~hilivasi niin keuhkohini~ (hilvasi eli vihlaisi)
~se on tiämmä eri tauti se hilivoominej ja se halapaus~ (hilvoominen=sekopäisyys)
~elähän hilivook yksinäs sitä hirttä~ (nosta, vedä)
~hilivahutti niin häjysti selekähäni~ (vihlaisi, selkä varoittaa)
~lapset niät tuonne uunim piäleh hilivvautuvat~ (kiipeävät, vrt. hilata itsensä)
~ennen kum paloo niim pruukathin ottaat tuahesta sellasia hianoja hilipehiä~
(palovamman päälle)
~raaputa se hilve ensin pois ennenkö tehet siitä tuakkosen~
~ne on niih hienoja kun tuoheh hilipeetä~
~koivu hilipeitä~ (vrt. hilpeys, koivun heimon hyveitä)
~hilphet lähtevät~ (männyn kyljestä)
~lopunkil lume hilvee~ (vei sade, syksyllä vai keväällä)
~kun kuupalla noi heitettiiv vettä ylös nin tuli jäähilpeissä alas~ (kovalla pakkasella,
kuinka kovalla)
~sielä sattaa lume hilivettä~
~ihestään tunkoo vesisestä moasta porojeätä, jeänhilvettä~ (jäätyneitä lätäköitä)
~semmosen hitusen hilveen se leikkas lihhaa mun leipäni päälle~
~kulluu ens hilveelle ennen ko vallan rikki~ (vaate, ohueksi)
~hilveiks ja aivinoiks hienommat aineet~ (sanottiin, pellavan hienoimpia kuituja)
~hiliphet panhan siihee haarukhaj ja se ansa niihii hilipheishin~ (ansan silmukkaa
sivuilta auki pitävä pieluspuihin kiinnitetty tai veistetty väkänen)
~hilpehillä koipi peijitään~ (tuppeensa nyljetyn koipinahan sisään pujotettu
ohut seiväs, estää nahkaa käpristymästä)
~mustanhilveine~ (tummaihoinen tai tukkainen)
~hilveripää~ (vaaleahiuksinen, vrt. vastakohtia tarkoittavat sanat)
~ei nää housut ennää kauvan kestä, kun on käyny niin polven päistä hilveeks~
(ohuiksi, kuluneiksi)
~jos leikkas kauheen ohkasen siivu sanottii, tommoseh hilvikkeen anto~
~niistä hilviäisistä tehtiin niinko aivinaisen kuretta ja semmosta~ (kudelankaa)
~leipäki sie oli leikattu niin ohkasiksi hilivuiksi ettei semmosista mitee kostunu~
~minä vuolin hienoja hilivuja~ (sytykkeiksi)
~meinaak sinä tommosilla hilivuilla lähtee tommosiin pakkasiin~ (ohuilla vaatteilla)
~kenhä nyt minnuu ikävöip, ku korva himaht nuoj himisemmiä~
~himakasti päivee paistaa~ (lämpimästi)
~Himakkalan päivä paistaa~ (kuusta, vrt. tuonilmainen)
~himakka eäninen kello~
~välihin oikein pistää vihaksi kun tua Elli on niin himales~ (hidas, saamaton)
~himanka puhaltaa~ (kylmä tuuli)
~himaroittie niin kauvan, ettei ehli ajos lähtemiän~ (kuhnii, viivyttelee)
~himartelemiiseks ne ennen sano, ku kulk ja keikuttel ittejäsäh~ (keimailemista)
~ei stä flikka koulum päästä olis saan mut mnää anno se sit menk ku se sinne ni himas~
(himosi eli tahtoi, omasta tahdosta menneet ja pakotetut, halu oppia ja
velvollisuus oppia, vastakohtia)
~himelo~ (perunoilla ja ruisjauhoilla imelletty puolukkapuuro)
~ei erikkoisen tuskallista ous se vuam moisestih himelloipi~ (kipeä hammas)
~pah himene suoloa siihe taikinaa~ (himene eli hiukkanen, ripaus)
~hiekkahimen~
~äiteensä näkööne tua tenava om mutta himenä vivahtaa isähänsäkki~ (kuortane,
tenava=hirven heimo)
~himenev verram piree puu~
~himeneem pitemp ku oes~ (omat mitat)
~himenhen näky vielä jäläkiä~
~siellä vähä himentelöö lunta~ (sataa harvakseen)
~kyl yä himentyväs sit jo heinäkuusakki ja, elokuus himenty jo aikalael~
~sanota, et ku se aamusten kovi heljästem paista, nii se himenty sit~ (päivä)
~se ol himentynyp pois muistost~ (himmennyt, haihtunut)
~pia silmät himenteä~ (päivään katsominen)
~mikähäm miu silmiäi himentää~
~miul on tuo näkö mänt nii huonoks, jot minnuu lukkeis alkaa himertää~
(vrt. lukemaan pakottaminen, luonnotonta, ei tule luonnostaan,
ei sovi silmille)
~siellä käy aika tuulen himetti~
~see löi ilma nii himiäks ja mustaks, tlee vissi ukkone~
~on niin himijää valkijaa et, ei siin näe~ (ommella)
~tähäret näkyy nii himiästi~
~em mnää näek ku ni himiäste, kirkkal pääväl hiukam paremi näe~
(vanhuksia auttava päivä)
~joka paikas se vanhus tuntu, sorme ovak kankkiaj ja selk on kankki ja silmäh himiä~
~se käypki nii nasakast kii ja sellane himinä ja humina käyp niot~ (mäkärä)
~korvat mennöö lummeeseen, ei kun himinätä kuuluu vaen~ (lummeeseen eli lukkoon)
~aina tua kakara himiööttöö toisten kaluja~ (himoitsee, tapojen vastaista)
~kittilä kattila miäjel kiehu ilman tulta tervaksitta ilman hiilittä himaji~
(mikä se on.. muurahaispesä)
~seäsket himisöö~
~pyrkii nuo korvat nii soimaa ja himajammaa~ (vaivojen oireita)
~mishä nyt panetellua, ku korva heläht tuollie himajammua~ (yleisiä)
~palaset himajiit ratiost ku salama löi siihe~
~mie ko himistin oikei täyvest voimast sirkkaa nii kyl se män etäs~ (sirkka
=lyöntileikissä käytetty palikka)
~himiäene~ (pieni kuore)
~vaari se seisua kajottaa tuala hakotolopan ääres kuk kuvahaanen, ei se paikaltansa himmahra~
~se on nii ärtysä, että myötääsä voa ärhyää ja himmaroep~
~se ku rupes himmastammaa sillon myö arvattiin lähtä poes~ (metelöimään,
häiriköiden vältteleminen)
~voi himmatti ku sielä sattaa tuas kovast~ (vrt. hemmetti)
~joskus kevväällä ko ollaav vielä pyyntireisulla nii ei tiijjä oikeem miten kulukis ko
koko meri oo hienua himmettä eikä venneelläkkääm pääse~ (himmettä eli sohjoa, kalajoki)
~ko himmiellöö taivas~ (tiesi sadetta, pimenee)
~jouluna rakennettiir ruakopillistä himmeliä, toiset osas tehlä oikeej jäsenellisiä~
~jouluks se tuatiij ja siihem pantiin sittep punasia tupsuja ja joka himmelin kulmaan
tehtiin tähhiistä semmonen tupsu~ (himmeliin, kuulostaa taikakalulta)
~himmel ol pehmeestä närreellehvistä ja punaiset kaeteet~ (omia aineksia, vieras joulu)
~aukase pelti auk ni höyryt männööt himmelii eikä tuppaa~ (lieden yläpuolella oleva
savukupu)
~himmelipää~ (voikukan siemenröyhy)
~kyl se valkja jo siit totost pia sammuu, ku se jo noin kovi himmenty~ (toto=avotakka)
~aurink himmenty~
~om päivä nii himmentynny~ (syksyllä)
~kyl se elokuus jo ruppe himmentämä~ (paistetta)
~kyl se vähä himmentää~ (kuu, pimennyksen aikaan)
~se himmentää auringon~ (sumu)
~rupee silmät simmottis himmentämää~ (lukiessa, luonnotonta)
~aurinko on nii kirkas että se himmentää silmät~ (aurinkoon katsominen=luonnon vastaista)
~joko se vanahuus alakaa sinullaeh himmentään näkyä kun käötät lasia~ (silmälasien
myöhäisestä alkuperästä, vrt. lukemaan pakottaminen, pakottaa luonnonvastaisiin
asioihin ja teeskennellä ettei niillä ole seurauksia, "länsimainen sivistys")
~vaem palijo se himmenti minulta kuulua~ (kuuloa, tauti)
~usma oh himmentännä nuo lasit~ (vrt. usva)
~jos sie et himmennä eäntäs, ni huonuu tulloo~ (äänen kohottamisesta)
~ko miul käi semmone himmerikki~ (vahinko, vrt. hämähäkin nimet)
~hää tuli illal sin metsäst sano himmerik ottas, nii om paljo lunt et vyötä myö~
(himmerikki ottasi)
~musta värkki pairan alla oo himmeroo~
~Markii himmertelyö, saisha Siiri ollat teälkii kesä~ (Marit ja Siirit)
~akka männäh himmertää emä kyitiä~ (emä kyytiä, vrt. äijä)
~se oli verho jos alako himmettyy~ (silmä, vrt. kaihi)
~se valkee tuli ninkun sinisemmäks ja rupes himmenee~
~päivä himmenee vähä, tulee vilvahampaa~
~kuin tässä vähän aurinko himmenöö niin lähetään~ (töihin, vrt. helteessä
puurtavat palkkaorjat, vastakohtia)
~onko se niim pimiä vae silimätkö minulla alakaa himmetäk kun em minä tahon nähä~
(vrt. pimeään tottuminen)
~kuulo himmenöö~
~ne meni siellä eemmäs ja aina vain himmenivät~ (ajojäät merellä)
~sillä se himmeni~ (ihottuma, voiteella)
~se on varma että himmenee ääni~ (käen nähdessä heinäsuovan)
~jo himmenöö satamasta, ei sitä saetta sem pitemmäks oltkaa~
~tuuli on vähän himmennä~
~lumi ei näytät tänä kevännä yhttää himmenevää~ (katoavan, sulavan)
~kun se o hyvi himmiä nin tuloo huano lumitalavi~ (linnunrata syksyllä)
~on nii himmeetä toi ilma, ei tahlon nähläm mitee~
~nii himmejää ilmaa tänäi~
~on nii himmeetä jo tuo päevä~ (syyskesällä)
~ov vähä semmoista himmeätä tuo ilima, ei siitä kirkasta paestetta tule~
~siin oli himmeämmät tähet ja suppeammalla alalla~ (pikku otavassa)
~ei tehä niihin mathuin niin kirkhaita rantuja, panhan vähä himmiämpää färiä~
(mattoihin rantuja, vrt. raitoja)
~löi silmät himmeeks~ (päivä)
~tulivalkeel en näe mittää ommella ennää~
~se oh hiukka himmeämpkuuloinen kun tuo vasen korva~ (oikea korva,
vrt. korvia tuhoavat kovat äänet, vrt. tuliaseet)
~kuu himmistä paistaa~
~himmi~ (vaalea väri)
~se polku oli jo nih himmi etten tahtonu sitä myälen osata~ (himmeä,
umpeen kasvanut)
~himmi~ (hiekasta ja mudasta syntynyt pohjaliete)
~sitä oj jos mitä himmurtaesta, millä mittäe~ (himmurtaista eli hankaluutta,
elämän varrella)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
