reikää viäl ol~ (hinki=kuluneet)
~sun on sukkas kans jo iha hinkinä kantapäiltä, kyllä neki jo jotain apua tarttis~
~on nuo pairan kyynärpäät jo kulunu hinkiöksi~
~pantiih hinkkaav vettä ja sihen ne siniäiset~ (särjenpoikaset)
~ennen niit tulkii kovast noit hinkkoi~ (muikkuja)
~se hinkka on ku muikkukii, mum mustaverii vaa ja rommi siinn oh hyvä~
(rommi eli mäti)
~siitt ol syksyl hinkkoi ja rääpyksii~ (rääpyksii=isoja muikkuja)
~mul ei ole rahaa mut käypkös se laatun ett annan pankillisen hinkkoi~
(hinkkoi eli muikkuja, rahankäytön vieraasta alkuperästä, ei kuulu suomeen)
~hinkka~ (kuore)
~hinkka~ (lumikirppu, lehtikirva)
~hinkkoi sit ihlan ennen ol pal, ku mie vähä likka oli~ (hinkkoi eli olkanauhoja)
~vesietellään se näyttää tuo tuuli hinkkauvva~ (vesietelään eli kaakkoon)
~hinkkamekko tehtih ryöväst, sellaset hinkat olal, jokka kanto sit alusmekkoo~
(rohtimesta, olkanauhat)
~Mar ol olt sellaises hinkkelis~ (pulassa, mehiläisparven keskellä,
vieraalta tuntuva mehiläisten hoitaminen)
~Pietaris jouvuttii sellasie hinkkelii, et oikei hirvitti~ (kaupunkien
vahingollisesta luonteesta, eivät kuulu suomeen)
~patakettuillaki oli semmonen hinkkeli päästä hyppyyseen~ (pataketuilla
eli lapsilla, oulainen)
~lapset ollus semmosessa hinkkelissä kut tuli luvatuksi ne kyllää~
(omat kylät, sukulaistaloja)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
