~se anto minulles semmosen suppusuisen, kolmen tuopih hinkij ja, sano menes
hakiev vettä ni, keiteteäv varpahaisia~ (lapsen syntymän jälkeen)
~pesiööllä piti ollaj jokahitteella kuivista kuusenoksista tehty hinkkooluuta~
(lattian pesemiseen)
~häl on kauva ollu jo hinkuna et oma versta sais~ (poika, veneiden valmistusta
varten, itsenäisyyteen ohjaava oikea suomi, vrt. orjuuteen ohjaava mannesuomi,
vastakohtia)
~hinku sihen tullee kenellev vaaj ja se hinku mailmam pystysä pittää~
(naimisen hinku)
~sitä ei kuj joskus suurimppaah hinkkuusa otettiin~ (ampumalla riistaa,
kertoo vieraasta alkuperästä, omat aseet=itse tehtyjä)
~sit on ny hinkoo liikkehel kyläl~ (hinkuyskää, tauteja levittävät kylät,
vrt. kaupungit, elämän vastaisia kaikin puolin)
~se o hinkuu hyveä~ (hunaja, hinkuyskään)
~hinku ol semmonen että se ryvitti~
~kaek lapset ne ol hinkussa~
~ka, vettä keittävätten hinkuu~ (jäkälistä vettä)
~hinkuo on liikkeessä~ (liikkuvat taudit)
~viäläks siä saunassa hinkua oj joko pääsee kylpöö~ (hinkua eli häkää)
~se sai hinkuu peähäse~
~peitä se hiilos jottei tule hinkua tuppaa~
~kon se vakahain rupes siit hinkoh, se vet ihran siniseks sen~
(vakahainen=ensimmäisellä vuodella oleva lapsi)
~onks tuos lapses iha hinkuyskä, ku nuoj hinkuu rykkiissiä~
~siellä pohjonen hinkuu~ (pohjantuuli, kotituuli)
~hiilet hinkuu~ (puiden palettua, nousee sinistä hinkua)
~hinku, hinkuheinistä vettä~ (keitettiin hinkuyskään, pilkukasta nahkajäkälää)
~se kun se hinkkuiner rupes rykimmään se oli aevan siihen tukehttuuk~
(vakava tauti)
~se o hinkuyskää kur rinta vinkuu eikä saa yskittyä~
~lihas on semmossi hinnoi, etei saa rik~ (hinnoi=ohuita kalvoja)
~hinna~ (vesilintujen varpaiden välissä oleva räpylä)
~hinne~ (haavan päälle kasvava uusi iho)
~nii kyl se miul sellase hinneriki tek, jot narras miu ainuvat rahhai~
(suomalaisten rahojen huijaamiseen erikoistuneet mannet, "kaupat")
~kas ko tikkuriki oj jo pion kohralta hinninkolle hivunu~ (pion=kämmenen,
hinnikolle=melkein puhki)
~meri kukosta, lyä oikki simmose hinno verem pääl~ (hinno=siitepölykerroksen)
~oikei hinno jää~ (järvessä, vrt. hieno)
~se on niin hienua ko hinnua tuo jää ettei se kannam mitää~
~kyynärpäistähä ne paijat ensimmäiseks hinnustuu~ (kuluu)
~ei se tenava viälä kävele mutta kyllä se jo vähä hintraa etehempäi~
~laps ei osannuk konttia, istuallaan vaih hinssas ihtiää eteem päil laattialla~
~otettii joku hinsvänkkäri ja sem mukaan kahtottii~ (merkkitähti taivaalta)
~melekkein ne samoissa hinnoissa terhenttää ollak~ (hillerin ja kärpän nahat,
kiihtelysvaaran hillerit, montako jäljellä)
~kyllä se siitä lähtee ku se hintohinsa tulee~ (tuohi puusta, ajallaan)
~se ul liijjaa hintelä Heikki vielä kantaar raskaeta rukoja~
~vaekka se on niin hintelä otus niin se on kumma että se kaevaa niin syvvie reikie~
(rantatörmään, törmäpääsky)
~se syää kyllä, mutta sittekin soon tuallaanen hintelö~ (lapsi, vaivojen oireita,
matoja tms)
~ei tuo poika uo terve, se on aina niin näivettyneen näköne ja muuteki nii hintelö
kasvultaa~ (lasten oireiden huomaaminen)
~hintelöinehä se ol Mattikii pienen mut kyl se sit patvi~ (kasvoi ja voimistui,
vrt. patvikoivu)
~tokkopa tuosta täysin tervettä immeistä tulenoo ikinää, ku se on jo lapsuuvesta ast
ollu hinterä ja kivuloine~ (ts. kärsinyt jostain vaivasta, elää=asialle tehtävissä
jotain)
~on siin aika hintikoi~ (pieniä kaloja)
~tämä kangas on liika hintua miesten kankahaksi~ (hintua eli ohutta)
~sill on hintteris ryönee~ (ryönee eli sahtia, iitti)
~tules, Eeli, niin täti vähä hintteröittie~ (hypittää sylissä)
~tipauta vielä hintti sitä voijjetta huavaani~ (tilkka, nestemäiset voiteet)
~no sitähän ei mennym maahan ei hinttiäkkää~
~ei siellä reimissä ollut kun muutama hintti~ (pieni kala, vrt. sintti)
~n om piäniä, hyvi hintuja ja heikoosia~ (sääsken toukat)
~sittekin tulee vielä hienoja kuoreita läpi, hintuja~ (nuotan perästä)
~tuo nuttu oj jo yltyleesä nih hintunnu, ettei sitä paikata kannata~ (kulunut ohueksi)
~hintukasvusta seki~ (hintu eli hidas, vanha petäjä)
~minä kun olin semmonen hintulaenen niin se aena koppasi sylliisäj ja sano että elä itke~
(lapsuusmuistot)
~hintune on sellanem pien kuorre jot ei osoap perata, se ei pysyh hyppysissä~
~pittääpi sitä koittaa hinuva vaikkei pääsis etteen päin ku etanan vauhilla~
~mun pitääs hiua vähä tuota puukkoa, jotta se paremmin pystyys~ (ilmajoen kieltä)
~voetii omallakil löytämällä kivellä hiijjoo~ (omat kivet, itse löydettyjä)
~ei piä altapäi hijjoo, se kulluu se hiplu ahneestip poes~ (hiplu= terän ohuin osa)
~kissahaa hijoo kynsiää, toisia ilmoja se tietiä~ (nastolan kieltä)
~käpylintu hijjoo nokkaasap puuhun~
~se kehneä sen vanhettuneesta puusta siitä se hijoo, se leokonee hankoa ja sotkee sylkeensä~
(ampiainen)
~siinä vain reisijä hivvoo, eikä kuulu kovempaa~ (heinäsirkka)
~eikä orava aina ku hio käpälöitä vaan~
~ku käy hyvä semmoin etelämpuoleinen taikka lounaampuoleinen tuul ni, se hijuo sel lumen
pois siit järvem peältä~
~suuret jeävuoretko siel liikkunuo ja hijonuo toisijoa~ (jäämeressä,
revontulten synnystä)
~se siällä hijoo ja pitää sellaastakin sihinää jotta~ (metso soitimella)
~mettäs hivvoo kuv vikahletta~
~päivä kun sarastammaar rupevvaa, sittä se hijjoo~ (ukkometso, päivälintu)
~mehto nokkoosah hijjoo soitimella ollessaan~
~kun se hiijjoo, sem männöö silimätkin nuri~ (läheltä seuratut soitimet)
~ko messo naputtaa ni pitää olla hiliaa, ko hiiri, mutta ko se rupiaa hiohan
ni sillom pitää hypätä~
~sitte ko se rupiaa hivohom pää tärisee vaii~ (metsolla)
~sitte se hivuas sähhäyttää~ (soiva metso)
~se kun hijjook kahhuuttaa, se semmosta kahinata pittää~ (metso)
~ko se oj jouhkeva, se on niim pystösä ja hivvoo~ (metso, jouhkeva=korska)
~se on teiren laulun aika se hiijjoo niin somasti~
~kun se koputtaa, silloin ei soa väistäitäkkää, voan kun se hijoo, silloin soa
hypätä jonnii askelen~ (eteenpäin, vrt. tuliaseita vanhemmat pyyntitavat)
~jo olliit kauhija vihasii, jot iha hampaitaa hihhoit toisillee~
~minä oun hammasta hijonut jotta kesäks ois suatava uus puku~
~elä koko minnuun kynssiis hijok~ (lähentele, tyttö pojalle)
~se hijo jo kynsijääl lähtöö~
~kyl mää stää kauvah hivoin ennenko arvasin tulla~ (harkitsin,
oma eli hidas elämä)
~se on hijonna ollunna ennen aekaan~ (hiomiseen, jokin kiviesine)
~oesii hiassuv vähäsen kirvestäni vain empä löytänym minkäällaista hijonkiviä~
(löydetty=arvokas, ostettu=arvoton)
~hivonkivi pittää olla semmosta kiveä että siinä on söörit että son heleppo
lohkasta liipan malliseksi~ (söörit=halkeamat)
~metto aina ajjaa sitä liikkeelles siinä hivoma aikana~ (metto koppeloa)
~mutta se hivoma aeka sitte niin sanottiin että se ei kuule eikä nää~
~sitä sillon sitte hypättiin aena likemmäksi, laolun tahin tahiv välisä, ku se hivo~
(laulun tai tahdin, omat laulut)
~sillon hivoma aikana se ei kuule eikä näje~
~sillon kun se sitä hijontaa pittää sillä on silimät ihan kiinni~ (metsolla)
~se nosttaa sem peäsäs sittä hijonta aekana iha ilimmoa vastep pysttyyn~
(soiva metso)
~sitä peässöö ihannij juurreen, ei se neä eikä kuules sillon hiontiaekana~
(juureen, metson lähelle, ampujan ei tarvitse päästä lähelle)
~vanahat kivet eij oon niin teräviä, kun ne um maaliman ajan koskessa hijounu~
~oli niil lämmij ja kova päivä että olin aivan hijoksisa~
~minussa oli paha yskä toista kuukaotta, pää eij olluk kipiä, vain toisinaan
se nosti hijoksen~
~ei otah hivostakhan~ (liian kuiva löyly)
~kesäsessä mettässä työheillessä piti panna luppoa jalkaiv välihin, ettei
kiilastunu, kum paikat olit hivoksessa~ (luppoa=naavaa, kiilastunu
=rikkonut nahkaa)
~tämä taetaa ollas semmonen hijosin minä luulen~ (hiomakivi, virran kivistä
haettu)
~se kasvaa tuo hivoskoivu vain alavilla mailla~
~se ei pysys se hijoskoivul lehti~ (kuivassa vihdassa)
~hijoslämmin~ (painostava sää)
~kyl siit vissii tulee ukonilma ku on nii hijostavaa~
~ukkose iel se vissii tälviisii hiostaa ja hautoo~
~nii hijostua jot ain on paita märkän~ (tod)
~se on tuo uko ilima nih hijostava että ihan tässä imeltyy~
~kylläpä se jaksaa hivostaa aivan tahtoo nääntyä~ (kesän ilmoja)
~oli ikävä ollak kun koko päivän hivosti~
~välillä hijostaa ja toesiv vuorov vilustaa, kuummekko lie~
~niin hivostava ilma, että paita on itteksehem märkänä~
~kallioperät moat hiostaa~ (pysyvät kosteina)
~kivi jos hiostaa niin tulloo sae~
~se alkaa hiostah jo tual helmikuussa~ (lämmittää, kääntyä suojaksi,
vrt. lämpimät talvivaatteet)
~hiostaa nii kovast se ei oo hyvä merkki siint tullo pöry~ (pyry)
~jos ennem Mattia hiostaa seihnään ni se tullee tuiskunen kevä~
(hiostaa seinään)
~ennen Siprii jos hiostaa, niin seuraavan päivän on pyry~ (myöhäiset
nimipäivät, monet vierasta alkuperää)
~sehän pittää saunassa ensin hijostella, sittä vasta kylypee~
~se saunassa eesii hijostellee ennen kuk kylyppee~ (kylpee=vihtoo)
~elähäv vielä lyöh hiostellaanhav vähä aikaa~ (lyö löylyä)
~minä ensin vain vähäsessä löylyssä hiostelen ja sitte vasta rupijan kylypijä
ropsuttelemaha~
~saatathan sie sielä hivostella~ (saunassa, sillä aikaa kun lasta pestään)
~johan se hyvin tuas hijostelloo~ (painostaa, sateen edellä)
~tulookoon sai kun hijosteloo~
~ku se tuo hiki on kasonnuj jo kahtena päivänä se ruukaa kolomantena ruvetas sattaan~
(r=l, vrt. luukaa)
~kun se rupijaa taivas hijostellee~
~seinvieret ne keveällä alakoa ensimmäiseks hijostelee~
~ihka hijostuin ko kävelin nii kovast~
~eikä siinä jalaka hijostu~ (virsussa, paltamon tuohen ystävät)
~hipjä ko on hyväst hijostunut sit vast käyvää kylpömää~
~sinun pitää ensin sievosessa ja vienosessa löylyssä hiostuttaa koko ruppas ja sitte vasta
voijella sillä voitehella~
~jos vähä sairastuit ni ko lämmiti saunan ja hiostuti ja kylveti ni laps parantu~
~mua hivostutti yöllä jä päivät vilutti~
~oonkoham minä tervek kum minua myötään nii hijostuttaa~ (yleinen oire)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)
