~laskuja~

 ~se pitäis poikiiki sellaine nakkia ihmine kattoma eikä ottoa sellaisia hohlia~ 

(nakkia eli reippaita poikia, ei höhliä)

~se poikaha se hohlais siin, ei isä uo läheskää nii hohla~

~ukrainalaiset vaa hohlat tekkiit työtä ja puolalaiset ja juutalaine, se vah möi~

(tekivät venäläisten töitä, höhlät, vrt. suomalaiset saksalaisten,

kaikki mannevaltiot=pakkotyöllä pyöritettyjä)

~varmast o Anni koton ko näi lämpymälle hohlahtaa ko avajaa oven~ (tulen ystävät)

~ei tällääsellä hoholamalla sovip panna uusia pieksuja~ (sohjokelillä)

~minä vielä siinä hoholamakeliillä koitin verättää puita kinnata~

~sillä velettiim mitä sattu kallaa sillä hohlilla olleen~ (rantanuotalla)

~minä oliv vahvassa hangessa hohlinu~ (kahlannut)

~hohlokiv~ (kivi jolla uunin suu suljettiin)

~se on aivaj jo hohomalla tua jään pinta~ 

~ei saam mennäs sinne jäällek kus se on aiva hohmana~ (vrt. hyhmänä)

~sanoohan ne jäätäki, keväillä, että se on aivan hohomaa~

~kyl meijä mehdmaihin o stää hohma siunat~ (hohma eli suota)

~se o nin kamala rapakko ja hohma~

~se o niin hohmast paikka, etei se kasva muut ko sampli ja pajun kräni~

(sampli=sammalia)

~sä oles sit kamal hohmima, ku hohmase kalaruaron kurkkus~ (hotkimaan)

~koetti hohmasta sitä nin kov viisas salamyhkyä~ (vrt. sala myhkäinen)

~hohmakuusi~ (suokuusi)

~hohmelisto~ (suoperäinen maa)

~mitä niim pitää hohomeltaaj jotta menöö väärähän kurkkuhun~ (hotkia)

~älä nyt kaikki lihanpalassi hohmi~

~ei ol nätti ku hohmi~

~hosuu hohmii ku susi~ (vrt. koira)

~semmost leijast ja semmost hohmiska~ (järven toinen pää, soistunutta)

~kon talvell om pali lunt nii hohmiskam paikas uppo iha makkos saak~

(mahaan saakka)

~se mettäsarka o sil kohtaa hohmistoo~

~kylläpäs tuo kakara syää hohomuaa~

~en min oo ikänä tykänny siitä, että kakarat hohomuaa pöyräs raavasten seas~

(vrt. vanhempi tulen ympärillä syöminen)

~soon sellaist harvaa hohoo, piaan se sateen jälest kuivaa~ (jää)

~alakkaa poika hohhoita heitteek kun ei niäm mökillä kettääk~

~eikä virkkanna mittääv vaekka huuvvij ja hohhoelin~

~hohoo~ (poroja kutsuttaessa)

~pohojoonen oikee hohottaa~ (kotipohjonen)

~tuul hohottaa kylmää~

~tuuluo hohottoa~

~mutta kyllä ne muist seh hiiluksenkim peetteä, että sae valakii, sieltä sittem

puhallettiih hohotettii~ (puhallettiin tuli hiilloksesta, tulen vaalijat)

~nii harvat huonneet, että tuuli hohottaa seinäel läpi~

~tuultah hohottaa~

~varitautihaan se eritoten panee hohottah~ (kuumetauti)

~hätähineh hohottaja pillaa aina tyänsä~

~puhuu hohottaa kaikki mitä tiätää~ (vieraita piirteitä)

~se laulo hohotti nii julmast taipalella päi~ (taivaanvuohi)

~katok korrooj ja hohotav van elä karvoja kohota~ (korrooj=haarojen väliin)

~vetomies kulkee eellä ja hohottaa poroo~ (posion poromiehet)

~hohotuksenka otti~ (puistatti, vilutauti)

~muuriki hohtaa lämpimältä~ (muu-ri, omalta maistuva sana, mu=maa)

~se suo neät huohtoa~ (kylmää)

~ne ku kuumenuot, se huohtoa paljo varrii~ (varrii eli lämmintä, kivet)

~kallijo kylymmee huohttaa sev verraj jotta ei niih herkästik kuivam muakkaak~

(vrt. kallioiden pyhittäminen eläinten käyttöön, vrt. kallioiden läpi teitään

poraavat mannet palkkaorjineen, vastakohtia)

~ne porroi läviteh huoht ne hiilet että se kest se ves lämmänä~

(porroi eli tuhkan)

~lehos hohttaa niil lämpymästi~ (palava hiillos, vrt. lehahtaa)

~lämmii se hohtaa hiiloksesta~

~kulkoo nim pakkaisen henk, huohtaa nim pakkaisellen~

~kiukaan kuvekii huohtaa lämmintä~

~on siin sellane ihmine jot se iha niiko huohtas illoo ympärillää olevii toisiikii 

ihmisii~ (huohtasi eli tartutti iloa)

~hanki hohtaa niij jotta silimiä häikääsöö~

~siälä sem punaset silmät hohti kuapampohjalla~ (hattulan viimeiset sudet)

~ku alko päivä hohtaa nim panes siit järvie kiiriest~ (kohonuottaa,

päivän mukaan pyytäminen)

~aorinko hohtaa niin silimään ettei kärsik kahtoa~

~tualta pesästä hohtaa viä valkeeta vaikka se lämpisi jo aamulla~

~iso tul hohttaa soaresta~

~varrko sulla on kun nuamas ihan hohtaa~ (vari eli kuuma)

~mänkiä mossit pois siitä hohtamasta, että suan rauhassa tehä työn loppuu~

(mossit eli lapset, vrt. mössi=karhu, petäjävesi)

~eihä se sille huohtant misteä, ei se olt minkeänäköine kaupunt, ninku moakylä~

(lappeenranta, kaupunkien myöhäisestä alkuperästä, vrt. vieraita asioita 

tukemaan perustettu "suomen valtio")

~puro huohttaa vein sulaks~ (veen eli järven, puronsuut)

~se ov vanhuuttaj jo niih hohtamaton~ (muistamaton)

~se on iha hohtamatol laps viäl~ (elämän kaari)

~hohtavan valkoosta~ 

~ku vaaleita lankoja ol ja ne ehtopunasiks värjättii, ni kyllä ne ol sit hohtavia~

(ehtopunasiksi, vrt. päivän lasku)

~meen Toini pesi pyykkii ja tuli hohtavalkust~ (oma työ, omille tehtyä)

~tuloo lämmi hohti~ (uunin muurista)

~mikä hohtimilla mikä näpillääj ja mikä milläes sae~ (irti, pakottavan hampaan)

~se kahtoo ku hohtimila~ (tuimasti, äkäisesti)

~se ol seh hampaessa elikkä hohtimissa jo~ (leivänmurunen, kärpäsen)

~no sill ov vaii hyvät hohtimet~ (hampaat)

~hankessa on kevväällä nin kirkas hohto, että silmät käy kippeeks~

~hangella on kevvääh hohto~

~auringoh hohto ottaa niin silimiini~

~peähän tulloo kylymä hohto~ (jalkojen kastuessa)

~kun ei sit om mitää hohtoa eikä ymmärryst~ (lapsella)

~hohto jo pois kun se on niiv vanha~ (elämän kaari)

~taisiv vähä hohtuu tos sänkym pääl, mut kyl miä kaikki kuulin~

(hohtuu eli torkahtaa)

~kyllä siittä hohuja on ollu~ (huhuja)

~se on ollu hohujuttua minä luulen~ (väite 15-kiloisesta hauesta)

~hoi, tuokaas se vene tälle puolelle~

~hoi miehet syömää~

~hoi hoi ko saat se vienee nii tule toist hakemaa~ (huudettiin morsianta vietäessä, 

vrt. tiedot vanhemmista perhemalleista, kaksi naista ja mies tuntuu toimivalta yhdistelmältä,

jos ajatellaan kovissa oloissa selviytymistä, mies=poissa päivät)

~hoe henkee että piäsöö~ (pääsee mielellään)

~kun ehtoot ja yöt hypäätähän niin päivät ollahan hoi kättä jalakaa~ (väsyksissä)

~hoi hoi hoi, sus viep lampaa, sus viep lampaa~ (huudettiin morsianta vietäessä)

~hohoi hoikan kannon piässä, paksun pökkelön perässä~ (sanottiin kerskailevalle)

~minulla on sem möki hoejanto~ (omat työt)

~toisella mummulla hoijjatteella~ (hoidossa, lapsi)

~menen Turkuhun hoijattahan sitte ihtiäni kö ne oikein tahtoo~ (poikani luokse)

~tuo meän sikiö ku soon tuomonen vailihnainen nii soon ollu levoton että se hoijattaa 

kaiket yöt ja päivät~

~se talo oli nii ain vaurastus ku ne miälisäs pitivä sitä halttiat sit ja, 

hoiteli vähä hent kans~ (kodinhaltijaa)

~ei se hoitele jänes poikiis~ (jänis poikiaan)

~s on niin iso jo että se hoittelee itte itteens~ (lapsi)

~koitas sinä vaah hoitellat tot lasta, ettei kärsih hoilom puutetta~

~ka minä vain hoitelin niinikkääv voitelin konsa milläi~ (omat voiteet, 

metsästä saatuja)

~niissä voip ollan ne omat hoitimee vielä~ (omat hoitimet,

maksaa vaivan)

~nuin iso on tullus sinun hoijokkaastasi~ (lapsestasi)

~hohhoh kum motin niin niin kuuman löylyn jotta molin aiva hoihruksis~

~ja moon ollu oikeen sentähren hoihruksis~ (uupuneena, heikon sydämen tähden)

~hoehkaseppas miehet syömmään~

~on siellä kajee ilima, kuh hoehkasoo niim metästä kaeku vastoo~

~täst piäsyö tuon toisel puolel ku hoihkasuo sielt soutajan hakemua~

~äet hoehkas isäm perrää, tuo sitä rohtoo tuole tytöle~ (rohtoo eli lohtoo, lohtua)

~hoehkaseppa pihhaan niitä miehiä että tulloovat syömään~

~tänn oamuna mulla piti Hillulan Eera noutoa Petäjäniemen nokasta, 

se siellä hoehki venettä~ (hoihki)

~se olkii sellaista hoihotost siel metsäs~ (susia peloteltaessa, 

omat eli elämää yllä pitävät karkotuskeinot)

~hoe hoe, sut hoehoteta~ (peloteltiin sutta)

~ku voa alko hoihottoa, nii se susi loikkais nii~ (loikkasi tiehensä,

vrt. sukupuuttoon ampujat)

~nuota poikija pittää myötänään hoihottaa~ (käskeä huutamalla)

~hoihota sie ne lapset sielt pois männööt viel vaik mihi ast~

~tasasestis sattaah hoihottaa~

~olin niin hoihtunu, jotten tahtonu jaksaa tuphan kävellä~ (saunan jälkeen)

~se ku läks pimeis mänemeä, se hoihtu sinne suvekuoppoa~

(vierailta tuntuvat sudenkuopat, sudet=omat naapurit)

~mnä meni aika hoija~ (hoijakkaa, vauhtia)

~hoh hoijjaa ko tuli unikin täsä~

~or raasu hoijjaantunut tohov viinaa~ (erehtynyt)

~minä olim poekassa pitkäkasvunen hoejake~

~lohonalla tulthin talavella häihin, kesällä kulijethii hoijakalla~

(kaarevapohjaisella reellä, rattailla)

~jeällä oli hoijakka, se läpi jeästä hakattiim pystyyn hoijakan napa~ 

(napakelkka, vierailta tuntuvat keksinnöt)

~sitte mentii piirileikkii usei, viätii morseinta piirii, sanottii hoijakaks 

sitä ko tehtii iso piiri~

~hoijakoores hypelthin sellaasia vaihtoaskelia, ja käret oli korkialla jotta 

se oli oikeen keviää~

~ei siel ollu mithään tansia, ei minkhäällaisia hoijakoita niinko nyt on~

(siikapäivillä tanssia, vrt. omat ja vieraat tanssit, omat=haltijoille

esitettyä pyhää liikettä, vieraat=seuratansseja)

~se männöö emä hoejakkata~

~män sitä hoijakkata että ei se joutanna jälellee kahtomaan~

~siin pittää olla paljo pitemp hoijakka, enneko ylettää katolt tuon lumen karistammaa~

(hoijakka eli keppi)

~jos sie tet tottele, nii mie ko annan siul hoijakkaa täl kepil, nii siit tiijät~

(oma uhkaaminen, vieras kepittäminen) 

~siellä on kova tuulen hoijakki että kyllä siellä tulloo kylymä~

~hoijaliisa~ (pitkä nainen)

~pennut lattijalla kävelläh hoejaroevat~

~elekeepä hoejaroejas siinä, särettä astijoeta~ (telmiville lapsille)

~kylhän se viellä muuten mänis, mut kun nuo jalat ei oikeen hoijaa~

(jalat=liikkeen ehto)

~saepa siinä hoejotellak kum Puolangalta hiihettiin yhelläsyömää~

(yhellä syömisellä, utajärvelle)

~Justi se männä hoijottoa suksillaa~

~siinähän hoijottaa ei taijja enneä kostuo~ (kostuo eli parantua)

~iso harakka lenteä hoijotti~

~tulenookohan toas saek kun se nuin tuultah hoijottaa~

~huutoah hoejottoa semmosta rekilauluva siellä~

~siinäpä kylymä hoeka käö tuosta seinästä~ (hoika eli viima)

~pitkä hoikale~ (koiranheisipuu)

~esliina siottiin kiinni hoikanpaikalle~ (vyötärölle)

~s oli se Harakka-Heikki semmonen hoikarrujakka mies~

~hoikan soihkia oikei, ettei ot tyvkänttyrä~ (tyvikänttyrä, 

puut ja ihmiset, kuvaillaan samoilla sanoilla, vrt. oma puu, 

jokaisella puu vastineensa)

~Saima on kauhian komia hoikansolia tyttö~

~se näytti niin armhasti toiskan Rauhalta jok on sellaanen pitkä ja hoikansuiskia~

~päivä päivä, hän hoikkas~ (hoikkas eli huikkasi, paistoi)

~hoikkasiv vaa paljaht tallukat jalkahaij ja nyt tulee köhää~ (jalkojen kuivana

pitäminen)

~pitkii hoikeloi~ (koivuja)

~ne olliit pitkii hoikeloi~ (niinirihmat)

~kyl se tuo toisii minneikii taitaa kohta hoikennaija, ko kävelyö jo nii pös pistys~

(hoikentua eli synnyttää, kirvun kieltä)

~varpoin tyvet hoikennin~

~suru särkepi sytämen, huoli vatsan hoikentapi~

~kyllä sitä hoikkenoo kun om muukamam päivän syämätä~ (muu-ta-man, vrt. muurain)

~siit ne aina hoikkeh hoikkenemistah~ (tuohisuikaleet, virsuja tehtäessä)

~joha tuo saaj taitaa käyvä lakastummaa, ko pilvet näyttäät hoikkeneva tuol tuule pääl päi~

~ruskee päälys ja paksu kanta hoikken~ (herkkusienessä)

~hyötymänty on suora, latvaam päin hoikkeneepi~ 

~jokkuu päivä on, se hoikkenuo lum pois sielt~ (metsästä)

~Elema on nyt hoikimuksilhan~ (odottaa lasta)

~millo se hoekistaeksee ja millo pullistaeksee~ (vrt. kesä ja talvi)

~mikäs sinuu oh hoikistannu~ (oudoksuttu hoikistuminen, tautien oireita,

vrt. tahallaan laihduttavat)

~minä olen nii hoikistunnu, ettei enää hamehet päällä pysy~

~jo se Oloka oo hoekistunuk kun on aekastunu~ (aikuistunut,

lapsipyöreys)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)