~laskuja~

 ~kävelie huhmailie öksyksis, ei löylä oikeat tietä~ (hollolan l-kieli)

~miekih siel huhmailin, haaruhui ast ol lunta~

~oesithan soattanna huhmaista lunta ja sillä sammuttoo kun eij ollu vettä~

(omat palokunnat, vrt. "asemillaan" rahasta makoilevat mannet)

~kaorat keitettiin ensiim paras ja sit hakattiim puunuijal huhmaros~

(vrt. kaura=marja)

~käsvoimalhaan ne tek ryynytkii ennen huhmaris~ (ryynit)

~män neät ku huuhmar saunoa päi~ (kuin huhmari saunaan päin, piru)

~sylkyt survottii huhmaressa kahella petkelellä, sitte seulottii ja vienolla 

tuulella tuulateltii~ (pellavan sylkyt)

~häppee ku piru merrassa hättäine huuhmaressa~ (vrt. hauki, made,

piruiksi kutsutut eläimet, vrt. öisin liikkuvat haltijoiden eläinhahmot)

~se huhumariki jolla pettuja jauhettihin niin se tehtihin semmosesta 

umpipuusta~ (kovertamalla, viljoja edeltänyt pettu)

~onsi kuusi ku sattu, se pantiin siihe huuhmareksi~ (ontto)

~petäjähuuhmarelleh herätettiin eikä kahvelle~ (herätettiin ennen vanhaan,

petäjähuhmarille, pettua tekemään vai syömään)

~metsäst tuotii katajammarjoi ja hillottii siin huumares rautapetkelen kan~

(vrt. puupetkeleen, petke=pete=pet-äjä)

~hummarpöytää laitettii vähä paremat tarjoukset~ (häissä)

~siel hummarpöyvvääs ei kukkaa istuunt, siin syötii seisovaltaa~

~minä huhmin kävellä öksyksissä~ (vrt. huhkin)

~kum ma siäl mettäs huhmin~ (mustikoita etsiessäni)

~kyllä se ny menee huhmii ittens läkähryksiin tolla vauhrilla~ (hiihtäjä, 

vrt. "kilpahiihdot")

~huhmin siä kelkkani kans~ (lumessa, omat eli itse vedetyt kelkat)

~siinä sai lumessa männä huhmia~

~sitä kylyvääh huhumitaav vaan~ (apulantaa metsiin, vaikka hirviä oli kuollut siihen,

maatalous=laillistettua rikollisuutta, ei kuulu suomeen)

~kun ne siinä huhmi niin ne vähäm pelkäs~ (huuhkajat huhmi)

~kyllä ne huhkaimet siähen aikaan sitteh huhumi kovasti~ (ruovedellä, montako jäljellä)

~tääl oh huhmittu vaan niinkum mettäsä huhmitaa, on elelty niinkuin metsässä~ 

(metsien kansa, jolta varastettu metsät)

~eksyksissä kuleksii, hukan teilä huhmottaa~ (hukan teillä, vrt. olla hukassa)

~puu o larotu liian tihult ja valkkia o huhmuksis~ (tihult el tiheään)

~ois kotva huhhoilt, jos ei ois tult kottii ihestää~ (huhuiltu)

~ne kevväesenä iltana ku läks työstä poes ne huhhoel~ (huhuili, vrt. lauloi, joikasi)

~nii mehtä vastaa ku huhhoillaa~ (vrt. huuhkaja vastaa)

~huhoilla~ (laulaa kovaan ääneen)

~Saima huhhoil eksyksis tuol kunnahaas~ (kunnaat)

~kylläpä se tuulta huhottaa~

~jos ens vuareks laitetan tommone huhta, nin tänä syksyn kaattan kaikki hakopuut puis~

(huhta eli kaski)

~s oli semmosta ensimmäistä raivausta vaan se huhta että siittä pian saatiij ja 

vähemmällä tyällä~ (satoa, vrt. vieraat viljat ja nauriit, onko todisteita minkään 

oman eli pohjoisen lajikkeen viljelemisestä, jos ei voitteko unohtaa puheet 

maanviljelyn uralilaisuudesta, hevosmiehet ja kantauralilaiset, vastakohtia 

kaikesssa)

~heinajan eillä huuhta poltettii~

~huuhah hakkuu on kevättalavella maaliskuussa ollu~ (huhdan hakkuu, 

vrt. metalliset työkalut)

~märkäähän se ol tuo meilänkih huhta viime kevään~ (huhta eli luhta, märkä maa,

vieraita merkityksiä saaneet omat sanat)

~huuhta~ (teerenpyydys)

~meri fuhta kevästen kylmält~ (huhtaa kylmältä)

~tual sual o hallan päsä, ku se ai huhta kylmält~ (hallan pesä)

~maa huhtaa viälä nin kylmää konon viälä kirsi maasa~

~huuhtaoatra~ (huhtakonkkar, huhtkoukkar, huhtkouk, huhtakräkä, huhtanokkuri, 

huhtavanko, kasken viertämiseen käytetty aura, koukku tai oksainen työkalu)

~musta kuih huuhtapiru~ (vrt. noki)

~sehä häileä kuh huhtapiru~ (vrt. kaskella liikkuneet eläimet)

~tua poika huhtoo kuh huhtapiru ja sittet taas on aiva nääkkis~

(näännyksissä)

~heiluu kun huhtapoika~ (vrt. piru)

~huuhtapotaskat~ (lyhyet leveät sukset joilla liikuttiin huhtaa kaatamassa 

kevättalvella)

~huhtarasi~ (kaskeamisen jälkeen metsittynyt alue, vrt. raksi)

~eehän sitä ennen ollum muuta ku huuhtaviljoo~ (peltoja vanhemmat huhdat 

eli kasket)

~vieläh lipijäsaavi rantah huhteintuh~ (huuhtoutumaan, lipeäsaavi)

~maa o aamuste huhtene~ (kylmä ja kostea, vrt. huhtikuu)

~merelt päin tule niin kylm huht keväsi niin kauvan ko meri jääs on~

(kylmä huhti, vrt. huhtikuu=kylmän tuulen kuu)

~semne kylm huht käy kun ikkuna on auki~

~vers se ovi kii, tlee nin kylmä huhti~

~huhti käyy~ (kylmä kevättuuli)

~jos ei maalis moata näötän ni ei huhti hummaota~

~maaliskuu maan avvaa ja huhtikuu humahtaa ja toukokuu toukottaa~

(maalis, huhti ja touko, haltijoiden nimiä)

~huhtikuulla ja toukokuum pualella~ (metsojen soidinaika)

~moaliskuu joka rika peitteä, huuhtikuu huuhtuo~

~mie sain ensimäiset hauvit rysist~ (huhtikuun alussa)

~ku on aekane kevät nii tehhää huhtikuum puolakii~ (kevättöitä,

vrt. luontoyhteydestä irrotetut "kalenterikuut")

~jos lehti lähttöö syyskuul loppuun kaekki, niih huhtikuum puolvälissä 

oj jo sulat moat~ (syksyn ja kevään yhteydestä)

~kun talvi om peässyh huuhtikuuhun~ (talven pää)

~maaliskuussa maata näyttää, huhtikuussa humahtaa, toukokuussa toen tekkee~

(toden)

~niihä se on et hanket ov vahvat huuhtikuus, aamusiil ainakii~

(kantavat aamuhanget)

~se niittu on niin huhtinen ko siälä makkaa aina vesi~ (huhti-sanan 

vanhempia merkityksiä)

~se isäntä huhto niinko hullu aina sillon ko väkkee oli~ (mannejen 

luonteesta, teeskentelijöitä, vieraisiin töihin pakottaminen tekee myös

suomalaisista teeskentelijöitä, lapioihin nojailijoita)

~mihkä erinomaseen sinä ne vehkeet lymytit ku minä on ny hakenu huhtonu 

jokikisen paikan~ (parkanon kieltä)

~huhtoo ku hullu rysäsä~ (vrt. piru)

~mää huhtosin~ (huidoin pyyheliinalla, kanaa ajavaa kettua,

omat ketut, vieraat kanat)

~pirunkouralla ei saanu huhtuaj jottei se menis rikki" (peruna rikki, 

pirunkuokalla=harakuokalla, kalujen nimissä vanhoilta kuulostavia,

vrt. puiden juuriminen, maan kaivaminen, käytöt monet)

~sitteh huhuroottihin sillä vihiralla niin kum mieletöön~ (saunassa)

~mee mukulat o kovvii huhtomaa~ (huutamaan, ulvila)

~jotta niij justihin kus sielä olis, oikeen sellaasia häjylääsiä kauteeraas 

ja, huhtoos ja hyppiis~ (häjyläisiä ullakolla, vrt. haju, haltijoiden nimiä)

~mie huhlon pitkin mettii~ (vrt. huidon)

~Kuivaniemessä vanhapiika huhto mettiä~ (liikkui metsässä keväällä, 

taikoja tehden)

~maaliskuu maan avvaa, huhtikuu jäät huhtoo~

~mitä vesi hänt vähä koloseks huhtoo~ (vesi, maan pohjaa)

~lankat huhrotaan~ (huuhdotaan vedessä)

~maaliskuu maap penkoo, huhtikuu lopukkih huhtoo~

~onhan se olvej jäljelt, mutta huhlos se~ (olven eli sahdin, vrt. vieraat oljet,

vrt. mahlaan viittaavat sahti-sanan juuret, omat ja vieraat taikajuomat)

~huhtokais pernoit pataan, että saalaan illalliin tulelle~ (perunoita, perna,

vieraita merkityksiä saaneet omat sanat)

~se halastaa ja sisukset poes ja huhotaa iham puhtaaks~ (suomustettu kala)

~täytyhän se kaks kolomek kertoa huhtuus siinä avennossa~ (pyykki)

~toi tuulipa nyk kovasti huhtoo~ (huhtokuu, kylmän tuulen kuu)

~siinähän nyt tuul huhtuo~

~se kova tuul huhto viime yönä meijänkin tuva aika kylymäks~

(pohjantuulen aikaa)

~ja istu kuormam piällä tuolla Lahnajärvej jiälläkim, missä kauhija 

tuulelluika huhtoo aina luijej ja ytimijel läpite~ (tuulen luika)

~huhtoo ja pauhaa ja om pää kipiä~ (häkää hengittäneellä)

~vahavak klumpup pääs jokka huhtoo laitha~ (porokelloissa, alahärmä)

~pyykki huhtointuu paremmin joes~ (huuhtoutuu)

~huhtoja~ (petolintu, vrt. huutaja, huuhk-aja)

~sekkii on tosasja, s eijouh huhua~ (todet ja huhut)

~semmoisie huhuja siitä kuuluu~

~kyllä se taitaa olla vain huhhuu~

~koskas tulet meille huhulle~ (kylään, huuhkajan heimon kieltä)

~ja ku aina on kansassa se huhu et oravalliha maistaa pihalle~

(maistuu pihkalle)

~metässä oh huhhuiv vasttooja~ (huhuun vastaaja)

~se yhtenä huhuna männöö toesinaan tuo mehtä kum palijo on suolla~ (teeriä,

monet huhuilijat)

~huhui, tulkaist hakih yl~ (hakemaan, joen yli)

~mitä heä lie huhhuilehtant tuolla niemessä, liekkö huutant venettä, vai mitä~

(siltojen vieraasta alkuperästä, luonnon vastaisia)

~sikäli mehtä vastovaa, mikäli huhuillaan~

~ne nys siit jo huhuvelee kaksosistkih~ (huhuilee kaksosista, ennen syntymää,

vatsan tuntijat)

~niihhän ne on huhuilleet, liekkö peree~ (perää)

~huuhkaja huhuilee~

~huhhuili toesinaan karhu~ (karhun monet äänet, älykäs eläin)

~em mnää semmost uskon, meinasi et se on turha huhujuttu~

~siit käy sellaiset huhupuhheet mut ehä mie tiijä minkä ver niis o perrää~

~se ol tosasja, sei olt huhupuhetta~ (todet eli omin silmin nähdyt)

~huhupuhheesiin eij ool luottamista~

~vielähän ne huhuvvaa niitä olevan~ (noitia, tod)

~mitä lieh huhunneet, uskuan niitä~

~huuhkain huhuaa~

~kuh huuhkajaenen kartanol lähellä huhuvaa niin kuolema tulloo siihen kyllää~

(kyllää eli taloon, vrt. talvi tulee, myrsky tulee, vieraita vivahteita

saaneet omat uskomukset)

~huhkaaja huhuttellee tollail kevätsuvest~ (vrt. kutsuu naaraita)

~jänes huhuttaa yäl metäs~

~sanotaan että ko huhkaaja huhuttaa~ (huhuilusta ennustaminen)

~siält aina kuulu tualt Ahviom pualta se huhkajah huhuttamine~ (yöllä)

~jos se onkii tuuva siit joka silviisi keväil huhuttoa~ (tuuva eli kyyhkynen)

~huuhkaeneh huhuttaa nim mukavasti~ (omat äänet, huuhkaja=yksi pyhinä

pidetyistä eläintoteemeista, kantaheimojen suojelushenkiä)

~sillai mettä vastaa, ko huhutettaa~ (huuhkaja, karhu, jänis, teeri vai kyyhky)

~joka tekee hyvän huin niim pitee rimmen kumpaankip peehän ensiksi huittaaj 

ja sittev vasta keskelle~ (hui=puola jonka ympärille kudelanka käämittiin, 

huittaa=puolata, rimpi=puolan alunen)

~rimpiä käytettiin ennen kuh huita tehtiin~ (kaisloja puolina)

~huit tarttee tehrä aika piäniä, ettehe sekoo, kum pellavainen on nim pahaa 

lohkeemaan~ (lanka sekoa)

~hui hui kun tul kova vilu~

~kyl siel see verra kylm ol, et tul oikke hui hui olo~

~hui, kum mää peljästyin koviin~ (käärmettä)

~hui hui siä on sittek kalpeeta tua ilma~ (kalpeeta eli koleaa)

~hui kun palju paarmoo~

~hui kun om paita märkä, hellet tul tuossa asttuissa~

~elekee kiikuttoo niin lujjoo, poejat, hui, kun minuva peloittaa~

(keinujen vieraudesta, elämän vastainen=vieras keksintö, vrt. koulukeinut, 

puistokeinut, kyläkeinut, vieraita paikkoja kaikki)

~hui kylömiähän tiä ilemaki on~ (joutsan kieltä)

~hui ku vanha näkkyy~ (vanha eli jalkojenväli, vrt. vaina, vana,

vrt. tuonilmainen, lasten tulopaikka)

~hui ku puisteluttaa niinku kylmää vettä valeliis selkää myöte~

~hui, tullat tupahan käymähän~ (tervehdyksenä)

~hui, eik siäll ol kutaah kotuun~

~syömää huui~ (vrt. huikata)

~hui pitkää hui piäntä korvat on kahrem puale~ (mikä se on)

~hui sai sai sai~ (lasta hyväiltäessä)

~hui muahiinen, tulek kala onkkeen~ (vrt. maalta onkiminen)

~silmät huikajaat~ (kevättalvella)

~hää huikajaa toist puuta häneen ei pais päivä~ (huikajaa eli varjostaa, 

puu toista)

~Janne se huiteloo milloom mihinäki ei siitä selevää ota kukaa~

~avojaloh huijelttiin siellä pihalla~ (lapset ennen)

~sillon sitä soattaa huijellak kun ei oop perettä~ (nuorena)

~pittää saaha vähän huielak ku on kerran oma vaphaus~ (vapauden aika)

~katajanoksilla huireltihin enimmäk kinop pois katoosta ja nurkista~

(kinot eli hämähäkinseitit)

~yks huitel vettä jälestä seinillek kut toene eiltä ol ripsunna~

~kyllä s oon merkillistä, se ihmisen elämä, se niin kovin huiteloo~

~ettonetta pitteeh huitelin~ (ruokalepoja, uunilla)

~lännestä tuulta huiteloo aeka kovasti~

~alethaan huituahmaan voita~ (kirnuamaan)

~älkää kassokaa aurinkuo, silmät huikenuot~ (häikäistyy)

~silmät iha huikenoot, ku aurinko niin kilottoa~ (kilottaa, kilo=ilo)

~ei siihe aurinkoon kärsik kahtuu, silimät siinä huikenoo~

~kyllon korreeta tuo, ihan silimät huikijjaa~ (häikäisevän koreaa)

~silimät huikesi pihalla jotten niäm mittääk~

~hangela huienhes silimät~ (huikeat kevätpäivät)

~se huikeni näkö siitä vähitellem pois~ (toisesta silmästä)

~se ol huijenna avosilemää~ (sokeutunut kaihiutumatta)

~se vaeh huiken se näkö itesttään~ (mummolta)

~iha huikijaa näläkään kun enous suanut syyvväk koko päivässä~

(vrt. huikoo)

~se on huijennus siihem paekkaan että ei kun luu ja nahka on varana~

~ves on niin kylmää ettei sinne huikea mennä~ (tohdi, uskalla)

~no hui hai vai ei, kun tehtiin naruja kovasti~ (niinestä)

~huisluatoon jääny jo piänenä, onko sitte ihme, että siittä semmonen 

huihai on tullu~ (jäänyt huisluotoon)

~siitä ei näy hui haitija, seo lähtenä livistämmää~ (hui haitija,

vrt. hui haltijaa, vrt. hui häjyä, hajua)

~kylymmee tuuleh huihakkata~

~huihkkaa kuh hippaheikki muaj ja taivvaav välillä~ (vrt. linnut)

~ku se kylömä huihkaa kätkyyssä ku niitä souvvatettaa~ (kylmä henkii

kätkyessä, talvella, lapsen parhaan ajatteleminen)

~huihkases, että tulevatten syämäh~

~huihkase ukolle jotta tuloo takasi pihaan~

~jos emma me alal löytäät teitä sieltä metästä nii huihkaskaa~

~tulukaa heti kuu huihkasun kuuletta~ (omat kutsuhuudot,

vrt. eläimiä jäljittelevät)

~huihkata~ (huutaa "huui" poroille)

~met kuulimme kun net huihkasit toisella rannall~

~sinnehhis salolle alako kuuluvah huihkeita, kuka liev visahtanna~ 

(huihkeita eli huhuja)

~ku ne läks perättäi huihkimoa jyrkäst meäst~ (pojat suksilla,

tietäjä Joutavaisen ala-asteella lapset laitettiin hiihtämään pururataa 

hiihtotaitoja tiedustelematta, melkein jokainen kaatui jyrkän mäen alle,

osa laski kaatuneiden päälle, lihavat "opettajat" pysyivät koululla 

seuraavaa välipalaansa ajatellen)

~kuka tuolla metässä huihkkii~

~ain se vuoa huihuttuaa lunta lissiä~

~huijal ne joka pyhä istuksel ja laulo~ (kylän nuoret, keinulla)

~huija~ (pikkukala, vrt. huijata)

~huijja kuinka vistolta tuntuu~ (vistolta eli pelottavalta,

vrt. viisto, omat pelot)

~huijaa~ (palokärki)

~hujjailie vuoren kukkural lapsia kasaan~ (huutelee)

~piäskyset huijailoo ilemassa~

~kalat männä huijail~

~huijakat~ (talviset kylmät tuulet, vrt. hui-akat)

~se huijakka ol semmone paksu köys, joka kiinnitettii mäe rintees kasvavoa 

suuree puuhu, se puu johokii pitkeä oksoa, siitä ku huijahutti ittesä kovvoa 

vauhtia sil köyvel semmoses koares, ni olpa ilimalentova kerrakseesa~

(savitaipaleen kieltä)

~Hilma oli sit viakas jo pikkupiikana ollesas, se kerkis huijalast 

heijalaa~ (viekas eli vilkas)

~se hyppyyttää sitäkiih huijalasta heijalaa~ (nuoruus)

~huijanjeeku~ (pitkä sateella käytetty päällystakki)

~älä me sen kelekkaan, soon aika huijari~

~kuj joutuu huijarijen kynsiin nin kyllä se petkuttaa~

~markkinoil ol huijarit erittäi jotka sitä vaihtua pitiit~

(hevosten vaihtoa, huijaamiseen perustuva "markkinatalous",

laillistettua rikollisuutta)

~yöksee ne män siltä mieheltä rahat, ku anto sellaiselle huijarille 

ne velaks~ (rahankäytön vieraudesta)

~se on semmoneh huijjar, jotta ei sen kansa ouh hyvä männäk kauppoen~

~semmone huijar se o, kaik pam menemä~

~isä ol tarkka, mutta poejasta tul huijar~

~huijarilakki~ (lipallinen karvalakki)

~on aika kylymä tuulen huijaska~

~älä an ittiäs huijat~

~hää huijas kaik ja lopet~ (vrt. aik)

~mää eksysi mettää ja huijasinki niin iankaikkisest, muttei kukkaa vastannu~

(huusin)

~ko se huijas niin se kuulu mihin saakka~ (mihi, paikka, 

vrt. misit=metsänhenget)

~pojat hujjaa mettäs, etteivät öksys toisistaan~ (pitävät yhteyttä

huudoin)

~toiset huijasvattev vähä siinä kul laskvat siitä mäestä alas, vähä hihkasvatte~

~satheita se tietää ku palokärki truikuttaa ja kilkuu, vasikoita huijaa huutaa~

(vrt. poron vasoja, täräntö)

~huijaa laulaa~

~salakat männä huijas nii sukkelaa~

~vapa huijatoa sil viisii järvie~ (heitetään)

~tuolla laella jakkapas huijataa issii päe~ (itseä päin, heilutetaan lasta)

~polokoukku anto perhäj ja huijasi, että se väsy ja oli heleppo ottaa~ (lohi,

pohjaan kiinnitetystä syöttikoukusta)

~ekkös se sinä rantaukkahan, aina vain huijaat ympäri maalimaa~ 

(omat huijarit, liikkuvia, meneviä)

~aikalailla siä or ruvennut tuuleemaa huijjaamaam mahtaaks tipahtaaj jottail 

lunta taikka vettä~

~tuala aukeella vainiolla huijaa tuuli, mutta ei se mettätiällä niin kovin tunnu~

~alko vettä huijata oikeen kovasti, ette tänä suvena tollai os satanukkan~

~metäst kuuluu semmonen huijaus et~

~huijaus~ (porotokan kutsuhuuto)

~sus pölkäs huijuost~ (huutoa, asikkalan sudet)

~kyllä se lask suksilla huijotti nim pitkäm mäe~

~no jo se tuo tyttö on kasvaah huijottanu, se un kohta äitisäp pitunen~

(vrt. hujoppi)

~jopa se männä huijotti ihan tukka suorana~

~siellä on korkkeammilla pahkolla ja lanttoella niinku tuisku, se juostah 

huijottaa kul lumi~ (hieta)

~kevät tulla huijotti~

~kyllä tuulla huijjottaa tuaes~

~maaliskuu se tuulta huijottaa että lumi liikkuu~

~tuultah huijottaa~

~ei saesi ulukona olla eikä laolella eikä huijottaa jos ääni on käheä~

~unissaan veisatah huijottaa~

~jos ol ollu riski piika niin isä huijutti illal~ (kiltti tyttö, hypitti)

~ol mulla sellane näläh huika~

~syksysittäehä välist o mahottoman kova tuulehuika~ (vrt. keväällä)

~kyllä teällä talavella huika lentää~ (vaaralla, vrt. lumi)

~tuolla aokeilla se huika käöpi~

~huika häikäsee~ (ujostuttaa, vrt. hui=joku haltija)

~johan siinä tuli semmone huika, että veet silimii otti~ (huika eli vauhti, 

mäkeä laskiessa)

~heitin aina huikammaa seinästä seinnääj ja~ (kiinnitin pärevasun nuorilla 

kattoon, vrt. kätkyet)

~mistä se kylymä rupes huikamaa~

~pitäs suaha suolasta kun syväntä nii pahasti huikaa~

~syväntän huikaa, pitäs suaha syyvvä~

~minkä hassuun se koirra liä huikavuntunu kunnei siittä o yhteev viikkoon näkyny 

luun surroo~ (eräjärven kieltä)

~yksi poeka jo moalimalla huikailoo~

~tule sissiä vua, eihä täs mitä tarvitse huikailla~

~ei hiä huikailt yhtää, hiä toru ja kirois ja sätti jokahisen~ 

(omien tapojen vastaista)

~mun oli silimäni sellaaset jotta niitä huikaasi niin niij ja tottapa niihi häiväkin 

kasuoo~ (häivä eli kaihi)

~niim punast, että huikasee silmi~ (häikäisee)

~ei se siijjäp päiveä kattua, huikaisuo silmiä~ (silmäpaskoa eli silmän sidekalvon 

tulehdusta sairastavalla)

~en tahtonna voejah hiihteek kun niih hank silimiä huikas~

~on niin näläkä jotta näkköö huikassoo~

~ei suah huikastat toesen silimiä, sokiaa vielä~ 

~se huikasii silimiä, ee siihin soak kahtuu aorinkoo~

~päivä huikasee silimiä ettem pysty~ (pitämään pakkasia, sanoo helmikuu,

elävinä olentoina pitäminen)

~sauvvu vihavoi mun silmien, huikaisoo~ (savu, vrt. sauhu)

~alako jo huikastah het uamutuimaam pit tullas syömää~

~meitä vanahoja huikasoo ihal luonostaan, tahtoo kuatook kumolleen~ (huimaa)

~siellä ruppea vähän niinkun huikaseen~ (korkealla puussa)

~em minä tohtik katollem mennä, mua het rupejaa huikasemaa~

~kyl se vähä huikasee ko sinnep puttoo~ (veteen, talvella)

~lihasauna lämmitettiin nin kuumaks että korvia huikas~ (vrt. lihojen

kuivaaminen, palvaaminen)

~vilu huikas niin jotta mäni nahka siiraan~ (kananlihalle)

~kylymän viima huikas tuolla uavalla jiällä tarpoessan~

~ee eneä niin huikase, eekä pakota~ (kipeää hammasta)

~se tuo ukkosilimakiin niin ku silimiäkiih huikasemmaa~ (alkaa, ukkosella)

~tuo kylymä tuuli huikasoo punaseksi koevun lehen~

~se on alavilla maella jo kylymä vähän huikassu~ (mustikoita)

~kevättuuli huikasi~

~päiväpaisteh huikas~

~päivä huikas vaattee~ (haalisti)

~se millon oikeam millon vasemam puolen huikasoo~ (halvaus,

vrt. aivojen puolet, hermoradat)

~se toene puu huikasoo sen nii se alakaa märätä~ (varjostaa, 

toisen puun)

~hangella se mennäh huikasee~ (lintu)

~kun lähtöö kaenaloon astih huikasemmaan~ (verenmyrkytys, oli tosi kyseessä,

voiko omista asioista saada verenmyrkytyksen?)

~kottaraenen lentää huikasoo aena~

~vartta nakatah huikastiij ja se oli sielläpäen se suluhanem minnes se 

kieli suuntasi~ (ennustettiin naimaonnea)

~illall ei mentäsim maatas suurin surmisav vaen aamulla huikastassiim puolillep 

päevin~ (nuorten elämää, vrt. vastakkaiseen ohjaavat "skoulut")

~kyllä siä tuuli viäki huikasee~

~iso huikale~ (hauki)

~täst on Porriiv viäl pitkä huikale~ (omat ulkomaanmatkat)

~lume huikaleita~ (hiutaleita)

~mille ilimalles se ottaa ne huikalleet niin sille ilimallet tuulee sitte~

(huikalleet=ohuet pilvet)

~sanovat jotta niitä huikalehttaa näissäis seuvvuin~ (susia, kuusjärvi)

~talvisin aikan ko vähä pakast ol huikkasis siäl nes sude~ (susien maasta 

tyhjien metsien maaksi 100 vuodessa, "edistys")

~huikakkaa miähet syämhän~

~ei se silloo huikkaas se pysyy piilos~ (kuovi, lämpimällä ilmalla)

~se oli jakoaikana se tapana, että ei saak koluta eikä kovaa huikata, 

sillä paikalla käy sitte ukkone~

~nehä huikkas ja luikkas vaikka kuinka~ (lapset)

~se on kertto, joka huikkoa~ (tikan nimiä)

~kun ne syntyy niin ne huikkoa~ (lapset)

~kun kurk huikkas, se lykyn huikkas poes~ (kurki talonpaikalla,

omat kurjet, vieraat talot)

~huikkaa nokka nokin, kun ei mitiäv väliä tie~ (tee väliä, vaihtaa jotain 

ilman välirahaa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)