~laskuja~

 ~ho ho, tupsis tupsis kuatuu~ (kävelemään opettelevalle lapselle)

~kylhän se yhlen kessin tek hotos, mut ei siit laita kessiä tullu~ (kessin=korin, 

laita=hyvää)

~no siehää nyh hotoaat~ (hätiköit)

~se hotuaa ja puhhuu vaekka mitä, mut ehä sem puhheessa op perree mittää~

~uskon ny sev valehii, kuhav valehtelee hotuvaa~ (vrt. valheita syytävä mannemedia, 

"julkinen sana")

~äläs ny hotua siin sen ruoan kans, ei se kesken lopu~

~älä ny niin kovasti hotua~ (hosumisen vieraudesta)

~sitte hojeskeltiv vain nurkan takana kun, kulijettihij jotta vitkampöhöhöö~

(kolkkulymysillä oltaessa, omat leikit)

~heikkomielinee hojeskellee hokuam minkä om päähäsäs saanu~

~hoh hoh hoijjaa ko tuli unikin täsä~

~hoh hoh ku haukoittoa~

~hohhoe kun haokottaa, vae eläs että nukuttaa~

~heikimpäevänä karhu keäntää kylykejääm pesässä ja hoehkasoo että hohhoe yö on jo puolessa~

(yö puolessa, vrt. talvi)

~kulukee ko krapu perse eellä~

~roulalla tullee silppua maam päälle että hohahtaa jalan alla~ (routa=louta)

~pijan ne kuivat puut palaa hohahtavat siel saunan uunis~

~mie siin männes koitteli purra luontojai etten hohhailis keskel kattuu ko nään sellase 

komeuuve~ (terijoen kieltä)

~siltä mäni se talo ja rahat, sulivat kun multa revollen kynsiin~ (vieraat rahat,

omat revot)

~se hohhaeloo voa iteksee~ (huokailee)

~sitte ko se paistettii siinä uunih hohtees siinä hiilustalla että se tuli semmoseks piäneks 

ruskeepilkkuseks~ (juusto)

~siin hiilii huohtiessaha se kiehu~ (keitos, hiilien päällä)

~lämmittelehhään tuossa tuleh hohteessa~

~kuivailee tässä valakiaa hohteessa vähä selekkääni~

~heil ain käy kylmä huohte suosta~

~hohre o semmone matalikko, santapankki~

~sillon ku meil tual Kukola hohtel ol rysä saatti silakkarysäst kaks ankeriast~ 

(naantalin kieltä)

~puron huohe~ (laskukohta)

~se on nii hohteesans ko se sai uurek kenkät~

~mihkäs sinul nyt sellain hohle on ettet istua malta~ (hohle=into, kiire)

~misäs se Mirja niin kauvan viipyy, äiti on jo niin hohteisas~ (huolissaan)

~kuulemakivet hohehtii~ (hohkaa, kiukaan kiviä)

~mää ole niin kuumure hohruksis~

~ei siun tarvihtis tuollei hohelehtua~ (hohelehtaa, puhua joutavia)

~siä hohelee nil lämmin tuuli~

~mitäs tuuli kiven tekkee, muuta kuv vähä hohelee~

~sit sai puhellaj ja hohella, ennen ko sit taulast siit sai hiilih tulen~

~s oli sillon sisältä jo semmone hohelo~ (vanha leppä, vrt. eläinten pesäpaikat,

metsässä kaikella tarkoitus, vrt. elämän vastainen "metsätalous")

~se on nii ku päiväses pälvetynnys se jää, sellaist hoheloo~

~tää rieskapas hohelova on ku se ihan kuhahtaa veitelä leikatessa~ (pehmeää, huokoista)

~meinasin taas kaatua, kun on toi pien nii huono ja hohelo~ (pää hohelo, 

vrt. pyörrytys, tasapaino)

~se Eikka o olevinnoa nii yle viisas mut koha on sellane hohelo~

(vieraat itsensä ylentäjät, oikeat tietäjät=alentavat itseään, 

oppiminen=jatkuvaa väärässä olemista)

~se hohelo uskoo kaekki, mitä toenev valehtelloo~ (oma tieto=omin silmin nähtyä)

~hoheloksi ennen sanottiin semmosta joka hölöpättää, enemmäm puhhuu kun ajattelloo~

~ei sen puhheihe uo luottamista ko heä hoheloip niiko tyhjäpeäl~

~siel tuulie hoheltaa nii~

~territ ne hohels ja kuhers tän aamun nii, että mie jo sanom muijalle, 

että annappast ollan, nys se kesän tekee~ (iitin teeret, montako jäljellä)

~kyllä se hoheltaa joka paikas yhtaikaa~

~ei pirä kovin aamusta hoheltaa, kyllä tyä päivänmittahan tekijänsä sukii~

~se teki hohelsi sen ni häthätää~ (vieraina pidettyjä piirteitä)

~hohkharakka~ (närhi)

~hokharak raakku mennesäs~

~huhharak~

~hohkharakist jutella~ (närhen nimiä)

~nyt ei ol näkyny hohharakka, ne o simmossi joulu aikassi linnui~

~kyl toi tulee hohkaharakka~ (lintulaudalle)

~kon tullee semttii hohkaharakoit tarhaan niin kyl sillon suaja tullee~

~sää puhu nii erinomassi niet neep panevas suum pia jämt hohhon kirje~

(hohhon eli hullun, vrt. houhottaa)

~kyl siin on monta hohhoijaa, ennenko kesäs ollaa~ (huokausta)

~saleppilvi hohisee tullessaa, pitää sellaist hohinaa~

~siellä käö semmoinen tuuleh hohina tuolla ulokona~

~se on sellaist ihmisteh hohinaa vaa~ (parjaava puhe, toisista puhuminen

=oman elämän puutetta)

~sellane hohiskoha se on olt piene ikkiäse, ei niihe ole aina luottamist häne 

puhheisiisa~ (lörpöttelevästä lapsesta, vrt. hyvä mielikuvitus)

~saleppilvi hohisee tullessaa~

~tuuli niin, että mettä hohiis~

~kovastha se tuul tuntuu hohajava~ (tuulen kieltä)

~tuul voah hohisoo, ei se muuta oo~

~suojat tulee ku Sepämmäk nii hohisee~ (hohisevat mäet)

~tuuli hohisoo~

~se hohkaissoo kun ontteem puuhuh hohissoo~ (huohottaa, odottava nainen)

~on ollun niin kovap poulat että astiakki on hohistunun niin ettei pilä mitee~

(hohistunun eli ravistuneet, puuastiat)

~se tars polttaa, kun siin on sitä hohkaa päällä, kyllä siälä ruappaa pohjall o~

(nevan päällä, hohkaa eli suosammalta)

~minä luulen että se hohka ov vielä harvempata kun se keuhko~ (keuhko

eli rahkasammal)

~olimme hohhaasa marjoilla~

~ja sieltä hohaasta nousi semmonen hirvi että se eij olsi välittänym mitäv vaikka 

min olsin sitä prinahuttanu~ (ampunut, hirvien elinpaikkoja)

~mehdäs o nii hohka lunt, et vajo juur makko saakka~ (pehmeää lunta, mahaan saakka)

~taevas on hiukeassa pilivessä, on semmosta valakeata hohkaa~ (ohuita pilviä)

~jottaek kivilajjie joka on tuhvie~ (sanottiin hohkaksi, tuhvie=tulivuoren heittelettä)

~siäll oli semmoneh hohka josta otettiin se valkee~ (aamulla)

~tualt uunist tulee niin kova hohka nettei parane mennä lähimaillekkan~

~pesä hohkaki kovast lämppö~

~ei niit jäätynyi pyykei saa tuor sisäl, nee hohka kylmä~

~uun hohkas kova kuumut~

~ei stää viälä parane paljain kontin siälä hypätä ko maa hohkaa kylmää~

(kontin eli jaloin, loi-maan kieltä)

~sauna hohkas lämpöstä jo kuinka kauvas~

~järvet hohkaa kylmää, kuj jäät liikkeellä o~

~jäesistä voatteista niih hohkaa ja hoekoa kylymeä~

~ou kii ku kylymiä hohkua kinttuihin~ (ovi)

~jos on näpit jeässä nin teällä ne sullaa kun on tuommonen hiillos, se niin mukavasti 

lämmintä hohkaa~

~misäs sä oikke juossu ole ku sä niin kovi hohka ja huohota~

~kun tuarhet märiät puut on kauvon läjällä tuulettomas märiäs mettän rannas ne 

hohkaapuu ja rupiaa lahoomha~

~kylloot sinnäej jo hohkaatunna vanahaks~ 

~oli nin kiirutta että mä meinasiv vallah hohkaantua töitteni kanssa~ (kangasalan

kieltä, oikeat tamperelaiset)

~olem muistamaton, hohkaantunuv vanhuuttanin~ 

~Riittakii hohkail pojastaa, tieteähä teän korttisakis kaiket pyhäpäivät~

(huokaili pojastaan, väärille teille joutuneet)

~ku o oekeen kuuma taem muutev vaekee olo, ni pannoo hohkaelemmaa~

~tuultah hohkasi~

~hohkajää~ (hauras kevätjää)

~hohkakeiras~ (suoperäinen maa, keitaat)

~kun nevast oli tullus sellasta että se kasvo mettää sanottiin että se oli 

hohkakistoo, sitä oli raskas kulkee~

~hohkakivellä ku hijoo, nii tulooki silosta~ (hiomiseen käytetty huokoinen 

kivi)

~kun hohkalikkomaalla on puoloja, kyllä ne on sitte hyviä~ (varpuja 

kasvavalla kosteikolla)

~tenavat on sellaases hohkalöylys heti kun ne kuuloo, notta johonkin lähäretähän~

(hohkalöylys eli innoissaan)

~kasvaa semmosta sammalta, se on semmosta hohkamaata~ (turvemaata)

~hohkamölli~ (närhi)

~hohkmöllö~ (harakka)

~ruskeeta ninko hohkanevaa, s ei paljo muuta kasva ko semmosta kitumäntyy~

~se oh hohkaneva, joka pitkeä valakoista sammalta kasvaa~

~hohknärh~ (närhi, myös huhkanärh)

~hohkanärri~ (kuukkeli)

~istu nyt pesän etteel lämmittellee, kun nin hohkastii~ (hohkaa kuumaa)

~se o hohkasuo semmoenem mistä sitä hohkoo otetaa~ (hohkoo eli rahkasammalta)

~isomaine lintu se hohkatoppa~ (närhen nimiä)

~siin on ni munta lai karva hohkatopas~ (lajia karvaa, väriä)

~sepä oli hohkijaa kiviä, ko vähä kopasin, niin pärähti säpälehiksi~ (haurasta)

~äijä oli oikke hohkentunu kom pääsik kotti~ (kustavin kieltä)

~hää ol sit vähä kovas hohkes ku henem pit vekisi vaa poikas koulun tellämä~

(suomalaisuuden vastaiset pakkolukulaitokset)

~hohkelikko~ (upottava suo)

~keitaammoinen maa hulttionta keirasta, oikeeh hohkelimaa kasvaa muuramia~ 

(huonoa keidasta, vrt. hulttio)

~hori nyt hohkelo, sinua vastenhan minä sit turahutinkin~ (hori eli juo)

~liijaks hohkii työtä niiv vanha mies~

~hohkjane~

~hohkijainen krakottaa hernelapoisis~

~hohkiaine~

~hohkiaaslintu~ (närhen nimiä)

~hohkokos olet, kunnes sev vertaa huomaa~

~se ov vähä semmonen hohko se poika~

~hohkoharakka~ (kuukkeli, hausjärvi)

~hohkojää~ (sohjoinen jää)

~hohkottammaan se pani ko pirin suatta niin kiirutta~ (suotta 

kiirehtiminen)

~hossuu ja hohkottaa~

~ei ov viel kaikki hiillos sammunnu, on siel viel vähäh hohkua~ (vrt. hehkua)

~ilmas on kylmä hohku, näinkö ruvennet tulemaal lunta~

~koivupuukkin nin ne hohku kauvemmin~

~ne vohku ja hohku ne kekäleet~

~seinä rakoloist huohkuu nii kylmää et hirret o sisäst iha huurtees~

~uun rupes hohkumaa lämmintä, kumma panim pellit kii~

~se Talan Iita on aika hohkuaaja, ku viittiiki aina toisten asioisa olla 

nokillansa ku mikäki~ (hohkuaaja eli juoruaja)

~se hohkuvalkee ov vaarallinen~ (näkymätön tuli, suolla, vrt. virvatulet, 

vrt. suokaasut, salamat, kaskeaminen)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)