~laskuja~

 ~oli hottijaesie, ne vähän vihasi niitä kun ne söevät viinimarjapensaessa kukkie~

(omat varpuset, vieraat istutetut pensaat)

~nuillen ne kans on nuilleh hottijaesillev vihaset nuo pääsköset~

~ne hottiaiseh särip pääskysiltä pesät~ (varpuset)

~hottiaiset net täällä on talavella maassa~

~hottiinen~ (hotti, varpunen)

~hottiinen~ (perhosen kotelo)

~hottiharakka~ (närhi)

~hottiholovi~ (hirsimökin nurkkiin jäävä kolo jonne varpuset menevät talvella)

~hottikeitti~ (kuoreista valmistettu keitto)

~sanovat sitä jotkut hottimuikuks~ (pientä muikkua)

~pieniähän ne on ne hottimuikut mutta kun niitä om paljo niin siinä ne männöö kum muuttii~

~hottimuikkuja ne om pikkumuikut~

~ompa siinä kartanolla ny palijo hottisija~ (pihalla varpusia)

~nehän ne on koko talaven kottaraiset, sanotaan kottaraisiksi ja hottisiksi kahella nimellä~

(kahdet nimet, vrt. ihmis / haltija / eläinhahmot)

~talavella ne om pikku varpusia vaan kesällä ne om hottisia~

~pahuksen hottiset kun syövät täyn ongesta~ (pikkukalat)

~hottiset ne eelä lentävä, kojamat tuleva apajassa~ (hottiset=pienet lohet, kojamat

=uroslohet, kullenuottaa vedettäessä)

~hottine~ (iso sammakko)

~niitä hottisie on niin tulossa~ (hyttysiä, pientä tarkoittava sana)

~kuj jo hottiparvvie nuotalla käesttäät, ajavat porkalla molskuttaen~

(muikkuparvia)

~sen saa tehtyä sik kun on iso tuahi suurempi hottisuisen sit taas~

(leveäsuisen marjatuutin, tuohisen)

~hottitrumpu~ (varpunen)

~ei tää koivu visaks kelpaa, kun on sisästä ihah hotto~ (vrt. höttö, o=ö)

~se on tietyst semmonen hotto sisus ollu~ (koverretussa astiassa,

puuastioiden alkuperää)

~voi kun om pientä hottoo paljo~ (pikkukaloja)

~toista työnsiit siihe hottonoa sisseä~ (verkkoa väripataan, toisen valmistuttua)

~hottoonko se män~ (vrt. hittoon)

~hottossi~ (tulesta lentelevät nokihiutaleet, vrt. hittosia)

~lumihottone~ (lumihahtuva)

~hottosisustaanen~ (laho tai ontto puu)

~älä mää sin uuni ettee kert tääl peremmäl o hottuu vaik kui~ (hottuu eli tilaa)

~käykeä istumoa, on täs penkil viel hottuu~

~onha heil aikoa ja hottuo kävellä~ (tytöillä, nuoruuden=kuuluisi olla elämän 

vapainta aikaa, vrt. "skoulut", vastakohtia)

~yhes paikas näky aika pitkält hottuu~ (hottuu eli ulappaa, saarisella vuoksella)

~hotu auk taivasta myöte~ (tie)

~mut ko siel ol suurempii mäkilöi ni usjast kierrettii vähä toista hottuu~ 

(tietä, reittiä)

~sillo neät ei peästy venniel Sortavalloa, Sortavala hotu ol jo jeäs~

(käkisalmesta sortavalaan, emon isän kotipaikka)

~nyt olloa hyväl hovul~ (tiellä)

~mere hovul käi kova viima~ (meren eli laatokan, ulappa=vesitie)

~jos vene eijj oo hovussa se kuatuu vihurilla~

~tuota hottuu painut tuonem mehtää~ (vrt. polkua, latua)

~sitä vanahoo hotuahan se männöö~ (elämä)

~oesikko se kiäntynnä toesta hotuva mänemmää~ 

~kun tiellen neuvotaan niin sanotaan että tuosta hotu vettää~

(vrt. rekitie, kävelyhotu)

~hyön on ahnaat käymää hous~ (käydä houssa)

~ota hotua airoilla et päästääl lähtemään~ (hotua eli vauhtia)

~mää kiireempää hounkaa, takkaaki elä katso~ (katso taaksesi,

vrt. hautatavat, pyhäkkötavat)

~häll on ne hout, kust se äky käyp~ (hout eli hormit, kiukaalla,

häneksi kutsuminen)

~tulluot yhten hotunnoa~ (joukkona, rykelmänä)

~olihan siinä taas hotua ilimasa kerraksee~ (kovaa tuulta)

~ei heitetän nuottaa, taitaa mennäh hottuu, ei tule kaloja~ (hukkaan)

~se ov vua semmoesta kiireellistä hottuilemista sen elämä~

~mihi sie hotuvelet~ (kiirehdit, outo asia)

~kyllä se niillä hotumilla on se paikka~ (paikkeilla, tienoilla)

~hotunuora~ (isonrysän potkujen kiinnitysköysi)

~mitä sitä nuoh hottuaa~ (ahmii)

~se on suulta kuohku, se suattaa suullaah hotvatah hyvvee~

(suulaista karjalaisista, sanoo kiihtelysvaaran suomalainen)

~hou, onko täälä ketää~

~hou, hou, mitäs sulle kuuluu~

~siäl saaril se kasvo heinä hyväst kun siäl oli paljo houterii~ 

(rusko / rakkoleviä)

~koval tuulel ja koval virral käyp houvvert verkkois~ (leviä)

~tormi toi houveria rannoille~ (myrsky)

~hovveri~ (merenrantaan ajautunut vesiheinä)

~houverturasta~ (levistä tai vesiheinistä tehty haudekylpy, niveltautiin)

~kun tuarhet märiät puut on kauvon läjällä tuulettomas märiäs mettän rannas 

ne hohkaapuu ja rupiaa lahoomha~ (vähäkyrön kieltä)

~tyhjee se vua houhkii~ (vouhottaa, vrt. houkka)

~houhnauttaa toise eikä sittel lähekkää~ (höynäyttää toisen)

~houhottaa kum minkä houna~ (vrt. höynä)

~tuulla houhottaa~

~sem piti olla aivan houhtaa ennen ko sen sai ottaa pois amheesta~

(parkitun nahan, vettä läpäisevää)

~otetaah houhtalunta ja peitetääj jälki~ (ansan jälki, pakkaslunta)

~houhtolumi~ (kuiva pakkaslumi)

~houhtunneel haisoot vaatteet~ (tunkkaiselle, ummehtuneelle)

~maistuvat houhtumalt~

~paa vaik maitopotti kaappii ku maitopotti on sisäst siiroo siis tulloo 

houhtuman haisu~ (siiroo eli kosteaa)

~leipä tulloo jo houhtumalle~ (tulee eli tuoksuu)

~on semmonen houhu mettässä~ (puiden kohina)

~houhu~ (keväisin ja syksyisin nouseva ja laskeva maa)

~kylläpä mua nyh houkaathin~

~houkkenin lähtemeä ilma turkkii~ (tein hölmösti, kevään hulluutta)

~houkkenim mieki sin lähtemeä~ (vieraat menot, aiheuttaneet paljon pahaa,

vrt. "festarit")

~houkat houkimmuksilhan ku maa on kahella karvalla~ (sanonta)

~kuka houkka nyt kalallel lähtöö~

~on se siikakin niin houkka että tarttuu juksaan~

~sillä houkiimala ajala~ (lapsi vilkkain, 5-6 vuoden vanhana)

~kaikki ov vähä houkat ja ittekkuki laisensa~ 

~ettäkös työ tottele, näähä o houkal pääl~ (kärpäset)

~mene houkan selekhän että sie tuommosia puhut ei niihin ole perrää~

(houkan selkään)

~katto houkkaa kun noituu unissaki~

~houkkatuli~ (hiljainen elosalama)

~houkkuuvensa päähän tehny sen, ei se silti mikhän houkka ole~

(hullut ja hulluttelut, innokkuudesta johtuvat väärät päätökset)

~nuoruuen hulluuessa ja vanhuuen houkkuuessa~

~se oli käynyh houkuttelemasa lintuja~ (linnunhahmossa lappalaisnoita, himanka)

~se on tuo mererranta joka houkuttellee kalamieheks ilimam muuta~

~pojat lähti tyttöjä houkuttellee~ (kalaonni ja tyttöonni, kuinka monta 

onnea omaat)

~koivunurpuja välikköön houkutukseks, sitä se halusta syä~ (metsäkana, 

pyy vai riekko)

~lopetaj jo houkutuksesi kum min oon sanonu että ei~ (jyrkkä ei)

~se on houlhen aika se aika kevhästä, kulku mennee huonoksi~ (houlhe=hyhmä, 

vetinen lumisohjo)

~ku mek kaaloima sielä houhleessa oli huonok kengäkki mutta hääty kaaloa~

(kahlasimme sohjossa, lapsena)

~houlejää~ (teräsjään päälle tuleva sohjojää)

~tule sie pois sieltä houleveestä kahlaamasta~

~houlehvesi keväälä lumen sulama aikana~

~oles sä aika houna kutes tota vertta äk~ (äkkää=ymmärrä, huomaa)

~s oon kyll aiva pössöö ja houna~ (vrt. pösilö)

~perih houna vaa selvält tiältä eksyy~

~hounaahan se nyt on kun eivät omii kylän tyttöi kelpoota~

(nuoret miehet, vrt. toisen kylän)

~mihkäs hounah mie sen telläsin~ (tälläsin)

~uuninkuomu vai miksikä hounaks ne sano~

~mare on niim paljo houna että se syä viälä sumpusakin~ (made)

~siäl Muhniämem pualel oli noit rapatöyryi, ja kun niih oli kasvannu pualukoi 

niin niiss oli niih hounast~ (rapatöyryi eli sorakumpuja)

~niillä on aena niitä joutavii hounautuksii, sitte aena jälestäpäen näkkööt~

(villityksiä, näkevät eli ymmärtävät)

~älä hounij juttuja puhu~ (hounin jutut)

~älä nyk kaikkia nisusta hounua, että toisillekkij jää~ (ahnehdi,

kielteisiä merkityksiä, vrt. jokin haltija)

~voi tot houraa mitä teki~

~ennen ol nii houra tapa~ (houra eli hullu, kahdesti vuodessa leivottaessa)

~hoveräätti selässä kulkee~ (tuohikontti)

~ol aika houvreetti sil ukol seläs~

~en ymmärräm mitem minä hourahin tekkeen niin tyhymän kaupan~ (vrt. tyhmistä

kaupoista hyötyneet, "kauppiaat")

~aena se ol lomasta tajussaanniv vaan toas lomasta hoorahtaa~

(hourii sairas)

~siin on niin kova kuume että ihah houraeloo~

~mitä siin semmossi hooralet, ei semmosis mittäm perä ol~

~jotaki ne siittä houraili ja ennusti~ (rannalle ajautuneista puista, lehdistä

ja heinistä)

~mie olin niih hourainnuksiss ettem mie tiennym mihkä päim mie pirim mennä~

~se houraintu likkapaha nin ettei se enää tienny maalimam menost~ 

(mieltä horjuttavat asiat)

~läsivä ihmine houraa~ (sairasteleva)

~taottiine hourovvaa~

~niin vanaha että jo hourraa~

~tiäkkö sää ettei meh houraa~ (kertoessamme vanhoja taruja, 

puoliksi tosia)

~heitä pois houramasta~ (höpöttämästä)

~oo älä houraa, ei ilmankhaan käki kuku tämmösellä pakkasella~

(vrt. kevätpakkaset)

~mie hieroin silmiä ja aattelin, ette jos mulla silmät houraavat~

~s oli semmosta niinko une hoorausta~

~kuulihan see heti, että hourausta se uli eikä seleväjärkisem puhetta~

~minä aattelin että jokkoon nyt oj jokaset liikkeellä vai hourauttanneeko 

minua~ (jokaset eli menninkäiset, vrt. jokainen)

~kulim päivät vaan semmosessa hourreessa~ (tautien oireita)

~ei tunnek kettää, ihan houreeseem mennöö~ (vanhus)

~ei ollut vetenä eikä lumena s oli houre~ (lumihyhmä, vrt. houle)

~keväppyytöä pyythiin ku oli houhreessa järvi~

~s on niin kippee että se valla houree~

~Olkaki ol munt päävä tiarotoine ja houre yht päät~

~se minnuun niiv vaikutti että minä tulin kipiäksi, iha hourij jo~

(poikien hukkuminen, liian isot asiat)

~muisti sill oj jo huonontunuv vaen ei se vielä muutee houri~ (vanhus)

~aamula olin ulkona ja illala jo hourin~ (korkeassa kuumeessa)

~no elä nyt houris se om paljasta pötyö~

~älä suvatte ittelles niim pitkää ikää, aiva hourioksi tulee~ 

(liian vanhaksi elämisestä)

~siinä oli semmonen sukutauti että se tuli hourioksi~

(periytyvät taudit)

~se ellää aevan hourijoelämätä pittää päeveä yönä ja yötä päevänä~ 

(vrt. uskomukset tuonilmaisesta)

~min olii houriounessa ja kuulin kun ukko jyryili~ (ukkonen)

~houritaut on sellane, ettei olt oikee tolkussaa, ol kova kuume~

~sanotah houruiks huonopäisii~

~onko ne sielläki nii hourut~ (hourut eli hullut, kaupunkiin muuttavat 

nuoret, orjavaltio=tarvitsee uusia orjia, vrt. "poliittiset päätökset")

~houru on vähä semmonen hopula pölätetty, ei ole oikhein viisas~

~vaarivainaa sanoo, nottei hourupilivistä sara~ (harsopilvistä)

~tul hourupäeseks liijasta murehtimisesta~

~son semmosta hourupäistä sukua~

~ne näkköö paremmin semmoset hourupäeset niitä~ (sissiläisiä eli pikku-ukkoja,

haltijoiden nimiä)

~hoururantu se on ko rantuaa ja tekee väärin sen~ (virheraita)

~hoururantu ov väärä raita kankaassa~ 

~sillonhan se om mielinnä houruuttammaan kun se on ollup peässä~

(veritulppa)

~älä Jussi puhheita toveks ota hiä huastua houskua~ (vai tosia, 

vrt. hulluiksi leimatut toden puhujat, vrt. julkisuuteen päästetyt

ammattivalehtelijat, mannesuomen luonteesta)

~houstu on semmosta muhua, semmosta niinku jauhua~ (sarven sisus, tohlo)

~oli siellä housu eläväki kulkenu~ (karhun kiertonimiä, vrt. uroskarhu)

~aina tuopi tuomissii, aina tuohisel luttii~ (hyvä mies)

~tuo tuulellaes sua satteellae~ (tuo ruokaa, tuulella ja sateella, 

hyvän miehen ominaisuuksia)

~ja pojilk kurotti semmost sanotti houskankkaks~ (neliniitistä 

housukangasta, loimi pellavaa, kude pumpulia)

~toesina houskankas tehtii että lahkeeset tehtii musta juova, lähele 

hulopilota~ (kankaan eheää reunaa)

~sanottiin housunkaulus~ (vahvistettua yläreunaa)

~sae kahalatal lumessa housulliitinkiä myöten~ (vyötärön vahvikereuna)

~housumpaistilla kaksi paikkaa~ (paistilla eli persauksella)

~siit min nuoruvessai se housumpars muuttu~ (parsi eli malli)

~kyllä sai varoa ettei haljenu housumperssaukset~

~kyllähän sen sai housumpolovella miehekki mutta kyllä net teki parempia naiset~

(punottuja nuoria)

~housumpultit kastuu~ (lahkeet, vrt. puntit)

~housumpänni lähti irti~ (vyötärön takasolki)

~housuntakamukset mull on hajalla~

~housurusko~ (odottavan naisen kasvoilla olevat laikut, vrt. housu=poika, mies)

~miesten housusarat saatto neuloa harsimatta~ (sarkakankaat)

~eihän ne housusillaan kävellyn naeset ennen~ 

~kylä ne kauan tartti ennenku housut tehtiin~ (kasvaa lapset, vrt. koltut)

~miun tyttön olles ei pietty housuja, ja ko oikee käi viima, pit käyvvä iha kyykyllee, 

et vähäl lämpen~ (vieraita housuja edeltäneet vieraat hameet)

~housuu ei pietty pojil ko kymmevuotisena~

~lapsii kolt tehtii vähä pitemp, sit ei huolint olla housuukoa~ (kolttu, 

vrt. kolttasaamelaiset)

~meijjän tupa ol lämmin housutak tarkennoo moatak~

~poronnahasta parkithin housut~ (omilta kuulostavat housut, vrt. säärystimet)

~ennen nei kantokaopalla myynt mehtijään, summakaopalla voaj ja saevat sitteh housuilleen~

(metsien siirtymisestä vieraiden omistukseen)

~työ oletta omis housuissanna kestäniet kumpainekii~ (eläneet sovussa)

~kum myrnäskä männöö syvämmeej ja housuihin niil laolampa ies silloil lystiksen~

(laulan myrskyllä, vrt. joikaan)

~siellä jo toas yks housujaan näöttelöö tuolla jeällä~ (teeri soitimella, 

nostelee pyrstöään)

~lohen housut~ (sisälmykset)

~ei se kun kutos mittä voinu, jos loimi men houssu, kyl se ol kehräjä vika~

(houssu eli kierteelle, vrt. hosua)

~vyhyrimpuis kul lanka harppaa sakaran ohi niin tuloo housut~

~siinä tiuhtuussa tullee helepostin ne housut jos hyppää vääräller riville~

~se oli tarkkaa elit tuli housup pijan ko loi~ (loi kangasta)

~sitte kuottiim miehille oikeen semmosta pohojakaista housuvaatteita ja 

tehtiimpä niitä takkejaki~ (pumpuliset loimet, villaiset kuteet)

~miestennih housuvoaten ni, kangaspuillapa hyvinni~ (kudottiin)

~miesten housuvyöt tehthin tiuhtalla~

~se on nin ahmo, syälessäänkih houtii kaikki parraat palat~ (ahmii)

~houvaa houvattii~ (kehtoa)

~laita tokka houvvaan~ (nukke kehtoon)

~keskel laattiaa ol houva~

~houvva~ (haavi)

~tuo oamuhouvake~ (väljä naisen aamunuttu)

~ylös houvaamaan vakuu~ (kehtoa)

~meijäl lapset tuli kaikki houvattuu~ (tuuditettua)

~men nyh houvaamaal lasta~

~älä nyj järin kovaa houvaak, kaatuu viel koko vaku~ (vrt. vakka,

tuohiset kätkyet)

~itä ee herkiä ennen tuulemasta ennenkun sattaa~

~herukkapenshaja jostaki houvasit~ (löysivät metsästä, rovaniemi)

~houvvia~ (nostaa haavilla)

~kovastih hoastellah hovvaastelloo~

~hovatta ol olomerkissään samallaesta kun pämpämpäevänä~ (kekrinä, 

vrt. pämpätä, päppä)

~ei sillä hovatalla työt piäse vanhenemmaa~ (ripeästä)

~se on koko hovatta tekemää~

~älä hoveraa koko iltaa kylällä~

~ei niillä tule työntekoa aikhuiseksi, kuha hoveeraavat~

~oikeen hovelija olivat niitä käyttämää~ (tuohitorvia,

vrt. höveliä)

~hovelehtua~ (hullutella, ilveillä)

~toi Matti on semmonen hoveli, ettei sen kans kyllä ikävä tu~

~se Väärne-vainaa oliki kauhee hovelo, ja ilone se oli ja hyväl luantone~

~semmonen hovelo oli äetihi~

~hyvä om miäs, mutt on vähä hovelo~ (muuten hyvä)

~ku mä oli simmone hoveloantti oikken~ 

~em mnää häne hoveloittemistas olk kuulevin korvi viittin otta~

~se on semmonen hassu, puhuah hoveltaa kaekki asijasat toesille~

(hassut ja vieraat)

~se kyllä hoastoo hoveltaa, mut harvon sen puhheess on totta ies sitteek~

~hoveltaa ja puhhuu tyhjää, ei sen puhheista ole mithän taikaa~

(kittilän kieltä)

~ei saa syyvesä tuolla lailla hoveltaa~ (ahmia)

~son semmonen huspäkki että se hoveltaa rahansa menemhän heti ku vain 

vähänkhän saapi tienatuksi~ (rahankäytön vieraudesta, suomalaiset

=vieraan elämänmallin uhreja)

~hovi tyttölöi ne on olevinnaa vaik haumajas assuut~ (havumajassa,

omat hovit)

~hovineiti~ (pitkävartinen, kapea ja sileälehtinen valkokukkainen 

heinä)

~hu, ku minä peliästyyn kun tua mättähäs oli kärmes~

~huh huh kuh hijottaa~

~ihmisen täytys nin kuolla että ninku puu kaatuu että kerrah huh vaa~

~huhhuijaa kun tekee hyvää kun pääsee istoh~ (istumaan)

~huhhuh ku tul lämpymäks tää tupa~

~huh hellettä, sano jänis pakkaselle~ (-selle, kaikki elää)

~kyllä soot kans aika pöllöö kun et tuota vertaa hukaa~ (vrt. hokaa)

~hukaamiin ol raskast, mut sil viisii päästii nopeast~ (yhdellä airolla 

melottaessa)

~ne puhu, että ne oekee huhahtelloo loimutessaan~ (revontulet)

~jää huhaht min altain ja mie putosin järveh~

~kum metässä kuuloo huuhkajah huhhaelovan, se jottae ehtis~

(tuntuu kuin etsisi jotain, huhuilisi)

~se sielä yksim metässä huhhaeli~ (huhuili, huuhkajan heimon kieltä)

~siell oli huhakkoo niihem pitoev valamistuksen kansak~ (kiirettä)

~lunta ol jo paksulta, mut käö siinä huhhaos, ku ol kova suoja~

(huhhaos eli humahdus, vrt. puista putoava lumi)

~jostaen kaokoo kuulu huhhaos metässä~

~tuultah huhhaottelloo~

~etelästä tuultah huhhauttel, taevas ol rastaar rinnassa ja tuul keänty 

pohjal luoteelta etellää~ (rastaan rinnassa, vrt. punersi, raidallinen)

~piliveilöö tuollakeinon vaen ja tuultah huhhaottelloo~

~huuhkaaja huhahuttelee~ (vrt. huu-aja, huu-ava, huu-äijä)

~huuhkaja siellä huhhaotteli~ (pimeässä, yölintu)

~se o semmoine kummitos kuj joka tuossa män ja ilmassa anto semmoise iäne 

huhhaotti~ (lentävät kummitukset, vrt. kummat linnut, vrt. kummit)

~ne oli sittek kovia kasvaam marjoja ne huhran ahot~

~huhtoo ku huhlan kummi~ (huhdan haltija, vrt. kummitus, kummi-sanan alkuperää,

vrt. kummi=ummi=suojelushenki, lapsille jätetyt suojelushenget)

~siin huhramperäs kasvoi marjoi niin taitamattomast~

~olivat talor rahvas huuharroannassa~ (vieraat talot, vieraat huhdat)

~huuhan isäntä~ (huhtaa hakattaessa pystyyn jätetty puu jonka uskottiin 

tuovan menestystä, myös huuhavvahti, vrt. haltijan puu, kaskiviljely

=pakanallista, ei kuitenkaan uralilaista, lieneekö muutamaa sataa vuotta 

vanhempaa)

~enne kaolamist täyty vaatte huhtat~ (huhtat eli kostuttaa, vrt. huhtikuu)

~huuheh hakattii~ (lehden tullessa puuhun, kaskiviljelyn elämän vastaisesta

luonteesta, polttaa omaa, tuloksena vierasta)

~järvellä huhreltii pyykit~

~kuuraas siä puhtaaks miä huhtelem peräs~

~monella veellä huheltii ne porot poes~ (tuhkavedessä keitetyistä pellavista)

~sitä sitte on huhheelta tuota lunta~ (kuohkeasta kevätlumesta, 

vrt. huhtikuu)

~kylpäs siel huheltaa rainis tuul~ (raitis, vrt. rainio)

~tul tän, huhellah~ (puhalletaan kipeään kohtaan, varpaansa kiveen 

potkaisseelle lapselle)

~lumi on semmosta huhheloa~ (kevyttä pakkaslunta)

~älä ava ovi, taik huhhu tule~ (kylmä viima, vrt. haltijoiden nimet)

~jos mennee kylmäl ilmal ohkasis vaatteis ulos niin kyl siäl pian huhhu tullee~

(huhu tulee)

~älä me uls ny siälä on huhhu ilma~ (kylmä)

~pian päästää huhhuu~ (lämpimään, vastakohtia tarkoittavat sanat)

~tul tän huhhumaan käsiitäs~ (lämmittelemään)

~huhhua~ (käki)

~mää ole huhhus tääl~ (peiton alla)

~sielä käö aekamoenen tuulehuhina vuovanneeko suojua~ (suojaa, vuovata)

~mettä huhisie kun tuulie~

~tuul huhajua tuol puihen latvos~

~mehtä huhisoo~

~talavet huiski huntu peässä, kesät hunnuttah huhiss~ (mikä se on.. 

lehtipuu lumen peitossa)

~pie ja korvat rupeaa huhisemaan, kun on kauvan syömäti~

~sehän om palokärki joka ajaa nim perim montaa sorttia ääntäkii, 

se huhisee ja puhisee ja välil se vinkuu~ (koron ääniä)

~ku huhkai iltahämäris huhisee, ääntää ittijää, nii siit ol lumsalel 

likeil ja~ (lumentuloon yhistäminen, vrt. sukulaiskansojen uskomukset)

~siin aukeal se tuul huhittaa ihlav vastaa~

~oekee tuulentiuru huhitti lumpöllyvä suut silemät täötee~ (tiuru)

~huhka tuli ovesta~ (oven auetessa tuulen voimasta,

vrt. tuulenhaltijan nimet, uho, uhka)

~onk noi puu jääs, koo nee nii kylmä huhkava~ (hohkaa)

~korpimetis huhkajakkim parhami vistiäs pitävä ja huutava ni riol äänel~

(korpihuuhkajat, vrt. tyhjät korvet)

~huhkaaja huutaa suurest, mut toukomettinen huutaa piänemäl äänel~

(toukomettinen eli kyyhkynen)

~huhkaa se on sellainen erakkolintu, yksistänsäs se humahuttelee~

~huhkaaja huhahuttelee~

~kuuteenkymmeneev vuateen en ok kuullu huhkaajaa ennää~ (tammelassa,

vrt. hämeen ikimetsien tuhoaminen, "maatalous", "metsätalous")

~siel Maakansass ei huhkajaa kuultum muuta kuv vahinkon erel~

(vrt. uskomusten muuttuminen, kotilinnusta tuntemattomaksi linnuksi)

~siält aina kuulu tualt Ahviom pualta se huhkajah huhuttamine~

~huuhkaaja huutaa~

~se o suurpäene se huuhkaa~

~sillä huuhkajalla om monellaeset sävelet, se räkyttää ja nolokittaa 

kun kettu, se viheltää ja noukkoosal liippoo~ (oikean metsän ääniä)

~juhhoo, juhhoo~ (huusi huuhkaja, vrt. juho)

~huuhkaaja oli tuola Rooppein tykönä~ (roopen, huuhkajien ystävät)

~tuo huuhkaja kun tuolla Häekällä niin onneastil laolaa~

(onnea tuova laulu, toteemit=heimojumalia)

~sehän se oli kansa ilimanennustajalintu~ (huuhkaja)

~siinä kuulee aina Rautusuanola huhkajan~ (paikkalintuja)

~ne huutaa talvella huuhkajat huu uu, ikään mies huutais~

(talvilintu)

~poika on kum mikäki huhkaja eikä tuuj järkihinsäkkää~

~se on semmonen huuhkaja~ (metsässä touhuava ukko)

~on nii isopäenen kuh huuhkaja~

~vanhoista pojista tullee huhkaajia~ (uskomus, vrt. jälleensyntyminen)

~liehuu ku mikkäi huuhkaja~ (iloinen tyttö)

~kyllä son koko huuhkaja~ (toteemien piirteet=omia hyveitä)

~se istuu honganoksaan, syksysillä se huhkailee että huhu~

(huuhkajan kuvauksia)

~se aina tosa nummesa huuteli ennen kuma kotona oliv viäl nin, 

kylä se aina enne huhkaili ehtoiselti~ (kadonneet eläimet,

vrt. ammutut)

~siin oli huhkaimem poika laron hirrem päällä~

~huhkaimen kanssa minä olin yhtenä pyhänä ihmeissäni~

(vrt. pesäänsä puolustaneet huuhkajat)

~kuh huhkain tullee kylliin, niin kualemaa se tiätää~

(omat huuhkajat, vieraat kylät)

~olekkos kuullu huhkamen huutavan~ (e)

~huhkain kiljuu puussa korkeel tos määllä~ (mäkihuuhkajat)

~huuhkaimen sain sangoilla~ (pyydysraudoilla, sukupuuton syitä)

~huhkain~ (yökulkija)

~se on kum mikä huhkain~

~eihän se oo nähny ku huuhkaimmia ja kuussankoja koko mies~

(eli paljon)

~seor röpelöestä ku huuhkaeme havupaskoo~ (ei paskaa=ei metsälintuja,

sukupuutto=todellista, tätä päivää)

~tytöttii istu reissä kuh huuhkaemet~ (vrt. huuhkajan poikaset)

~on arka ku tarhapöllö ja huuhkain~

~on silimäp pystyssä kuh huuhkaimella~

~kulukkeeh huhkaissoo~ (liikkuu nopeasti, vrt. huhkii)

~se juostah huhkas~

~myö kut tehhäh huhkastiim puolee yöhö~

~lännempohojanen huhkasee~ (luodetuuli)

~ei se hyviä tieläk kuh huhkajain huutaa~ (vrt. tietää lumimyrskyä)

~mie en tieläk ku vanha huhkajaisej jolla on naama ku minul, 

tälläi karvaturrikka~ (omat kauneusihanteet)

~nuo isot havukat niinkun kokoit, kokkohavukka ja huuhkajaene~

~kyllä sen kuuli huuhkajaisen äänen ku se kumahuttaa ninku ammeeseej justii~

~kun tehtiim pärreestä joka vonku niin se oli huuhkajaenen~ 

(päreistä, pörräävä naruhyrrä)

~huhkajo~ (huuhkaja, vrt. aijo, äijö)

~ne huhkajat on aina niin keväällä täs ne huhkajoottoo panoovat huu~

(vrt. syksyllä, talvella, ympäri vuoden lintu, vrt. tikka)

~huhkametto~ (hassu, hölmö)

~hohknärh (närhi, myös huhkanärh)

~eik se huhka välil ja, jollaan taval~ (pöllö)

~sem piräis jottain ennustammaan ko hyypijä huhkaa semttoo~

~min korvaih huhkaa nii~ (hohkaa)

~annetoa lämmeä tullan ni tupoa että korvat huhkoa~ (vrt. kuumottaa,

punoittaa)

~vap käen tua huhkima ja kukkuma~ (vappu tuo käen, vai käki vapun)

~mut tuossa rinteessä se mehtä oikein kasvooh huhkii~

~se mennee huhkii niät~

~viisaskii männöö vippuu ja hullu huhkii sivu~

~hullu huhkii kulukoo viisas varovast astuu~

~tuola se juostah huhkkii~

~kolomek kertaa se huhki ihav vierestä~ (sallan hirvet,

ihmistä pelkäämättömiä)

~kyl stä näisäkik kävelläs saa, näisä Salmenojam mettisä 

ko siä huhkimaar ruppee~ (huhkia mettässä)

~minä huhkin mettäsä öksyksisä ennenku minä pääsin ihmisten ilmoille~

~huhkii pitkim mettää tuala yksistää~

~kyllä sielä tuulla huhkii, taitaa olla huono ilema uatto~

~huhki tuulta~

~tuulla huhkii~

~huhkaa huhkii kevväällä~ (huuhkaja, vrt. kevättuulet)

~ei se kaikilla ilmolla huhki~ (huuhkaja, vrt. ilmoihin yhistäminen)

~on se vain tuulla huhkutellu vähääkähän laantumatta~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)