~laskuja~

 ~leppälintu om punai piel lintu, hoikemp ku varpui, mup pitemp~ (lintutietäjät)

~mie tälläne hoikka kutvale oli iha lapsent ast~ 

~ensimmäenel laps ol minulla kovilla mutta ka minä ku olin niin nuori ja oekee hoekka 

ja säeveröene sillo~ (säeveröene eli hento)

~se on syän alan kautta, siinä se hoikiin on~ (hoikin kohta, vyötärössä)

~hoikka riukka kuusi~

~oli tuuli painanus semmosen hoikam männyl luokaksi, sen linija yli ja, sem päällä 

istu mehto törrötti~

~koivumetsää ja leppämetsää vain ja nekkii hoikkii~

~hoikkaa paikkaa ast ku sen lyyssi tekköö ni ooha siin pittuutta kyl~ (lyyssi eli puseron)

~naisil ol hoikat röijyt, keskelt tiukat, takana suiput~

~sellaine hoikka suotaival siin välis~ (2-osaisen saaren välissä)

~hoekka ketvelek kovvoo muata~

~on siinä hoikka veej juoksu, on siinä jokeja~

~on niin suora valkia raita ja hoikka ja selva~ (linnunrata)

~veetää vene täst hoikast yli~ (kannaksesta)

~jotkut kuhtuut hoekaks niitä jutkuloeta~ (suon keskellä olevia pitkulaisia kankaita)

~hoikka jää ni se pankii sen jään kaik palasiiks~ (tuuli)

~kakkarat tehtii iha hoikaks~ (piirakan kuoret)

~kyllä hoikka lumi maassa pyssyy, se tekkee kylmän kesän~

~a pitteä olla paksu kuorkii, a piirkas on kuor hoikka~

~millo hoikemmast, millo paksummast~ (tultiin toimeen)

~viell on vastae vajjoo, viell on hoekka huomennae~ (sanonta)

~eij olla ensikertaa hoekan eessä~ (puutteen, nälän)

~kyllä se hoikaks vettää, kun on nälkä~ (voimattomaksi)

~hoikka tässä on seista näin uamutuimaan, en lähtiissän kerenny purasta mittää~

(kiteen kieltä)

~puuro jäi hoikaks~

~aena pittää niih hirveeh hoekkasena~ (huono ruokahalu, tautien oireita)

~semmosia hirviän hoikkasia~ (sukset ennen, vrt. leveitä)

~sillä on semmonen hoikkasempi turpa kun tuolla hiirellä~ (päästäisellä)

~pitkä miehen haekara niinkum minä ja hyvin hoekkanen oli~

~se on hoikkasempi sauvonta~ (tarpoimen varsi)

~kyllä sill oh hoekkasat ne jäsenet, kyllä se on kaprakko~

~se on pitkä hotjake ja hyvin hoekkasa~

~se on sellaanen hoikkakaula kuk kurkeloonen~ (kurikan kurjet)

~sie uot semmone hoikkakinttu jot eihä siul ossuoa ies neuluo sukavarsii~

(kaukolan kieltä)

~poeka näkkyy olevam piilossa tua hoekkalatvasem puun takana~

~sitte oli viimesesä männysä semmosesa hoikkalatvasesa männysä kaksi mehtua aivan 

kylki kylijesä kiinin nii~ (kadotetut mehtokankaat)

~äitiin äit ol hoikkaluinen, se ol niin näppärä sellain~

~hoikkapekka tuloo minua puristelemaan~ (nälästä)

~mienen oo olt millonkaa lihava, mie oon oikein hoikkapintasta sortuu~ (vrt. sorttia)

~hoikkapohkeinen~ (pirusta, vrt. eläinhahmot)

~sitä sanottiin että hoikkapoika~ (mateen kiertonimiä)

~hoikkapoika~ (silakka)

~sill ov vain sellaiset hoikkapuitteiset sarvet~ (kihniön peurat)

~o monta sortuu, toisii o sellasii hoikkaruumehissii toiset o sellasii paksui~ 

(hiiret)

~hyvä soo jo tavoeltaa ja kaeke peäle o nii hoekkasuoline ja aohtoo tekkoo, jotta ee 

siinä taho ruoka tehhä tehtoosa~ (tehtävää, tehoa, rantasalmen kieltä)

~hoikkatyvinen koivu~

~koit katto lyhy hoikkauumane flik, sit ku sää itteläs ämmä ota~ (lyhyet

kantasuomalaiset)

~sitä keskkohtaa sanottii hoikkimiks~ (vyötäröä)

~ehän se pusukka tarvi pitemp olla, kuhan nyt tuohoon hoikkimiin kohallekkiin tekköö~

(pusukka eli pusero)

~se on kasvannus semmoseks pitkäks hoikoks vaa~ (omenapuu, kaukana kotoaan)

~no minkä tähen sill om maha hoekkunna~ (naisella joka oli synnyttänyt yöllä yksinään)

~paksu tyvestä ja hopusti hoikkuu ja mennee oksaseksi~ (puutietäjät,

osaavat kuvailla puita)

~sanovat olevan hyvin semmonen harteva n ette se niin ku takapäähän hoikkuu~

(pajalan ahmat, montako jäljellä)

~mehto rupesi oksala hoekkummaan~

~hoikompekko~ (pitkä ja hontelo kasvi)

~lykkeä semmoista hoikompekkova~ (paju)

~sil on aina sit tyhjää hoikottelemiist, ei sem puhiet maksam mätiä munaa~ (mitään)

~pam mennem maatev vaan, älä hoikotteles sillai siinä ylhäällä kos kippee olet~

~mistäs ne hevoset otti nehä hoekottel pitkim mualimua, ku ei aetoja missiä ollu~

(aitojen myöhäisestä alkuperästä, oikea suomi=aidaton, hevoseton, omistajaton)

~ho hoi hoikotinta kesälinnun keikotinta~ (lörpöttelijästä)

~vaikke mittä nii näyt tuska olevaska, ni aim pitä semmost hoikotust~

(huimausta, tautien oireita)

~näättäks mesän koiraa~ (sutta)

~susillet täyty hoikottaas sitten kun niit näkvät~ (heinolan viimeiset

sudet, he-ino-la, pyhä eno eli kymi, vrt. enon rannalle rakennettu

masentava mannekaupunki)

~johan sit Alli kävi täs meillä hoikottamas, mut eihäm myö sit uskottu~

(omin silmin näkeminen)

~oles sää ny asso kus hoikota ja roikota ja ei toi suuremp haav ol~ 

(asso=arka)

~sinne on hoikotvanen matkoo vielä tästä~ (hoikotvanen, omat mitat)

~vooi tokkiisas sinne ov vielä hoekotvanen käveltävvee~

~siitä on jo hoe kotvanen ku tästä sivu hiihtivät~

~elä vuotakkaak, ei se tuleh hoi kotvasilleen~ (pitkään aikaan)

~se o sit hoila ko hauk~ 

~hoila~ (kallioiden välinen notko)

~yl aija tul hoilaht~ (susi lammaslaumaan, omat sudet, vieraat lampaat)

~mist heä lie hoilahtant tielle~ (susi)

~yhen kerrah hoilahttaa veissä männöö matkkaasak~ (kalat, käsin tavoiteltaessa,

vanhin tapa)

~se hoilaht poes~ (sisilisko povesta)

~kärme hoilaaht ja~

~se on semmonen hoelake, ei tiijä mitä tekköö~ (ailahteleva, päättämätön)

~hoelakehteloo ku suven häntä aijalla~ (joroisten sudet, oikea suomi=susien

ja karhujen maa)

~hoelakka seä~

~kylömäh hoelakka tuul~

~kylymän hoilakkoo vettä~

~se o semmoesta valosta hoelakkata~ (kangas, valo=valko)

~tuli aika hoilakkaa~ (lujaa, nopeasti)

~se o sellaneh hoelannek kahev vuorev välissä, ei sinne aurinko paesta~

(hoilanne eli rotko)

~on se semmonen hoelantorvi ettei sen kielen alla pysy mikkää~

~on se Leenae semmonen hoelantorvi, että se torvejaa kaekki asijat ympäri kylleä~

(omat kodit, vieraat kylät)

~hoilaa mettäs kum mikäkiin että mä aina luulen siel olevan ahlinkos jonkuun~

(tekee vastoin tapoja)

~huuttaavat ja hoelloovat jotta mehtä kaekkuu~

~kärväset hoelaa~ (pörrää ympärillä)

~vesi juaksee hoelaa niät~

~nys se löi tota veittellä kätteen ja siittä tullee verta vallan hoilaamalta~

(vieraat veitset, vieraat vammat)

~puukiulu ensiin hoilautettiin kylmäl vesel~

~pittää kerräelläp puita saonaa, kukas sen tietää, millo se hoelaottaa siihev vettä sekkaa~

(kastelee puut, omat eli maasta kerätyt polttopuut)

~viel huus äit aikihmise jälest ove raaost et muist olla siivollais~ 

(nuorista huolehtiminen, aikuisen ihmisen elämä ilman aikuisen ihmisen järkeä

=sekasotku)

~hoileat vettä vaa niinku hoileat järvivettä ja sihil laitettii taikina~

(nastolan kieltä)

~ves lämmitettih sellaseks tavalliseks hoileeks~ (haaleaksi)

~se peätä otti niin kovasti eilen, yöllä oli hoeleampi~ (otti päätä, huimasi)

~koirat kun koini niih häntä hoili~ (koini eli paritteli)

~ol viäl hoilompohjas lunta~ (hoilo=notkelma, rotko)

~se on sellaist hoilua~ (maastoa)

~hoilo~ (lovi puun kyljessä / tervainen kohta männyn rungossa)

~älä viheltele, tulloo hoiloja~ (käärmeitä, sanottiin lapselle)

~kyllä se Juha on jo tulos, koska sen hoilotes kuuluu tuolta nevalta~

~Kauko se on sellaanen hoilootes~ (hoilottaa mielellään, vrt. joikaa)

~kuules tota hoelotust ja kitta~ (kitta eli meteliä)

~kuv valkkoviklo sitä hoilotustans pittää, niin kyllä tullee paha ilma~

(kittilän viklot)

~oleh hoelottamata, ehä tuota ilekiäk kuullam mikkää~

~se hoelottaa lankavihrei~ (viruttaa, huljuttaa)

~niitä hoilotettiin kovastis siäl avannossa sitt että ne tuli puhtaaks~

(pyykkejä)

~tuo se myöthän kussa hoilottaa nurkhin eikä välitä jos se alakaa haisemhan~

(nurkkiin kuseksijat, vrt. kaupungeiksi kutsutut kusilaarit)

~sattaa hoilottaa vettä niin kovasti ettei sinne ulos oikein pistätä~

(vrt. pistäytyä)

~hoilotti päätä niin kovii~ (pyörrytti)

~on kasvanus semmosta hoilua heikoa lirvaa~ (puu, pitkää hentoa oksaa)

~pitkä hoilun lehti~ (kastikalla)

~tuos sivakast se liem, ettei se hoelum muaha~ (sivakast eli nopeasti, 

vrt. sivakat)

~häntä hoiluvoa siel~ (vedessä, sammakon pojalla)

~mänyö hoiluvoa joutusast, ettei kuni~ (kuni eli kuhnaile)

~ku läks hoeluammaa, ni säekäen, että mikäs se on~ (sisiliskon liikettä)

~hoelutik sä patta ollenka~ (hämmensitkö)

~hoeluuttel kantoo vettä~ (läikyttää, pyhä vesi)

~älähä minnuu haivenna miul ei olt siit asjast hoimeitakkua mist sie minnuu syytät~

(tukista, aavistustakaan)

~kyl se huane viäl oo siäl hoimes ei ol viäl lakon~ (hoimes eli kunnossa)

~en mä oll oikke hoimes ko mako jyrrä ja kropise~ (mako eli maha)

~mie oti se poja hoimenii, ko se jäi orvoks~

~sit huumetta ja hoimimiist sill on ollu ilmotun ijää~ (huumetta eli touhua, 

liike=oma huume) 

~tervashoimu palo mahottoman kirkkaastiv väkkyräisessä hoastarissa kum minä sitä 

moalta seurasi~ (hoimu eli liekki, tuulaskourassa)

~palaa hoimuaa~

~itte hointelee kättänsä~ (loukkaantunutta kättään, oma hoito=paras hoito)

~tätisähhän niit ov vähä koetelluh hoennella~ (orvoiksi jääneitä)

~oon olluk kippee monta päivää, ja viäkin on nin hoinnoton olo~

~myähäästä se nyt on enää hoinoostella jäläkihinpäin~

~täm eij oom mikää hoinootuune, s on niinkun tikka terävä~ (hoinootuune 

eli veltto, seisomaan opetteleva lapsi)

~kyllä naisilla oli se virka sitte, ei miehet hoitanu~ (lapsia)

~eikä ne aivaa hoitamatta eläs nekkää~ (jäniksen pojat, joita emo imettää hetken)

~hoijit ne, ei ne jättänhe yksim milihän~ (lapsia)

~se ei parantunum muuten kun Henttulan Tiina sen hoeti~ (oman hoidon jatke,

omat parantajat)

~hoira omat asias äläkä hoisat toisen asioohin~

~hoejja se assii kunnollee~

~hoitaas sitä täält taas uloos~ (sisään tullutta perhosta)

~a nii suvvaan et jumal hoitakoo~ (suvvaan eli rakastan, lastani)

~loimet käännetää tukille, yks pitää häntää, toineh hoitaa pasmapiirtaa, suorii, yks vääntää~

(loimilangat)

~teräkseks puhuteltiin ko pantiin siihe hoittamaan stä piältä~ (ikkunan / ovenpielessä 

olevaa pystypuuta)

~siel ei hoija jalat ku se o lope liukast~ (jäällä)

~urpasotikot hojjettii laella~ (välikatossa, pajunoksakimput)

~sill ei sem parempoa hoitajoa olekkoa, ku seitesarvine~ (seitsensarvinen, 

vrt. eläinhahmoiset suojelushenget)

~se ylyhäenen hoetaja tietää sen kurssin melekeem millälaella viiletteep parraeten ilmat~

(ylisen haltija)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)