~laskuja~

 ~tuloovat jo sellaasiksi hongiksi, aivan sellaasiksi honooksi jott ei kelapaas sahataf flankuuksi~

(honooksi=lahoiksi, vieraat sahat=vieraat flankut)

~kylä niitä kuivanneita puita, semmottia honkia mettästä löytää~

~männysthää se honka tulee~

~puu ku kelloutuu nii se tulloo honkaks~

~enne vanahaaj jos ne tarvihti honkia ne tek niitä ite, mutta ei ne enneä honkia tie 

kum mehtä on kallistunna~ (tee honkia, vrt. vieras "metsänomistus", oma malli=jokainen 

metsänomistaja / ei kukaan, metsä omistaa metsän)

~ne om männä hongatiik ku~ (menneet hongat, metsiä kaadettaessa, metsien järjestelmällisen

tuhoamisen myöhäisestä alkuperästä, "edistys")

~siell on niin kuiva honka, parkkiki om pujonnu~ (honka=pystyyn kuivunut vanha mänty)

~ookko kuulluk koskaan ko palokärki soittaa hongal latvaa~ (oon)

~ku honka lahhoo niin oksa kovvoo~

~ne ei ollu oekein semmosie ikihonkie kum pienosie hongan säeppie~

~aikkimännystä tullu honka on hyvä palamaha~ (vrt. aihki)

~ei hongasa ei olek kuorta, se aivav valakiana kaliottaa mettäsä~

~harvoin se hongasta mäihä lähtee~

~iso honka röllö seisoo keskelä vaaraa, paksu ja pitkä~ (vrt. rollo, lollo)

~ottanhet parkim pois ja jättänhes siihen, ne on kuivanhes sitte ja kuolhet tulhet hongaksi~

(honka=kuollut / keloontunut mänty, selittää kielteiset merkitykset)

~siltä mänöö kaikki yhellä kertoa ikään onteen honkaan~ (onttoon honkaan,

tuhlaavaisesta)

~siin ol simmost honka ette ollu ikän koskettu~ (honka=suuri hitaasti kasvanut 

mänty jossa oksia vain latvassa)

~nevapaikoos kaarettihim mettästä tylyjä honkia ja partajääräkuusia tiem pohojaksi

nottei sinnel lutakkohon olosi koko tien teelmäs painunu~ (tylyjä eli suuria,

kauhajoen kieltä)

~sielä kaharen suuren hongav välis, maharottoman suuren hongav välis~

(vrt. omat pyhäköt, suojeltuja oikeassa suomessa)

~honka on semmonej joku ikivanha rötkä siällä mettäkulman kankailla~

(tärkeitä joillekin, turhia toisille, suomalaisuus=erilaisuutta)

~honka on semmoin kun om paljast runkuo ja lalvas vasta oksie~

~niit on isoi honkii ja pienii, valtahaa se oh honkal kasvaa~ (valta kasvaa)

~hongas on piän syy~

~ol saloloilla nuit honkii~ (ennen, pohjois-suomessa vieläkin)

~siin on vanha mut terve ko honka ei se viel tutaja~ (ihmisestä)

~se on syvämelliin ja punain ja oksaton puu se honka, petäjän näköin~

(hongat ja petäjät)

~mut paljom parempaa puuta, kyl sen tuntee er nävöstäänkii hongan~ 

~kum pettää lähtöö olemaa yl saav vuojen nii se on honka~ (oikeiden metsien iästä)

~on siinä honkoo~ (pitkästä ihmisestä)

~niim minä tuota kävisin kahtomassa sitä honkoo~ (pyhät puut, jokaisella omansa)

~koataa se myrsky suurennii honga~ 

~ku hiiltä tarvittii siihen honkakin kelepas ja niissäki oli tervasta ni, 

pystyhongistaki~ (puuhiilet, oma käyttö?)

~honkav veärässä ei ollul lylyä, petäjäv veärässä ol~

~meni mökkiläinen tahikka kuka mehtään nii parraah hongahhan se sieltä roimas~

(vrt. vieraat työkalut, muuttanut ihmisten suhtautumista puihin)

~kyllä niit on heikosti olluh honkia~ (vrt. mitään puita, peltosuomi=mannesuomi)

~iso honk ettei sylt ottanu ympäri~ (oikeiden puiden koosta)

~mehiläisiim pesä oli hongas~ (mehiläisten eli kimalaisten, metsässä kaikella 

tarkoitus)

~voan nuo koevut on kasvanna muuten noppeesti, reenaesam paksussiikkaan, 

nyt on tuommossii honkkii~ (olleet, 20 vuotta sitten)

~honka~ (rämeillä kasvava mäntypuu)

~s oli semmosta honkaa vaan niim pehmeetä että siihem melkein kynsim paino lommee~

(lovea, vrt. lommo)

~ei ne oikeem piänestä kasuas sitä honkaa, sitten ne vasta vanehempana~

~kerral lährin taas minäkiv viämään semmosta issoo honkaa Turkuuj jommottia 

syrämmailta siihen aikaan sinnev verettiin, sanovat että joksikim mastopuuks~ 

(metsien tuhoamisen tulosuunnasta, vrt. "telakat")

~honkahirsist tuvat on olliet sattoi vuosii~ (vrt. kodat ja majat tuhansia

vuosia, mannesuomi ja oikea suomi)

~ne ol kivhuuhmaret, se ol suur hongan tyvestä tehty~ (isot huhmarit)

~onnesta hongasta tehty, se jos oesin nyt korjjuussa se olis väki kallis esinek~ 

(ruuhi, ontosta hongasta, vrt. omat työkalut)

~honka se palloal lekottelloo vaekka kuinka~

~kaks honkkoa vaem peällekkätä~ (vrt. rakovalkea, rako=räkö=lako)

~ko pani pesän täythöön, kuusia elikkä honkia, ja ko nep paloh nii se s oli lämmin~

~oli mukava hongalle asettua~ (rakovalkealle)

~olimma vyötä hongalla~ (yötä)

~ootko hongissa käyny~ (honkia hakemassa)

~honkhin son menny, pittää sitä kuivaaki puuta olla sytöksi ettei aivan märkäin 

koivuin päälle jouvu talaveksi~ (sytykkeeksi)

~sun juttus on niin mavuttomii ei nee tul honkal ei haaval~

~sepä ei maestunu huulelle ei hongalle~

~käyvviä honkua seisomua~ (seisomaan käsillä)

~karataa honkaa eli honkan ovii~ (leikkien nimiä)

~tänäpäivän männööt kaik asseet päi honkii~

~miu asiain män päi honkaa~ (vrt. mäntyä)

~ei sitä nuin ylypee soas syömämies olla, kyllä se lyöpi peäsäh honkaan 

jok on nuin ylypee~ (poikalapselle, syömämies=toisten ruokia syövä)

~kyllä Matti-parka ampuu honkaaj jos se Sannaa yrittää, ei se sitä kumminkaan saa~

~ei se peätä honkaan vie, vaekka otat toesennii ropin~ (ropin, vrt. rohdon,

vrt. lopin, lohdon, loppi, lohtu)

~ei tämä kyiti viek piätä honkaan~ (kyyti, päätä honkaan=tapa,

vrt. peijaiset, vanhemmat hautatavat)

~ei se Mattikaa juokse peätä honkaan~ (yritä mahdottomia)

~ei ne ihmiset honkhin horaja, kyllä sillen Iikan Tiinallen on vähäänen tulos~

(lapsi)

~en minoo kyllä koskaa honkii haukkunu~ (puhunut tyhjää)

~ei tämä mies honkhin holise~

~honkan äänel, vaik on kuusipuu~

~jo minä huajun ja horjun ko honka tuulesa~

~heiluuhaa se honkakii rajuilmas~

~teä on jo hoapase honka takkoa~ (kaukaista sukua)

~hupsu huastaa, niinku honka paistaa~ (puhuu mahottomia)

~joi niinku onttoo honkoa ois koatanna~

~ons puu, kometto honka~

~ompas miehiä ko honkia~

~ottaa hongastaki mäihän~

~se on kaik jo honkaunnu, mahtak siit saara muut kum pannunkiiloi~

(pannun kiiloja, polttopuita)

~haapa honkaantuu heleposti, tulee lahoks~

~ne otti pettäästä kuorem poes ja sitte puu alako honkaantua~

~nevail laiteilla ne männyt ajam päälleh honkaintuu~

~vanha puu honkaupi sissääj ja siin eij oo ennää tervaa~ (tervaspuut nuorempia, 

nopeasti kasvaneita)

~vanahuuttaan se mänty honkaupi vaan saattaa se rämijällä märkyyven takiakki 

honkauta~ (honkatietäjät)

~kaajetahan nuo suostot sitte, ku honkautuvat enempi~ (suostot=kelottumassa 

olevat havupuut)

~ja puu honkaintuu, ku se ensin on tulluk kuostoksi, sitte siitä tullee honka~

(vrt. suostoksi)

~ei näillä kairoilla ennen punamultaa uusihinkahan pytinkeihin tölijätty, 

sai honkautuva aijaksen väriseksi~ (puun maalaamisen myöhäisestä 

alkuperästä, puun väri=luonnollisin)

~kohta se huononee kaikki kala ku se jäätyy, se niinku honkaupi siinä~

~ei sitä kärsi poronlihhaa liia aikusi kuivamaan panna, se honkaupi~

~se oj jo honkavunnus simmoseks, ettei sihem pysty mikään tauti eikä kualema~

(vanha ihminen)

~on jo niin honkautunut vanahapiika, ettei siitä mies sua akkoo muuten kun pittää 

kuumassa saunassa haavella ja verrytellä~ (voi toimia)

~kova se ov vielä töetä paeskimaan, parraalleenhan se ov vasta honkaotunu, 

vaekka taetaahan tuolla olla melekosesti ikkee~ (sotkamon kieltä)

~honkaintunnu~ (vanhan hirven sarvet)

~honkaheikki~ (orava)

~sehä ol aeka honkaheleka~ (pitkä ja hoikka nainen)

~pirttirustinki oli tehty parraesta honkahirsistä, sehän ejj oesil lahonum maaliman aekana, 

jos oesit tulipalolta säelyny~

~honkahirvas~ (orava)

~honkahooroppi~ (sisältä lahonnut ontto honka)

~kattoppas kun honkahärkä juaksoo puunrunkua ylähäppäin~ (orava)

~puhtaat honkahärän nahkat makso nuiv viistoesta penniä~ (vieras rahasta tekeminen, 

"turkiskauppa", syynä monien lajien sukupuuttoon, jäljellä vain oravan ja jäniksen 

tapaisia kovia lisääntyjiä)

~ne sanoo honkahärkä sitä, joka ei oo niin arka, joka juoksoo oksilla~

~assie mikä honkahärkä~ (oravasta)

~honkahärkä~ (sarvijaakko)

~honkahärkä, tottopuiden kantaja häissä~ (tokko eli takkapuiden, eläinhahmot

=omien häiden piirteitä, suojelushenkien häät)

~ei soa männä metteä, tulloo honkahärkä~ (lapselle)

~on se hyvä honkahärkä~ (vahva mies)

~ni sie uot ku honkahärkä~ (kevytmieliselle, vrt. leikkivät oravat)

~mitä sie siin honkailet~ (kyykistelet, näytät paljasta pintaa)

~meijänkim Pääralho mäes o honkast ja kuiva mäntmettä~

~siäl on niin honkasta mettää, niim punasta~

~kyl ne viä kelpaa, n on tommosta hyvvää honkasta puuta~ (vanhat hirret)

~niin siit sai hyvän sitten kun, oli, semmost honkast puuta vaan, kuivaa~

(saavipuuksi)

~hyvii halkoi sih kattottih sellaisii mäntysii jotk ei ollu honkasii~

(lihan korventamiseen)

~hajen nuotijooj jottaeh honkasta puuta että saahaam puuropata kiehuun~

~honkakarhu~ (orava, yhenvärisiä)

~honkakelo~ (kuivunut ja kuoreton honka)

~mäntynevalla oli mäntyjä, oli honkakisto~ (hongisto, kisto, isto)

~honkakora~ (palokärki)

~haltijaväjen kuolemaks honkakoro tulee nii likeillet taloo huutamaa~

(vrt. kuolemaan liittyvät uskomukset)

~tulee pitkä kevä kuh honkakoro vetää niim pitkäseh~

~honkakoro~ (leveä lovi puun kyljessä)

~se männöö ku honkkurikka hankee~ (honkainen kurikka, omat vertaukset)

~honkakuusi~ (kasvuvoimainen, solakka, hento-oksainen kuusi, kuolleen puun 

vastakohta)

~ne kirveellä halottiin ne, honkalauvat~ (milläpä ennen kirveitä)

~sellasii honkaliistehii, ne kestiit vee´e pinnal~ (kiskottiin pölkystä, silmumertaan)

~älä vam puttoa tohon honkaloon~ (onkaloon)

~honkalohos~ (honkalohoksista laadittu lattia jossa paksu pystyyn kuivanut honka 

halkaistaan kahtia kirveellä, vrt. elävä puu)

~ennen se oli tuo seutu hyvää honkamaata, mutta nyt sieltäki oh hongat kaikki~

(kaadettu, hongaton suomi="itsenäinen suomi", näin käy kun kaikki valta vierailla)

~meijänki Vilko mäem pääl o valla semmost punast honkmettä~

~siäl on hyvä honkamettä~

~honkmettät on jo hävitetty näiltä paikoolta~ (hävittäjien aika, elämän yllä 

pitämisen vastakohtaa)

~ei sit honkamettist ettitty ennenkäh, eihän sielt lalvast näkis pal tähtää ampuvakkah~

(etsitty oravia, pyyntieläimet ja iloksi luodut eläimet)

~ja siin oh hirmuh hyvä honkamettä päällä~

~ollan nyt vain nuota honkamehtii, niin kyllähän rahoo läksisik~ (rahasta metsänsä 

myyneet, tuloksena vieraiden omistama "suomi")

~honkametsä on oikee niinku hirsmetsää~

~tässä oh hyvä honkametsä~

~honkametät ol loppuneet ja männiköt tehhääm pölliksi~ ("metsätalous")

~siinä vaaran nokassa on melekosen hyvää honkamettää~

~kuusen alle on kaevanuj ja siin o iso murto luveppuolella, honkamurto tämmöne~ 

(karhun pesä, murto=maahan kaatunut puu)

~ittestie honkamänty on mettäs~

~honkamänty on sellai vanha mänty, paljast sylänt vaa~

~honkamännyist tehtih ennem mööpelii~ (omat hongat, vieraat mööpelit)

~sehän tuo iso honkana on~ (iso ihminen)

~lyötiih honkanaulat niihir reikiin (puiset naulat, veneen jukkopuun ja 

pohjalankun liitoskohtaan)

~siin ov vaa yks honkain~ (pieni mänty, nen-pääte)

~voi haapasen honkanen~ (voimasanat)

~honkasen siitettä sataa, tuloo hyvä keli~ (jäistä vettä, pikkupakkasella)

~honknärh~ (närhi)

~honkanäätä~ (näätä)

~se ol suurista honkapalakkiloesta se katto, piiluamalla tehty katto~

(honkapalkeista, halkaistu isosta männystä kiilojen avulla)

~honkapalakki~ (lattiapalkki)

~honkapaltti~ (hakkuupölkky)

~honkapetäjikköjä om märillä maella~

~honkapetäs kasvaa kuivala kankasmaala~

~se oli honkapetäjää ettei se ollur räkäpetäjää~ (astiapuuksi otettu)

~a ku on suur oikii paksu petäjä siis sitä saotaa honka, honkpetäjä~

~vuataaha se kuusikin, mutta että männyshää se oikeen se honkapihka, 

parempi pihka on~

~sellasii lyhyvartisii mäntyi vaa kolotaa, ettei honkapuuta, 

honkist ei tut tervaa~

~honkapuuh se korottaa sit~ (palokärki eli koro)

~ei sitä ennee metissä näyh honkapuuta, eij ook kum pettäär räniköetä~

~rakovalakia tehhään honkapuusta~

~oles ny hiljaa senkin honkapeä~

~oli pirtaruohoa ja honkaruohoa~ (heiniä joista tehtiin kangaspuiden pirtoja, 

mattopirtoja, 12-paasmasia)

~honkaräippä~ (pystyyn kuivunut hoikka mänty)

~honkasenleuvat jolla nahkoa ommellaam poloviin välissä~ (puiset pihdit 

joiden väliin ommeltavat nahat puristettiin, polvet=alkuperäiset

pihdit)

~jos korjattii kengänvarsia nii siinä piti ollah honkaiikan leuvat~

(pihdit)

~honkasikko~ (hongikko, vrt. isto)

~honkasorsa~ (alli)

~honkasorsa~ (onttoon puuhun pesän tekevä musta sorsa)

~honkasorva~ (kuivunut pieni honka, nuottaulun, aijaspuun vahvukainen)

~aika honkastin se poika~ (pitkä, roteva)

~honkasulli~ (pölli)

~honkasuojiahan ne ennen olit vanhat sauvvutuvat~ (savutuvat)

~meil sanottii että mäntynem puu om paljo parempaa, ku se tulee hyväste 

vaa tervatuks honkatervoil ja hylkeerasvaa sekaa kovast~ (kuusta parempaa, 

haapion tekoon, vrt. honkion)

~honkatikka~ (palokärki)

~nii suur äjjä ku mikä seh honkatonttu ja karvaikii ku korven kuus~ 

(vrt. hiisistä eli luolamiehistä polveutuvat, kaikki iso=ei ole vierasta

alkuperää)

~se ov vasta honkatonttu~ (yksin elävästä, jurosta)

~honkatorrakoja tuola vaaran laijassa tehhän niistä nuotiot~ (vrt. eläviä

puita polttopuiksi kaatavat, vastakohtia)

~honkatuli~ (rakovalkea)

~huastaa niin nennääsä, että sen honkatosta ov vaekee ymmärtee~

~honkatuuli~ (kova tuuli tammi-helmikuussa, josta 3kk kesään)

~semmoneh honkava petäjä~ (pitkä ja suora)

~honkavasti, suhhuuttaa kahtee otteeseej ja levittää siipesä~ (metso soitimella)

~ku tuvan takass oh honkavalakia ni ei sillol lamppuja tarvita~

(vrt. silmiin käyvät "sähkövalot", ahdistavia)

~ne aina laskoot sitte sitä honkelii~ (tyhjää puhuvista)

~semmosessa puuhonkelossa~ (asuu työmuurahaiset)

~huapaneh honkelo, koevunen konkelo, latvat yhtee tarkottaa~ (mikä se on)

~sualla oli paljoh honkiintuneita mäntyjä~

~pohojaases se honkiintuu sitä mukaa kus se kasvaa~ (puu, pohjoisessa vai 

pohjoispuolelta)

~honkilo~ (kottarainen, vrt. pesät)

~ei toi nurkan salvos mek kiin tolla kirvespohjalla, ans toi honkinuija, 

että saan sen sillä kiik kopsija~ (vrt. kurikka)

~voajan peälle kun honknuijalla lyö nin kyllä tulii hyviä permantopalkkia~

~honkio~ (suorapohjainen, lyhyt ja leveä ruuhi)

~juosta honkkas ussei sitä välijä~ (juoksi kömpelösti)

~se on semmone pitkä laiha honkkana, että kyllä sen hyvin joukosta tuntoo~

~meä oli sellaine tytöhonkkana jo~ (nuoruusmuistot)

~s oli ton kokoneh honkkeli~ (laiha susi)

~nuarempana sillä oli semmosia honkkelinkonsteja, mutta kyllä siittä vaan 

kunnon miäs tuli~

~pankaas ollen taas honkkeloimati, ku kaarestatte kaikki paikat sekasi~

(lapsille)

~olkaa koreesti ny ei saa honkkeloita enään~

~ei nee naimisisa ole, sillä on siine vaan semmonen honkki~ (vieraat häät,

oma lempi)

~honkkia~ (tavoitella, lempi=yksityinen asia, ei kuulu viranomaisille)

~se Aina om mänt Anti honkiks~

~kaupuntlaist honkottelloot alaste pitki rantoi~ (hullut kaupunkilaiset, 

0% suomalaisuutta)

~honkueet~ (rakovalkeat)

~siitä olisi honnan vika kaukana~ (honnan eli höperön)

~seo siinä niij jä näe että keritää vaekka eilinnä lähettii ku toeset, 

ku myö ollaa sellasia huonoja honnamaesia kulokemaa~ (kangasniemen kieltä)

~se o semmoeneh honni, että ehän tuo pysys seisallaakaa~ (kömpelö)

~variksija honnii kaurahalameessa~

~elä honnik kässiis siellä, jos siellä om pimmee~ (puun hakkuussa)

~hiijeh honnikka, ku ol vähälä männän noukallee~

~se elosahtiki o sentä nii makjat ja sakjat, otta oikke huulin kiine~ 

(vrt. mahla, sahti-sanan vanhempi merkitys)

~tuol on honninkipesiä~ (mehiläispesiä)

~honinksäär~ (mehiläinen, vrt. lainasana hunaja)

~pittiähä sitä pienintä viel vähä honnittua, ko vast kävelemmiä opettelloo~

(hoitaa, pienintä lasta)

~millä konstiloilla heä lie honnittant, ku se tul terveeks~ (omat konstit)

~tom minä panen omaan honooni~ (naamaani, nenääni)

~tarttis antaan nim päin honnoo sille äijälle, kun se aina muijaansa tyyrää~

(vrt. oikeita oikeuden valvojia rankaiseva "suomen valtio")

~kyllä nua kersat kans saa jo kaikki honohonsas~ (päähänsä, ker-sa, mikä heimo)

~hono hoi, missäs olet~ (äly hoi)

~ei sit vertaa olluh honoa että olis ottannuj jonkuun asun kätehesäk kun näk 

sulen tulevan~ (aseen eli puun, honottomat=hönöt)

~kyll on nenää, muv vähän oh honoo~ (järkeä)

~elä honnoile siinä, ala laputtoo~

~mitä sä sen hononoukka minusta tahot~

~honosuarsa~ (sinisorsa)

~etkös sie jo tuota honosta~ (ymmärrä)

~eh hononnu ottaat tumppia vaikka tiesin että ilma on kylmä~ (villakäsineitä, 

vrt. tumput)

~tää vanha ihmii on nii törö, mum minkäs mie tället töröyvellei tien, ku mie eh 

honovam mitäh~ (vrt. törö=suvun vanhin)

~minä erreysil luulemaa ettei siellä kastukkaa, vain sittä honosi, että sehä onniim 

märkee saitta~ (märkää sadetta)

~yle viisoast ja pähkähullust on huono ottoa tolkkuva~

~pojaalla on nuha, sillä se tollai honottaa~

~ei viites kuulustelk ku se tosa honotta pääväp pitkä ja haukku ihmissi~

(vieraita piirteitä)

~niin net tuli ja honottivak kauhiasti~ (hanhet, kevät!)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)