~laskuja~

 ~vesi ol huikkian kylmä~

~siäl ol hyvä souvi ko siäl ol nii huikja se mättä~ (mättä eli metsä,

vrt. määttänen)

~huikeem pitkä matka~

~huikeat pakkaset tänä talven vaikka syksykiin ol kylmä~

~mänie niih huikeaster rahaa kul lapset käy koulua~ (skoulujen

todellisia tarkoitusperiä, syöttää rahaa skoulutarvikkeita valmistaville 

vierassukuisille, "weilin göös")

~siint ku tul huikioa pierua ja röyhköitti~ (mämmin syömisestä,

vrt. vieraat ainekset, vrt. mammi, ammi)

~sitä lunta ol niih huikkeem paljo~

~se kirroeloo niih huikeesti~ (vieras puhe, oma "kiroilu"

=emo-jumalattarien kutsumista)

~janottaa nii huikeesti~

~sitä huikemmiin se palaa~ (tuli tuulella, lietsoo tulta)

~kerettii myö viellä näkemää se automapiilin huikia mänökii meijän sivu~

(ensimmäiset automapiilit, vrt. elämän vastaisia asioita tukemaan lähtenyt 

"suomen valtio")

~tästhä mie eile juoksi vähä huikiest~ (omat mopiilit)

~se on kasvanna niih huikeasti~ (lapsi)

~jopa siellä alako huikiastit tuulla~

~halvattu ku tuol Taipalel päi alko huutoa huikiast~ (pöllö)

~kuuluu se vähempkiin ääni, ei nii huikiast tarvi huutaa~

~laps siellä huus niih huikeasti~ (huudon aika)

~hyö ruikuttiit lope huikiast~ (kurjet)

~huikeita laulajoita siähen aikaan oli oikei~ (omat laulajat)

~huikki puita, tihus metäs kasva~

~silakka oj ja huikeja poika~ (huikea eli solakka)

~siin olkii nii huikia mäk sinne jeälle~ (korkea mäki)

~se ol ni huikeä pitkä kuus~

~se arvaa teheräk kyllä huikeita temppuja, on sillä semmonen päävväkevys~

~siit on aeka huikea näköala~

~aika lailt tuiskas ja tuul aika lail, huikkia ilma~

~tul vähä huikkias olo kum putosi jäitte joukko jokke~

~kyl siäl reisus vähä huikkiaks vet ku saro juur koko matka~ (aika hyvitellä

sateen / sään haltijaa)

~on niih huikkee ilima jotta ihöl läpi ruummiim männöö~ (kylmä tuuli)

~ei oikijast oo huikijoa~ (häpeetä, sanonta)

~hui huikki sent ko vesi ol kylmä~

~nii huikeest paistaa aurinko ettei sitä siijjä kassookkaa~ (huikeesti eli

kirkkaasti)

~voahtokuu o vaikia, huuhtikuu o huikia, sulamakuu se o surkia~

(kevättä panettelevat, vrt. nälässä olleet)

~minä alon huikeillak kun tuommosia vieraeta tulloo ja mulla huone on lastuja täönnä~

(oma elämä, vieraat kansanperinteen kerääjät)

~kyl se oli semmost huikentelevaa elämää~ (nuorten elämä ennen, kevytmielistä, 

vrt. vapaata, omat luonnonlapset, vieras viinakulttuuri)

~eehän se nuorempana tuolla tavalla huikennellunna kun nyt ukkomiessä~

(vrt. liian nuorena pariutuneet)

~sitä ku o ihmine hyvi huikentelevainen~ (nuorena)

~heitti pois huikentelun kun tuli joukolliseksi~ (perheelliseksi,

vakiintua=vakautua)

~huikera ilma~ (kolea)

~toiseem päähän käpy huikkeni~ (kapeni, verkonkutomiskäpy)

~kylläpä kahtovat kul letit huiki~ (pitkin selkää, morsiamella)

~koera oli huikistana etteempäij ja luimussa hännin juossum miestel luo~

~silmät huikistut auringossa~

~yhlellä oli kaks valakosta huikivalakosta renkasta tässä ranteessa~ (ketulla)

~sarven huikista tehtiin Huittisisa syästäviä~ (kärjistä sukkuloita)

~se ov vaam pikkanen niemen huikka~ (kärki)

~sinne oh huikka matkkoo~ (omat mitat)

~sinne om pitkä huikka, neljännes ja huikka peälle~

~siellä kääp kova tuule huikka~

~ku mes syksyl mariall oli ni muutame öksysi mut mee rupesi huikkalema ja sit tliit taas~

(eksyivät marjassa, kuulivat huudon)

~hyö siit oisiit viel huikkailliet jottei ois männiet papi luo~ (viivytelleet, 

pelätyt vieraat papit, kristinusko=ei kuulu suomeen, voitteko poistua)

~se o semne huikkapäine~ (kivikirves)

~kuulaman täyty tehrä vähän huikkapäisistä kivistä~ (kiukaan katto)

~tuli huikkapäinen kynttilä, jos syräm pistettiil liian syvälle veteen asti~

~merran huikkapää ov vastavirtaa kohren~ (kapeneva pää)

~ollu ylittehuikkauspaikka enne vanhaa luaros~ (luodossa, merikarvia)

~huikkaustauti~ (kaatumatauti)

~vae välejä vielä, hyvä kyh huikkisii~ (päikseen, vaihtokaupat)

~Naamangall on enne huikittu lehmmää ja petäjällylysuksia~ (vaihdettu, omilta

kuulostavat kauppapaikat)

~on ku mustalainen, kaikki huikkii mitä saapi~ (vaihtaa)

~män se kohi kovast sitä huikkua myöte~ (käärme, huikkua eli polkua)

~myö souvettii Hiljan kans rantaa, ja ku kerran huikulle päästii ni juostii 

kiireest kottii~ (säkkijärven kieltä)

~se huikku pää pannahan sitte suuhuj ja~ (hengitettiin tervahöyryä,

suppilosta)

~se oli semmonen huikku nii~ (mustikanvarvuista tehty astianpesusuti)

~ei sielt kuulu ei huikkuu ei haikkuu~

~hirviän huikkuset ja pienet siivet~ (telkällä)

~ei niitä tämmösiä huikkukeulasia ollu ollenkaa~ (suksissa, suippokärkisiä)

~järvelle päi käi sellaine huikkutie siint~ (omat tiet, polkuja)

~sehän se onni oekein se huikkuu kun vastakkaem pannaan ettei tulev väliä~

(vaihtokauppa)

~minuva alako huikomaa~ (hiukomaan, ui=iu)

~sinne ov vielä huikoinem matkoo jälellä~

~niij ja niim monta ryssäv virstaa ja huikonem päälle~ (vieraat ja omat mitat)

~on sinneh hyvinniv viisi kilometrrie ja huikonem peälle~ (itäiset ja läntiset

vieraat, vrt. vieraiden tapoja yllä pitämään lähtenyt "suomen valtio")

~on sitä kaks neliänestä sinne ja hyvä huikonem pääle~ (vrt. neljännesmaili)

~siinä suap aeka huikosen suksilla~ (mäessä, vauhdin)

~käy aika huiku~ (viima, veto)

~kävi niim huiku kum minä viimes suvena soulih heitin selän yli~

~siäll on aika tuuleh huiku~

~käv nin tuuleh huiku~

~teällähän käö huiku, paas se ov kiinni~ (veto, tuvassa)

~harvahan se ol ja semmosella töyryllä että järveltä käy ainaneh huiku~

(harvassa mökissä)

~kylymän iliman huiku~

~uunin suusta tul nii kova huiku, että silimät tahto pallaa~

~se laski suksilla semmosia mäjee huikuja~ (talven iloja)

~osoatkoon sitä pientä huikuo joka mänöö tästä alaan mäkeä~ (huikuo eli polkua)

~tuli sadet että huiku~

~se kahaleksannellakymmenellä vielä lasketteli suksilla niettä huiku~ 

(terveenä pysynyt mummo)

~harijattihin tukkaa niin että huiku~

~uunista lämmintä huikkuu~

~ne on tuota pitkie huikuloita~ (käärmeen poikaset)

~lama huikula oli se seäski~ (lama eli laiha)

~kävi pohjasesta niin kauheet huikuset~ (kylmät viimat)

~miehet jalakakammilla huikuttel koatoot toesiaa~ (vrt. jalkakoukku)

~tuohenkiskoja huikuttelloo voav veellä, se tuoh lähtöö voal levynä~

~huikuttua~ (jänis kiimassa)

~sehän teki semmosen tellin et se rupi päätä huikuttamaa~ (hammassärky)

~piätäni huikuttaa jotta ihan tahttoo humalttuuk~ (särkee, pyörtyä)

~olin niin kauvvan sauna lavolla että rupes iha syvämmestä huikuttammaan~

~huil vilk huil vilk huil vilk~ (kutsuttiin käärmeitä maidolle,

vrt. tarhakäärmeet)

~huila ei me hukkaa nuares miähes~ (huila eli lepo)

~huitel huilal~ (vitsalla)

~ongenhuila~ (vapa)

~siellä kärppä huilahtel eistaas~ (kiven kolossa)

~se huilahti olalta ja meni jalakopöyvväl läpi~ (hangon piikki, 

vieraat työt=vieraat työkalut)

~sai sen uotturaipan huilahtamhan~ (jukon läpi, hihnan jolla vetoporo 

kytkettiin ahkioon)

~tästön nätti huilahtaa hangen päällä yli kairan Kaukoshen~ (hiihtää, 

luistavalla kevätkelillä)

~ämmä sittev vähän aikaa huilailee jalkojas~

~vietiin suuri matrassi saunam perillej ja siellä sitteh huilailtii~ 

(synnytettiin)

~aeka huilasoo nii että kyllä kaeketik ku om pilevine uamu~ (menee nopeasti,

elävä aika)

~ne oekee ilekeest huilassutti~ (lapamadot vatsassa)

~oleks nähn noi huilakast puut~ (pitkää ja hoikkaa)

~semmoneh hyvim pien huilake~ (kuore)

~on kappeempia kankaahhuilakkeita aena välistä~ (suon keskellä)

~kyllä siinä suappii aika huilakkoo~ (vauhtia suksilla, isossa mäessä)

~tässä niityllä tuas tuulloo niih huilakasti~

~tuulenhuilakka~

~siell on kylymä tuulen huilaska~

~olen kokom päävä huilaskel ja ai vaa enemä ruppe rasittama~

(huilatessa väsyttäminen, tautien oireita, vrt. veritaudit,

ruuansulatus)

~kyl ne lämpymäsä miälelläns huilaa~ (kissat)

~pualisej jäläkhin aina huilathin~

~sitä oppii huilaissaanki tekemää~ (yhtä ja toista,

omat työt=oma lepo, lyhyitä jaksoja, virkeänä pysyminen)

~kovas virras ku ne kalat uivatten, nii ne huilas siin suvantopaikas~

~saunattihij ja pikkusen aikaa huilattihin sen saunauksen päälle~

(saunata)

~älä siekhään kyyki niin ahneesti että selkä vässyy, huilaama tässä vähäse~

(hilloja poimittaessa, pellon kieltä)

~se soa omalla kynnyksellä huilata~ (kuollut, hautaamaan lähdettäessä)

~potkurilla huiloovat poekiin kansa~ (tytöt potkukelkoilla, vrt. istuvat 

skouluissa ja opettelevat vieraita asioita, vrt. tuhannet yksin jääneet)

~mistä päim pilivet huilaa taivaalle, sinnep päiv vesi meresä~

~niitähän huilasi taljakuormie aena markkinoelle~ (vrt. tyhjät metsät,

oikean suomen tuhonnut "markkinatalous")

~kyllä met karhumiehet osatahah huilata~ (hiihtää nopeasti)

~isoja parvia huilas muikkuja~

~mustia ja vaikka minkä näkösiä liemuja huilaa silmien eessä~

(noidan päähineessä, sodankylä)

~siin ei huilaam minkäällainer reki~ (uudella lumella)

~nätä lumi ottaa suksem pohojaaj ja se huilaa huonosti~ (nätä eli märkä)

~leivottiir rasvariaskaa että mäjesä kelekat ja sukset huilaa paremmi~ 

(laskiaisena)

~siinä röysyjääsä on telit syrijittäij ja siinä ei sillon nuotta huilaa~

(telit eli jäälautat)

~sivakka oli se lyhys suksi jolla potkastiin että se pitempi huilasi aina 

etteempäin~ (sivakat ja sukset)

~se on hyvim pehmyt, ettei siellä huilaas suksi~ (suojalumessa)

~ne huilasi ja menivät yhteen rymäkkään~ (pororaidon pulkat, myötämäessä)

~aethan saitaparven ympäri, kierethän sillä nuotala, nuotta huilaa venhem 

perästä ulos~

~myötäleissä se panhaan aina lyhemälle rihma porosta pulkan nokhan että s ei 

pulkka huilaa toisen ethen~ (poropulkat)

~veri huilas sormest~

~huilashan tuo vielä vetelänä nokasta, tuli vahavasti~ (veri nenästä)

~koivussa s om mahala joka huilaa kesällä~

~nokka se huilaa vettä iham myöthä~ (vrt. allergiset oireet)

~kova virta jovessa huilaa semmosissa nivoissa~ (matalissa virtapaikoissa,

vrt. nivala)

~terva lähtee huilamhan ja valkkee peräs tullee~ (kepissä)

~se tuolta vaaran alta huilasi tulheev vesi~

~mellassa hiekka huilaa joka kevät~ (mella=hiekkakumpu)

~oja huilaa keron ja vaaran välistä~ (kerot ja vaarat)

~maha huiloo vetelänä~

~toenem piti sauvomella siellä, joessa että se, huilasi~ (vene)

~poreethan net ensin tulevat ennen kun jäät lähtevät huilaamahan~

~sehäl lähti vene huilatak köllöttelemhän~ (virran mukana)

~lumi huillaa pitkii hankia~

~hangem päälä ko vitilunta myrsky kuliettaa, jo se lumi huilaa~

~niisi katkiaa, lanka suorana huilaa~ (piitämäksi kutsuttu kudontavirhe)

~korpi huilaa sitä aavar reunaa kairalek käsin~ (korvet, aavat ja kairat)

~se tie joka huilaa pitkij jokivartta~

~maa huilaa tunturhin~ (johtaa)

~semmonen tihiäsyiner rämemmänty parraiten huilas pärreiksi~

~näitä pitkältä huilas häntä~ (ankeriaalla, rysän silmästä)

~kyl meijän kelppa ko o saat huilatelt tääl raohas~ (huilata rauhassa, 

omat ilot)

~siinä ku oli usiampi mies nii eihän siinä mennyk ku yks huilhaus~

(veneen teossa)

~ei täsä mittä huilaustuntti kerit pitämä~ (vrt. vieraat "ruokatunnit",

vrt. tuntua, tunti-sanan vanhempi merkitys?)

~kohta pääsee hiihtaaj ja mäkiäih huilauttelleen~ (talvi!)

~huilaoteltiim Pöllyvoaram peältä~ (suksilla)

~se huilauttelloo niin somasti viheltää~ (pyy)

~minä huilautin suksilla törmältä jäälle~

~huilautethin~ (uitettiin kierrenuottaa, matalissa suvannoissa)

~se laala huilautta vähä kauniste~

~ko ootta syöhneet ja juohneet, ni saatta mennä, huilavei ja hurra perhää~

(lapsille)

~elä rymee sitä rievee piimee soat hyvän huiletin~ (huiletin eli ripulin, 

vieraat maitotuotteet=syynä monen vatsan häiriötilaan ja sitä kautta 

suolistosairauksiin, kuuntele vatsaasi)

~siellä käy nih huileva tuul seij o ihan kylmeä joss ei lämpöstäkeä~

~kaulaliina ja se ol huili~ (vrt. huivi)

~paa huili kaulaheis, siel on kylmä~

~sillostas hän kattos parhaks mennä huilima~ (kissa, kiipesi sängylle)

~istutaan toho ojampenkkaal vähä huilimaa~

~ne nousivat huilimaa~ (rannalle, saukot)

~ennev vanhaan oli harva se talo jossa pantiin nuatat koppeliih huilimaan~ 

(nuottasuojaan, talveksi)

~laskee tohon huilimaa~ (niitylle, joutsenet)

~siin ne huili kun ne tuli Virost~ (luodolla hirvet, oikean luonnon aikaa)

~löi kättes kirvel nii et veri huile~ (vieraat kirveet, vieraat vammat)

~sielon semmone huilinki, ettei tartte muuta ku pijätellä ja päästää~ 

(luistavat hiihtokelit)

~ruam päälle pitää ottaa pikku huilinki~

~siinä metässä on aika huiloja~ (pitkiä ja hoikkia puita)

~pani huiloolle aamupualella~ (hääväki)

~ei huiloo nuaressa hukkaam me~

~se laoloo huilottel~

~siinä minä kehrätäh huilottelin~

~tuonnehhan tuo männäh huilottaa~ (tyttö, laskee pitkiä mäkiä)

~suksilla männäh huilotti alamäkkee~

~lumi juostah huilottaa~

~jokkea laskeah huilottivat Kiehimään~ (paikkojen nimiä, puolanka)

~tuullah huilottaa kylömäst pohosesta~

~tuolta voaram peältä toas kylymeä tuultah huilottaa~

~se kum pittuuvelleen kasvvoah huilottaa~ (kuusi)

~kasvoah huilottaa~ (lapsi)

~kukas se ny siäl nii koval äänel huilottaa~ (oudoksutut kovaääniset,

vrt. "komentaminen", "armeija", ei kuulu suomeen)

~ei hiippu pitkällä huilota~ (kärki, vanhan ajan kengissä)

~siell on niin kylömä tuuleh huilotus~

~sinä huastat semmosta huilotosta, että sitä ee kehtook kuunnella~

~ku meekki muinan karjas käve nin tehti mäntyssi huilui~

~sik ko putki vaal löyttiin ni putkesta tehtii huilu~

~huiluu soitetah sivust, mup pillii päästä~

~tehtiihä se huilu pajusta, ja putkesta tehtii kesä piäle~

(kesän päälle, loppukesästä)

~tloo tuulienen kum puhuu huiluun~ (tuulen kutsujat)

~ungat tek huiluja ihelleen~ (lapset putkista)

~eihä neä olek ku huilua sitä nähe~ (mitä tehtiin pitoihin, väkevää kaljaa)

~sit ei jokaise vatta siitäntkeä, se tul huilullie~ (löysälle vatsa, 

jostain ruuasta)

~seitsemä viikkoo itsiää morriit sit hyö ovat huiluul ja vatsatauvviil~

(venäläiset pääsiäisenä, paastojen vieraasta alkuperästä)

~kasvaa mieluummin semmosta pitkää huilua niinkun aitapihjalaa~ (halapaju 

eli halava)

~siellä ku ol niitä hivusheiniä, näem pitkiä semmosia huiluja~ (niityllä)

~hyväpä se oli huilu kun hiihtelin~ (luisto)

~kesä tästä tulee, joesta jäät huiluhun~

~Lainas on huilusa~ (kemijoen ja ounasjoen yhtymäkohdan jäät)

~houru ooj jok ei puitasa veätä näi hyyäin huiloin aikana~ (luistavan 

kelin)

~joka oikeii huilua halua ottaa utamukka poroo~ (vauhtia, villin, 

opettamattoman poron)

~lähemä tyyräähmään tuone Eevan törhmään, mäellaskhuun, sielt on eri huilu~

(oma mäenlasku, vieraat "hiihtokeskukset")

~koskissa ko oli kova huilu niim pian se matka taittui~ (huilu eli virta)

~huilu meni pitkii hankia~ (lumen huilu)

~huono keli ku huilu juoksee talavella selällä~

~tuulikin niin että oikein huilu juoksi kinoksem päällä~

~monjaat kanto keppiä missä oli punanen huilu ja se heilu näenikkään tuulen matkassa~

("punaiset" ja "valkoiset", suomalaiset hölmöilyn sivustakatsojina)

~ja tees saa haistah huilu, em mä teitist mittä välit~ 

~tul sit jumalato tuulehuil ja vei toi riihe olkkato mennesäs~ (huilu eli puuska)

~pitkältä semmosta huilua~ (matalikkoa)

~eihä se pystys kasva, sielhä se huiluu voa järves~ (ahvenheinä)

~huiluhäntä~ (käärme)

~lapsena se ol sellane huiluhäntä~ (ripuloiva, vrt. väärä ruokavalio)

~kurentoukoa kasvo pellot, sormem pitusta huilukkoa, ja suolaheinie~ (kurentoukoa)

~pitkältä sitä terävätä huilukkata~ (kärkeä, vanhoissa suksissa)

~tuommonen huilukka se poro~ (nopealiikkeinen)

~huilunputki~ (putkikasvi)

~ne sahlintekovälineet oj jo meillä heitetty huiluatoon~ (vieras unohtuu,

vrt. omista aineksista tehdyt vanhemmat taikajuomat)

~huiluputki~ (karhunputki)

~huilupuut~ (sukset)

~se on ihlah huilupuilla, ei op paikkaa mihkä piesäk kallistaa~ 

(vrt. suksilla, kodittomasta)

~se tahtoo tulla äkkinäisellä niitä huilusilimiä, vanaha kutoja niitä ei tehe~

(verkon kutoja)

~näihä meä vie sisäs mis se män huiluis, kirjava kärme~ (vrt. rantakäärme,

oikea suomi=käärmeiden maa)

~että pannaav valakee vuates sinneh huiluammaa~ (sovittiin, toisen tytön kanssa, 

omat tapaamispaikat, joukkoja vältteleviä)

~lima on kum pitkäsiima kun se aeron peällä huiluvvaa~ (pitkä rihmainen vesikasvi)

~välliin ne revontulet huiluaa taevaalla~

~missähän se poika taas huiluaa kun ei kotona pysynyt~ (menevät pojat)

~sil om maha niim pahana, vetenä huiluvvaa~ (lapsen maha, ruokavalio)

~niit ko otat niitä karstaheinii ja juotat, siint hylkäjää huiluumaast~

(vatsa huiluumasta, kovettavat heinät, vrt. marjat)

~sielä on koko päivän huilunnu, että kaikki tiet on siliana~ (tuiskuttanut,

vrt. huilukuu)

~tuul huiluuttel tytöh hivuksia~

~Paavoki laala huiluttele et stä oikke miälelläs kuulustele~

~nuo oekein laolajattaret naeset ne kun huiluuttelloo niin sitä kuunteloo~

~missäs on tyttö huilutelluk koko päevän, ku eijjoon näkynyk kotona ollenkaa~

(menevät tytöt)

~huiluttellee lunta talavella~

~niit kakarie rätei huilutetti sillon tällö~ (pestiin)

~oli mukava huiluttaaj jos oli usseempiakim pyykkäreitä yhtaikaa~ (rannassa)

~huiluttivat ensin saaviissa ja sitte hakkaa~ (pyykkiä)

~ol helppo huiluttaas se vaatep puhtaaks siiv virtaavas väljäs veles~

~tuul huiluttoa venettä~

~virta huiluuttaa limoja~ (vesiheiniä)

~enemphä minusta se huilutti se soav~ (saavi, kaarevassa vedenkantopuussa)

~se huiluttaa sen silijaksi ja ne jää semmosehen kammakkoho~ (rikkojään sileäksi, 

hylkeet)

~huiluutti askeleet tukkoo~ (pyrytti)

~huilutti lunta tiet umppee~ (tuuli)

~luntahan tuolla meinaa huiluuttaa, on siinä vähä tuiskuv vikkaa~

~tuultah huilutti nii ettei peässy vastatuuleem mänemää~

~älä huilutas siinä, pirua huutelet~ (viheltävälle, vrt. piru=eläintoteemi)

~elekee huiluttook, tulloo kiärmeitä sissään~

~laolooh huilutti ja toeset kuuntel~

~talavella ei tuolla ulkona henki huiluta~ (kulje, henkeen menevä lumi)

~ei oo häävi huiluu suksilla, ku o iha suvikeli~ (suvi eli suoja)

~mie niihin kansas sain kelluila aina joutavana, huilluuaikana~

(lasten kanssa, kelluila eli leikkiä)

~siit men takamaalaistem polku ja se ol huiluupaikka takamaalaisil~

(etu ja takamaat, vrt. järveen / jokeen nähden)

~kuka huima nyt lähtöö vesille, ku semmoine ilma nousoo~

~poijjarrassithan ne tahttoo ollan niih huimmii~ (huimii eli uhkarohkeita)

~ehä minä luult sinuva noe huimaks, että iha vierustelemaa pyrit~ (yöjalkaan 

pyrkivälle pojalle)

~ei piäh huimaa yllyttää~

~kul lapsi onn olluh huima niin ne on sitä pelotelleet~

~toin ko ol huima, toin ko ol viel huimeemp, mitäs siin muuta ko riitaa~ 

(anopin ja miniän välillä, vieraat perhemallit)

~ei tuo nyt ennee oul lapseh huima, kun oj jo tuon ikäinen~ (poika)

~huimana ollessa tehttiihhän sitä taekoja, minkälaenen suluhanen tulloo~

(vrt. nuorena)

~hättäenen huima, näläkkäener raevo~ (sanonta)

~nehän on huimista hyviä asseita~ (lastut lapsista, leluja)

~soapi niillep papattoakki, semmonen joukkokunta ja kaekki samallaista 

huimoa~ (villeille lapsille)

~hyvä on huimana ellee ei miel piätä painak~

~huima hutun kuohuttaa viisas ei velliikään~ 

~huima työtä tekköö, viisas elää vähemmällää~ (oudoksutut työn eli

toisten työn tekijät, ei kuulu suomeen)

~se aivan huimmiim männöö~ (unien näkeminen)

~se ol huima ihmiin tekeh töitä~ (vrt. omia töitä)

~ne ovat nii huimat haukkumaa et~ (koirat)

~kyl venäläiset olliit nii huimii niitä syömää~ (sieniä,

vrt. suomalaiset marjoja)

~mum pakka päätän huimalema~

~äkkiä kun keäntyy, niim peätä huimaeloo~

~mitä sie siin huimailet ja kurkistelet, uot sie mitä puottant~

(silmäilet, etsit)

~mitähä huimaelloo ympäri moalman kävellä eekä vakkium mihinkään kohti~

(oman kohdan etsiminen)

~yhem miehel löi huimaseks~ (salama, tajuttomaksi)

~välistä huimaasoo niin kun ylähän nousoo~ (verenpaine)

~kuu vähä huimais et näytti~ (valaisi, näytti tietä)

~pohjosesta tuultah huimasoo~

~nii se meni juur ko huimankäki~ (hävisi, katosi, vrt. kylmän ilman käki)

~se joutu sinnem mualiman teillen niin kuh huiman käki~

~se on niin ko huimankäki että, se menee helevettihim pää eellä~

(vrt. veen alle, puun koloon)

~niin ohkanen oot ko huimankäki vaikka tollai syät melttoot~ (ohkanen olento)

~se jua kun huimankäki~ (juova olento)

~joka kevvään ja syksyn oli vähän huimapäesenä ja sitte talaveksi vakkaosi~

(vakauttava talvi)

~mikä olle kum pakka huimama et pakka kaatuskelema~

~kun on oikeen yskällä silloo huimaa päätä ja oikeen silemiäki~

~niim männöö moalima mustaksi ettei neä ei mittääj jos niinkun huimovaa peätä~

~em mie tohis siittä sillastakhal lähtiä yli, minula niin huimaa päätä~

(yleinen oire)

~sen nyt aekunem mies jaksaa siitä vielä huimatak käsitellä~ (kaksisaksisen 

muikkuverkon)

~silmä lyävä mustaks ku tule joku simmone huimavus~

~s ol mulla joka kuukaos se yks vuorokaos peä huimaos, pit voa silmät kiini olla~

(kerran kuussa tuleva huimaus, vrt. kuukautiset)

~minuss on sellaim päämpyärrytys, sellaim päähhuimaus~

~meni selkiseljälles jokirannas ku rupes päästän huimauttelema ja viippaskelema~

~saonal löölyssä huimaottelloo peätä~ (vrt. häkä)

~piästä viittovvaa ja huimmauttaa~

~Pyhäkoskella huimaotti keolan täyveltä vettä venneeseen~

~kum minä luuvvah huimaotan kankaal luomapuille, nii siin ee kaovav viivytä~

(kokemuksesta kumpuava itseluottamus)

~ku nyt tusahuu ni siin samas huimies tulluo sit vaik pannahineki~

(pannahinen eli kirosana)

~siit heä toi takaisikkii yhes huimies~ (huimeessa, omia ajanmittoja)

~huimenia~ (kuoreita / kuoreen poikasia)

~siellä on semmoesia pileveh huimenia~ (haituvia)

~siu huimenissaisha se taitoa olla se suur huiv~ (huostassasi,

vrt. pyhissä menoissa käytetyt vaatteet)

~mummon huimenisha neä lapset oltii~

~sinähän taijat niim päen ellee että kun isonet niin tulet huimemmaksi jotta 

huimenet vaen~ (vastapäivään elävät ihmiset)

~johtuko se tuolt syrämest ja men ylös niinku juova ja sitte huimi~ (kipu, 

hermo ja sydänvaivojen oireet, huimaus=viittaa sydämeen)

~kum myö tultiin ales se mäk, ni huimi tost noi~ (huimi, vatsanpohjasta)

~huimii vähäl lunta, ruppeekkoo tuo enemmännii satamaa~

(vrt. huima=talven / tuiskunhaltijan nimiä)

~se lovesa kulukee, henkiolento sen kantaa, ihiminee on huimiosa niinkun nukkus~

(huimiossa eli tainnoksissa, lapinnoidan kulkiessa lovessa)

~miu lapasei on hukas, niitä ei uo huimiis haimiis~

~se voa huimo ja huimo ja harteita pakottel~ (jokin tauti)

~sellaist huimoost ku käviis mikä ympär pään~ (huimausta, pään ympäri)

~mut hukka kerkes ja männä samas huimuus porstuvoa~ (koiraa takaa-ajanut hukka,

kertoo koirien myöhäisestä / eteläisestä alkuperästä, selvästikään eivät kuulu 

samaan maahan hukkien kanssa)

~huimuutesap peähän se reistovaa~ (lapsi, kokeilee uutta jäätä)

~lapsenhuimuus vettää kum mennöö nuin nuorena naemisiin~

~lapset huimusissaaj juokssoot pihalen~ (paljain jaloin, talvella)

~en minä ennee niin mankkikaa ollunna voan kuitennin nuoruuven huimuuvessa~

(manki eli lapsi, vrt. mani, minkä heimon sana)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 3)