~laskuja~

 ~voi tuat honsaa poikaa kunei totellu senkun vaan läks sinne kyläh vaikka miä sit kiälsin~

(elimäen kieltä)

~ei tuo olt misteä kotosii, nyt sie hoastat honskoa~ (haastat honskaa)

~mää suolle eläkä huasta honskua~

~eihän sen puheih oikeh arva luottaa, kun se on niin kova honskaamah~

~paremp se o aena, että tekköö työsäk kuntoo, ku se, että tehäh honskoo joutuij ja jättää 

huonoj jäle~

~ei sua honskata, pittää kerätä järestään~ (marjat, oikea työ)

~honsmuor~ (isoisän tai äidin äiti, vrt. honsvaar)

~se on enempi villanen ku se menee honssottaa~ (peltopyykoira, vrt. sukupuutossa olevat 

peltopyyt)

~ahvenainen aivan arka punaparta otskii ja hontase~ (onkilukuja)

~ny Tilttukim pääse honttaman taas ku se mukul o jo ni suur et pääse peräs karama~

(karama eli juoksemaan)

~tuo jalka on sit tult hontehettomaaks ko ei yhtää pyhitä ennää, kyl se kaataa miut 

aina ko mie vaa sil tallaan~ (pyhitä=kanna, kestä, sanan alkuperää)

~honteekko~ (sammaleinen kuoppainen korpi, vrt. kuusien pintajuuret)

~lyhkäne o vahv, mut pitk ja hontelo puales pitä~

~näyttää niin peräti hontelolta viälä toi likka, mahtaako siittä viälä muijaks olla~

(muijaks eli naineeksi naiseksi, vaimoksi)

~poika ov viä niih hontelo, ettei siittä miästen töihin o~

~kyll oh hontelo puu, nii pien että kahmaloh mahtus~ (kahmaloh eli kouriin)

~suurtalo miehet toas väkeviä ollietkoa kukoa, ne ol sellaisia honteloita~

(suuret eli vieraat talot)

~eh hointanu itteeni ja se teki olon honteloks~ (itse hoito, oma terveyshuolto)

~Markan pienhaapio on niin hontelo ettei sillä rohi männä pois rannasta~

(pienet eli omat veneet)

~liijjah hontelo on tuo pajuvarvakka venneen pönkäks~

~kun ei ole ihmises kykyä, se on sellaista hontelota joka asja~

~haapaankin tulee semmosii honteloo~ (koloja)

~asuu kivehontelois ninko roukkosaukko~ (porin saukot, montako jäljellä)

~suuri musta koirahontikka siältä juaksi ja haukkuar räykytti~ (mouhijärven kieltä)

~on se hoikkanen, hontilo sääski~ (sääskensiittäjä)

~älä nyt honttija niitä lettuja kaikkija, kun Maija ov vielä kokonaa ilima~ 

(honttija eli ahmi, ruuan jakaminen)

~kaik häne löytämäs puu oliva hontoi keskelt~ (hontoi eli ontoi)

~komautas kirveen tukol vähä tuon puun kylkee jos se rookais ol honto~ (nakkilan kieltä)

~se tuli semmoseks hontoks se kuari~ (pajun kuori, keväällä, irtosi ehjänä)

~alta iha ontta hontoa että siihe puttoa jalaka~ (korven sammalikko)

~se on alta hontova~ (liejupohjaisen järven sammaloitunut ranta)

~löysin kanno honnost kosklom pesä~ (koskelon)

~se honthoj joutu ja siinä täytti venhen~ (kosken kuohuihin, koskessa olevan kiven 

takainen pyörrepaikka)

~ison veen aikana eriittään on huono laskea, on niin kova honto ja vesi hälvii venheessen~

(laskea koskea, muonion kieltä)

~kivissä se kuohuu vesi, on kuohea ja honto~ (kuohut ja honnot)

~kyl sie oot iha honto ja tuhma ihmine, en mie sinnuu siks luult mut eihä hontost mihi ole~

(väärään johtavat ensivaikutelmat, vrt. vieraskoreus)

~mänih hontoo~ (eksyin)

~ku koskenaalto lyöpi ilmaa tyynhev vethen niin tullee honto aalto, joka ei kannata 

ihmistä eikä mithän~ (koskitietäjät)

~äl itke hontoin, äiti ottaa syliin~ (lapselle)

~honnossi puit~ (hentoja)

~s oli nii hontonen se lumi ninko villa~ (pehmeä, kuohkea)

~selälä on kovat aallot ja hontonen vesi~ (selälä=kosken keskellä, hontonen=vaahtoava)

~honttonsalva~ (syyhyvoide)

~mitäs snä siit hontpuust tee~ (ontosta puusta)

~hontovesi~ (pärskyvä vesi / tyyneen veteen syöksyvä kuohuva vesi)

~sitä tuloo aina vain tuolta etelästä, sitä on täs mäkiev välis sellaanen honttales~

(honttales eli kaistale, nevaa)

~ei minus nyt erityist vikaa ol mut toi päähän se on sellaih honttero~

(honttero eli sekava, vrt. aivojen osat)

~nii paljo minnuu viskoo ja hontteroittaa jalkoi~ (tasapaino, tulee päästä)

~häntä pyörytti, pää vaa hontteroitti ja jalat ei pitäneet~

~maje on semmoneh hontti kala se mänii joka pyyvyksee~ (vrt. höntti)

~on se kans kamalaa kun niin siivo flikka lähtee sellaasen hontin häykkähän~

(häykkähän eli mukaan)

~ei siin ol honttii ennää~ (voimaa, murtuneessa kädessä) 

~näeks pahus sitä kärkki kon o hakan tuan puun iha hontoks~ (kärkki eli tikkaa)

~jää o hondol~ (veen laskiessa jään alle tuleva onkalo)

~pilvet on niin honttoja, piisaa pitkältä poutaa~ (honttoja eli ohuita)

~lint men puuhontto~

~koiramputkes on sellaaneh hontto sisällä~

~hontto~ (telkän pesäpuu)

~mistähäj johtuu jotta Kalevi on pysyny sellaasena hontturana, kyllä se syööki, 

mutta mikä sitä vaivaa~ (heikkona, laihana, vrt. väärä ruoka, madot, syyt monet)

~se laps hontturoi vaa sillee vaik oli pian kolmev vanha~

~sen or riisi syönyj jalat pilalle, sen tähes se on tuommoneh honttuuttaja~

(lapsen jalat, riisitauti)

~minnuu nii tervaa tuo ukon rutka, ko se juuva tyryvää yhtä mittaa ja siit se 

hontturoittaa pitki kyllää ihmisii vastuksiinna~ (viinaan erehtyneet)

~kaikhan nää meijäl lapset ov viäl niih hontusii, ettei näist viäl avuks ol~

~hontus~ (iso kömpelö koira)

~flikat kiahas, hontusti kauheesti, ko ne ussein liikui siäl misä nuariimiähii oli~

(vrt. masentavan aseksuaaliit "skoulut", voitteko korvata oikeilla nuorten 

tapaamispaikoilla)

~älä hontustap silalailla, ettäs lankeet ja kolop polves veriselle~ (lapselle)

~hontustaa ku sammakka~ (ko)

~kyntörastas lauloa tyt voal tyt voal~ (vaolle)

~ekkös hoota tunne~

~min en osanna vielä sannooh hoota, minä sanon voam Paja-Joakoks, s oes ollu 

Paha-Joakko sanottava~

~se hoon peälle on se puhe~ (kemijokivarressa)

~ei meiläkhään senthään jokhaisheen paikhaan hootakhaan pannakhaa~

(tahallaan liikaa hoon päälle sanoen, kuulostaa heti väärältä)

~seiso niinko hoo~ (vrt. hoo moilasena)

~ei osannus sanuva iitä eikä äätä, puno vaim päätääj ja näytti kieltää~

(omat luonnonlapset, vieras lukemaan pakottaminen)

~ku mie alakasin hoom päälep pääsemhää~ (ymmärtäisin asian,

vrt. hokata, hoopo)

~hoo hoo tulep pois~ (huudettiin tokasta karanneelle porolle)

~yhtä hookia~ (yhteen menoon)

~ihmisel tarttis ol vähä hooknokka kans~ (älyä)

~se oli lyäny kirveellä jalkaas ja veri hoolas ko härrään kurkusta~

(härkä=harka, hara, haka, lantalaisten härkiä vanhempi sana)

~se on houlhen aika se aika kevhästä, kulku mennee huonoksi~ (vetinen, 

sohjoinen)

~oli semmonen houle ettei voinu jaksaak kaaloa~ (kahlata)

~hoolisko~ (vetinen lumi)

~keväthoolisko~

~ku on iso hauta se tehhään iso hoona, oikea hyvä halkeamhan, mänty, 

halasthan hoonaksi kirfheelä, kuorithan, ja vyötethän~ (hoona=puinen kuurna, 

tervahaudan osia)

~haapakuokala se hyvä on hakata hoonan kuru puuhun~ (haapavartisella)

~Salli on semmonen hoonaan, ettei sille mailmas pahoo hätee tu~

(hoonaan=kokoamaan tavaraa)

~eksyy mettän perälle, ja ko siellä aikans haapparoittee ja hoopailee 

niin vihron ja viimen tiän löysin~ (eksyminen=uuden löytämistä,

vrt. päivän mukaan kulkeminen)

~se puhu valla hooperi~

~nuorikkon pijettii punase ja musta kirjavii silkkihattui, hoopiloi~

~vanhat ihmiset pittiit hoopii nupu~ (nupun eli nutturan päällä,

vrt. nopeasti vaihdelleet muodit, omaan päästääkseen täytyy kelata 

taaksepäin satoja vuosia)

~ookko sä nyj jo tullu aiva hoopooksi kus sä tuollaasija toimitat~

~sehän nyt on hoopuva sinnes summassa lähtijäk ku sit ei tiijjä onko 

ne kotonakkaa~ (järkevä elämä)

~aivan se mennee aika hoopoillessa ei taho saaha kahta kokhon~

~kyl mää jo vähä une hooppes oli enne ku hee tuliva~

~tul ly siält päiväsaikaan ettet jää viarais mettiin pimjäks hoopuilemaan~

(ly=nyt, monien lainasanojen taustalla yheltä kuulostanut oma)

~hoopukka~ (peruna-silakkapata)

~vaa ei ne ossaa nykyset ihimiset kunno hoopukkaa tehä~ (naurislaatikkoa)

~kun kallaa saatiin keitettiin hoopukkapottuja~ (vrt. pottu-sanan vanhempi 

merkitys, tarkoittanut männyn juuria)

~se ol sittä se hooraas kun se karva piästettiin siitä irti~

(nahasta)

~karva lykättihim pois rauralla, hooraamiseksi sitä tyätä sanottihi~

(ennen rautoja kivillä)

~kyl se o nii kovas hoornas sen naimisiin menos kans et hiveltyy~

(hiveltyy eli riutuu)

~ryökäles vieköön kut tuo äijä hornaa lujaa~ (hornaa eli kuorsaa)

~ku se makaa että hoornaavan kehuvat~ (ketun kolossaan, oikean luonnon aikaa)

~sanoo mun hoornoovan, mutta ei se ittekkeev vallan eenetim makoo~ (ääneti)

~nauro hornas yhtä naurua~

~ja siitä hornista kun se hornas oekeen näkyvän tulen~ (savutorvesta, 

vrt. horna, hormi)

~no se meni juuri hoornathin koko hoito~ (hukkaan, vrt. hornantuutti)

~ookko sää nähänym mun hoorneulaani~ (hiusneulaa)

~hoorneulala pijettiin nutturaa kiini~

~seinässä raot hornottaa~ (ammottaa, sanan alkuperää, hora, hona)

~astun toisej jalkani semmottee hooroppiin ettem meinannum millääp poih päästä~ 

(horoon, koloon, korvet=kuusien aluetta)

~on se aika hoosaaja ko hakkee kylästä, mitä puuttuu vaan~ (kylien myöhäisestä 

alkuperästä, oikean suomen vastakohtaa)

~kyllä siinä kans hoosatas saa, ku tommosem mukulalauman elättää~

~kyl se hoosaa, vaikkei taira nii valmist saara~

~koha suotta hoosajaa, vähemmälkii toimee tulis~ (oman tekemisen luonteesta, 

vrt. huumatut palkkaorjat, vastakohtia)

~on niinko saretta hoosais toi tuuli ko se sillai kuahaa~

~äijjä hoosas nin etten saanu oikeen nukuttua~ (kuorsasi)

~vaari hoosaa kaiket yät nil luijaa ettei toiset tahlo saala unta~

~se siit hooslaa ja hoppuaa, päivät päästäh~ (oma ja vieras työ)

~ihan hootannaan tulloo vettä ettei maa jaksa niellä~ (vrt. ukkosmyrskyt)

~tuuloo hootannaa~

~ja siittä panhan sitte hooa, venheessä semmone hoova, joka puotethan sinne~ 

(mereen, haavi, lippo)

~ei myö osata myö ollaa uusia hopakkeita, äeti oes osanna~

(keittää olutta, vieras unohtuu)

~sä ole ni hopak, kaik sä purota ja karota~ 

~se on nii hopakka, ku työn ottaa käsihii, nii siit seh heti pitäs ollav valmist 

ja siit ei se kunnolliist tu~ (jaalan kieltä)

~mi olen senthään hopakka, hopakoitten aina neuvot yhtä kunka, mihin sattuu~

(neuvot eli tavarat, vittangin kieltä)

~se tuli tännem meillen silläki hopakalla~ (vrt. hopulla)

~älkkä siim mukula hopakoikka, menkkä ulos~

~joka päivä täs hopakoitti yhlest ja samast asijast, niin kun se meittiä olis liikuttannu~

(vrt. omituiset "uutiset", ketä kiinnostaa vieraiden asiat)

~syksyllä pittää hopaltoom marjoja~ (haalia)

~koppa hoppaa mut sammakko konttaa~ (koppa eli rupikonna)

~sitte mennäh hossottaa ja itekseem puhhuoh hopattaa~ (henkisten vaivojen oireita)

~siinthään läkskiin hyvä hopaus, on nii suaraa puuta~

~täst saap nii hyvii, pitkii hopauksii~ (kankaasta, matonkuteita)

~mutta malmi se vielä vuoressa on hopiaa~

~paistaa hopeallen~ (loistaa, sanan alkuperää)

~hoppeeta on piha täynnä~ (kuuraa)

~hoppee tiätää häppeetä~ (unessa)

~morsiam pujetethi hopeehi~

~ei sil enää ollun niitä hopeita eikä hopiakaasee muuta kukkakaase~

(morsiamella, hopeiden sijasta kukkakaasi, häätavoissa paljon vierasta,

omaan päästäkseen täytyy ohittaa koko kylähääperinne)

~hoppeehim peältä tuuloo~ (tietää muikkuja, omat hopeat)

~ei pijäl lähteäp puuveitellä hoppeata vuolemaan~ (sanonta)

~et sää usko että kyllä se puhuu hopiosa~ (liioittelee, valehtelee)

~sill o jo peä harmoas ku kyyhkyine~

~ole mnää ikä hoppiheinast juttu kuul, mut em mnää tiär ollek se hikihein~

(hopeaheinät, hopean väriset)

~hopiaheinä~ (hopeahanhikki)

~jo silläki alakaa näkymhän hopiahiuksia~

~hopeanen sormus~

~sellane solki ol hopjain tai vaskine~

~mnuul oli niim paljon hopijakalui, sää olet kaikki ne juanu~ (juonut

myötäjäiset, "tosimiehet")

~hopiokarva~ (harmaahiuksinen)

~päistärkettu se hopeakettu~ (kettu jolla valkeat ja mustakärkiset karvat,

vrt. tuliketut, eläinsuvut ja niiden alalajit, kaikki sukupuutossa)

~hopiakuusi~ (takiainen)

~hopiakylyki välähtellee~ (lohen kylki, omat hopeat)

~hoppikylkise muljasiva rysymperses~ (siiat)

~poro poro poutaa, paista jumala päivää, siit miä virkan sinun enos, 

kiven alla kellarissa, mitä siällä tekemässä, kultalankoi kutomassa, 

hopialangat katkes~ (jumalan eno, vanhempi jumaluus)

~hopialehti~ (poimulehti)

~hopialoheks sanottii ain, sellane oikei vaalee, niiko kirkkahalle paisto se pinta~

~isä nimitti nahkalohi ja hoppeelohi, voe ihme että se on kaonis~

(lohisukuja)

~lanka o hoppiaharmavi~

~kyllä niistä hopianharmoosta langoosta tulis vaikka siävä villatakki sulle~

~yhe ker ku mie mäni sinne ni hänel ol iha harmaa pää, hoppeeharmaa~

~sillä mummoillaha oj jo ihah hoppeehharmmoona tukka~

~hopijanhelevä~ (väri)

~teijän tytöillä onnih hoppeahhelleä eän~ (ääni)

~hopijankarvaseks painol lankain~

~mistä se johtuu että Kuikkajärven vesi oh hoppeenvärinen~

~sillon se on komia ku se on hopiavvärinen, ku se veestä nousee~ (lohi)

~hopiapaju~ (pohjanpaju / valkosalava)

~hopiaposkii~ (silakoita)

~hopeapäistäres se on jollaki ketula, niinku hopea kihtaa selälä~ (kihtaa eli välkkyy, 

hopeaketut)

~oli joku tyvär löytänyj järvestä hopijorahoja~ (tyvär eli tytär, vrt. tyvi)

~kuku kultaine käköine, kuku kulla kieleline, helskytä hopiarinta, tinarinta riksuttele~ 

(laulettiin käelle)

~ryssil on hopijaristi~ (juutalaiseen uskoon kääntyneet venäläiset, pohjanoteeraus)

~Martti on tullut taivahast hopijatta ortta myö~ (vrt. karhu, toteemieläimistä

kertovat tarut)

~hopeasammal~ (lehtijäkälä)

~hoppeeseppä ampasoo ilemaan ihan kun oes vieter selässä~ (kovakuoriainen)

~hoppisäppä~ (tiltaltti, myös hoppeeseppä)

~hopijatiina~ (kaase, morsiamen pukija)

~hoppiivuorem peällä tuuliine, nyt sitä lähtöö hoppiita~ (ensimmäisen

kevätkuun syntyessä etelätuulella)

~Ruatin aikaan oli hopijaäyri~ (äyristä ruplasta markasta euroon, oma malli eli rahaton 

suomi puuttuu, näin käy kun kaikki valta vierailla / vierasmielisillä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)