~laskuja~

~kaks hokkaa tullee kumpaankip puuhun sittek ko se kiinnil lyärää hirteen ettei hirsi 

siinä liarahtelleem pääse~ (hokkaa=kärkeä, piikkiä)

~lyvään hokat molemmim puolin~ (hirsiä yhteen liitettäessä)

~hokka~ (suksisauvan piikki)

~hokat~ (loukkupyydyksen päällimmäisen pölkyn palikoiden loviin tulleet 

viritystikun väkäset)

~ku o hokka täönnä nuorta silakkoo pöyvväsä ja vaelline uusija potattija~

(hokka=puinen tarjoiluastia)

~sillet tuli naimiseh hokka, ei se joutunuk kattoom muuta kuhhav vaam miähen sai~

(halu, into)

~siinä ei kauvam määk kum minä syyväh hokasen~

~minä sille hokasin, että tuleks sinä illal meille~

~pittää ottaan nällistim mitä annetaan ei saa ollah hokale~ (kiltisti, hätäinen)

~se tiijjäkki ettet sanos silleh hokaleellem muuten se lennättää see heti koko kylälle~

~ku sitä tullee näin vanhaksi ja hokaraksi nii sitä ei ennää muista eilistä päivää~

(lähimuistin meneminen)

~hokari~ (haukionki)

~se o niin kippi, et se jo hokaroitte~ (hourailee)

~arvelin itekseni, jotta miten se nuin vastasi, van myöhemmin sen hokatin~

(nurmeksen kieltä)

~kyl määkim mukulana hoein ko mää etanan näin, että etana, etana, onko huamena pouta~

~hojettihij jotta sotken savia kätken kiviä teen tiiliä paikkaam muuria~

(työn sanat)

~ja kum minä sit aina hojij ja pirim päällev vaan, nij jo rupeskin alkuun~

(pidin päälle, vrt. kutominen)

~vasikkamatti hokee, pap piippuun, pap piippuun~ (laulurastas)

~kyl mie hovin hokimastoa peästyy, mutt ei heä vastant mitteä~ (kurkijoen kieltä)

~on kuv vittulintu, yhtä asiata hokkoo myöttääsä~ (vit, vit)

~niin kauvon ko kieli käänty sitä vain hojettihii~ (hokua)

~rantoja kulukoo ja hokkoo, kivi viivytti, kivi viivytti~ (rantasipi)

~hä pruukas simmost hoketa~ (kehua koiruohokahvia hyväksi rohdoksi)

~kyl vanhat ihmiset sitä ain hokes et, harakka siäl niin naoro~

~hoki ne ihimiset niistä hankipennuistaki~ (jäniksen)

~pientä poekoa hokovat jänöks~ (jäniksen poikaa)

~Mustaksilaheksi hoettiim muuvatta lahttee~

~valakeaksi perhoksi ne hokkoot niitä~ (kaaliperhosia, isot ja pienet valkeet)

~summiksi ne on suuta hokenhe~ (lapselle puhuessaan)

~hoettiin sisälle~ (lapsia illalla)

~heä hokeleht ja pehnas kaikki~ (pehnas eli sotki)

~ei se keriinnyv vartoon, se oli niin kovasa menoh hokelisa~ (mouhijärven kieltä)

~joko toi Maija taas on naimiseh hokelisa, ku se kapioitansat tekee~

~se pitää aika hokelloksen~ (karhu haaskalla)

~elä hokelo suutas polta~ 

~ei saam miteet tyätä hokeltaa, täytyy tehlä hyvee~

~söi hokelt lihat kaikki paistipoast~ (teki vastoin tapoja)

~syyvväh hokeltaa kun oisit tuli nurkassa~

~mitäs sitä syyesä nuin hokeltaa, että ittensi tukkeuttaa~

~syö ensi suis tyhjäks, äläkkä siin hokella ei sua siu puhhiestais mittiä selviä~

~sov vain semmonen hokema~ 

~ne on hokemoeta van ne ei piek kutijaan kaikistellen~ (säästä keksityt, 

jokainen vuosi erilainen)

~se oli semmonen hokemoinen, synny para, synny para, eij oo kuulijaa, ei näkijää~

~jalka tul kamalan kippiäks ku saapas kalvas kantapää hoki~

~mun taisi mennä sääreni vallan hokimäsäks, ko kaatusin tonne kalliom päälle~

~hokjane~ (närhi)

~kyllä se tekkee ittensä hokijommeks, se on nih hullu tyätä tekkeen~

~älä nyk kaalu ittees hokijommeks siällä kannokossa~

~pojat ovat niin liekiömmiä, että lentävät ittensä hokioimeks noihin kantoihin~

(nurmijärven kieltä)

~se kun otti siittä puhheesta niin hokkaraan~ (itseensä)

~hokkaseili ova niit piänei ko on ussen kolmeki~ (kustavin purjehtijat)

~sittem minä palasim palijaalla vokkaseelillä myötätuulee~ 

~kyl hän sit oli hokkeellas ku hän sai kuulla et mää lapsen taas saa~ (innoissaan, 

vrt. mä olin)

~hokkelo~ (kivinen ja kuoppainen maa)

~hokkelo~ (kolo, kuoppa)

~mää meni sin hokil~ (reen kannoille)

~sitä sae nostoa hokki hokilta~ (hammas hampaalta, pataa haahlassa)

~o miähe hokis~

~ompa sulla nyk kova naimiseh hokki ku joka ehtoo vaan oot menosa ja joskus viä päiväm perään~

~ernomanen armastelemise hokki hällä sentäv vallan oliki~ (vrt. lempimisen)

~sen om menny hokki ohitte~ (naimahalut)

~tänäpänä se oli jo semmosta sateenhokkia~

~siinä on olluj jo pari päivää semmosta piäntä kuumee hokkia~

~kyllä ne samoo hokkia on~ (näkinkenkä ja simpukka)

~he ovas sit hokik keskenäs, mä luule, et heep pussasivakki~ (oho)

~se ot hokkiise jos suuttu toese tarinasta~ (otti hokkiinsa)

~ei sille tarte paljo sanoo poikkipuoleista ku se ottaa jo hokkii~

~ne vanhemmat kotkat ahistaa niitä nuorempia pois ja nuoremmat taas pannee hokkiin~

(kotkat eli teeriurokset, kot-ka, vrt. koi-ras)

~ku meijäm plikka vaan saa hokkinsat takaa, ei se muittem miälipiteistä perusta~

(halunsa mukaan, lasten mieli, hetkeä elävä)

~tälläsin kaikki reiraa, porkkajem päähän uuret hokkinaulat ja ster rasat pyhätakil lakkariij ja~ 

(virtojen kieltä, rasat=lapaset)

~tuo hokla se viep kaekki parraat palat peältä~ (hokla eli ahne, vrt. hotkia)

~se syyvä hoklas nii välee jotta siinä ei mänt ko siunuama aika~ 

(vrt. savustamisen, kiehumisen, omat siunaukset)

~hokloo vua se liäke hyvi joutuij, niij se eij ennätä pahalta maistamaankaa~

~elähän työnnä ruotoja kulukkuus, kun hoklit tuolla laella~

~syyväh hoklii ettei maltap purrakkaa~

~hoklu koera~ 

~hoklus piältä kaikki parraat suuhusa~ (teki väärin)

~hokontollo o sellane joka ei huohmoo eikä näe mitä pitäs~

~ja sitte sillä oh hoksa niih hyvä~ (metsolla)

~sill on hyvä hoksa~

~piä hoksa kotona~ (hoksa eli järki)

~se lempo kyllä näkee s ov vaah hoksaamaton~ (hirvi, vrt. ihmistä pelkäämätön,

turha pelätä hitaampaansa, vrt. vierailla tuliaseilla kesyjä hirviä murhanneet

nollat, "metsästäjät")

~pyympoijaat on nih hoksaamattomia~

~mites mie olinkaa nii hoksoamato jotten nii selveä assiita osant oikee toimittoa~

(parikkalan kieltä)

~se vaen tuli hoksoomattomuus, ei van hoksanna jälellä tulevata aotoo ja sen allep pyörähti~

(autojen alle jääneet, vrt. hiljaiset "sähköautot", yhdestä luonnottomuudesta toiseen, 

oikeasta ratkaisusta eli autojen poistamisesta ei puhuta)

~se on nii hoksaava sorttine, ettei sil huoli paljo selittää ko se ymmärtää jo~

~vaen se un kumma, että se poeka oli niinnih hoksaava~

~nyt hoksahtkii mielehei, et tuonha mie sen laitoinkii ylähyllyl~

~pittiähä se hoksaija vähemästkii~

~se ov vähä niiko lyhytjärkine että sei joka kohtoo hoksaihte eikä ymmärrä~

~kylhäm minä paikal hoksasin että likat ol lählös kyliäv vaikkei ne mitiäm puhunnu~

~jopa ihminen vähä hoksovaa kun ei tuota ällyö~ (äly hoi)

~se on hyvä huomaamhan ja hoksaamhan~

~missäs sulloon hoksattimet ku eivät olekhaan kotona~ (hoksottimet)

~oli Elli-Tiina hoksaottanna että ruokoohan niillep pitäsi antoo~ (vieraille)

~se eijj ous sieltä hoksinnaep poes lähttee~ (huono olo=aika jatkaa matkaa,

ei saa jumittua väärältä tuntuvaan elämään)

~mutta minä samasa hoksin että minä ov vääräsä~ (oma tunto, tunne oikeasta

ja väärästä)

~ei kauppiihoita ollu, ittep piti hoksia~ (kauppiaita rovaniemellä, 

hoksia ruuat milloin mistäkin, oikea suomi=50 000 ihmistä,

50 miljoonaa eläintä, vrt. päinvastoin)

~siitä paranee ku hoksii että tämä on kohtaus mulla tämä tauti~ (vaivojen

syyn ymmärtäminen, tuntematon pelottaa)

~milläs simmanen mittään huamaa, kunnei ol hoksimii~

~sil Helmil on hyvät hoksittimet~

~eihän niit ook kaikillep piisannu yhtä hyviä hoksittimia~ (älyä=monenlaista, 

vrt. vain yhtä osa-aluetta mittaavat "älykkyystestit", vrt. ympäristönsä 

pienintä kiveä myöten muistaneet luolamiehet jotka eivät osanneet laskea 

kymmeneen)

~elä hörräilep paah hoksotin toimimmaan~

~kyllä tottasesti, kyllä melekoset hoksottimet on~ (korpeilla)

~van on sillä tytöllä se hoksotin niih hyvä ja muisti että aekunennij jouttuu ihmmeisiisä~

(älykkäät lapset, vrt. polvien yli hyppäävät perintötekijät)

~ihminen kun tullee vanhaksi, niin hoksottimet loppuu~

~ethä sinä äkänny, että mikä siinä oli tekeillä, sulla ko tuo hoksottimes ei kaikisti hoksota~

~son nälli poika, oikeen hoksusta kotosi~ (nälli eli näppärä, omat älyt)

~eikö sull ollu enempää hoksua pääsäs ko annoit nuin issiäs narrata~

~koittakaappas nyt taas heiluttaa hoksuttimianna~ (vrt. tuntosarvet)

~on semmosta hokua ollum mutt em minä asiav varmuulesta tiä~

~ol monta hokua mitkä luvettiin kum piilosille elikkä muuhu asumisseer ruvettii~

(asumiseen eli leikkiin)

~minkä syvän holan tuohon on hakanna~ (kettu kolon)

~poik putos sillalt jokke niet holat~ (vieraat sillat, oikea suomi=myötäilee vesistöjä, 

orjatyöllä rakennetun mannesuomen vastakohtaa, "vallan tiet")

~kui nuo koivut on holahtanneet viime kesäst~ (kasvaneet)

~ei miun pient sitä sannuu, vua mite se lienyö holahtant miun suustain~

~pantii holajaa kesävettä saavii~ (haaleaa)

~siel tuuloo nii holakam makuseest, et iha keät o köpelön~ (kohmeessa)

~mites tiä tupa män näi holakaks~ (tu-pa, vrt. tu=tuli)

~tässä alakkaa ollav viluh holakka~

~holakkata tuulta~

~ves on jo holakoitunt~ (viilentynyt, ettei tee mieli uimaan)

~mitä sinä nui suuren holaman teit tuon reijän~

~holani~ (isohirvenjuuri, myös hollanki)

~elekee lapset holata sitä vettä muahan~

~elä hilppoo siinä ovessa myötääsä~

~on olluk kylmäh holeit ilmoi~ (vrt. koleita, h=k=x)

~ei eneä lunta om misseä mut ov voa holiat ilmat~

~on se jo päeväsyömmellä vähän holleampata~ (holeampaa, kylmä, kolea ja lämmin)

~ilma rupejaa holeintumaa~ (viilenemään)

~vaikka teitä neuvokuo ja holhokuo, työ oletta ain yhölaisia tolhoja~ (lapsiin 

tuskastunut)

~vaikeat se oh holhoillas sellaist hessakkat, kun se jo om miehen ijäs~

~olham meillä muuanna kesänä jäniksem poeka holohokkina~

~holhua nyt sitä mukulaa jottei se putua kehrosta~

~vanhemmat sit koitti holhotam mut ei se mistiäh huolinnu, tek vaan omam piesäm mukaan~

(omapäiset)

~paappas kenkäis tuone uuni holi suule, ni kylne siel kuivaat~

~yöm päevän kansa on kuuma teällä, kum päevän hellittää tuommosista akkunan holista~

(kuumat päivät)

~ketumpesäharjulla mahtaa olla seihtemän seittyistä holie~ (kettuharjut,

kadotettua suomea)

~ne otti, poroista kypenijä ja panivat siihen holin peälle~ (tuhkasta kipinöitä, 

haavan päälle)

~holiks~ (kutsuttiin mäkien välistä laaksoa tai rotkoa)

~ja siit hirteh keselle holi, johka kara osuu~ (vrt. olla hollilla)

~sellaiset lapseholikot ku käytii lappamas, eihä myö muistett niitä kiekkoja selvitteä~

(kiekkoja eli sotkeumia, verkoista)

~juakse niät holina hännäs on~ (vesi, puron hännässä)

~mää kuulin semmosta holinaa~ (solinaa, maan alta) 

~mikä tää maan alla holisee – siä on semmonev veren tiä~ (veden tie)

~siel tulloo vettä et holina käyp~

~pietää yksil holinoil hiät ja läksiäist~

~se ol kahvi sellaist holinkia, ettei se ollus sumpinkav vertaist~ (kahvit ja sumpit,

omaa vai lainaa, vrt. kahviksi keitetyt omat juuret)

~ojas jo virtas notta holaa~

~ves juoksoo holisoo~

~jäine vesämpär voa saunallauteil nii et jeät holiis~ (talvella saunottaessa)

~holo se on joka holisee kaikki yhtheen läjhään~ (hölisee, hoon kautta)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)