~laskuja~

~reet homahteloo ja kuormat on alituusehen kumos~ (lumien sulaessa)

~homahteli~ (lumi sulaessaan)

~homahttaa kun ontteem puuhun~ (lyötäessä)

~nii pöykeväst vastaa homahuttaa nii ko hongan holost, ku toisel ov viel nii kölejä äänki~

(jaalan kieltä)

~hometta ku nousuo voa rantoa, sillo lahna kutuo~ (siitepölyä)

~ko leht o hommiel pitteä ruveta tukkui taittamoa~ (lepän lehti, tukkoja eli kimppuja)

~se ottaa tämä konto kalloin semmoisen homheen ja sitte ne pittää pessä syksylä~

(konto=sumu, usva, vrt. kaluihin, astioihin)

~lepät ovat hommees~ (tietää hyvää tattivuotta)

~hometta se puhhuu, ei oup perällistä~

~mie näi unta, et mie mäni uimaa homekkaasee vettee~ (siitepölyiseen,

vrt. vetehisen aika)

~vaen ei ne umpinaesiin kellariiv voenup panna, ne oesih hommeonu~

(marjasäilykkeitä, ilman vaihtuminen)

~homehlutat vaatties, kum pilät siel kosteas aitas~

~homehheenä~ (tummaraunioinen, käytetty katajaveden kanssa puuastioiden 

puhdistamiseen)

~enkä mä muistak koskaaj jotta niitä homehittia leipiä tarvitti syärä~

~se pittää ollas silloh hommeinem mua kul lumet sullaa~ (lumen alta paljastuva home,

tiesi hyvää sienikesää)

~sus siunatkuu tälläsia asjoja~ (vrt. susi siunatkoon, susi vai su-puu)

~kyllä se vähä nehistyy ja tuppaa homehtiij jos on tuarreet ilmakki~

(nahistuu, kuivattu leipä)

~pailat minä kaulaaj ja silitän sitte, ei op pelkoo, että ne homehtii sittek 

kun ne laatikkoom pannee~ 

~sit vast se mäm oikke hyä oo, ko se hiuka homettu~ (mämmi eli mammi)

~ja siinä ne säilyy hyvästin ne ei homehu eikä pillaum mitenkää~ (orrella vihdat)

~eikä ne niillä siihen aikhan kuitem pilavunhet eikä tuota homehtunhet~ (lihat,

vrt. kuivatut, savustetut)

~ne pelkäs mahoan kipeäks, jos homehtunetta leipeä söi~

~se kuuluu iha olevah homekkorppee, liikuttamatonta metistään~ (koskematonta ikikorpea)

~ook sä sellaanen homeskorva, kun et sä mitään kuule~

~sie uot semmone homekorva, jot vaik kui iha korva juures sinnuu neuvokoo, 

ni sie hollautat korvastais ulos~ (oman oppimisen luonteesta, tapahtuu omasta 

aloitteesta, skoulujen vastakohtaa)

~homekorvaksi~ (kutsuttiin isoa lahnaa)

~se on oikeen homeskorva~ (vanha metso)

~tosson sulle oikeen homekorva metto mettänterveisinä~

~vanha mettohan se homekorva ol~

~homekkorva~ (iso uroslahna)

~ahvenisest saa eri homekuanoja~ (vanha keltapäinen ahven)

~rieskat haisee menehtynnehelle, oh homehlankoi ihlan täys~

~homeleuka~ (vanha lahna)

~senki homelo ja honttura ettemmä paremmin tuu ja sano~

~mihkä sinoot tullu tuollanen holopatti eihä tollais homelova ok koko suvussa 

joka holottoa kaikki mitä kuulee ja näkee~ (omien tapojen vastaista)

~se homelo pistää nenäsä kanssa joka paikkaan~ (vrt. hömelö)

~ennehän ne niitä lahna homeloeta sae~ (isoja lahnoja)

~puhu homeloitti mitä sattu, ei sem puhiet mitiäm paina~

~syäkkis siivosti älä sillälailla hotoo ja homella~

~ei sitä omia asijoita pijä mennä kaikille homeltaan~

~ollek joku salakyt vaivihkas ampunk koko homenokap pois~ (homenokat eli metsot, 

yleisimmästä metsälinnusta sukupuuttoon)

~se pitääki semmonev vanaha homennokka melekoser rytäkän kö se lähtee~ 

(kömpelöt metsot, helppoja maaleja metsästäjiä teeskenteleville manneille)

~vanhaa homenokka mettova saa keittää turata ikäviksehen eikä se kypsy 

sittekkähän~ (milläpä pyydetty ennen ostoaseita)

~ko tuulenhenki kääntyy etehlään, niin sillon net tuleva oikeat homenokat kutupaikale~

(isot säynävät, saina)

~ja ku iso ahven ni oli oikea homenokka~

~vanha mettoo oli homesnoukka~

~iso homesnoukka metto~ (iso eli vanha, tuntematon näky monin paikoin)

~minä sain ammutuks oikee vanhan homenoukka meton~ (läpy läpy, kesyt mettot

sukupuuttoon ampuneet nollat)

~homento~ (haamu)

~a hiä homen siihe paikkua~ (homen eli jähmettyi, vrt. haamu)

~siin o ja metsä vanhi, oikija homenuokka~ (vanha metso, metsän vanhin, 

suojeltuja oikeassa suomessa)

~tuo kevväenen jeä se on semmosta homeroa että se ei kestä~

~on se tuo puu vähän homero kun se kopisoo~ 

~homessieni~ (kantosieni)

~oonko minä nuon reiruhun ollu homintiellä~ (homin tiellä,

harhateillä, väärässä)

~homikki om musta, mutta valkea päistärpää~ (homikki eli homeen 

värinen poro)

~peä mennöö homioksi, ei sie aoringossa olla (homioks eli sekaisin)

~ja homisee korvat ja valehtellee ettei tahok kuulla ihimistem puhetta~

(humisee)

~taeshan se homistas siinä, mutta min e ottannus sitä kuuleviin korviin~

~homisee umeat pimeät, eikä ole makua mithään~

~minä kyllä ouh hyvin ohvakka siiheh hommaan~ (reipas, rivakka)

~ja mie lähin kerran niin hommasa sinne~ (innoissani)

~Masa on hommam mies, asuu talojansa jotta rytäjää~

~se on homma emäntä~ (vrt. hommata)

~se ämmä oli aina kalasa, semmonen hommanämmä~

~kyllä siitä tulee hommanihiminen äitiisä~ (äitinsä kaltainen)

~se om pienten hommissa~ (odottaa lasta)

~sehän oli Eeva hommassa talavella van se meni kesken~

~olin hommassa että merelle~ (aikeissa)

~paras homma kum pannoo moata~

~ei sitä minul lapsuuvven aekana oo ollum mittään sitä lahajahommaa~

(kummilahja, myöhäiset eli vieraat asiat)

~se on hakuli lähtennä, se on oekean tukan hommoa jo~ (lapsella, hakuli 

eli syntymätukka, vrt. hakulinen)

~mutta lattija ol meilä puhas, meil ol äet semmonen näpperä immeine 

että se pit puhassa hommasa~

~Ruura oli kyllä semmoneh hommaihminen, että ei sen eteen semmosta sattunukkaan, 

ettei se olis selvinny~ (r=l, vrt. luurata)

~miä olen vaa kotooh hommaillu yhtä ja toista~ (omaa elämää)

~kun hommaeleisij ja tuumaeleisin niin aena ne heivovaesij jonkun verran~ 

(ihmiset auttoivat, valtion ja kuntien tarpeettomuudesta, oma sosiaalihuolto

=hyvät ihmiset)

~sellaisii hommakkai ihmisiihän non koko pere~ (hommakkai eli ahkeria)

~se oli oikein hommakas ja kekkevä äijä~

~Heikki onkih hommamies ei sej joukko puutetta kärsi~ (joukko eli pere)

~ko saunast tullaan niil lapsil pannaan hommapaitu yl~ (puhas paita)

~voi voi ko se on ny hommapiika ko sai uuren hamun ylles~ (uudesta hameesta

mielissään oleva tyttölapsi)

~muu isän ol niin kovi simmone hommavaine~ (uuttera, ahkera)

~kyllä sitä ennen sai, voi hyvät ihmiset montaa laija hommatap päiväm mittaa~

(pärjätäkseen, oikeat suomalaiset=omillaan toimeen tulleet)

~näläkä käskee hommaamaan~ (omat opettajat)

~vanahimmathan nuo kykenööpi jo työtä hommoamaan~ (lapset)

~yks osa pyytävä riekkoja jokka ei merta hommaa~ (jyykeällä, jäämeren rannalla)

~kuin on miehiset miehet talossa jotaki het hommaavat~ (vrt. passauttavat

itseään naisilla, vastakohtia)

~ne otetaham parahallaisel lumen aikana aina millon on kaikkeim mukavin, 

hommatan niitä kotia~ (polttopuita)

~oesihhan ne hommanneet minnuohis sinne Ameriikaan van minnuo ei tuntunna 

sinneh haluttavan~ (ameriikkaan erehtyneet)

~sillon se hommathii valhmiiksi siihej jo, keitto ttä se saapi alkaak kiehhuun ku 

tulhaam mettästä~ (omaa elämää)

~toisista tiätää hyvinkim pia, melekeem päivällä kun yällä hommatha~ (tietää pian,

odottavansa lasta)

~joll om punanen tukka ni se ol leppäpuskasa hommattu~

~jokoon nuo hommovaa muuttoo~ (varikset, alkujaan muuttolintuja)

~taetaa saetta hommata kun niil lientelöö~ (pilveilee)

~se ku alakaa jänes hommatam makkuuksellem menua päiväksi~

~väävijä hommataan~ (kangaspuita)

~toiseh heistä hommaavak kovule lähtyä~ (pyydyksiä kokemaan, kovu)

~kyllä nyk kalam pyytyä pitäs hommatak ku ei olek kallaa~ (oman työn luonteesta)

~läheppäs poeka lieroja hommimaan, niil lähtään ongelle~

~ne ol nalkis sitten koiratkin kun ne niis homminkis olis~

~niillähän kuulu olevaa homminki tehät tie tännej jokivarteenni~

(vieraat tiet, omat jokivarret)

~oli homminki että peäsisik kotivoaralla käömään~ (kotivaarat)

~hommittelloo se että jokohan oesin nosta omin varosav van ei se näöp pysyvän~

(lapsi seisomaan)

~kävele ny oikein löröpitkänä ko sul o oikein hommohame ylläs~ (väljä hame,

kävelemään opettelevalla lapsella)

~homisee umeat pimeät, eikä ole makua mithään~ (puheissa)

~reilua sinä pyssyt temminkii, minä kasuan muut moeveet ja homovan syömistä mukaa~ 

(homovan eli hamuan, hartolan kieltä)

~homotiiainen~ (töyhtötiainen, vrt. hömö)

~se miäs on mukava ja hiljanen, mutta se akka sillä on semmonen homotin~ 

(liian suulas)

~ei aurinko homotukselt saa mittän tehryks~

~ko on ollut tuommosia pilivisiä päiviä niin se vain homottaa vähä~ (päivä)

~homottaa kun susi ettei toiset mittään saa~ (ahmii)

~syö homottua ettei toisile jiä mitää~

~hompottelie kankaitesak kans eikä o yhtä ainuat saannuk kulotuks koko talven~

(vääriltä tuntuvat työt, parempi etsiä muuta puuhaa)

~äite hompottelee askareit siin kotoon~

~johan se kavvan oh homppaillup pernasak kans, mut ei se sit viel ok kylvyön saannu~

(peruna=amerikan intiaaneilta varastettu juures)

~älä opettele sellaaseksi homppeloksi, kuultele vähä mitä puhutahan~ (isojoen

kieltä, pohjalaiset=jokisuomalaiset)

~homppi~ (iso jäniskoira)

~homppua~ (pettuleipää)

~joha siä sil viälläis ost mänt peril ast ku nii paljo homppuilit siel tiev vieris 

niije sieniis perrää~ (suomenniemen kieltä)

~minnuu ei yks puukoa neä kahist, mie nii kiireest harppaa sieltä pois~

(vrt. kerran)

~sää olet semmone hompsa, et iha häppee sinnuu~

~olet sellain hompsa, et välitäk kuinka ne vaattiet laitat pielles~

~se on semmone akkahompsakka, ettei sitä tiijä, onko se hullu vae viisas~

(vrt. liian älykäs, tekee hulluksi)

~älä huolih hompsakoejam mäj ja ties se oekeen tanusti~ (tanusti eli siivosti)

~jakso hompsiav vaikka kuinka syväs lumes~ (vrt. porojen ja hirvien pitkät jalat)

~hompsippas lumeev vähäv voatteetasi jotta pöly karisoo~

~havuhompso vaen havutupsukka~ (havutupsu johon pantiin kivi painoksi,

uunin nuohoamiseen)

~siunakkon ku toi äm on kova homssottelema, mahtak see jutuis ollap päät eik pärä~

(perttelin kieltä)

~no hutilus se o ja täys hompsu, ei siihe luottoo voe~ (vieraat piirteet)

~söi homus lihat ja voit ennen ko toiset kerkisi tulemaankaan~

~älä ny siseäs kaikkia homua mitä elessäs neät~ (homua eli hamua)

~kyllä se homuvaa van ei siitä tulek kahta valamista~

~se homuuttaa jotta mikää ei tuu kunnollista~ (oikea työ)

~otti sankon ja hommuutti omalleh hauvalleen~ (vettä, sukunsa haudalle)

~ehä ne ko pirruuttaat sinnuu ni sie uskot kaik siet honase~

(honase eli ymmärrä)

~paa vaa puita paa ala, eihä tää ves oo viel ko vähä honakkaa~ (haaleaa)

~kylmän honakka tuuli~

~pittää panna uun lämpeemää, tääl o nii honakka~

~ilma käi nii honakaks~

~tuntu nii honakalt olla yksinnää~

~nii ol honakka männä~ (pimeässä metsässä)

~ol nii hyly honakka siin pimijäs olla ko ulina kuulu joka puolelt~

(vrt. öisin liikkuneet sudet)

~kyllä se keles, mun honas, vaikka molsin kuinka menny lymmyhyn~

(seinäjoen kieltä)

~kais sitä petokseh honaa hupsukkij jos ei ennen niij jälkeen~

~kas kun honas meitit~ (huomasi, vrt. hokasi)

~immeisen pittää honata asijoehen kulut jo eiltä päe, jos meinoo tässä moalimassa pärjätä~

~koita ny honata itelles jotaki hommaa~

~minun hääty näyttää sille koko homma käestä pittäin, eikä se meinannu sittekhään honata~

(kolarin kieltä)

~onpa niin honnee olo kun iteksen jäin tähän mökkiin~ (vaimon kuoltua)

~kuivaluontoin niinku honkakas petäjä~

~ne oli hirmu pakkaset ja paksut lumet ku me oltiih honga ajossa~ (kelohonkia

ajamassa, milläpä ajettu ennen hevosia, ei millään)

~honkanhakkaaja~ (tikka)

~honkanhakku~ (palokärki)

~honganholistaja~ (tikka, vrt. kolistaja)

~puhu koo honkaholost~ (holost eli kolost, h=k=x)

~se oli simmonen niij jämeräpuhheinen, et se puhu sen, sanan sik kun sano niin se tuli 

niinku honkaholost~

~vanhana vappuna käkikin huutaa jo vaikka honkaholosta~ (käen pyhät)

~semmoneh honkanhonistaja~ (pitkä ihminen)

~honganhonistaja~ (palokärki)

~hongahhoristaja~ (keväinen myrskytuuli)

~ja hongajjuurakoista poltethin tervaa~

~honkankalvaja~ (orava)

~vanha honkankanto kestää mettäs vaikka satakih vuotta jos ei sit kukah juurih~

~honkankanto, vanha tervaskanto se ei lahovakkah~

~kokkoelin tuolta korvellaejasta hongankeloja rekkiini~ (omat jokamiehen

oikeudet, käsittää kaiken käsin koottavan, metsät=kuuluvat kansalle,

ei valtiolle / vieraille metsäfirmoille)

~oo niinko taevantönk, pitkä ko honka kolistaja~

~kyl se on sellaine hongan kolistaja pittuuveltaa, mut mitä on pirun pittuuvest, 

jos ei ole muuta miehuutta~ (pirun pituudesta, vrt. luolamiehet)

~kehenkähään tuosta kasvo semmonen hongankolistaja~ (tulla keheen)

~kenehen siitä poijasta sitte semmonen hongankolistaja sinkuu, ko isäsäki on lyhy

tappi~ (polvien yli hyppäävät perintötekijät)

~ei hongankolistaja muuvvalla niin tarpee ook kun tuohimetässä~

(pitkiäkin tarvitaan)

~minkähällainen honkankolistaja tuosta Pertistä tuleekua, kuj jo noin nuorena 

piä laipiova hipoo~

~ko hongankolistaja tule liki ihmisasunoi, nii se tiätä tulipalo~ (palokärki)

~oli huhkaaja ja honkankolistaja, semmone suuri musta lintu se on~

~siitä tuloo viä kylymät ilimat kuh hongankolistaja huuti~

~ku se hongankolistaja tua mettäs pärrää, s on hyvim piäni lintu, ku se pitkääsä 

pärrää, nin tulee pitkä kevät~ (pärinästä ennustaminen)

~honkankolistaja~ (käpytikka)

~honkankolistaja ku kolluuttelloo sillo o pitkä kevät~

~hongankolistajaki ol työmoallaan ku oamuisella mänim mehtää~ (jokaisella

eläimellä työnsä)

~hongankolistaja, petäjämpäristäjä, havuh hangelle ajaja~

~tapio riih on tammikuussa, helemkuussa pettääpäristäjä, maaliskuussa honkankolistaja~

(kevättuulien nimiä)

~hongankorilas~ (palokärki)

~hongankorilas~ (iso puu, vrt. köriläs)

~kun honkankoristaja tullee oksalle, pannee sen kaikuun~ (oksan kaikumaan)

~neh honkankoro lyäväkki vähä siunatuks suure lastu lenteleväp puist vaa~ 

(mynämäen korot, montako jäljellä)

~hongankoro mänee kuivaan puuhun ylähälle ja hakkoa~

~hongankäriläs~ (pystyyn kuivunut rosopintainen ja paksuoksainen kelohonka)

~siivikko-orava, pitää pessää honganliukussa~ (liukussa eli kolossa, 

kuhmon siipioravat)

~hongallongas~ (uudelleen runkoon kiinni kasvanut erkaneva oksa)

~männynjanhuksesta tai honganlongosta~ (tehtiin pitempi lylysuksi, 

petäjän kyljestä irronnut pihkainen, kova ja liukas puu, suksien alkuperää,

luojan luomia)

~onks miun kättein honga oksa, jot ei passoa kättä antoa~ (kättelemisestä

kieltäytyvälle)

~honganparta~ (naava)

~hongam pillikka~ (kuiva honka)

~honganpäristäjä~ (palokärki)

~hongansaitta~ (kitukasvuinen / pystyyn kuivunut hoikka mänty)

~hongan tikkelo~ (pieni honka)

~ne assuu kuuskilaeset ja muut hongantorossa~ (ontoksi lahonneessa hongassa,

vrt. kuukkelit, kusiaiset)

~om paksu ku hongantyvi~

~honkantöppä~ (latvastaan lahonnut honka)

~mitäs siäl honkasta~ (tongit, pengot)

~mes ny honkastiin jostain~ (etsimään, saunapuita)

~hongastuo~ (mänty, männystä hongaksi)

~heinä oj jo kerennyh hongastua~ (kuivua)

~täskih ku ol honkikko, nii eij ollum marjavvartta eikä mitäh alla, muuta ku 

lehlenkolmuu ja havuneulasii~

~ja sitä ol sitä hongikkoo sitte ettei tahtonut taivasta erottaa~

(oikeat hongikot, satoja vuosia vanhoja)

~teällä nyt paekon Iilijän syömmaella oesih hyvijä hongikoeta ennee~

~se on olluh hongikkoa tämä Melalahen kylä~

~se syöpyy hongikko asentopaikan ympäriltä~

~kauhia hongikko paikotellen~

~huomen oo hongikossa~ (huomenta toivotettaessa, vrt. päivä)

~kun menöö Parkanohon, niin siel on hongikkota, niotta aiva harmaana~ (oli)

~siellä niityn takana on hyvvää hongikkua~

~hongikkokangas kumisi kun se juosta porhalti~ (hirvi vai peura,

ta na, ta na, kavioiden ääni)

~pystyyn kuivanutta hongikkoa~

~siinä Lautavaaran tykönä, siinä oli hirviä hongikko~

~män päi hongikkua, ko Repose Anti onkimine~

~Matti siellä selosti asioita, vaen minä aattelin, että kyllä oot ukko hongikossa~

~sepä meni hongikkoon~ (pieleen, vrt. hyvin, honkia panettelevat,

vrt. koivun heimoon kuuluvat)

~kyllä se mies oli hongikosa, kon sano joulun aikana olleen sulat veet~

~mua aina sitte kivestää, oli pyhä tai arki niin kaikki mennee päin hongikkuva~

(hongikot=hyvä asia!)

~meni juuri hongikhoon koko asia~ (koivikkoon!)

~siin on sentiän komea honkisto kun on niin tasasia puita~

~murhas honkistos se talo~ (isossa, vrt. murhaniemi)

~ne lahhoo eikä ne hongistu niin kun kelo~

~se hongistuu pettää kun se vanhaks tulloo~

~n oli honkittunus siälä ettei ollus stä pintaa paljo~ (korpikuuset)

~ne honkittuu jo nuarena, tulee semmottia tarrulalvoja~ (männyt, 

soilla ja kuivissa mäissä)

~siinä on ruvennu mehtä hongittuun~

~kasvullisuus kul loppuu petäjästä nii se hongittuu~ (hongittuu

eli alkaa harmaantua)

~oli semmosie ikihonkie puoli hongittunneita, niistä tuli oekein kommeita 

palakkie~

~aekkoa voittaen ne hongittuvat~ (niittypetäjät)

~petäjäpuuk ku ne hongittuu onsikoksi~

~satehej ja iliman kans jo hongittunnu~ (aitta, harmaantunut)

~niiv vanaha että alakkaa hongittua~

~vanahapiika honhattaa~ (taivaanvuohi)

~pittää mennä ottaan osansa ennen kun toiset honnii kaikki~ (ahmii)

~syä nyp poika koreesti, tartteeko sun pöyläs tolla lailla honia~

~se niih honisemalla puhhuu, kulukkulaessa ov vika~

~elä honise, puhu suullas eikä nokallas~

~se nokkaasap puhhuoh honisoo~

~se on semmonem pienonel lintu joka honisee ninko onneto~ (taivaanvuohi)

~ne nii hulisee kun ne laulavat~ (hanhet)

~komohanahi se honisee, ne kilijukkaat ne niin somastih hykisee~

(komo ja kiljuhanhet, hailuoto)

~se honisoo vähän nokkaasa~ (taivaanvuohi)

~puuta honistaa~ (koputtaa, musta tikka)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)